Vihaako kukaan muu miestään?

["minttumaria"]

Vihaan miestäni, äsken hän taas huusi ja kiroili minulle. En pysty eroamaan, hän on sanonut että tekee kaikkensa että saa lapsen huoltajuuden tai edes viikko/viikko-systeemin.

Riita alkoi siitä kun hän on työttömänä ja olemme sopineet että hän tekee lapsemme kanssa puheterapiaan liittyviä harjoituksia. Hän ei ole niitä jaksanut tehdä ja kun muistutin siitä hän alkoi huutamaan koska mielestään mäkätän hänelle ja hän inhoaa mäkättäviä ämmiä. Hän sanoi, että mäkättäminen on aivan verrattavissa läpsimiseen ja henkiseen väkivaltaan. Tunnen itseni hänen pahoinpitelijäksi. Tämä nyt oli eräs esimerkki siitä mitä elämämme on, riitoja turhanpäiväisistä asioista. Hän on siis vapaaehtoisesti työtön, itse yritän käydä töissä ja opiskella.

No, vihaan häntä yli kaiken ja onneksi hän on minua 13 vuotta vanhempi ja toivon että hän kuolee minua aikaisemmin.

 

[jklh]

Aina välillä halveksin mutta en vihaa..miehiä täytyy jaksaa ymmärtää. Ei se ole helppoa miehen itsetunnolle olla työtön.

 

["miiamaria"]

Mieheni siis oli vakituisessa työsuhteesa mutta irtisanoutui koska ei kestänyt enää sitä työtä. Toivon että hän sairastuisi vaikka johonkin (kivuliaaseen) syöpään.

 

["abc"]

Kannattas erota miehestä. Sais hänki paremman elämän.

 

["Just"]

Ja piti tommosen kanssa vielä lisääntyä? Nooo, joukossa se...

 

["miiamaria"]

Siis elätän perhettä ja hän ei jaksa tehdä puheharjoituksia lapsen kanssa...miten hän voisi saada eron jälkeen paremman elämän? Enkö minä voi jotain pyytää kun raadan niska limassa perheen eteen?

Joo, lapsi on ihana häntä en kadu mutta miehen valintaa kyllä kadun lopun elämäni. Olin tosi nuori ja naivi kun hänet tapasin

 

[jgsisgnk]

Joo mäkättäminen voi olla henkistä väkivaltaa jos sitä tekee koko ajan ja aiheetta. Mutta kyllä tuo 'mies' kuulostaa niin luuserilta että antsaitsee sen mäkätyksen - tosin siitä tuskin on mitään hyötyä, kannattaisi vaan erota. Tuskinpa miestä oikeasti kiinnostaisi hoitaa lasta yksin. Ehkä kokeilisi sitä mutta aika äkkiä lykkäisi hänet sulle takaisin, jos nyt edes lähivanhemmaksi alunperinkään päätyisi. Mitä en usko koska työttömällä luuserimiehelleä nyt ei hirveitä tsäänssejä siihen ole.

 

["miiamaria"]

Jokuhan voi ajatella, että hänellä nimeomaan on aikaa hoitaa lasta. Vaikka lopputulos olisi mikä eron jälkeen lapsen huoltajuuteen liittyen, sitä ennen mies tulee tekemään elämästäni helvetin joka tulee varmasti vaikuttamaan myös lapseen.

 

["Ilenna"]

Mun veli oli juuri tuollainen. Avovaimo kyllästyi ja lähti läiskimään. Lapsen jätti veljelleni. No ero sai veljeni sit jotenkin heräämään ja jonkinlainen kohennus tapahtui. Mutta exä ei siltikään enää huolinut takaisin, minkä kyllä ymmärrän.

 

[jgsisgnk]

Ja nyt se ei ole helvettiä...? Jaa.
No jatka sitten tota..

 

[tuttu juttu]

[QUOTE="miiamaria";29218969]Siis elätän perhettä ja hän ei jaksa tehdä puheharjoituksia lapsen kanssa...miten hän voisi saada eron jälkeen paremman elämän? Enkö minä voi jotain pyytää kun raadan niska limassa perheen eteen?

Joo, lapsi on ihana häntä en kadu mutta miehen valintaa kyllä kadun lopun elämäni. Olin tosi nuori ja naivi kun hänet tapasin[/QUOTE]

Kyllä vihaan välillä, joskus aika useinkin, mutta nykyisin vähemmän. Mies on työtön, minä opiskelen. Mies aina mäkätti, kun sanoin, että tarvitsen aikaa koulutöille. Ainut mahdollisuus oikeastaan oli tehdä ne yöllä, kun lapsi nukkui, koska mies halusi olla illat vapaana ja viikonloput vailla vastuuta. Ja koko ajan vaan valitti, miten oli rankka päivä ja miten mulla on helppoa elämä.

No muutaman kerran paloi minullakin totaalisesti pinna ja meni itkupotkuraivareiksi ja erolla olen uhkaillut lukemattomat kerrat. Sen se auttoi, että nyt saan aikaa koulutöillekin välillä. Toki viikonloput minä hoidan lapsen, eli vapaapäiviä ei ole. Mutta olen suunnitellut, että kun tästä valmistun, niin ehkäpä kuitenkin otan eron...

Se on niin, niin epäreilua, että mulla ei ole vapaa-aikaa, koska miehellä on niin rankkaa mukamas hoitaa lasta sillä välin, kun en ole kotona, ja koska hän tarvitsee omaa aikaa. Mun oma aika on kuulemma koulussa olo. No mies ei kyllä ole vapaaehtoisesti työtön, muttei mielestäni yritäkään tarpeeksi. On laiska ja nirso.

Niin, ja kadun miehen valintaa, koska olin todella naiivi pumpulissa kasvatettu kakara, kun hänet tapasin, mutta Siperia on kyllä opettanut aika nopeasti. Lapsi on kyllä maailman ihanin.

 

[MIES!]

[QUOTE="minttumaria";29218891]En pysty eroamaan, hän on sanonut että tekee kaikkensa että saa lapsen huoltajuuden tai edes viikko/viikko-systeemin.[/QUOTE]

Ensinnäkin, oletko huomannut että asut Suomessa jossa 99% äideistä saa lapset erotilanteessa?
Toisekseen viikko-viikko systeemi voi olla lapsille parempi kuin että vääjäämättömästi vieraantuvat ainakin jossain määrin toisesta vanhemmastaan.

Ainut huono puoli siinä on että lähit pelkäävät menettävänsä elatusmaksut. Mutta jos oikeasti ajatellaan lapsen etua niin ei niitä pitäisi silloin miettiä. Ihan pienille ei tietenkään sovi mutta ite heittäisin ikähaarukan tuohon 6-10 ja siitä ylöspäin.

Asua pitäisi tietenkin molemmat silloin lähellä toisiaa että lapset pystyvät käymään samassa koulussa molempien luota yms.

 

["miiamaria"]

On kauheeta kun huomaa kuink tyhmiä valintoj on nuorena tehnyt. En ole huolissani rahasta jos eroamme, jotenkin vaan lapsi huolettaa ja se osaako mies pitää hänestä huolta+voi olla lapselle rankkaa olla viikko/viikko systeemillä. Pahimmillaan voin joutua hänelle maksamaan jotain elatusta jos lapsi olisi viikko/viikko systeemillä.

 

[MIES!]

[QUOTE="miiamaria";29219452]On kauheeta kun huomaa kuink tyhmiä valintoj on nuorena tehnyt. En ole huolissani rahasta jos eroamme, jotenkin vaan lapsi huolettaa ja se osaako mies pitää hänestä huolta+voi olla lapselle rankkaa olla viikko/viikko systeemillä. Pahimmillaan voin joutua hänelle maksamaan jotain elatusta jos lapsi olisi viikko/viikko systeemillä.[/QUOTE]

Riippuu tietenkin lapsen iästä miten rankka sellainen olisi. Liian nuorille lastenvalvoja ei edes suosittele viikko-viikko systeemiä. Miehenä täytyy sanoa että miehetkin, siis isät, osaavat huolehtia lapsistaan. Vai oliko toi rahahomma sulla nyt se ainut oikea huolestumisen syy, siis että menettäisit elarit? Silloin et ajattele lapsen etua.

Pahimmillaan voit joutua maksamaan hälle?? Eli tosiaan mietit vain omaa elatustasi??
Mieti lapsen kannalta jos siihen dollarinkuvat silmillä edes pystyt.

 

["miiamaria"]

Siis en halua mieheltä mitään rahaa mutta en toisaalta haluaisi osallistua hänen elättämiseen mikäli eroaisimme. Tienaan siis enemmän kun hän ja pelkona on myös että joudun viikko/viikko systeemissä maksamaan hänelle jotain. Kun tiedän että ne rahat menevät kaljaan eikä esim.lapsen ruokkimiseen. En siis oikein usko että hän pystyisi pitämään lapsesta huolta. Lapsi joutuisi myös menemään varmaankin toiselle puolelle kaupunkia asumaan. Oliko se niin että 12-vuotiaalta kysytään kumman luona haluaa asua? Lapsi on siis 5-vuotias.

 

[dfr]

En vihaa. Tunnetko vihaa muitakin läheisiäsi kohtaan? Onko sinulla selvittämättömiä asioita menneisyydessä?
Lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisiällä?

Lapsilla on AINA oikeus molempiin vanhempiin. Jos mies haluaa lapset itselleen, on oikeus haluta - ihan kuten naisellakin. Miksei olisi?

Henkinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, kuulematta tilanteita, vaikea ottaa kantaa. Kuulopuheita.
Sinun ei tarvitse elättää ketää aikuista, tiedät sen varmaan itsekin, tuskin "tyhmä" olet. Että älä hae turhaa sääliä. Anteeksi suorat puheet...

Kyllähän lapsi tarvitsee perusasiat kuten ruoan. Jos hän ei saa ruokaa, asia on hyvin selvä, hän ei voi elää ihmisen kanssa kuka ei ruoki. Mutta älä oleta.

 

[dfr]

[QUOTE="miiamaria";29218911]Mieheni siis oli vakituisessa työsuhteesa mutta irtisanoutui koska ei kestänyt enää sitä työtä. Toivon että hän sairastuisi vaikka johonkin (kivuliaaseen) syöpään.[/QUOTE]
Kuten arvelin, sinulla on selkeästi selvittämättömiä asioita. Se ei ole heikkoutta, vaan ihmisyyttä.
Avun hakeminen ei ole tyhmää, vaan järkevää.

Älä nyt hyvä ihminen toivo lapsesi isälle tai kenellekään mitään noin kauheaa.
Joskus sitä suutuspäissään voi toivoa yhtä sun toista, heitellä sitä ja tätä suustaan, mutta jos ihan kroonisesti toivon jolle kulle jotain noin pahaa - tutki itseäsi. Pian.
Tuo on syövyttävää...

 

["Tuntematon"]

Vihaan.

 

["miiamaria"]

En vihaa ketään muuta ja joo käyn terapiassa enkä kalastele sääliä. Hyvä vaan jos kirjoitatte suoraan. Miten mies voisi pitää huolta lapsesta jos ei suostu esim.käymään töissä? No sossu maksaa sitten varmaankin, niin hän itse ainakin ajattelee. Useat asiantuntijat eivät suosittele viikko/viikko asumista. Minä voisin tarjota tasaisen ja hyvän arjen lapselle.

Toivoisin löytäväni jostain voimaa eroon mutta olen kauhean läheisriippuvainen ihminen. Mies ei siis ole helpompia ihmisiä maailmassa, hänellä on etäiset välit aikuisiin lapsiin, välit poikki isänsä ja veljensä kanssa, vain pari kaveria.

 

["miiamaria"]

Vihaan miestä ehkä sen takia että minusta tuntuu että olen jonkinlaisessa verkossa, jossa rimpuilen enkä pääse pois. Ikävää on myös se että haluan häntä seksuaalisesti vihasta huolimatta, toisaalta elän välillä puutteessa joten ehkä voisin haluta jotain muutakin miestä.

 

[dfr]

[QUOTE="miiamaria";29219618]En vihaa ketään muuta ja joo käyn terapiassa enkä kalastele sääliä. Hyvä vaan jos kirjoitatte suoraan. Miten mies voisi pitää huolta lapsesta jos ei suostu esim.käymään töissä? No sossu maksaa sitten varmaankin, niin hän itse ainakin ajattelee. Useat asiantuntijat eivät suosittele viikko/viikko asumista. Minä voisin tarjota tasaisen ja hyvän arjen lapselle.

Toivoisin löytäväni jostain voimaa eroon mutta olen kauhean läheisriippuvainen ihminen. Mies ei siis ole helpompia ihmisiä maailmassa, hänellä on etäiset välit aikuisiin lapsiin, välit poikki isänsä ja veljensä kanssa, vain pari kaveria.[/QUOTE]

Vihaatko/inhoatko itseäsi? Osaatko selittää mistä vihasi miestäsi kohtaan kumpuaa vai tuntuuko se siltä, ettet oikein osaa selittää miksi vihaat?

Olen samaa mieltä, viikko/viikko ei aina sovi, eikä kaikki sitä suosittele.
Joillekin se taas sopii.

Miksei mies halua käydä töissä vai onko kyse työkyvyttömyydestä? Joko todetusta tai ennakoidusta?

Ok, olet läheisriippuvainen ja varmaan hoidattekin sitä terapiassa.
Oletan, kirjoituksistasi ja muustakin, ettei miehesikään ole todellakaan tasapainossa.
Mutta kuitenkin, hänellähän on oikeus haluta omat lapset itselleen, ihan kuten sinullakin. Toivon kuitenkin, että pääsette hyvään sopimukseen, mikä tietysti ensisijaisesti lapsille parhaaksi mutta toivottavasti teillekin.

 

[dfr]

[QUOTE="miiamaria";29219632]Vihaan miestä ehkä sen takia että minusta tuntuu että olen jonkinlaisessa verkossa, jossa rimpuilen enkä pääse pois. Ikävää on myös se että haluan häntä seksuaalisesti vihasta huolimatta, toisaalta elän välillä puutteessa joten ehkä voisin haluta jotain muutakin miestä.[/QUOTE]

Keskity saamaan itsesi tasapainoiseksi ja pois siitä (sairaalloisesta??) läheisriippuvaisuudesta.
Tiedät ehkä järjellä, että olisi hyvä tehdä niin ja näin mutta sitten tunteet ja tavat tappelevat vastaan?
Tiedät, että ehkä parempi odottaa tuolla jossain muttet uskalla ja pysty tekemään nyt sitä päätöstä, että kokeilisit odottaako?

 

["miiamaria"]

Vihaan myös siksi että hän tekee elämästäni niin vaikeaa ja on hankala ihminen. Ehkä inhoan myös omaa kyvyttömyyttäni tehdä asioille mitään. Mielestäni olen ollut ymmärtäväinen jne. mutta jos vähänkin sanon jostain saa hän kauhean raivarin ja puhuu kauheita asioita.

Hän ei halua tehdä sitä työtä johon on saanut koulutuksen, ei kuulemma pysty siihen enää henkisesti vaikka on yrittänyt. Mitään diagnooseja ei ole. En ole viemässä lapselta isää mutta toivoisin hänen ymmärtävän että hänestä ei välttämättä ole viikko/viikko isäksi. Olen alkanut toivoa että tapaisin jonkun ihanan miehen jonka avulla voisin irrottautua hänestä helpommin.

 

["miiamaria"]

Juuri näin dfr! En usko että minua odottaisi jokin parempi. Pelkään että lapsi ei kestäisi eroa ja pilaisin myös hänen elämänsä.

 

[dfr]

[QUOTE="miiamaria";29219682]Vihaan myös siksi että hän tekee elämästäni niin vaikeaa ja on hankala ihminen. Ehkä inhoan myös omaa kyvyttömyyttäni tehdä asioille mitään. Mielestäni olen ollut ymmärtäväinen jne. mutta jos vähänkin sanon jostain saa hän kauhean raivarin ja puhuu kauheita asioita.

Hän ei halua tehdä sitä työtä johon on saanut koulutuksen, ei kuulemma pysty siihen enää henkisesti vaikka on yrittänyt. Mitään diagnooseja ei ole. En ole viemässä lapselta isää mutta toivoisin hänen ymmärtävän että hänestä ei välttämättä ole viikko/viikko isäksi. Olen alkanut toivoa että tapaisin jonkun ihanan miehen jonka avulla voisin irrottautua hänestä helpommin.[/QUOTE]

Yritä päästä terapian avulla pois tuosta ajatuksesta, että sinun tulisi löytää joku, että pääsisit pois.
Me kaikki ollaan itsestämme vastuussa. Meidän on pakko itse tutustua itseemme, kumppaniimme. Pakko tehdä itse ratkaisut. Pakko oppia olemaan yksin(kin).

Kyllä mä tunnen itsekin tuon ajatuksen, että voi kun joku tulisi vastaan tuosta vaan...ja pam, kaikki ratkeaisi sen avulla, mutta pahimmassa tapauksessa, niin ei kävisikään...

Noh kaikki ajallaan, ei ole kiire mihinkään. Mieti asioita rauhassa.