Millainen äiti rakastaa lapsiaan vähemmän kuin miestään?

miten se on mahdollista ? Miten voi olla niin huono äiti edes olemassa?

 

Rakkaus mieheen on erilaista kuin rakkaus lapsiin.Ei niitä voi verrata.

 

[QUOTE="akka";29285429]Rakkaus mieheen on erilaista kuin rakkaus lapsiin.Ei niitä voi verrata.[/QUOTE]

Niin mutta millainen ihminen voi sanoa ja kokea noin, sitä kysyinkin.

 

minä! Miestäni rakastan ylikaiken, lapseeni on sellainen viha-rakkaussuhde.

 

Raamatun sanaan nojautuen,ensin puoliso,sitten lapset.

 

Miten se rakkaus mitataan? Minä en ole löytänyt vielä sellaista mittaa jolla sen voisi mitata.

 

Miten se rakkaus mitataan? Minä en ole löytänyt vielä sellaista mittaa jolla sen voisi mitata.

Subjektiivisella kokemuksella.

 

[QUOTE="aapee";29285541]Subjektiivisella kokemuksella.[/QUOTE]

Subjektiivinen kokemus rakkaudesta lasta/lapsia kohtaan on niin erilainen kuin subjektiivinen kokemus parisuhde rakkaudesta miestä kohtaan että en pysty niitä vertaamaan keskenään ainakaan määrällisesti.

 

Subjektiivinen kokemus rakkaudesta lasta/lapsia kohtaan on niin erilainen kuin subjektiivinen kokemus parisuhde rakkaudesta miestä kohtaan että en pysty niitä vertaamaan keskenään ainakaan määrällisesti.

No kummasta luovut jos on pakko? Mies vai lapset? Sillä se selviää.

 

[QUOTE="aapee";29285576]No kummasta luovut jos on pakko? Mies vai lapset? Sillä se selviää.[/QUOTE]

Se ei kerro minulle yksin omaan rakkaudesta se on itselle hyvin paljon monimutkaisempi kysymys. Toivottavasti osaan luopua lapsista heidän aikuistuttuaan. Miksi minun pitäisi valita?

 

Jos lapsia syntyy solkenaan kun ehkäisyä ei ole käytettävissä (ennen vanhaan) tai sitä ei uskonnollisista syistä saa käyttää, on varmaan ihan luonnollista että puoliso on rakkaampi. Toki olettaen että puoliso on ylipäätään rakas. Mutta ennemmin yleensä entisaikaan varmaan yksi lapsi oltaisiin uhrattu, kuin puoliso.

Minulle lapsi on kyllä nykyään selvästi rakkaampi, eli valinta lapsi vs. mies olisi helppo. Mutta äidinrakkaus kehittyi ajan kanssa, vastasyntyneeseen ei vielä ollut sellaista tunnesidettä ehtinyt syntyä. Joten todennäköisesti siinä kohtaa olisin vielä valinnut ennemmin miehen kuin lapsen.

 

[QUOTE="aapee";29285576]No kummasta luovut jos on pakko? Mies vai lapset? Sillä se selviää.[/QUOTE]

Lapsistaan luopuu kun he tulevat aikuisiksi. Heihin pitää läheiset välit mutta luopumista on tehtävä. Puolison suhteen tunne syvenee.

Toisaalta suhde puolisoon voi olla haavoittumaisempi. Jos puoliso tekee jotain niin rajua että häntä alkaa pitämään eri ihmisenä, niin rakkaus voi sammua vaikka se on palanut erittäin kirkkaalla liekillä. Esimerkiksi puolisoni on sanonut että lapsiin kohdistuvat julmuudet lopettaisivat suhteen heti.

Puolisoaan rakastaa siksi mitä hän on, lapsiaan rakastaa huolimatta mitä hän on (kärkevästi sanottuna). Mutta kai rakkaus lapsiinkin voi sammua? Jos vaikka hän olisikin psykopaatti, heilläkin kun on äidit. Vai jatkavatko he rakastamistaan vaikka tuo lapsi olisi pahoinpidellyt ja raiskannut nuorempia sisaruksia? Mutta tekojen täytyisi olla äärimmäisiä.

 

[QUOTE="vieras.";29285623]Jos lapsia syntyy solkenaan kun ehkäisyä ei ole käytettävissä (ennen vanhaan) tai sitä ei uskonnollisista syistä saa käyttää, on varmaan ihan luonnollista että puoliso on rakkaampi. Toki olettaen että puoliso on ylipäätään rakas. Mutta ennemmin yleensä entisaikaan varmaan yksi lapsi oltaisiin uhrattu, kuin puoliso.

Minulle lapsi on kyllä nykyään selvästi rakkaampi, eli valinta lapsi vs. mies olisi helppo. Mutta äidinrakkaus kehittyi ajan kanssa, vastasyntyneeseen ei vielä ollut sellaista tunnesidettä ehtinyt syntyä. Joten todennäköisesti siinä kohtaa olisin vielä valinnut ennemmin miehen kuin lapsen.[/QUOTE]

Aamen. Samaa mieltä, ei se äidinrakkaus hetkessä syttynyt mutta valtava rakkaus tuli ja on ja pysyy. Puoliso pärjäisi omillaankin.

 

Lapsistaan luopuu kun he tulevat aikuisiksi. Heihin pitää läheiset välit mutta luopumista on tehtävä. Puolison suhteen tunne syvenee.

Toisaalta suhde puolisoon voi olla haavoittumaisempi. Jos puoliso tekee jotain niin rajua että häntä alkaa pitämään eri ihmisenä, niin rakkaus voi sammua vaikka se on palanut erittäin kirkkaalla liekillä. Esimerkiksi puolisoni on sanonut että lapsiin kohdistuvat julmuudet lopettaisivat suhteen heti.

Puolisoaan rakastaa siksi mitä hän on, lapsiaan rakastaa huolimatta mitä hän on (kärkevästi sanottuna). Mutta kai rakkaus lapsiinkin voi sammua? Jos vaikka hän olisikin psykopaatti, heilläkin kun on äidit. Vai jatkavatko he rakastamistaan vaikka tuo lapsi olisi pahoinpidellyt ja raiskannut nuorempia sisaruksia? Mutta tekojen täytyisi olla äärimmäisiä.

Hyvä kommentti mutta ajattele näin: Näkisit kuolinvuoteella puolisosi/lapsesi joukkomurhan jälkeen jonka hän aiheutti. Kummalle antaisit anteeksi ja osoittaisit rakkautta vielä siinä tilanteessa?

 

[QUOTE="aapee";29285687]Hyvä kommentti mutta ajattele näin: Näkisit kuolinvuoteella puolisosi/lapsesi joukkomurhan jälkeen jonka hän aiheutti. Kummalle antaisit anteeksi ja osoittaisit rakkautta vielä siinä tilanteessa?[/QUOTE]

Molemmille.

 

Miksi tästä pitää koko ajan vääntää?

Eiköhän se ole jo tullut selväksi, että palstalla on joitain tällaisia vanhempia, joita me muut sitten kuorossa kauhistellaan.
Mitä joku saa tuosta dramatisoinnista irti?

 

[QUOTE="aapee";29285687]Hyvä kommentti mutta ajattele näin: Näkisit kuolinvuoteella puolisosi/lapsesi joukkomurhan jälkeen jonka hän aiheutti. Kummalle antaisit anteeksi ja osoittaisit rakkautta vielä siinä tilanteessa?[/QUOTE]

Tekona tuskin antaisin anteeksi tuota kummallekaan epäilen silti että se ei lopettaisi rakkauden tunnetta. En tiedä vähentäisikö se sitä, siitäkin puutuisi mittari.

 

[QUOTE="aapee";29285576]No kummasta luovut jos on pakko? Mies vai lapset? Sillä se selviää.[/QUOTE]

lapset, eikä mun tarvis edes miettiä sekunttiakaan päätöstäni!

 

Minusta koko asettelu on omituinen. Nämä rakkaudet eivät ole verrattavissa. Kuolisin lasteni puolesta, mieheni puolesta en. Silti minun on joskus lapsistani irrotettava. Mieheni on elämäni tärkein ihmissuhde, jonka kanssa haluan elää kunnes kuolema erottaa.

 

Ja miksi siitä äidinrakkaudesta, pitää tehdä sellainen myytti. Kohottaa se jonnekin korkekuksiin, ikäänkuin se olisi aina vaan ylitsevuotavaista.

Tämä menee nyt vähän ohi itse avauskysymyksen. Mutta joskus se omien lastensa rakastaminen on vaikeaa, ja joskus se oman puolison rakastaminen on vaikeaa.


Sydän verellä sitä lapsiaan välillä rakastaa, eikä se lainkaan ylitsevuotavaista ole joka hetki.

 

Molemmille.

Kumman pelastaisit uppoavasta laivasta ensin vaimosi vai lapsesi?

 

[QUOTE="aapee";29285946]Kumman pelastaisit uppoavasta laivasta ensin vaimosi vai lapsesi?[/QUOTE]

Sen jonka saisin todennäköisimmin pelastettua ja kuka tarvitsisi eniten apua.

Kenet sinä pelastaisit varmalta kuolemalta: vauvasi, kouluikäisen vai puolisosi? Oletetaan että sinulla on nuo kolme.

Entä jos valinta pitäisi tehdä tyttären ja pojan välillä?

 

[QUOTE="aapee";29285946]Kumman pelastaisit uppoavasta laivasta ensin vaimosi vai lapsesi?[/QUOTE]

Ihme tinkaamista ja melko kummallisia esimerkkejä sulla. Mun mies osaa uida ja lapsi ei, joten valinta on hyvin helppo. Ei se ole rakkauden mittari, vaan tuollainen tulee selkärangasta.

 

No joillekin ne lapset vaan ei merkkaa enempää kuin kärpäsen kakka ikkunassa. Hyvin pystyy lähtee vaikka uuden miehen matkaan ja jättää lapset. Valitettavasti tällaisiakin löytyy. Kun ei ne lapset korvaa romanttista rakkautta ja on niistä aika paljon riesaakin.

 

[QUOTE="huoh";29285986]No joillekin ne lapset vaan ei merkkaa enempää kuin kärpäsen kakka ikkunassa. Hyvin pystyy lähtee vaikka uuden miehen matkaan ja jättää lapset. Valitettavasti tällaisiakin löytyy. Kun ei ne lapset korvaa romanttista rakkautta ja on niistä aika paljon riesaakin.[/QUOTE]

Rakkaus miestä kohtaanko vähentää jotenkin/jollakin asteikolla rakkautta lapsia kohtaan? Onko rakkauden määrä jotenkin vakio ja sama kaikilla ihmisillä?