Avioliiton hyödyt

Eikö perheellisen ole kaikkein turvallisinta olla avioliitossa? meillä on jo yksi lapsi ja toinen tulossa, ja minua on alkanut mietityttämään miten pärjäisi jos toinen meistä vanhemmista kuolisi... miten menee omaisuuden jako, mihin menee puolison osuus omaisuudesta, yksin jäävä ei saisi leskeneläkettä....

tiivistäkää lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi kannattaisi mennä naimisiin, eikä jäädä avoliittoon.

 

Meillä oli syynä avioliittoon rakkaus eli haluttiin näyttää kaikille, että tässä ollaan me nyt ja aina, toiseksi sitten leskeneläke, jos jotain toisell sattuu. Lapsia tuolloin ei ollut vielä.

 

No meillä ei ole tarvetta näyttää kellekkään mitään, mentäis varmaan ihan maistraatissa kaksistaan vaan. Nimenomaan pohdin asiaa siksi, että haluan turvata mahdollisimman hyvin meidän perheen asiat, myös esim. kuoleman varalta.

 

lain eessä avoliitto rinnastetaan aviolittoon jos ootte ollu tauotta yhesä yli 5 v eli ei oo pakko mennä naimisiin

 

lain eessä avoliitto rinnastetaan aviolittoon jos ootte ollu tauotta yhesä yli 5 v eli ei oo pakko mennä naimisiin

höpöhöpö....

 

lain eessä avoliitto rinnastetaan aviolittoon jos ootte ollu tauotta yhesä yli 5 v eli ei oo pakko mennä naimisiin

Höpö, höpö. Ei todellakaan rinnasteta avioliittoon.

 

Minulle oli tärkeää mm. se että perheeseen syntyvällä lapsella on syntyessään kaksi vanhempaa, eli isällä on isän juridiset oikeudet ihan alusta pitäen. Jos minulle kävisi jotain synnytyksessä tai heti sen jälkeen, lapsella olisi vielä yksi täysvaltainen viranomaisten silmissäkin tunnustettu huoltaja turvanaan. En tiedä, mitä oikeuksia isällä/lapsella olisi ennen isyyden tunnustusta ja vahvistusta käytännön tilanteessa, jos äiti olisi menehtynyt tai vaikkapa tajuton tai psykoosissa, kukaan ei ole osannut vastata, mutta avioliitossa en joudu sitä selvittämään tai luottamaan kirjoittamattomiin sääntöihin.

 

Koska minusta on omaisuudenjako ja muu yksinkertaisempaa, jos toinen sattuu kuolemaan tai jos tulee ero.

 

Minä halusin naimisiin lähinnä siksi, että kyllästyin puhumaan puolisostani avovaimona. Vähättelevä etuliite tuntui tarpeettomalta. Suhteemme ei sinällään muuttunut mitenkään maistraatissa käynnin jälkeen. Joidenkin sukulaisten olen kuitenkin huomannut kohtelevan meitä vähän eri tavalla. Osalle ihmisistä avioliitolla on edelleen valtava symbolinen merkitys.

 

jos ei olis lapsia niin mulle olis ihan sama vaikka oltais vaan avoliitossa

 

Minä halusin naimisiin lähinnä siksi, että kyllästyin puhumaan puolisostani avovaimona. Vähättelevä etuliite tuntui tarpeettomalta.

Tämä on aivan totta.
Nainen voi puhua sekä aviomiehestä, että avomiehestä yksinkertaisesti miehenä.
Miehes voi käyttää vain aviovaimostaan joka tilanteessa korrektia vaimo-nimitystä.

 

[QUOTE="aloittaja";29178655]höpöhöpö....[/QUOTE]

siis eron sattuessa tavarat ja omaisuus jaetaan kuten avioliitossa.
Ja muutenki, jos isä on tunnustanu lapsensa niin lapsihan sen perii ja jos laps on vielä niin pieni niin lapsen laillinen huoltaja, äiti päättää sillon siittä perinnön käytöstä.

 

siis eron sattuessa tavarat ja omaisuus jaetaan kuten avioliitossa.
Ja muutenki, jos isä on tunnustanu lapsensa niin lapsihan sen perii ja jos laps on vielä niin pieni niin lapsen laillinen huoltaja, äiti päättää sillon siittä perinnön käytöstä.

Ei todellakaan jaeta, vaan molemmat ottaa omansa. Jos toinen kuolee niin lapsi perii ja saa lapseneläkkeen. Avoleski saa oman omaisuutensa.

Äiti ei todellakaan päätä lapsen perinnöstä. Äiskä on lirissä, kun lapsi aikuisena perintöjään kyselee ja äiti on niitä rahoja päättänyt tuhlailla.

 

siis eron sattuessa tavarat ja omaisuus jaetaan kuten avioliitossa.
Ja muutenki, jos isä on tunnustanu lapsensa niin lapsihan sen perii ja jos laps on vielä niin pieni niin lapsen laillinen huoltaja, äiti päättää sillon siittä perinnön käytöstä.

Älä nyt höpötä, ei todellakaan jaeta. Avoliiton päättyessä, kunkin nimissä oleva omaisuus on hänen omaansa, ei niitä puoliksi jaeta.
Joissain erityistapauksissa voidaan ositusta toteuttaa, kun kyse olisi avioliitosta. Eli esim. jos toinen on ollut kotona pitkään ja näin mahdollistanut toiselle esim. yritystoiminnan kautta omaisuuden hankkimista, niin voidaan jakaa. Mutta lähtökohtaisesti ei.

 

siis eron sattuessa tavarat ja omaisuus jaetaan kuten avioliitossa.
Ja muutenki, jos isä on tunnustanu lapsensa niin lapsihan sen perii ja jos laps on vielä niin pieni niin lapsen laillinen huoltaja, äiti päättää sillon siittä perinnön käytöstä.

Mistä sä tommosia juttuja oot saanut päähäsi? Tuo on juuri avoliiton ongelma, ettei tavaroita ja omaisuutta jaeta kuten avioliitossa. Vaikka yhteisestä (suullisesta) sopimuksesta olisi maksettu toisen nimissä ole velkaa esim. asuntoa, asunto on vain sen, jonka nimissä se on eron sattuessa.

Avoliiton päättyessä kuolemaan eloonjäänyt ei saa leskeneläkettä eikä peri puolisoa. Avioliitossakaan ei peri, mutta omaisuus jaetaan puoliksi ja leski saa tasinkoa, jos kuollut on ollut varakkaampi. Eli melkoisesti eroa: A kuolee (omaisuutta 250 000), B jää eloon (omaisuutta 50 000). Avioliitossa B saa 150 000 tasinkoa, avoliitossa ei saa mitään.

Nää nyt ensimmäisiä mieleen tulleita asioita, eroja on siinäkin miten isyysasiat menee jne.

 

Avioliitto on itselleni tärkeä asia; koen, että sitoutuminen on vahvempaa avioliitossa. En ole koskaan ollut avoliitossa. Hyötyinä näen sen, että elämä on helpompaa aviopuolisoina mm.jos toinen sairastuisi vakavasti, olen automaattisesti lähiomainen.

 

Avioliitto on vähän kuin vakuutus. Lähes tarpeeton niin kauan kuin asiat on hyvin, mutta jos jotain odottamatonta tapahtuu, voi vain jossitella että olisi pitänyt mennä naimisiin.
Vakuutuksista poiketen avioliitto on ilmainen.
Mahdollinen yhteinen sukunimi taas yksinkertaistaa monia käytännön asioita.

 

Ensinnäki aviossa muksut tulee automaattisesti ukon nimiin Ei tarvii venskalata papereiden kanssa kovin ihmeesti..
Avoliitossa jos ukkos kuolee, voi sukulaiset tulla kärkyille perinnön jakoon. Näitä on muuten nähty.. Avioliitossa ei ole sitä huolt jotta lentäis talostaan pihalle puolison kuollessa. Vaikka olis yhteisiin nimiinkin otettu lainat ym niin avopuolison lähimmät omaiset ovat hänen vanhemmat, jotka perii. Avokki saa tietysti pitää omakseen osoittamansa omaisuutensa mutta heikommilla on avioliittoon nähden. Toki tilannekohtaistahan nuo ovat ja miten välit suvun kanssa.
Leskeneläkettä ei saa avoliitossa. Perintöverokin on huikeempi jne avoliitossa.
Jos puoliso sairastuu vakavasti, ei avokki voi kaikissa tapauksissa päättää kaikista hoitotoimenpiteistä vaan mikäli sairastuneen vanhemmat haluavat niin voivat sotkea asioita paljonkin. Nähty on tuostakin pari inhottavaa esimerkkiä. :O
Kaikille ei tietenkään avioliitto sovi jo elämänkatsomuksellisista syistä.. mikä toki ok. Mutta itse kannatan avioliittoa lämpimästi.