Teiniäidit. Ton Saritan mukana pitäminen on sosiaalipornoa, muuten jees

Joo olet oikeassa, keskustelu on aina se eka vaihtoehto. Ja tuo kaikki mitä sä puhut on juuri sitä mitä mä olen yrittänyt hakea tässä keskustelussa. Onnistumatta kuten huomaat...

Mutta esim. näissä tapauksissa kun järjestetään näitä "konfrontaatioita" esim. pähderiippuvaisille niin eihän siinä enää keskustella. Siinä ladotaan pöydälle se mitä tapahtuu jos ihminen ei lähde hoitoon, hyvin selkeästi ja erittäin painavasti. Ja kuinka ollakaan, pakkotilanteessa yleensä kaikilla on jotain mitä eivät halua menettää.

Huomauttaisin että esim. vieroitushoidossa yksi tärkeimmistä työskentelytavoista on asioista keskusteleminen. Keskustellaan vertaistukiryhmissä, keskustellaan terapeutin kanssa, tutkiskellaan itseään ja etsitään syitä sille itsetuhoiselle käytökselle. Ei kukaan raitistu pelkästään sillä että pidetään lukkojen takana, päihteidenkäyttö on aina seuraus, ei syy. Kukaan ei ala juopoksi tai narkkariksi huvikseen.

 

[QUOTE="vvieras";29259500]Mielestäni suurin ongelma ja törkeys tässä ketjussa on tuo Kengurun logiikka - Saritalla on ongelmia, mistä voi päätellä että äiti on ollut vääränlainen.
Ja vaikka Blue ei sitä myönnä, niin hänen logiikkansa on aivan sama. Että kun minä teen kaiken oikein, minun lapsestani ei voi tulla tuollaista. Toisin sanoen, jos jonkun lapsesta tulee tuollainen, ei äiti ole tehnyt kaikkea oikein.

ps. harvinaisen kova itsevarmuus, että tietää vanhempana tekevänsä aivan kaiken oikein...[/QUOTE]

Vaikka olenkin Kengun kanssa samaa mieltä niin ei se kyllä käänny niin että Saritan äiti jostain syyttäisin.

 

Väännetäänkö täällä vieläki samasta ku eilen noilla ekoilla sivuilla..?

 

Huomauttaisin että esim. vieroitushoidossa yksi tärkeimmistä työskentelytavoista on asioista keskusteleminen. Keskustellaan vertaistukiryhmissä, keskustellaan terapeutin kanssa, tutkiskellaan itseään ja etsitään syitä sille itsetuhoiselle käytökselle. Ei kukaan raitistu pelkästään sillä että pidetään lukkojen takana, päihteidenkäyttö on aina seuraus, ei syy. Kukaan ei ala juopoksi tai narkkariksi huvikseen.

Joo, mutta kun ollaan siinä vaiheessa että sinne vieroitukseen on MENTÄVÄ niin ei siinä paljoa enää sen ihmisen kanssa neuvotella vaan ladotaan faktat pöytään.

Sitten kun ollaan siellä vieroituksessa niin tilanne on ihan erilainen jo taas, ja siellä ei mitkään pakkokeinot toimi.

 

Vaikka olenkin Kengun kanssa samaa mieltä niin ei se kyllä käänny niin että Saritan äiti jostain syyttäisin.

En puhunutkaan peesaamisesta, vaan logiikasta. Luehan uudelleen ja vastaa sitten. Missä kohtaa logiikkasi meni pieleen?

 

[QUOTE="vvieras";29259543]En puhunutkaan peesaamisesta, vaan logiikasta. Luehan uudelleen ja vastaa sitten. Missä kohtaa logiikkasi meni pieleen?[/QUOTE]

Siis pee-saan ken-gun lo-giik-kaa sii-tä et-tä o-mal-le lap-sel-le en an-tai-si käy-dä noin.

 

Itseä on tällaiset asiat sydäntä lähellä siksikin, että oma tytär täyttää pian 16v. Eli "aikuisuus" häämöttää jo aika lähellä. Voin rehellisesti sanoa, että isänsä kanssa ollaan kyllä parhaamme tehty. On kuljetettu harrasteeseen, kavereitaankin. Tämä varmaan on edesauttanut sitä, että kaverit (ja poikakaveri) ovat ns. "kunnollisia" nuoria. Kun yhdessä porukassa ollaan oltu paljon,aina, ihan käytännön logistiikka-asioiden vuoksikin.

Kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että puhevälit ovat koko ajan säilyneet hyvinä. Vaikka oli murrosiän vaihe, jolloin haistatettiin vittua ja muutakin, minulle varsinkin. Tyttö on sanonut, että jaksoit minua, vaikka varmasti olin välillä hirveä Ei tuo vaihekaan minua sen kummemmin rikkonut, irtiottoahan tuonkin ikäinen jo ottaa. Saatetaan edelleen istua illalla pöydän ääreen, ja jutella päivän kuulumiset. Poikakaverikin saattaa olla mukana "istunnossa " Ollaan koetettu koko ajan, mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän, tuoda esille sitä, että on rakas ja tärkeä. Ja että meidän tukeen ja apuun voi aina luottaa. Ja että vaikka maailman tuulet kuinka puhaltaisi ja pyörittäisi, kotiin voi aina tulla, aikuisenakin.

En minä vannomaan kuitenkaan voi mennä, jos jostain syystä vielä ihan väärään seuraan eksyisi, ettei jotain voisi sattua. Toivon toki kovasti, ettei satu.

Ja vielä, minä uskon, että vanhemmasta ei mikään tunnu niin hirveältä, kuin huomata oman lapsen elämän kaikesta yrityksestä huolimatta menevän alamäkeä. Se sattuu varmasti sydämeen, enemmän kuin mikään. Joten siksikään en koskaan lyötyä enää enempää löisi. Syyttäisi huonoksi vanhemmaksi. Ne tilanteet ja lähtökohdatkin, missä sitä parastaan tekee, kun voivat olla erilaisia, itsestä riippumattomistakin syistä. Uskon, että suurin osa vanhemmista kyllä yrittää parhaansa, eikä tietoisesti halua lapselleen pahaa.

 

[QUOTE="sipsi";29259555]Itseä on tällaiset asiat sydäntä lähellä siksikin, että oma tytär täyttää pian 16v. Eli "aikuisuus" häämöttää jo aika lähellä. Voin rehellisesti sanoa, että isänsä kanssa ollaan kyllä parhaamme tehty. On kuljetettu harrasteeseen, kavereitaankin. Tämä varmaan on edesauttanut sitä, että kaverit (ja poikakaveri) ovat ns. "kunnollisia" nuoria. Kun yhdessä porukassa ollaan oltu paljon,aina, ihan käytännön logistiikka-asioiden vuoksikin.

Kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että puhevälit ovat koko ajan säilyneet hyvinä. Vaikka oli murrosiän vaihe, jolloin haistatettiin vittua ja muutakin, minulle varsinkin. Tyttö on sanonut, että jaksoit minua, vaikka varmasti olin välillä hirveä Ei tuo vaihekaan minua sen kummemmin rikkonut, irtiottoahan tuonkin ikäinen jo ottaa. Saatetaan edelleen istua illalla pöydän ääreen, ja jutella päivän kuulumiset. Poikakaverikin saattaa olla mukana "istunnossa " Ollaan koetettu koko ajan, mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän, tuoda esille sitä, että on rakas ja tärkeä. Ja että meidän tukeen ja apuun voi aina luottaa. Ja että vaikka maailman tuulet kuinka puhaltaisi ja pyörittäisi, kotiin voi aina tulla, aikuisenakin.

En minä vannomaan kuitenkaan voi mennä, jos jostain syystä vielä ihan väärään seuraan eksyisi, ettei jotain voisi sattua. Toivon toki kovasti, ettei satu.

Ja vielä, minä uskon, että vanhemmasta ei mikään tunnu niin hirveältä, kuin huomata oman lapsen elämän kaikesta yrityksestä huolimatta menevän alamäkeä. Se sattuu varmasti sydämeen, enemmän kuin mikään. Joten siksikään en koskaan lyötyä enää enempää löisi. Syyttäisi huonoksi vanhemmaksi. Ne tilanteet ja lähtökohdatkin, missä sitä parastaan tekee, kun voivat olla erilaisia, itsestä riippumattomistakin syistä. Uskon, että suurin osa vanhemmista kyllä yrittää parhaansa, eikä tietoisesti halua lapselleen pahaa.[/QUOTE]

Muta jos jotain tapahtuisi niin tekisitkö kaikkesi että saisit lapsesi raiteilleen vai katsoisitko vierestä?

 

Kyl mäkin katoin sitä ohjelmaa ja ihmettelin miks sen Saritan äiti on niin välinpitämättömän oloinen. Se tyttö on niin nuori, että kun se äiti sanoi että jokainen tekee mitä haluaa, niin tää "mitähaluaa"-kausi tuskin on alkanyt niillä nyt viimesen vuoden aikana. Ja mun mielestä lapsi ei voi tehdä mitä haluaa.

 

Muta jos jotain tapahtuisi niin tekisitkö kaikkesi että saisit lapsesi raiteilleen vai katsoisitko vierestä?

Tietenkin tekisin, ihan kaikkeni. Mihin ikinä pystyisin. Isänsä samoin.

Mutta aikuisen kanssa voi tulla se tilanne, ettei lopulta voi kuin katsoa vierestä, niin hirvittävää kuin se olisikin.

 

Joo, mutta kun ollaan siinä vaiheessa että sinne vieroitukseen on MENTÄVÄ niin ei siinä paljoa enää sen ihmisen kanssa neuvotella vaan ladotaan faktat pöytään.

Sitten kun ollaan siellä vieroituksessa niin tilanne on ihan erilainen jo taas, ja siellä ei mitkään pakkokeinot toimi.

On maailmanlaajuisesti tunnettu fakta että addikti ei parane muiden käskemisestä, vaan vasta sitten kun on itse siihen valmis ja halukas. Se on siis se ja sama jos sä käsket jonkun katkolle, se on siellä tasan sen aikaa että vointi on parempi uuden putken aloittamiseksi.

Voin itse antaa tähän esimerkin. Olin 16v kun jäin kiinni kannabiksen kokeilusta. Olin siis kerran kokeillut ja heti jäin kiinni. Äitini laittoi mut alaikäisille tarkoitetulle katkolle mitään kyselemättä. En hyötynyt tuosta hoidosta mitenkään, mutta sain uusia tuttavia jotka oli käyttänyt kovempia huumeita, paljon. Yhteistä meille kaikille oli se että olimme katkolla tahdonvastaisesti. Ja se ei aiheuttanut yhdessäkään lapsessa lopettamishaluja, vaan päinvastoin villitsimme toisiamme kertoilemalla miten ihana huume mikäkin on, katsoimme huume-aiheisia elokuvia, ja haaveilimme päivästä jolloin pääsemme sieltä ulos. Itse en ollut koskaan ennen sitä tavannut yhtään huumeidenkäyttäjää, veljeni oli tarjonnut mulle ne ekat savut, mutta ei itsekään ollut millään tavalla koukussa kannabikseen. Kun pääsin katkolta, meni kaks viikkoa siihen että kokeilin ekan kerran amfetamiinia, ja sille tielle jäin kahdeksi vuodeksi. Äitini oli tarkoittanut vain hyvää laittaessaan mut hoitoon, mutta oikeasti sysäsikin mut vaan ojasta allikkoon. En usko että oisin ilman katkoa enää koskaan kokeillut mitään huumeita, ei mulla ollut niitä kohtaan mitään mielenkiintoa ennen kuin mulle maalailtiin niistä teinien naiiviudella hyvin ruusuinen kuva.

 

[QUOTE="sipsi";29259555]Itseä on tällaiset asiat sydäntä lähellä siksikin, että oma tytär täyttää pian 16v. Eli "aikuisuus" häämöttää jo aika lähellä. Voin rehellisesti sanoa, että isänsä kanssa ollaan kyllä parhaamme tehty. On kuljetettu harrasteeseen, kavereitaankin. Tämä varmaan on edesauttanut sitä, että kaverit (ja poikakaveri) ovat ns. "kunnollisia" nuoria. Kun yhdessä porukassa ollaan oltu paljon,aina, ihan käytännön logistiikka-asioiden vuoksikin.

Kaikista tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että puhevälit ovat koko ajan säilyneet hyvinä. Vaikka oli murrosiän vaihe, jolloin haistatettiin vittua ja muutakin, minulle varsinkin. Tyttö on sanonut, että jaksoit minua, vaikka varmasti olin välillä hirveä Ei tuo vaihekaan minua sen kummemmin rikkonut, irtiottoahan tuonkin ikäinen jo ottaa. Saatetaan edelleen istua illalla pöydän ääreen, ja jutella päivän kuulumiset. Poikakaverikin saattaa olla mukana "istunnossa " Ollaan koetettu koko ajan, mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän, tuoda esille sitä, että on rakas ja tärkeä. Ja että meidän tukeen ja apuun voi aina luottaa. Ja että vaikka maailman tuulet kuinka puhaltaisi ja pyörittäisi, kotiin voi aina tulla, aikuisenakin.

En minä vannomaan kuitenkaan voi mennä, jos jostain syystä vielä ihan väärään seuraan eksyisi, ettei jotain voisi sattua. Toivon toki kovasti, ettei satu.

Ja vielä, minä uskon, että vanhemmasta ei mikään tunnu niin hirveältä, kuin huomata oman lapsen elämän kaikesta yrityksestä huolimatta menevän alamäkeä. Se sattuu varmasti sydämeen, enemmän kuin mikään. Joten siksikään en koskaan lyötyä enää enempää löisi. Syyttäisi huonoksi vanhemmaksi. Ne tilanteet ja lähtökohdatkin, missä sitä parastaan tekee, kun voivat olla erilaisia, itsestä riippumattomistakin syistä. Uskon, että suurin osa vanhemmista kyllä yrittää parhaansa, eikä tietoisesti halua lapselleen pahaa.[/QUOTE]

Totta puhut. Mutta edelleen itse pidän Saritan äidin ohjelmassa mukana oloakin hyväksyntänä Saritan häröilyille. Mielestäni Sarita on niin sekaisin (syystä tai toisesta), ettei hänen pitäisi olla ollenkaan mukana tuollaisesta. Ja mielestäni on ohjelman tekijöiltäkin hieman vastuutonta pitää Saritaa mukana ohjelmassa.

 

On maailmanlaajuisesti tunnettu fakta että addikti ei parane muiden käskemisestä, vaan vasta sitten kun on itse siihen valmis ja halukas. Se on siis se ja sama jos sä käsket jonkun katkolle, se on siellä tasan sen aikaa että vointi on parempi uuden putken aloittamiseksi.

Voin itse antaa tähän esimerkin. Olin 16v kun jäin kiinni kannabiksen kokeilusta. Olin siis kerran kokeillut ja heti jäin kiinni. Äitini laittoi mut alaikäisille tarkoitetulle katkolle mitään kyselemättä. En hyötynyt tuosta hoidosta mitenkään, mutta sain uusia tuttavia jotka oli käyttänyt kovempia huumeita, paljon. Yhteistä meille kaikille oli se että olimme katkolla tahdonvastaisesti. Ja se ei aiheuttanut yhdessäkään lapsessa lopettamishaluja, vaan päinvastoin villitsimme toisiamme kertoilemalla miten ihana huume mikäkin on, katsoimme huume-aiheisia elokuvia, ja haaveilimme päivästä jolloin pääsemme sieltä ulos. Itse en ollut koskaan ennen sitä tavannut yhtään huumeidenkäyttäjää, veljeni oli tarjonnut mulle ne ekat savut, mutta ei itsekään ollut millään tavalla koukussa kannabikseen. Kun pääsin katkolta, meni kaks viikkoa siihen että kokeilin ekan kerran amfetamiinia, ja sille tielle jäin kahdeksi vuodeksi. Äitini oli tarkoittanut vain hyvää laittaessaan mut hoitoon, mutta oikeasti sysäsikin mut vaan ojasta allikkoon. En usko että oisin ilman katkoa enää koskaan kokeillut mitään huumeita, ei mulla ollut niitä kohtaan mitään mielenkiintoa ennen kuin mulle maalailtiin niistä teinien naiiviudella hyvin ruusuinen kuva.

Sehän takia mä sanoinkin etä näissä konfrontaatioissa läheiset kertovat narkille mitä hän menettää jos ei mene hoitoon. Ja yleensä vaa'an toisella puolella on sen verran isoja juttuja että he todella ymmärtävät mennä hoitoon.

 

Siis pee-saan ken-gun lo-giik-kaa sii-tä et-tä o-mal-le lap-sel-le en an-tai-si käy-dä noin.

Älä nyt heittäydy tyhmäksi, tai en jaksa keskustella kanssasi, yhtä hyvin voin mennä hakkaamaan päätäni seinään. Koitapa uudelleen.

Tiedän, että kun kasvatan lapseni hyvin ja oikein, heistä ei tule "X".
josta voi loogisesti päätellä
Jos nuori on "X", häntä ei ole kasvatettu hyvin ja oikein.


Oikeinkasvatettu lapsi ei ole "X".
Tiina on "X"
Siis Tiina ei ole oikein kasvatettu.

Ihan perus logiikkaa. Koitapas nyt sinä.

 

Kyl mäkin katoin sitä ohjelmaa ja ihmettelin miks sen Saritan äiti on niin välinpitämättömän oloinen. Se tyttö on niin nuori, että kun se äiti sanoi että jokainen tekee mitä haluaa, niin tää "mitähaluaa"-kausi tuskin on alkanyt niillä nyt viimesen vuoden aikana. Ja mun mielestä lapsi ei voi tehdä mitä haluaa.

No älä nyt säkin hyvä ihminen ryhdy mukaan tähän idioottien jengiin...

 

[QUOTE="vvieras";29259609]No älä nyt säkin hyvä ihminen ryhdy mukaan tähän idioottien jengiin...[/QUOTE]

Se on vähän jännä, että vaikka käytin ihan siivoa kieltä ja vaan ihmettelin asiaa, niin liityinkin idioottien jengiin. On vissiin ihan pakko nimitellä?

 

[QUOTE="vvieras";29259607]Älä nyt heittäydy tyhmäksi, tai en jaksa keskustella kanssasi, yhtä hyvin voin mennä hakkaamaan päätäni seinään. Koitapa uudelleen.

Tiedän, että kun kasvatan lapseni hyvin ja oikein, heistä ei tule "X".
josta voi loogisesti päätellä
Jos nuori on "X", häntä ei ole kasvatettu hyvin ja oikein.


Oikeinkasvatettu lapsi ei ole "X".
Tiina on "X"
Siis Tiina ei ole oikein kasvatettu.

Ihan perus logiikkaa. Koitapas nyt sinä.[/QUOTE]

Ei mulla ole mitään samanlaista piilossa olevaa logiikkakaavaa mitä sulla. Mä olenvain kengun kanssa samaa mieltä.

 

Selevä. Turha siis yrittää käydä järkevää keskustelua kanssasi tästä, Blue.

t. ketjun aloittaja, eri vvieras kuin toi Peyotelle vastannut vvieras Jo on nimimerkit hakusessa.

 

Sehän takia mä sanoinkin etä näissä konfrontaatioissa läheiset kertovat narkille mitä hän menettää jos ei mene hoitoon. Ja yleensä vaa'an toisella puolella on sen verran isoja juttuja että he todella ymmärtävät mennä hoitoon.

Eihän tuo ole omavalintaista halua parantua, vaan kiristämistä.

 

Eihän tuo ole omavalintaista halua parantua, vaan kiristämistä.

Ehkä sitä tai sitten se on sitä että lähimmäiset irtisanoutuvat kokonaan narkin touhuista jotta eivät enää edesauta, hyväksy ja mahdollista näitä touhuja, yleensä suojellakseen itseään. On kaksi vaihtoehtoa, joko pärjää omillaan tai menee hoitoon.

En minäkään kovin pitkään katselisi tuollaista touhua kattoni alla. Tarjoaisi mahdollisuuksia itsensä ja perheensä myrkyttämiseen.

 

Se on vähän jännä, että vaikka käytin ihan siivoa kieltä ja vaan ihmettelin asiaa, niin liityinkin idioottien jengiin. On vissiin ihan pakko nimitellä?

Ajattelin josko sultakin tulisi kohta samanlaista tekstiä kuin aikaisemmilta kommentoijilta. Pyydän anteeks, ei mulla ollut tarkoitus pahasti sanoa. Totta, että vastasit ihan asiallisesti. :ashamed:

 

Eihän tuo ole omavalintaista halua parantua, vaan kiristämistä.

Kyllä myös muut voivat sanoa kantansa. Jos läheiset eivät enää jaksa eivätkä pysty,se pitää voida sanoa. Ei se ole kiristämistä.

 

Ehkä sitä tai sitten se on sitä että lähimmäiset irtisanoutuvat kokonaan narkin touhuista jotta eivät enää edesauta, hyväksy ja mahdollista näitä touhuja, yleensä suojellakseen itseään. On kaksi vaihtoehtoa, joko pärjää omillaan tai menee hoitoon.

En minäkään kovin pitkään katselisi tuollaista touhua kattoni alla. Tarjoaisi mahdollisuuksia itsensä ja perheensä myrkyttämiseen.

Eli olisit nyt sit kumminkin loppuviimein valmis hylkäämään lapsesi jos hänen elämänsä ei mee niin kuin olit suunnitellut. Hah, puhuitpas ittes pussiin.

 

Eli olisit nyt sit kumminkin loppuviimein valmis hylkäämään lapsesi jos hänen elämänsä ei mee niin kuin olit suunnitellut. Hah, puhuitpas ittes pussiin.

En hylkäämään vaan ottamaan pois kaiken sen mikä minun osaltani mahdollistaa käytön jatkumisen.

 

[QUOTE="vvieras";29259697]Kyllä myös muut voivat sanoa kantansa. Jos läheiset eivät enää jaksa eivätkä pysty,se pitää voida sanoa. Ei se ole kiristämistä.[/QUOTE]

Voihan sen sanoa, mutta jos se sanominen muotoillaan niin että "jos et tee tätä ja tätä niin sitten me sitä ja sitä", niin se ei oikeastaan enää ole kantansa sanomista vaan kiristämistä. Mielummin sitten vaikka koittaisi saada sen lapsen itse haluamaan sitä lopettamista, oli se itsetuhoinen käytös mitä vaan. Joko sen kautta että saa lapsen avautumaan huolistaan ja sitä kautta pääsee käsittelemään niitä ongelmia jotka esim. siihen kamanvetämiseen on ajanut, tai sitten auttamalla ihan konkreettisesti ratkomaan niitä ongelmia. Ja se konkreettinen ongelmanratkaisu ei tosiaan oo sitä että ulkoistetaan se jollekin ulkopuoliselle taholle, katkolle nyt vaikka tässä esimerkissä. Toki lasta voi ohjata käymään terapeutilla jos ongelmat on liian suuria perheen kesken ratkottaviksi, mutta se ei kyllä pelasta ketään jos lapsi kokonaan hylätään virheitä tehtyään. On olemassa sellainenkin sanonta kuin "kaikkein vaarallisin on ihminen jolla ei ole enää mitään menetettävää".