Voinko pyytää lapsille lahjaksi vain tiettyjä juttuja?

["riio"]

Ajattelin ilmoittaa sukulaisille ja tuttaville, että tänä vuonna kysyisivät mistä muksut tykkää ennen kuin ostavat lapsillemme joululahjoja.

Joka joulu tulee jättipehmoja ( niillä tai muilla pehmoilla ei ole koskaan meillä leikitty ), isoja tukkirekkoja ( sama homma, autot ei kiinnosta), villavaatteita ( kaikki muksut meillä allergisia villalle), pari kymmentä senttiä vääränkokoisia vaateita, jo olemassa olevia pelejä ja kirjoja tai leffoja. Ihan oikeesti, nää esim. mummolta ja tädeitä tulevat lahjat on joka vuosi kalliita, mutta menevät niin pieleen.

Oonko mä kamala, jos ilmoitan, että kysyisivät ensin mistä meillä tykätään tai jättäisivät sitten mielummin lahjat vaikka ostamatta, koska raahaan ne kirpparille parin kuukauden päästä käyttämättöminä myyntiin joka vuosi.

 

[Tallu -]

Kerro heille toiveet lasten toiveina, niin jospa menisivät paremmin läpi

 

[hankalaa]

Hankala tilanne. Onhan se vähän tökeröä ilmoittaa lahjatoive kysymättä, mutta jos saadut lahjat joka suunnasta menevät aina noin pieleen, niin kyllä minä sitä yrittäisin. Luuletko, että menisi perille, jos vihjaat ennen joulua ohimennen, että Mikko toivo kovasti "asiaa x"? Tosin jos sukulaiset ovat tuollaisia, etteivät koskaan edes kysy, voi olla, että vihjailukaan ei mene yhtään paremmin perille. Vaatteista minusta voi aika helposti kertoa, että jos aiotte ostaa vaatettam niin Mikon koko on muuten nyt 120, "ajattelin vain kertoa, kun nuo lapset kasvavat niin nopeasti, etten meinaa itsekään perässä pysyä." Mummojen ja tätien luonteesta sitten riippuu miten suoraan heille kehtaa asiasta sanoa ja miten sen ottavat.

Omille sukulaisilleni voisin sanoa hyvinkin suoraan, mutta he ovatkin toisaalta sellaisia, että kysyvät lähes aina toivetta etukäteen muutenkin, eivätkä ole herkkiä loukkaantumaan. Toisenlaisten kanssa voi olla vaikeampaa pitää kieli keskellä suuta.

 

["viera"]

Sano vaan nätisti, että varmistaisivat sinulta, ettei samaa juttua ole ennestään tai että vaatteet ovat oikean kokoisia, kun on tullut niin usein vääränkokoista ja samoja mitä on ennestään. Muistuta samalla, että ettehän hanki lapsille mitään vaillavaatteita, kun eivät niitä allergiansa takia voi käyttää.

Meillä onneksi nuo isovanhemmat on oppineet antamaan noille koululaisille lahjat jo rahana, alesta saa enemmän ja mieluista. Yksi oppitunti oli se, että naureskelin joulun jälkeen, että kyllä tyttö kovasti tykkäsi pörrötossuistaan, mutta ne on vaan neljä numeroa liian pienet, ettei voi niitä käyttää.

 

["vieras."]

Lapsen toiveita voi tottakai sukulaisille kertoa. Mutta älä nyt sitä silti hiero heidän naamaansa, että aina ennen on mennyt ihan pieleen ja lahjat jääneet käyttämättä.

Näissä toiveissakin on kyllä se ongelma, että on vaarana että samat jutut tulee tuplana tai triplana, jos samoja toiveita kertoo useammalle. Ehkä tuohon vedoten voisi siis jopa koittaa sopia, mitä kukakin ostaa. Tai laittaa vaikka lapsen toivelistan kiertämään niille sukulaisille, jotka varmasti lapselle jotain ostaa, niin että voivat vetää yli listalta sen jutun, jonka aikovat hankkia.

Meillä tuo ongelma ei ole niin paha, kun on vaan yksi lapsi, joten tyydytään antamaan jotain vinkkejä. Onhan se toisaalta kiva, että vähän yllätyksiäkin tulee, toivottavasti vaan ei tällä kertaa kovin tilaavieviä.

 

[oma kokemus]

Meillä kyllä sukulaiset osaa kysyä lahjatoiveita, mutta siltikin tulee jotain mille ei todellakaan ole tarvista/käyttöä. Anoppi on sitten asia erikseen, ei ikinä vaivaudu kysymään lasten lahjatoiveita, ja sieltä tuleekin sitten sellaista krääsää ettei mitään rajaa, jotain Thaimaasta tms. ostettuja leluja jotka kestää tasan yhden leikkikerran jos sitäkään, vaatteita jotka ovat jo saataessa liian pieniä jne. Harmittaa vaan kun tuhlaa rahansa ihan turhaan, antaisi nekin eurot vaikka lasten säästöpossuun tai joku lahjakortti. Mutta eipä tuon ikäiseltä enää voikaan odottaa mitään järkevää ajattelua...

 

[Ken guru]

Oma mielipiteeni:

Ei voi pyytää. Kukin antaa mitä haluaa. Aloituksesta tulee kyllä vähän sellainen tunne että "vika" on lahjojen vastaanottajassa, että lapset on opetettu liian nirsoiksi. Tai ainakin meillä 99% lahjoista on ollut mieleisiä lapsille tai aikuisille, tuli ne sitten keneltä tahansa. Vaikea siis kuvitella tilannetta että lahjat menisi noin pieleen antajien puolesta.

 

["riio"]

Kyse on lähinnä miehen sukulaisista, lasten kummit siltä puolen etenkin tuntuvat vaan nappaavan käteensä jotain kaupasta. Meillä lapset on alle kouluikäisiä ja joulu on iso juttu. Esikoinen on kova urheilumies ja rakastaa legoja, en ymmärrä mikseivät osta vaikka pakettia peruslegoja? Poika juttelee aina kovasti toiveistaan ja siitä mitä haluaisi, nyt mm. rakastaa star warsia, mutta joululahjaksi saa jonkun ison Ihaapehmon tai suojapuvun, joka on tyttöjen mallia tai kokoa 140cm. Keskimmäinen on angry birds ja ninja turtle-fani, hälle puolestaan hankitaan suklaata ( on maitoallergia) ja joku juna tai auto. Nuorimmaiselle sitten ostetaan 4-5 kokoa liian pieni mekko ja joku kirja, joka on jo aikoinaan ostettu isoveljille edellisenä jouluna.

Mä olen kertonut aina, että noilla on villa-allergiat, mutta mummo ja yksi täti ( toinen 57-vee, toinen alle 30) ostavat villaa aina. Meidän muksut kyllä kertovat mitä haluaisivat, mutta kertaakaan ei voida ostaa sitä mitä pyydetään. Jotenkin tuntuu jopa kiusanteolta, kun toinen pyytää fudiskortteja monta kertaa ja lahjaksi tuodaan pehmolelu. Ja sitten jutellaan muille, kuinka mummo niin toi hyvät ja kalliit joululahjat ja ylpeillään sillä kuinka paljon ne on maksaneet. Viime jouluna soitin ja pyysi pojille tiettyjä lahjoja, ehdotin jopa, että ostaisivat esim. yhden pelin yhdessä, vaikka ei edes ollut kovi kallis. Mutta ei. Piti raahata meille monta pakettia ihan turhaa krääsää.

 

["hmh"]

Olen kahden nyt jo aikuisen lapsen äiti. En osannut laittaa mitään toiveita lasteni lahjoiksi, kun olin kuitenkin sitä mieltä että itsepä nuo lapset tein, itse olisi syytä pärjätä niiden kanssa. Tuli paljon tarpeetonta muovikrääsää ja sopimattomia vaatteita lahjoiksi hyväntahtoisilta isovanhemmilta. Toisen kummit osasivat kysyä onko toiveita, ne sitten kerrottiin (suhteuttaen vähän siihen hintatasoon mitä ajateltiin olevan kohtuullista - puolin ja toisin, kun oltiin ristiin kummeja).

Nyt olen mummipuoli ja kummitäti uusille lapsille. Hanakasti tulee toiveita ja täsmäpyyntöjä. Lasten isoisä (mieheni) on nuukahko; pakkokin kyllä olla kun lapsenlapsia on seitsemän. Täytyy tunnustaa, että aina ei ole kivaa ostaa sitä "täsmäpyyntö" tylsää lahjaa lapsenlapselle, jos olisi itsellä mielessä joku kiva, mistä lapsi ehkä tai varmasti tykkäisi, mutta vanhemman mielestä sitä ei tarvita. Toki olemme pyrkineet täsmäpyyntöihin sitten vastaamaan. Mutta siis, ehkä se antamisen ideä ja ilo vähän tässä kärsii.

 

["riio"]

Oma mielipiteeni:

Ei voi pyytää. Kukin antaa mitä haluaa. Aloituksesta tulee kyllä vähän sellainen tunne että "vika" on lahjojen vastaanottajassa, että lapset on opetettu liian nirsoiksi. Tai ainakin meillä 99% lahjoista on ollut mieleisiä lapsille tai aikuisille, tuli ne sitten keneltä tahansa. Vaikea siis kuvitella tilannetta että lahjat menisi noin pieleen antajien puolesta.

Meillä lapset eivät tykkää pehmoista, eikä niitä muutenkaan voida meillä montaa pitää lasten astman takia, eivätkä autoista. Eivät he sen nirsompia ole kuin muutkaan lapset. Ehkä vikana on se, että eivät lahjaa avatessaan ala kiroilla ja itkeä raivosta, vaan kiittävät kauniisti ja eivätkä enää sen jälkeen koske koko tavaraan. Mielummin olisin ilman näitä pehmolelulahjoja, eivät ne lapsia ilahduta ja ostajankin rahat menevät ihan hukkaan.

 

["viera"]

Oma mielipiteeni:

Ei voi pyytää. Kukin antaa mitä haluaa. Aloituksesta tulee kyllä vähän sellainen tunne että "vika" on lahjojen vastaanottajassa, että lapset on opetettu liian nirsoiksi. Tai ainakin meillä 99% lahjoista on ollut mieleisiä lapsille tai aikuisille, tuli ne sitten keneltä tahansa. Vaikea siis kuvitella tilannetta että lahjat menisi noin pieleen antajien puolesta.

Minä kyllä ymmärrän hyvin ap:ta. Etenkin appiukko on kunnostautunut vaimonsa kanssa hankkimaan lahjoja, joille yksinkertaisesti ei ole mitään käyttöä ja vaatteet on aina olleet täysin väärää kokoa, milloin liian pieniä, milloin isoja tai sitten sellaisia, mitä lapset inhoavat yli kaiken. Täytyisikin laittaa käyttämätön Pikkupojan paita myyntiin, tuolla se on tarpeeksi kauan kaapissa roikkkunut käyttämättömänä. En ole pikkumurkkua pakottanut pitämään sitä, juhliin on joutunut kauluspaidan laittamaan, vaikka niitä inhoaakin, mutta mieleisemmän ja juhlavamman kuin tuo paita.

Anoppi taas sai esikoisen ollessa pieni opetuksensa vääristä lahjoista. Esikoisella oli yksi toive yli kaiken, jota piti käydä katsomassa joka kauppareissu ja anoppi halusi sen hankkia ehdottomasti. No ei sitten ostanutkaan sitä toivottua juttua vaan halvemman version siitä nuukuuksiissaan, missä ei ollutkaan mitään toimintoja. Anoppi antoi lahjan jo aattoaamupäivänä ja odotti kovia kiitoksia ja tyytyväistä lasta, mutta meidän pikku taapero otti lahjan ja yritti saada sen toimimaan ja heitti kaaressa menemään ja sanoi, ettei toimi. Meidän taapero ei tuossa vaiheessa juuri mitään puhunut, mutta tuo tuli topakasti. Sen jälkeen miehen kanssa on hankittu itse ne tärkeimmät ja anoppi oppi noudattamaan paremmin toiveita.

 

[har]

Itse en kyllä kehtaisi mennä kertoilemaan lahjatoiveita jos ei niitä vartavasten kysytä. Ja sittenkin yritän antaa mahdollisimman ympäripyöreitä toiveita koska milloinkaan ei voi olla varma esim. siitä mikä lahjanantajan budjetti tänä jouluna on. Sanon esim. että tekniikkalegot olisi kivoja jolloin valinnanvaraa on ~10 euron paketista yli satasen rakennelmiin.

 

["riio"]

Itse en kyllä kehtaisi mennä kertoilemaan lahjatoive3ita jos ei niitä vartavasten kysytä. Ja sittenkin yritän antaa mahdollisimman ympäripyöreitä toiveita koska milloinkaan ei voi olla varma esim. siitä mikä lahjanantajan budjetti tänä jouluna on. Sanon esim. että tekniikkalegot olisi kivoja jolloin valinnanvaraa on ~10 euron paketista yli satasen rakennelmiin.

Tätä juuri tarkoitan, että jos sanoisin, että esikoisella fudisjuttuja tai legoja tai jotain mikä liittyy star warsiin, keskimmäiselle angry birdseja tai ninjaturtleja ja nuorimmalla my little poneja tai prinsessajuttuja. Ei mitään legon tuote numerolla 34 76 33432 ja sitten tämä ja tämä. Ei luulisi olevan liian vaikeaa. Ja olisi siinä valinnan varaa ja saisi itse päättää mitä ostaa. Näin ainakin itse toimin lahjaa ostaessa, soitan kummilapsien äidille ja kysyn mikä olisi mieluista. Jos olen vaatetta ostamassa niin varmistan oikean koon tyyliin, jos ostain h&m:n mekon, niin mitä kokoa teillä yleensä käytetään.

Meillä lapset eivät ole lahjojen antajille juuri näyttäneet pettymystään. Esikoinen kerran totesi, että en mä ole tyttö, kun sai mummolta pikku myy-tunikan lahjaksi. Ei mummo siihen edes reagoinut. Muuten ovat tyytyneet kiittämään, vaikka lahja ei ole ollut mieluinen.

 

["viera"]

Itse en kyllä kehtaisi mennä kertoilemaan lahjatoiveita jos ei niitä vartavasten kysytä. Ja sittenkin yritän antaa mahdollisimman ympäripyöreitä toiveita koska milloinkaan ei voi olla varma esim. siitä mikä lahjanantajan budjetti tänä jouluna on. Sanon esim. että tekniikkalegot olisi kivoja jolloin valinnanvaraa on ~10 euron paketista yli satasen rakennelmiin.

En minäkään suoraan toiveita mene esittämään kysymättä, mutta aina voi esittää sen toiveen itse, että varmisitavat vaatteiden koon tai että onko lahjaa ennestään ennen hankkimista.


Ja olen niin röyhkeä, että toiveen tiedustelijalta kyselen, että minkä hintaluokan toiveita haluaisi kuulla, noita toiveita kun löytyy ihan pikkujutuista omaan uuteen tietokoneeseen ja yleensä tokaisen vielä tuohon, ettei sitä tietokonetta tarvitse hankkia

Mieluummin vaikka halpa toivottu lahja, kuin joku kallis, mille ei ole mitään käyttöä.

Ja kaikille palstalaisille sanoisin, että älkää ostako mitään pehmoja lahjaksi, jos niitä ei ole vartavasten toivottu! Ne pehmot varmaan salaa sikiävät keskenään, niitä on kertynyt ihan älyttömättömät määrät. Monellakaan ei ole edes tilaa jollekin jättipehmolle, vaikka kuinka söpö olisikin. Eilen katselin yhden pariskunnan raahaavan kaupasta jättipehmoa ja väkisinkin tulee mieleen, että kukahan tuokin saa riesakseen.

 

[Iloinen isoäiti]

Minä ainakin ostan poikani perheen lapsille seuraavat: löysin 7 vuotiaalle tytölle IHANAN ison pehmokarhun, jossa ruudullinen rusetti kaulassa. 3-vuotias poika saa rumpusetin, se on meidän kallis lahja. Ja vauvalle löysin käytettynä Burberrryn pikkujakun, joka on luultavasti melkein sopiva, ja vain vähän likainen. Miniä saa neuleen, joka peittää vähän hänen muotojansa, ja poika saa lahjakortin tavarataloon.

Varmasti ovat tyytyväisiä.

 

["vieras."]

No jos olet jo lasten toiveita kertonut, eikä lahjanantajat vaan välitä niistä, niin eipä asialle oikein mitään voi. Teillä taitaa olla lapsille aika paljon lahjojia, jos jotkut täditkin heille joululahjoja antaa. Ostatko itse näille myös lahjat? Jos olet ostanut, voisit koittaa sopia että luovutte lahjomisesta puolin ja toisin.

 

[Ken guru]

[QUOTE="riio";29227585]Tätä juuri tarkoitan, että jos sanoisin, että esikoisella fudisjuttuja tai legoja tai jotain mikä liittyy star warsiin, keskimmäiselle angry birdseja tai ninjaturtleja ja nuorimmalla my little poneja tai prinsessajuttuja. Ei mitään legon tuote numerolla 34 76 33432 ja sitten tämä ja tämä. Ei luulisi olevan liian vaikeaa. Ja olisi siinä valinnan varaa ja saisi itse päättää mitä ostaa. Näin ainakin itse toimin lahjaa ostaessa, soitan kummilapsien äidille ja kysyn mikä olisi mieluista. Jos olen vaatetta ostamassa niin varmistan oikean koon tyyliin, jos ostain h&m:n mekon, niin mitä kokoa teillä yleensä käytetään.

Meillä lapset eivät ole lahjojen antajille juuri näyttäneet pettymystään. Esikoinen kerran totesi, että en mä ole tyttö, kun sai mummolta pikku myy-tunikan lahjaksi. Ei mummo siihen edes reagoinut. Muuten ovat tyytyneet kiittämään, vaikka lahja ei ole ollut mieluinen.[/QUOTE]

Pakko sanoa, että kyllä on outoa porukkaa jos antaa pojalle lahjaksi tyttöjen vaatteita. Käyvätkö ihan täysillä muuten?

 

["riio"]

Jättipehmot=Jumalan rangaistus tottelemattomille. Tykkääkö joku niitä oikeasti? Mitä niillä on tarkoitus tehdä? Meille on kotiutunut epämääräinen joukko näitä hirmuja, on ollut ainakin Nalle Puhia ja kumppaneita ( meillä noita hahmoja ei edes tunneta, eikä niistä pidetä ollenkaan), elefantti, virtahepo, joku iso palloeläin,joka etäisesti muistuttaa kettua, kun sen päälle on istunut jättiläinen, nalle, hevonen ja joku koira. Jos ne kaikki olisivat meille jääneet, niin niillä täyttäisi kivasti yhden huoneen. Muita huonekaluja ei tarvittaisi.

 

["riio"]

Pakko sanoa, että kyllä on outoa porukkaa jos antaa pojalle lahjaksi tyttöjen vaatteita. Käyvätkö ihan täysillä muuten?

Mä olen aina epäillyt, että sillä porukalla viiraa kaikilla ainakin vähän päästä, mutta mitään virallista diagnoosia ei ole kenelläkään. Myös miehen sisko osti esikoiselle talvihaalarin, joka oli tyttöjen. ( Haalari oli ruskea, mutta siinä oli kukkakirjailuja mm. selässä. Ja ei, ne eivät olleet mitään kovin huomaamattomia...) Meillä ei edes silloin ollut tuota nuorinta, joka on tyttö, joten kirpparille meni ja nopeasti.

Miehen puolelta meidän muksut on olleet ainoita lapsenlapsia, nyt syntyi miehen veljelle vauva. Miehen sisarukset (4 kpl) on ovat ostaneet lapsillemme aina lahjat, me ollaan kummeille hankittu jotain pientä ( erikoiskahvia ja park kahvikuppis tai jotain sen tyylistä) , isovanhemmille ollaan ostettu joku lahjakorttilahja joka vuosi. Mielummin tosiaan oltaisiin ilman noita lahjoja, kun tuntuu, että ne on ostettu vain siksi, että jotain pitää ostaa, niin ostetaan sitten se jättipehmo ilman sen suurempaa ajatusta.

 

["tonttu"]

Yleensä sukulaiset ja kummit kysyvät mitä voisi ostaa ja jo hyvissä ajoin ennen joulua teen lapsen kanssa toivelistan ja mietin siitä itse valmiiksi minkä kukakin KYSYJÄ voi ostaa. Mummit esim. Ovat valmiita ostamaan vähän kalliimpaa ja kummeille vähän halvempaa.. En kyllä tyrkytä lahjatoiveita, ainut, että minun äidin kanssa otan usein itse asian puheeksi ja se on ihan ok.

 

["tonttu"]

Niin jos on tapana ostaa väärää kokoa tai muuta krääsää, niin voi kai siitä hienovaraisesti kertoa..

 

[Ken guru]

[QUOTE="riio";29227657]Mä olen aina epäillyt, että sillä porukalla viiraa kaikilla ainakin vähän päästä, mutta mitään virallista diagnoosia ei ole kenelläkään. Myös miehen sisko osti esikoiselle talvihaalarin, joka oli tyttöjen. ( Haalari oli ruskea, mutta siinä oli kukkakirjailuja mm. selässä. Ja ei, ne eivät olleet mitään kovin huomaamattomia...) Meillä ei edes silloin ollut tuota nuorinta, joka on tyttö, joten kirpparille meni ja nopeasti.

Miehen puolelta meidän muksut on olleet ainoita lapsenlapsia, nyt syntyi miehen veljelle vauva. Miehen sisarukset (4 kpl) on ovat ostaneet lapsillemme aina lahjat, me ollaan kummeille hankittu jotain pientä ( erikoiskahvia ja park kahvikuppis tai jotain sen tyylistä) , isovanhemmille ollaan ostettu joku lahjakorttilahja joka vuosi. Mielummin tosiaan oltaisiin ilman noita lahjoja, kun tuntuu, että ne on ostettu vain siksi, että jotain pitää ostaa, niin ostetaan sitten se jättipehmo ilman sen suurempaa ajatusta.[/QUOTE]

Teidän tapauksessa varmaan kiittäisin kauniisti, ja laittaisin lahjat kierrätykseen joita ette käytä. Tuskin se tuosta tuon kummemmaksi muuttuisi lahjatoiveidenkaan myötä.

 

["riio"]

Meillä lapsilla on kummeja kaikilla kolme. Ja kaikki kummit ovat eri perheistä, eivät ole siis pariskuntia. Olen kummeilta pyytänyt lahjoiksi mielummin esim. piknikreissuja, uimaretkiä ym. vierailuja kuin sitä ikänikuista tavaraa. Esikoisen yksi kummi vei pojan katsomaan lentokoneita jonnekkin Hki-Vantaan läheiselle kalliolle. Olivat syöneet eväitä ja katselleet lentokoneita ja lopuksi käyneet jätskillä lentokentällä. Siitä reissusta on puhuttu monta vuotta. Miksi aina pitää ostaa jotain materiaa, etenkin jos se on ihan täysin turhaa.

 

["..."]

Mä ehdottaisin, että huolehditte ite, että lapsille on tulossa niitä oikeesti kivoja lahjoja ja sit tylysti vaan kaikki, mistä ei tykätä ja mitä ei käytetä saman tien jonnekin kiertoon, uusille leluille ja vaatteille löytyy kyllä suht hyvin ottajia, ainakin hyväntekeväisyysjärjestöjen puolesta. Onneks meillä kummit ja mummit kysyy, mitä lapset toivoo tai tarvii ni pystyy vähän antamaan vinkkiä siitä, millä tykkää leikkiä ja mikä vaatekoko menee...

 

["vieras."]

[QUOTE="riio";29227623]Jättipehmot=Jumalan rangaistus tottelemattomille. Tykkääkö joku niitä oikeasti? Mitä niillä on tarkoitus tehdä? Meille on kotiutunut epämääräinen joukko näitä hirmuja, on ollut ainakin Nalle Puhia ja kumppaneita ( meillä noita hahmoja ei edes tunneta, eikä niistä pidetä ollenkaan), elefantti, virtahepo, joku iso palloeläin,joka etäisesti muistuttaa kettua, kun sen päälle on istunut jättiläinen, nalle, hevonen ja joku koira. Jos ne kaikki olisivat meille jääneet, niin niillä täyttäisi kivasti yhden huoneen. Muita huonekaluja ei tarvittaisi.[/QUOTE]

Meidän 4-vuotias poika kyllä tykkää kaiken kokoisista pehmoista. Mutta hänelle ei niitä muut kuin me vanhemmat osta, koska jostain syystä monet tuntuu ajattelevan, että pehmolelut on tyttöjen juttu. Mutta meidän lapsi leikkii niillä tosi paljon, nykyään enemmän kuin autoilla. Itsekin tykkäsin lapsena pehmoleluista. Eikös niillä leikkiminen mene ihan normaalin kaavaan? Pehmolelut tekee ja puhuu leikeissä kaikenlaista, eikös samalla tavalla leikitä jollain Star Wars-hahmoilla? Isoja pehmoleluja voi lisäksi käyttää peuhausleikeisssä eli tehdä niistä isoja kasoja, joihin lapsi sitten hyppii.

Tuo tyttö-/poikaerottelu on kyllä kumma juttu. Nyt lapsi toivoi Barbie-autoa, mutta kun hän toiveensä mummipuolelle kertoi, tämä veti naamansa mutruun ja sanoi "Et kai sinä nyt sellaista tahdo, tiedätkö minkä värinen se on?" Puistossakin kummasteltiin, tosin ei sentään siellä negatiiviseen sävyyn, kun lapsi oli halunnut tehdä isänpäiväkorttiin pinkin auton.