Niin ne lapset kasvaa :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BootyPeppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

BootyPeppi

Tunnettu jäsen
08.02.2010
35 043
535
113
www.villananna.blogspot.com
Seuraava on jo sitten niin iso, että äiti saa enää vain halauksen. Suukkojen aika on jäänyt taakse. Kohta poika lentää pesästä ja rakentaa oman pikku pesän :( byhyy....noh, jää mulle vielä yksi tänne muutamaksi vuodeksi. Mä niin luulin, että tää olisi helpompaa kun esikoisen kanssa on jo käynyt läpi samat asiat mutta eipä se ole.
 
Voin vaan kuvitella :/ Sydäntä särkee jo ajatuskin. Mulle oli ihan kauheeta tajuta, että mun "vauva"veli on jo 20v ja näinollen aikuinen ja kykeneväinen tekemään omat päätöksensä, eikä sitä tarvi suojella kaikelta ja saarnata alkoholin ja tupakan ja huonon seuran vaaroista. Pitää varmaan rakentaa joku järkyttävä kartano ja pitää lapset itäsiivekkeessä ikuisesti, ties miten flippaan kun niistä pitäisi päästää irti :whistle:
 
On se kurjaa miten ne lapset eivät enää samalla tavalla tarvitse äitiä mitä pienempänä...

Toisaalta kivaa, kun ne on isoja ja toisaalta... Pelottaa ainakin mua, pysyykö välit lämpiminä ja läheisinä. Toistaiseksi ainakin. Mietin vaan kun niin monilla suhde omiin vanhempiin on sitten aikuisena sellainen asiallinen, että väleissä ollaan, mutta läheisyyttä ei enää ole. Välissä on liian paljon anteeksipyydettävää ja annettavaa. Toivoisin vaan että itse saisin aina pitää lasten kanssa avoimet ajatukset, niin että ei tarttis jättää asioita sanomatta eikä jäis selvittämättömiä asioita väliin.
 

Miltä se tuntuu kun kasvaa isoksi? Siis niinku suhteessa omaan äitiin? Tuntuuko se oudolta että tulee isommaksi ja vahvemmaksi kuin oma äiti? Musta tuntuu ihan tosi oudolta, kun mun lapsi alkaa näyttää melkein mieheltä ja mun on vaikea nähdä mitä sen päässä liikkuu. Näyttää yhtäkkiä vieraalta ja jotenkin tajuu nyt viimeistään, että se onihan oma ihmisensä, eikä mikään symbiootti. En usko että tytön kasvaminen ja murrosikä tuntuisi yhtä oudolta.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Miltä se tuntuu kun kasvaa isoksi? Siis niinku suhteessa omaan äitiin? Tuntuuko se oudolta että tulee isommaksi ja vahvemmaksi kuin oma äiti? Musta tuntuu ihan tosi oudolta, kun mun lapsi alkaa näyttää melkein mieheltä ja mun on vaikea nähdä mitä sen päässä liikkuu. Näyttää yhtäkkiä vieraalta ja jotenkin tajuu nyt viimeistään, että se onihan oma ihmisensä, eikä mikään symbiootti. En usko että tytön kasvaminen ja murrosikä tuntuisi yhtä oudolta.

Pistit liian hankalia kysymyksiä. En oo ikinä miettinyt tommosia ja nytkin pää lyö tyhjää :D

Meinasin jo heittää tähän alotukseen hirveesti kommenttia siitä, miten turhia noi pelot lasten kasvamisesta on... Mutta sitten rupesin aattelee että mulla on kyllä tosi läheiset välit mun äitiin jos alkaa vertailemaan muihin saman ikäsiin kavereihin, joten ehkä en voi puhua kaikkien puolesta. Mutta joo... :D
 
Pistit liian hankalia kysymyksiä. En oo ikinä miettinyt tommosia ja nytkin pää lyö tyhjää :D

Meinasin jo heittää tähän alotukseen hirveesti kommenttia siitä, miten turhia noi pelot lasten kasvamisesta on... Mutta sitten rupesin aattelee että mulla on kyllä tosi läheiset välit mun äitiin jos alkaa vertailemaan muihin saman ikäsiin kavereihin, joten ehkä en voi puhua kaikkien puolesta. Mutta joo... :D

Joo ehkä noi on semmosia, mitä äiti miettii enemmän ku lapsi.

Se on totta kyllä, että kaikki ei oo vanhempien kanssa läheisiä. Ei kaikilla ole edes hyvä olla kotona. Mutta luulisin, että välit säilyy läheisinä kyllä, jos ei ole sen suurempia ongelmia ollut lapsuudessa ja nuoruudessa kotiväen kanssa.
 
Pistit liian hankalia kysymyksiä. En oo ikinä miettinyt tommosia ja nytkin pää lyö tyhjää :D

Meinasin jo heittää tähän alotukseen hirveesti kommenttia siitä, miten turhia noi pelot lasten kasvamisesta on... Mutta sitten rupesin aattelee että mulla on kyllä tosi läheiset välit mun äitiin jos alkaa vertailemaan muihin saman ikäsiin kavereihin, joten ehkä en voi puhua kaikkien puolesta. Mutta joo... :D

Oma esikoinen täyttää keväällä 20. Ei se murhe ja rakkaus mihinkään katoa. Oma äitini murehtii minua vieläkin :)
 

Yhteistyössä