Provosoiduin vähävaraisuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muhkea Munkki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei sitä elämää voi arvostella sen perusteella saako lapsi uudet muotivaatteet ja pleikat ja televisiot. Tietysti jokainen vanhempi haluaa lapselleen antaa kaiken, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia eikä myöskään lasta loppupeleissä tee yhtään sen onnellisemmaksi. Se että lapsella on ruokaa, katto pään päällä, vaatteet päällään ja rakastavat vanhemmat, se on ainoa asia mitä lapsi tarvitsee. Lapsi voi myöhemmin mennä kesätöihin ja toteuttaa kaikki omat haaveensa mitä ei ole voinut aikaisemmin toteuttaa, arvostaapa niitä sitten paljon enemmän. Minusta on aina ihmeellistä miten erilaiset käsitykset ihmisillä on "köyhyydestä". Aloittajalla on käynyt uskomattoman huono tuuri tässä asiassa, mutta kannattaa muistaa että kaikella on tarkoituksensa ja hirveästi tsemppiä sinne lasten ja koulun kanssa.

No näin minäkin ajattelen, että se rakkaus kuitenkin on se tärkein, koska se vaikuttaa siihen psyykkiseen hyvinvointiin. Kyllähän ne lapset kasvavat ja silloin voi taas ihan eri tavalla tehdä töitä ja ottaa sitä taloutta kiinni. Sitten voi heitä taloudellisesti auttaakkin ja nuorinahan sitä taloudellista tukea eniten tarviteen, kun opiskellaan ja muuta. Etenkin, kun näillä saattaa olla edessä vaikeuksia talouden ylläpitämisessä. Ei välttämättä, mutta siihen voi varautua vähäsen.
Mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi, kuin se, että voisin tarjota lapsilleni kaiken. Veisin tytön, esikoisen, heti Kiinaan ja Afrikkan, koska hän on aina tahtonut matkustaa niihin. Minä sain matkustaa paljon lapsena ja se oli ihanaa.
Keskimmäiselle tekisin ihan oman toimintahuoneen missä olisi iso trampoliini ja kaikkea missä kiipeillä ja pienin... No hän ei kyllä kaipaa muuta, kuin haleja ja kissoja :D

Mutta aina ei voi, ja sitten annetaan mitä on annettavana. Syliä ja kaksi korvaa mitkä kuuntelevat. Ehkäpä niistä tulee hyviä eväitä elämään.
 
Kyllähän se karuakin karumpi fakta on että jos lapselleen tai lapsilleen haluaa tarjota ihmisarvoisen hyvän laadukkaan elämän, ruokineen, vaatteineen, harrastuksineen ja kaikkineen niin siihen palaa todella huomattavia summia rahaa.

Lapsilisä on ihan hyvä lisä tähän joten en näe syytä sille että niihin pitäisi jollain tavalla kajota. Omia laskujaankin voi maksaa, parempi vaihtoehto se kuin jättää maksamatta ja siten menettää luottotietonsa jonka jälkeen mikään ei enää onnistu, sellainen joka kuuluu olennaisena osana normaaliin elämään.
 
ap, mistä päin olet? Mulla ois täällä tytölles telkkari. Ehjä&siisti 20-tuumanen, mut kuvaputki. Antaisin mielelläni.

Olen Järvenpäästä :)
Vitsit hei niin... Voisin laittaa facen seinallekkin kunnon kerjuuviestin, jos joltain irtoisi edes edullisesti jotain tv:tä niin me kyllä säästetään sitten parempaan, ottaa vain hetken aikaa.

Anteeksi jos kesti. Kotan siivota, kun kroppa sallii. Lupasin tytölle, että saadaan tänään kuusi laitettua kun menee huomenna pariksi yöksi mummulaan.
 
Joo ei kannattaisi. Nyt kiehahti yli.
Tsemppiä sinne!


Kiitos ja samoin sinne! Samat terapiat, erityisavustajat, tutkimukset ja kela-paperiasiat käyty ja käydään jatkossakin. Tiedän miten suunnitelmat voikin mennä täysin uusiksi ja jäädä toteutumatta. Toiset sairastuu, toiset saa erityislapsia tai vammaisia, toiset kuolee... elämää vaan. Pitää elää niillä korteilla mitkä lätkäistään, ei tuntea kateutta vaan elää omaa elämää. Eikä myöskään välittää tyhmemmistä, nekin elää sitä omaa tyhmää ummikkoelämäänsä, ihan rauhassa. ;)
 
[QUOTE="eee";29356274]No jos ihan suoraan sanotaan, niin kyllä minä sinuna ihan oikeasti olisin jättänyt sen kolmannen lapsen tekemättä.[/QUOTE]
Näinhän se on. Siinä taisi pitkälti iskea kova tnnekuohu, kun kohtalaisen nuorena kerrotaan, että lapsia ei voi saada enään. Siinä alkaa se rationaalinen ajattelu pettämään jonkin verran. Tai minulla. Ei varman kaikilla. Minulle se oli kova paikka.

Ja vaikka taloudellisesti se ei ollut kannattavaa niin henkisesti päätös oli hyvä. Fakta on kuitenkin, että pian paljastui, että talossamme on kaksi autisminkirjon lasta ja minulla reuma. Yksi tuollainen ilopilleri tuo paljon elämäämme. Kun kaksi ensimmäistä on todella haastavia yksi elävä pikkuaurinko tuo yllättävän paljon lohtua elämään.

Vaikka sillä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Ehkä olin lian nuori ja kypsymätön järjen kannalta noin suureen uutiseen.

Mutta en kadu. Häntä en vaihtaisi edes tämän reuman paranemiseen.
 
No ei Se endometrioosi nyt kuitenkaan lapsettomuutta tarkoita. Siskollani oli se tietämättään ja toinen munasarka jouduttiin poistamaan, mutta lapsia tuli sen jälkeen kolme kappaletta. Itselläni näkyi munasarjoissa myös endometrioosi epäily, mutta kun siinä vaiheessa en meinannut lapsia tehdä, niin poistamaankaan sitä ei alettu. Muutaman kerran lääkäri sitä katsoi seurannassa että mitä endolle kuului. Muutaman vuoden päästä sitä ei enää näkynyt laisinkaan. Minulla on kaksi lasta.

En siis nyt halua sinua "moittia" mutta ei endometrioosi ole sama kuin lapsettomuus. Mutta Hyvää Joulua teille ja pääasia että saatte ruokaa pöytään ja laskut maksettua. Itse olen sitä mieltä että näin sinun elämäsi on tarkoitus mennä ja on rumaa toisten alkaa arvostelmaan että oliko kannattanut jättää tuo viimeinen tekemättä. Siis hyvänen aika sentään. Te puhutte tuolla tavalla jonkun rakkaasta lapsesta. Tuollaisen puhujat voisivat miettiä miltä tuntuisi jos joku tulisi sanomaan sinun lapsestasi että tuon lapsen ei olisi kyllä koskaan pitänyt syntyä. Miettikää vähän puheitanne ja miltä ne vanhemmasta tuntuvat ja siitä lapsesta, jos hän nyt sellaista sattuisi kuulemaan.
 

Yhteistyössä