O
onneton tohelo
Vieras
Vai olenko ihan vainoharhainen ?
Päätin, että meillä kestoillaan, sitä jo katsottiin kieroon ja sanottiin "toi on nyt muoti juttu, mitäs seuraavaksi?"
Sitten pähkäilin, että lapset hoidetaan kotona pitkään, niin kauan kuin mahdollista, siihen sanottiin "no ei meillä ole varaa sellaseen, lapset tarttee muita lapsia eikä kotona oo virikkeitä"
Listaa voisi jatkaa asioista, joihin muut kommentoivat erittäin negatiivisesti tai vähättelevästi.
Itse kuvittelen olevani todella suvaitsevainen, en esimerkiksi kommentoi muiden tapaa laittaa lapset tarhaan kun itse jatkavat töitä, se on heidän ratkaisu ja heille paras vaihtoehto.
En välitä, mitä vaippoja joku käyttää, mitä muut syövät jne.
Mutta silti otan itseeni, jos joku vähättelee tai kommentoi meidän valintoja negatiivisesti, en osaa puolustautua.
Innolla kuuntelen kun muut puhuvat hyvin nukkuvista lapsistaan puistoissa, omani on... erittäin huono nukkuja, sen kun sanon, alkaa heti "toi on vaan joku vaihe, kai se nyt joskus nukkuu"-tyyliset kommentit. Ihan kuin minulla olisi tarve valehdella siitä, miten huonosti meillä nukutaan
Vai puuttuuko ihmisiltä nykyään kyky kokea empatiaa, vai mistä kaikki negatiivisuus ja vähättely johtuu ?
Tätä tälläistä on jatkunut ties kuin kauan ja myönnän, että huonon itsetunnon omaavana olen alkanut kyseenalaistamaan omia valintojani ja liikaa otan itseeni :/
Välillä tekisi mieli huutaa näille ihmettelijöille päin naamaa että antaisivat jo olla, mutta hiljaa vaan nyökyttelen..
Sitten vielä kuvittelen, että ikäni lisää tätä kieroon katsomista, taidanpa olla vaan vainoharhainen tai kovin ennakkoluuloinen.
Ärsyttää vaan, kun esim puistossa muut vanhemmat ovat huomattavasti vanhempia kuin minä itse, keskusteluihin on hieman vaikeaa päästä mukaan ja eipä sillä, että joku minulle puhuisi
Anteeksi purkaus, piti vaan päästää se ulos.,
Päätin, että meillä kestoillaan, sitä jo katsottiin kieroon ja sanottiin "toi on nyt muoti juttu, mitäs seuraavaksi?"
Sitten pähkäilin, että lapset hoidetaan kotona pitkään, niin kauan kuin mahdollista, siihen sanottiin "no ei meillä ole varaa sellaseen, lapset tarttee muita lapsia eikä kotona oo virikkeitä"
Listaa voisi jatkaa asioista, joihin muut kommentoivat erittäin negatiivisesti tai vähättelevästi.
Itse kuvittelen olevani todella suvaitsevainen, en esimerkiksi kommentoi muiden tapaa laittaa lapset tarhaan kun itse jatkavat töitä, se on heidän ratkaisu ja heille paras vaihtoehto.
En välitä, mitä vaippoja joku käyttää, mitä muut syövät jne.
Mutta silti otan itseeni, jos joku vähättelee tai kommentoi meidän valintoja negatiivisesti, en osaa puolustautua.
Innolla kuuntelen kun muut puhuvat hyvin nukkuvista lapsistaan puistoissa, omani on... erittäin huono nukkuja, sen kun sanon, alkaa heti "toi on vaan joku vaihe, kai se nyt joskus nukkuu"-tyyliset kommentit. Ihan kuin minulla olisi tarve valehdella siitä, miten huonosti meillä nukutaan
Vai puuttuuko ihmisiltä nykyään kyky kokea empatiaa, vai mistä kaikki negatiivisuus ja vähättely johtuu ?
Tätä tälläistä on jatkunut ties kuin kauan ja myönnän, että huonon itsetunnon omaavana olen alkanut kyseenalaistamaan omia valintojani ja liikaa otan itseeni :/
Välillä tekisi mieli huutaa näille ihmettelijöille päin naamaa että antaisivat jo olla, mutta hiljaa vaan nyökyttelen..
Sitten vielä kuvittelen, että ikäni lisää tätä kieroon katsomista, taidanpa olla vaan vainoharhainen tai kovin ennakkoluuloinen.
Ärsyttää vaan, kun esim puistossa muut vanhemmat ovat huomattavasti vanhempia kuin minä itse, keskusteluihin on hieman vaikeaa päästä mukaan ja eipä sillä, että joku minulle puhuisi
Anteeksi purkaus, piti vaan päästää se ulos.,