Työttömyys ahdistaa ja masentaa

[itsariko]

Mä tunnen itseni täydelliseksi luuseriksi. Työt loppuivat reilu kuukausi sitten, enkä ole onnistunut löytämään uutta työtä. Tunnen itseni täydelliseksi luuseriksi, yhteiskunnan elätiksi. Minua ahdistaa olla kotona, häpeän itseäni niin etten halua lähteä mihinkään jos satun törmäämään tuttuihin. Asun seudulla, jolla on vaikea työllisyystilanne, joten voi olla mahdollista että joudun olemaan ilman työtä pidempään. Mitä voin tehdä näille tuntemuksilleni? Pelkään että sairastun masennukseen tällä menolla

 

[pieru]

mitä häpeet. päätä ettet häpee mitään ja elä viikko löhöillen "elättinä" ja ala tekeen jotain. Vaikka edes opiskele tai valitse itselles uus ammatti ja toteuta se! tsemppiä!!!

 

[FreezeCat]

:hug:

Yritä kuitenkin säilyttää päivässä tietty rytmi. Nouset ylös tiettyyn aikaan, etkä venytä ja vanuta aamua pitkälle puoleen päivään. Yritä täyttää mahdollinen tyhjä ja kenties liikakin aika vaikka lenkkeilyllä tai muulla mielekkäällä harrastuksella. Neljän seinän sisään älä jää, vaan pää pystyssä vain ihmisten ilmoille! Et sinä ainoa työtön suinkaan ole, ystävä hyvä.

Tsemppiä!

 

["ffff"]

samassa tilanteessa olen paitsi että olen ollut jo lähes 2v työttömänä. Tämä on ihan hirveää.

 

["Lilli"]

Mitäs jos yrittäisit saada töitä jostain kauempaa ja muuttaisit sitten työn perässä. Miksi jäädä alueelle jolta ei löydy töitä? Paitsi jos on perhe joka pitää huomioida tässä.

 

["vieras"]

Kaksi vuotta työttömänä on pitkä aika. Voisiko töitä hakea kauempaa tai miten uusi koulutus?

 

["oikea ammattivalittaja"]

Tsemppiä vaan teille. Mä olen ollut yli 20v työtön ja pakkohan se vaan on jaksaa. Mä en varmasti edes työllisty ikinä. Mites olisi jokui pieni reissu esim risteily tms se voisi piristää?

 

[itsariko]

Minä en voi muuttaa, minulla on kouluikäisiä lapsia joiden isä alkaa rettelöimään jos vien lapset pois täältä (ollaan siis erottu). Olen siis jumissa täällä, ikävä kyllä En kestä mitenkään täyspäisenä jos joudun vuodenkin tässä lojumaan. Tämä turhuuden tunne on kaikista pahin, se, ettei minua todellakaan tarvita mihinkään. Olen täysin hyödytön tälle yhteiskunnalle. Koulutusta kyllä löytyy kahteenkin ammattiin (2 AMK-tutkintoa), muttei töitä ole tekevälle.

 

["oikea ammattivalittaja"]

Minä en voi muuttaa, minulla on kouluikäisiä lapsia joiden isä alkaa rettelöimään jos vien lapset pois täältä (ollaan siis erottu). Olen siis jumissa täällä, ikävä kyllä En kestä mitenkään täyspäisenä jos joudun vuodenkin tässä lojumaan. Tämä turhuuden tunne on kaikista pahin, se, ettei minua todellakaan tarvita mihinkään. Olen täysin hyödytön tälle yhteiskunnalle. Koulutusta kyllä löytyy kahteenkin ammattiin (2 AMK-tutkintoa), muttei töitä ole tekevälle.

Pakkohan sun on jaksaa kun sulla on lapset.

 

[fffff]

Mulla lapsia myös ja miehellä sellaisia asioita ettei ole mahdollista muuttaa. Ja ei hyväksy että veisin lapset muualle. Ei oo yksinkertaista..... Mä aloitin pph koulutuksen sen ku saa opiskella sivutoimisesti menettämättä työmarkkinatuen. Merkonomi tutkinto löytyy muttei sillä työllisty ja osaamisenikin vanhentunut sen suhteen.

 

["vieras"]

Ajattele työttömyyden positiivisiakin puolia. Ilman työtä on mukavampaa, kun ei tarvitse kärsiä jatkuvasta stressistä ja kuluttaa suurta osaa ajastaan johonkin ikävään juttuun joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Työ juttu joka on tarpeen vain rahan takia.

 

["hei"]

Olisiko pysähtymisen paikka jos tuntuu jo kuukauden jälkeen tuolta? Siis mieti ihan oikeasti, työttömyys ei ole mikään häpeä nykypäivänä, toista se oli esim. mun lapsuudessa kun jonkun kaverin isä oli työtön niin siinä leijui joku ihmeellinen häpeä ja salailu.
Et ole kummajainen siis ollenkaan tänä päivänä. Ja ihmisarvo ei saa olla kiinni siitä mitä me suoritamme ja miten olemme yhteiskunnalle hyödyksi! Sitä sun pitäisi pysähtyä miettimään että mikä sun arvo on ihmisenä. Sulla on lapset ja olet niille tärkeä, tarpeellinen ja VÄLTTÄMÄTÖN. Kyllä mä tietysti ymmärrän tuon tunteen kun tipahtaa pois tutusta ja turvallisesta, siitä että kuuluu johonkin ja sitten onkin yhtäkkiä ikäänkuin tyhjän päällä ja tulevaisuudesta ei tiedä.
Jospa ottaisit levon kannalta kerrankin? Siis tekisit asioita mistä tykkäät ja mitä et ole ehkä työkiireiden takia saanut tehtyä. Nauti ajasta lasten kanssa! Keksikää yhdessä jotain uutta kivaa. Keksi joku kiva harrastus. Lue kirjoja. Jos tykkäät ammentaa tietoa niin tee niin. Sivistä itseäsi, opettele uutta. Tsemppiä! t. kotona monta vuotta, työtön, luuseri, hullu, ties mikä syrjäytynyt pummi jonka ihmisarvo ei voi olla yhteiskunnan määrittelemä!