Nuorempana minusta olisi ollut noloa myöntää olla uskovainen (en tosin ollutkaan kovin, mutta uskoin silti henkimaailmaan tms.) Oli paljon hienonpaa sanoa olevansa ateisti (vaikken täysin siis edes ollut). Nykyään minua ei hävetä kertoa että uskon siihen, että tämä näkyvä maailma ei ole kaikki mitä on, ja että kuolema ei ole loppu.
En tosin sitä huutele kaikille, mutta jos puheeksi lähtee niin kerron kyllä kantani eikä se enää hävetä. Mitä olet itse mieltä, onko uskovaisuus (mikä uskonto / uskomus tahansa) noloa, vai oletko enemmänkin ylpeä omasta uskostasi?