Me jotka käsimme paniikki -ja ahistus häiriöistä

siis vain niille ketä kiinnostaa tämä aihe voi tulla juttelemaa kaikki muut menköön muualle mussuilemaan

Eli itse olen kärsinyt paniikkikohtauksista jo lähes puoltuost vuotta. Ongelmat alko siitä kun tein kaikkea typerää mitä myöhemmin katu ja piti sisällään ja yritin tukahduttaa tunteeni niistä kenellekkään kertomatta. oireet alko ilmaantua n. reilu kuukausi tekojen jälkeen. vaikka tiedostan tämän olevan "vain se vaaraton pelkotila joka tulee ja menee" se tieto ei enää helpota. Paniikkikohtaukset tulevat aina kotona yksin ollessa, tai kesken yötä herätessä siihen oloon. Töissä, ja julkisilla paikoilla muiden ihmisten kanssa tätä olo ei tule, siksi koitan hakeutua jatkuvasti paikkoihin missä ei joutuisi olemaan yksin. Ainut ihminen joka ei paljoa pysty tähän oloon auttamaan on mun mies joka ei kestä katsoa kärsimistäni ja alkaa olemaan jo aika turta tämän asian takia. Kohtauksen tullessa pulssi on pilvissä, pelkää kuolevansa sydänkohtaukseen ja ei saa henkeä. joskus saan itseni rauhoitettua lukemalla tai niin että huomioni siirtyy jonnekkin muualle. Pari päivää sitten kävin vihdoin lääkärin vastaanotolla, ja mulla todettiin olevan "traumaperäinen paniikkihäiriö". kohta alkaa psykiatri käynnit ja sain lääkkeet, jotka voin nappasta äärimmäisellä tuskan hetkellä. Opamox 15mg, ja Propral 10mg. Opamoxia otin eilen puoli tablettia ja auttoi viemään sen "hengen ahdistuksen pois", unetti kanssa aika lailla mutta auttoi kumminkin. Propalia en ehkä edes uskalla ottaa kun verenpainetta laskee aika paljon.

Oli ihana avautua toivottavasti teilläkin on omia kokemuksia kerrottavana

 

No hyvä juttu että olet vihdoin saanut haettua apua!

Itse sairastan masennusta ja aiemmin mukana oli melko paljon paniikkikohtauksia, nykyisin ei juuri yhtään. Lieneekö lääkitys siihen sopiva vai muuten vain, mutta en valita. Jänniähän ne kohtaukset tosiaan on kun vaikka kuinka tietää mistä on kyse ja rauhoittelee itseään parhaansa mukaan niin jostain se aina puskee läpi, että hähähähää, kyllä sä oletkin oikeasti kuolemassa justhetinyt.

 

aivan :/ kohtaus tulee aivan puun takaa eikä siihen pysty itse vaikuttamaan silloin, sit se on menoa :/

 

Paniikkihäiriö on kamalaa :/ oon kärsinyt siitä jo 15 v, elämä määräytynyt aikalailla sen mukaan kuinka paljon se on milloinkin ollut "päällä". Koulut jäi sentakia kesken, moni muu asia jäänyt myös tekemättä sen takia. En toivo mitään muuta kun että paniikkihäiriö menisi jonain päivänä lopullisesti pois. Lääkkeitä ei lääkäri enään suostu kirjoittamaan, joskus on parempia päiviä joskus huonompia..

 

Paniikkihäiriö on kamalaa :/ oon kärsinyt siitä jo 15 v, elämä määräytynyt aikalailla sen mukaan kuinka paljon se on milloinkin ollut "päällä". Koulut jäi sentakia kesken, moni muu asia jäänyt myös tekemättä sen takia. En toivo mitään muuta kun että paniikkihäiriö menisi jonain päivänä lopullisesti pois. Lääkkeitä ei lääkäri enään suostu kirjoittamaan, joskus on parempia päiviä joskus huonompia..

15 vuotta,jo niin kauvan *voimahali*

Itse oon onneks sellaiset "perus" asiat pystyny alta hoitamaan.. mulla sitä tekemistä kun pitäisi olla jatkuvasti jotta välttäs noi paniikkikohtaukset, osasyynä varmasti omakin motivaation puute välittää itsestään, 1,5 vuotta oireita ruokkinut.

 

Paniikkihäiriö on kamalaa :/ oon kärsinyt siitä jo 15 v, elämä määräytynyt aikalailla sen mukaan kuinka paljon se on milloinkin ollut "päällä". Koulut jäi sentakia kesken, moni muu asia jäänyt myös tekemättä sen takia. En toivo mitään muuta kun että paniikkihäiriö menisi jonain päivänä lopullisesti pois. Lääkkeitä ei lääkäri enään suostu kirjoittamaan, joskus on parempia päiviä joskus huonompia..

Lääkäri ei suostu kirjoittamaan lääkkeitä?! Onko sitten ollut niin että ne eivät ole toimineet tms?
Mene sinne lääkärille takaisin ja vaadi lähetettä johonkin hoitoon josta on apua,.

 

pahinta mulle on se, kun haluaisi oikeasti rentoutua yksin kotona, tehdä kaikkea mistä pitää ihan kunnolla heittäytyä nautiskelemaan yksin olosta, ei se tule onnistumaan niiden kirottujen paniikkikohtauksien takia!! en muistakkaan milloin viimeeksi olisin pystynyt tekemään niitä asioita mistä olen aina pitänyt ja mitä ennen tein.

 

Tuosta edellisestä kirjoittajasta tuli mieleen,kun kirjoitti että lääkäri ei suostu enää kirjoittamaan lääkkeitä...

Mulla itselläni on tilanne todella paha.Kärsin pahasta masennuksesta ja epäilen että nyt on jo paniikkihäiriötäkin...saan usein kovia ahdistuskohtauksia,eikä oikeestaan mitään kohtauksia vaan enää,vaan mua ahdistaa vaan koko ajan,se ahdiastus on niin kovaa,että tuntuu ihan fyysisenäkin tuskana,kovana puristuksena rinnassa,alkaa jo silloin kun herään ja kestää koko päivän,mä todella haluisin jotain lääkitystä että voisin koittaa elää jotenkin normaalia elämää.

Tosin mun elämä on sellasta...no erittäin masentavaa,mulla on hiv ja lapset ja olen siis yksinhuoltaja.
Lääkärin lisäksi myös sossu tietää mun tartunnasta tietenkin,mun terveyden tila on muuten hyvä,eli siis tarkoitan sillä sitä,että cd4 on hyvät ja virustaso alhainen,en joudu vielä syömään hiv läääkkeitä,mutta tietenkin tää tauti painaa ja kuoleman pelko,vaikka tiedän että lääkkeet tähän on nykyään päteviä...

Oisikohan tässä tarpeeksi syytä mun saada lääkäriltä toimivat lääkitykset ahdistukseen,esim xanoria tai vastaavaa,joka siis on paljon vahvempaa kuin esim jokin propral,jota mulle kirjoitettiin cipramilin lisäksi,näistä lääkkeistä ei vaan ole mulle ollut mitään hyötyä.

Tartunnan sain vasta lasten syntymän jälkeen seksisuhteesta ja on ollut mula jo joitakin vuosia,mutta ei tähän ajatukseen tunnu täysin tottuvan,ainakaan siis niin että oisin ihan sinut tänä kohtaloni kanssa.

 

[QUOTE="rrr";29208242]Lääkäri ei suostu kirjoittamaan lääkkeitä?! Onko sitten ollut niin että ne eivät ole toimineet tms?
Mene sinne lääkärille takaisin ja vaadi lähetettä johonkin hoitoon josta on apua,.[/QUOTE

Mustakin hieman outo juttu, itsekkin epäilen lääkkeiden sopivuutta. Jokaiselle löytyy varmasti oikeat lääkkeet oireitten hoitoon. Vaikeat paniikkikohtaukset kun on sellaisia mitkä vaatii oikeasti sitä lääkitystä jotta voi tulla elämän kanssa toimeen. Kyllä pitäisi vaatia ja äkkiä :/

 

Tuosta edellisestä kirjoittajasta tuli mieleen,kun kirjoitti että lääkäri ei suostu enää kirjoittamaan lääkkeitä...

Mulla itselläni on tilanne todella paha.Kärsin pahasta masennuksesta ja epäilen että nyt on jo paniikkihäiriötäkin...saan usein kovia ahdistuskohtauksia,eikä oikeestaan mitään kohtauksia vaan enää,vaan mua ahdistaa vaan koko ajan,se ahdiastus on niin kovaa,että tuntuu ihan fyysisenäkin tuskana,kovana puristuksena rinnassa,alkaa jo silloin kun herään ja kestää koko päivän,mä todella haluisin jotain lääkitystä että voisin koittaa elää jotenkin normaalia elämää.

Tosin mun elämä on sellasta...no erittäin masentavaa,mulla on hiv ja lapset ja olen siis yksinhuoltaja.
Lääkärin lisäksi myös sossu tietää mun tartunnasta tietenkin,mun terveyden tila on muuten hyvä,eli siis tarkoitan sillä sitä,että cd4 on hyvät ja virustaso alhainen,en joudu vielä syömään hiv läääkkeitä,mutta tietenkin tää tauti painaa ja kuoleman pelko,vaikka tiedän että lääkkeet tähän on nykyään päteviä...

Oisikohan tässä tarpeeksi syytä mun saada lääkäriltä toimivat lääkitykset ahdistukseen,esim xanoria tai vastaavaa,joka siis on paljon vahvempaa kuin esim jokin propral,jota mulle kirjoitettiin cipramilin lisäksi,näistä lääkkeistä ei vaan ole mulle ollut mitään hyötyä.

Tartunnan sain vasta lasten syntymän jälkeen seksisuhteesta ja on ollut mula jo joitakin vuosia,mutta ei tähän ajatukseen tunnu täysin tottuvan,ainakaan siis niin että oisin ihan sinut tänä kohtaloni kanssa.

Voimia sinullekkin! Uskon, että saat lääkäriltä parhaan mahdollisen tavan hoitaa ongelmaasi tossa ahistuksessa. Lääkärikäynnin jälkeen tulee niin paljon parempi ja tietoisempi olo. Tuttu on mullekin toi puristava tunne rintakehässä, todella inhottava olo, mulla on tapana mennä haukkaamaan happea parvekkeelta, nykyään jopa jätän ikkunan auki koko yön ajaksi, kun tuntuu ettei muuten nukahda. On vähän yhteydessä pakko oireisiin tämä paniikkihäiriö. :/
Älä pelkää hivin puolesta, alhainen virustaso ja huomattu ajoissa, kuolemaan siihen et tule . Nykypäivän lääkkeillä pystyy jopa poistamaan hivin. Uskon että ahistus häiriösi ovat yhteydessä kuolemanpelkoosi sairautesi takia. tieto hiv:stä ruokkii ahistustasi mutta ahdistus ei ruoki hiviä. ahistus on inhottava, vaikka vaaraton sen täytyy hoitaa pois alta. Voimia paljon

 

Mulla on diagnosoitu paniikkihäiriö noin 2 vuotta sitten. Mun kohtaukset alkoi oikeastaan silloin kun palasin töihin hoitovapaan jälkeen. Olin todella väsynyt ja ekan kohtauksen sainkin töissä. Ehdin olla töissä vain puolisen vuotta kunnes olin taas raskaana, ja silloin ei kohtauksia tai ahdistustakaan ollut.

Toisen lapsen syntymän jälkeen ahdistus ja paniikki alkoi taas. En voinut edes lenkille lähteä kun tuntui että tuupertuu siihen paikkaan. Sain ajan psykiatrille, joka määräsi escitolapram actavista tähän vaivaan. Olen sitä nyt vuoden syönyt, välillä on huonompia ja välillä parempia kausia. Tarvittavana mullakin on propral 10 mg, joka on tosi hyvä lääke.

Kohtauksen aikana mulla päässä suhisee, huimaa, sydän hakkaa ja on kaikenlaisia rintatuntemuksia, sekä kädet puutuvat. Mulla tulee kohtaukset yleensä silloin kun olen todella väsynyt, ja jos on liikaa tekemistä, niinkuin esim. töissä tuntuu että loppua ei näy hommien suhteen. Pahimpaan aikaan kohtauksia tuli useita päivässä, ja töistä selvisin ottamalla propralia ennen työvuoron alkua. Nyt on menossa parempi kausi, ei ole propraliakaan tarvinnut ottaa moneen kuukauteen (koputtaa puuta).

 

[QUOTE="mocca";29208293]Voimia sinullekkin! Uskon, että saat lääkäriltä parhaan mahdollisen tavan hoitaa ongelmaasi tossa ahistuksessa. Lääkärikäynnin jälkeen tulee niin paljon parempi ja tietoisempi olo. Tuttu on mullekin toi puristava tunne rintakehässä, todella inhottava olo, mulla on tapana mennä haukkaamaan happea parvekkeelta, nykyään jopa jätän ikkunan auki koko yön ajaksi, kun tuntuu ettei muuten nukahda. On vähän yhteydessä pakko oireisiin tämä paniikkihäiriö. :/
Älä pelkää hivin puolesta, alhainen virustaso ja huomattu ajoissa, kuolemaan siihen et tule . Nykypäivän lääkkeillä pystyy jopa poistamaan hivin. Uskon että ahistus häiriösi ovat yhteydessä kuolemanpelkoosi sairautesi takia. tieto hiv:stä ruokkii ahistustasi mutta ahdistus ei ruoki hiviä. ahistus on inhottava, vaikka vaaraton sen täytyy hoitaa pois alta. Voimia paljon [/QUOTE]

Voimia myös sulle paljon! Ja onneksi pääsit lääkäriin

Itse vasta olen menossa lääkärille juttelemaan,tästä että tarvitsisin psykiatrin apua.
Puolen vuoden välein käyn aina lääkärisssä (hivin takia kontrolli)mutta en vaan ole koskaa saanut oikeen suutani siellä auki ja kerrottua että mua ahdistaa ja pahasti

No mutta nyt aion tosissaan ottaa tämän asian hoitaakseni.
Jos varaan tavalliselle lääkärille ajan,siis ihan terveyskeskuskseen,niin saankohan sieltä sitten lähetteen eteenpäin esim psykiatrille..?

 

[QUOTE="Wieras";29208319]Mulla on diagnosoitu paniikkihäiriö noin 2 vuotta sitten. Mun kohtaukset alkoi oikeastaan silloin kun palasin töihin hoitovapaan jälkeen. Olin todella väsynyt ja ekan kohtauksen sainkin töissä. Ehdin olla töissä vain puolisen vuotta kunnes olin taas raskaana, ja silloin ei kohtauksia tai ahdistustakaan ollut.

Toisen lapsen syntymän jälkeen ahdistus ja paniikki alkoi taas. En voinut edes lenkille lähteä kun tuntui että tuupertuu siihen paikkaan. Sain ajan psykiatrille, joka määräsi escitolapram actavista tähän vaivaan. Olen sitä nyt vuoden syönyt, välillä on huonompia ja välillä parempia kausia. Tarvittavana mullakin on propral 10 mg, joka on tosi hyvä lääke.

Kohtauksen aikana mulla päässä suhisee, huimaa, sydän hakkaa ja on kaikenlaisia rintatuntemuksia, sekä kädet puutuvat. Mulla tulee kohtaukset yleensä silloin kun olen todella väsynyt, ja jos on liikaa tekemistä, niinkuin esim. töissä tuntuu että loppua ei näy hommien suhteen. Pahimpaan aikaan kohtauksia tuli useita päivässä, ja töistä selvisin ottamalla propralia ennen työvuoron alkua. Nyt on menossa parempi kausi, ei ole propraliakaan tarvinnut ottaa moneen kuukauteen (koputtaa puuta).[/QUOTE]


näimpä varsinkin, mulla on taipumus kasata joka ikinen negatiivinen asia päähän viikkokausiksi, samaan kasaan kuuluu myös se työstressi, ei mikään ihme että tässä jamassa ollaan. Sama juttu myös siinä, heti kun alkaa väsyttämään, ni heti nopeasti sänkyyn makaamaan tai saan niskoille hirveät ahistukset ja paniikit. Paniikin aikana makaaminen on yleensä auttava asia, tosin se nukuttaa ja herätä saattaa neljän tunnin päästä ja sitten harmittaa sekin..

 

Mä sain psykiatrille ajan psykiatrisen sairaanhoitajan kautta, jolle olin käynyt itkemässä omaa surkeuttani jo monta kuukautta.

 

Voimia myös sulle paljon! Ja onneksi pääsit lääkäriin

Itse vasta olen menossa lääkärille juttelemaan,tästä että tarvitsisin psykiatrin apua.
Puolen vuoden välein käyn aina lääkärisssä (hivin takia kontrolli)mutta en vaan ole koskaa saanut oikeen suutani siellä auki ja kerrottua että mua ahdistaa ja pahasti

No mutta nyt aion tosissaan ottaa tämän asian hoitaakseni.
Jos varaan tavalliselle lääkärille ajan,siis ihan terveyskeskuskseen,niin saankohan sieltä sitten lähetteen eteenpäin esim psykiatrille..?

Mäkin ties kuinka kauvan odotin sopivaa hetkeä, terveyskeskuksessa monia kertoja sairaslomaa hakiessani hoitajalta avata suuni ja kertoa asiasta. Eipä koskaan tullut hyvää tilaisuutta, varasin siis terveyskeskuksen peruslääkärille ajan. Kerroin ongelmasta ja sain reseptit, samalla myös lähetteen psykiatrille. Luulisin että samalla tavalla säkin saat asiat hoitoon! Se, kun pääsee lääkäriin kertomaan kaikesta ja itkeä tiristä oikeen kunnolla, helpottaa niin paljon oloa että ei voinu kun hymyillä lääkäristä lähtiessään. Apu on merkitsevän suuri. Hyvä että aiot tosissasi hoitaa asian, se on oikee asenne!

 

mä olen kärsinyt tosta nuoresta lähtien. syönyt lääkettä citalopram ikäni. ja auttaa. mä ihmettelen ett ne nykyään noita opamoxeja ja propraleja määrää. ei auta. Suosittelen citalopramia jai ciprmilia tms

 

[QUOTE="Wieras";29208358]Mä sain psykiatrille ajan psykiatrisen sairaanhoitajan kautta, jolle olin käynyt itkemässä omaa surkeuttani jo monta kuukautta.[/QUOTE]


Tsempit sinne! Oikea suunta

 

[QUOTE="jees";29208374]mä olen kärsinyt tosta nuoresta lähtien. syönyt lääkettä citalopram ikäni. ja auttaa. mä ihmettelen ett ne nykyään noita opamoxeja ja propraleja määrää. ei auta. Suosittelen citalopramia jai ciprmilia tms[/QUOTE]


Suositella voi mutta lääkemääräykset määrittelee sen mitä kukakin ahistukseen popsii. Lääkkeet kun vaikuttaa kenellä mitenkin, joillain auttaa propal, joillain taas huimaa ja lääkettä joutune vaihtamaan. Mulla on hyvin auttanut opamox, sen kerran mitä sitä nyt söin pahimpaan tuskaan.

 

Tuota, opettele kappalejakoja, niin miellyttävämpi lukea

Koitahan saada parempaa apua paniikkiin, kuin rauhottavat.

 

Auttavathan ne bentsot, mutta vastuullinen lääkäri (ja potilas) kokeilee turvallisemmat vaihtoehdot. Etenkin juuri todetun, alkuvaiheen paniikkihäiriöön/kohtauksiin.
Bentsot ok, jos pysyy hallinnassa.

 

Tuota, opettele kappalejakoja, niin miellyttävämpi lukea

Koitahan saada parempaa apua paniikkiin, kuin rauhottavat.

Anteeksi sekainen kirjotustyylini, ensi kerralla muistan tämänkin taitaa
Mulla on lähete psykiatrille, ainut mitä voin ja olenkin tehnyt, on ollut kiirehtiä asiassa.

 

Auttavathan ne bentsot, mutta vastuullinen lääkäri (ja potilas) kokeilee turvallisemmat vaihtoehdot. Etenkin juuri todetun, alkuvaiheen paniikkihäiriöön/kohtauksiin.
Bentsot ok, jos pysyy hallinnassa.

Totta puhut

 

Mulla paniikkihäiriöön myös Propral 10mg. Mulla on muutenkin tosi matala verenpaine, mutta noita uskallan silti ottaa. En ole huomannut, että niistä paineet mitenkään laskisi. Ja kyllähän siinä kohtauksen aikana paineet nousee, mulla ainakin, että tuskin tuosta laskevasta vaikutuksesta haittaa on.

Mä saan kohtaukset yleensä yleisillä paikoilla, varsinkin tungoksessa. Koitan hengitellä rauhassa ja hoen itselleni että nyt on vaan kohtaus päällä, en ole kuolemassa.

Mulle tulee noiden paniikkikohtausten jälkeen aivan järjetön väsymys. Tuleeko muilla?

 

[QUOTE="Kaisa";29208594]Mulla paniikkihäiriöön myös Propral 10mg. Mulla on muutenkin tosi matala verenpaine, mutta noita uskallan silti ottaa. En ole huomannut, että niistä paineet mitenkään laskisi. Ja kyllähän siinä kohtauksen aikana paineet nousee, mulla ainakin, että tuskin tuosta laskevasta vaikutuksesta haittaa on.

Mä saan kohtaukset yleensä yleisillä paikoilla, varsinkin tungoksessa. Koitan hengitellä rauhassa ja hoen itselleni että nyt on vaan kohtaus päällä, en ole kuolemassa.

Mulle tulee noiden paniikkikohtausten jälkeen aivan järjetön väsymys. Tuleeko muilla?[/QUOTE]

Kyl mulla siinä kohtauksen jälkeen/laskiessa väsymys iskee, tulee liiankin rento olo. ei jaksa oikein muuta kun maata siinä paikoillaan. niikun tossa olin jo maininnut niin saattaa nukahtaa muutamaksi tunniksikin. :/

 

Mulla alkoi 2v sitten, aluksi vähättelin ja lopulta olinkin psykiatrisella. Lääkkeitä syön pienillä annoksilla Lyrica, Ketipinor, Venlafaxin. Propralia ja Opamoxia löytyy kaapista pahimman varalle. Olen varautunut syömään lääkkeitä siihen asti kunnes elämän ruuhkavuoden helpottaa, mä en kestä enää yhtään stressiä ilman että tulee ahdistus ja paniikkikohtaus.

Joo kauhea väsymys tulee kohtauksen jälkeen, jos tulee yöllä niin aamulla olo on kuin ei olis nukkunut ollenkaan. Mullä lääkkeet on "katkaisseet kärjen" paniikkikohtauksilta, mutta kohtaus tulee silti väsyessä tai nukkuessa, ei tule varsinaista kohjtausta vaan sen ilmenee hirveänä hikoiluna ja voimattomuutena (eli yölä herään läpimärkänä hiestä, ihan valuen).