Mulla on taustalla pari lasta ja yksi tosi vaikea keskenmeno lasten välissä. Nyt olen taas raskaana. Keskenmeno todettiin viikoilla, kun kaiken piti olla jo ok ja päivälleen vuoden päästä syntyi meidän pikkuinen mies. Kävin kahdesti lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja siltikin sisään jäi raskausmateriaalia. Olin kolme kuukautta seurannassa vuotojen ja sen kohtuun jääneen palasen takia, joka tosiaan loppujen lopuksi olikin ilmeisesti limakalvotiivistymä. Uusi raskaus alkoi yllärinä, koska hormonitoiminta ei ollut lääkäreistä vielä käynnistynyt.
En mä sitä menetettyä lasta kaipaa, en sitä edes itkenyt, itkin sitä, että en voinut enää luottaa kroppaani. Enkä voi vieläkään. Se ei edes raskautta osannut hoitaa kunnolla ja keskenmenokin oli vielä vaikea ja aikaavievä, ei mikään normihomma. Pelkään läpi raskauden ja olen onnellinen vasta vauvan ollessa sylissä. Kaikelle on syynsä, sitä ajattelin kun meidän nykyinen kuopus syntyi tosiaan vuoden päästä keskenmenosta. Jos olisin saanut sen toisen vauvan, niin silloin mulla ei olisi tuota mun ihanaa pikkumurua.
Tsemppiä sinulle ja parempaa onnea seuraavaan kertaan!
)
