Mua ärsyttää kaikenlainen suvaitsemattomuus ja oman "vakaumuksen" tuputtaminen, oli kyse mistä hyvänsä ja näkökulmasta riippumatta. En ole itse mikään kännien ystävä mutta tykkään nauttia lasin hyvää viiniä, tumman oluen tms. ihan maun takia. En tykkää tyypeistä, joille pitää selitellä, että en nyt ota kiitos vain enempää enkä tyypeistä, joiden seurassa ei saisi ottaa sitä yhtä.
Sama koskee uskontoa, ruokaideologioita, tupakkaa, pilven polttelua, musiikkimakua, ihan kaikkea. Minun elämäni ei ole niin mustavalkoista, että tuomitsisin kaikki pilvenpolttelijat heti kättelyssä narkkari-idiooteiksi, vaikka en ole itse ikinä kokeillut. Kuulen mielelläni, mitä ajatuksia vaikkapa se pössy heissä herättää. Itse en syö lihaa, mutta minulle on ihan sama, mitä muut syövät. Uskontoihin suhtaudun suurella mielenkiinnolla, mutta kadotuksella pelottelua en ymmärrä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Oletteko pahasti sokerikoukussa olevat muuten koskaan miettineet, että sokerikin rinnastetaan nykyään usein päihteeksi / huumeeksi? Että alkoa ei saa "soo soo ja hyi hyi" nauttia edes kohtuudella, mutta on ookoo kiskaista kilo suklaata?