Lasten ylipainosta ja vanhempien saamattomuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja justiinsajoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

justiinsajoo

Vieras
Olen lh opiskelija ja olin harjoittelussa eräässä sairaalassa jossa lasten puolella hoidetaan ja seurataan hyvin ylipainoisia lapsia (pituuspainoprosentti yli 60). Lähes järjestäen näki lasten historiasta sen että

a. vanhemmat ovat itsekin lihavia

ja

b. vanhemmat eivät tajua tilannetta. Lapsia on seurattu vuosia ylipainoin vuoksi ja käåytetty perhettä ravitsemusterapeutilla, motivoitu jne ja usein näkee teksteistä se että vanhempien mielestä "tilanne menossa parempaan suuntaan". Ja sit kuitenkin käynneillä lapsen paino on vaan nousussa.

Ärsyttävää. Tiesittekö, että esim. USAssa vuonna 2007 kaikista lasten uusista diabeetikoista peräti 45% oli tyypin 2 diabeetikoita? Kun vastaava luku vuonna 1997 oli vain 3%.
 
Valitettava tosiasia.
Itse olen kahden lapsen äiti ja totean kaupoissa ja kaduilla sen että olen paljon timmimpi ja hoikempi kuin puolet 15-vuotiaista teinitytöistä.
Uskon että tietokonepelit + tv ja niiden liiallinen käyttö, ympättynä epäterveelliseen ruokavalioon ja hiilihydraattien tankkaukseen on syyllinen lihavuusongelmaan.
Ennen vanhaan luokassaan oli keskimäärin se yksi lihava oppilas, nykyään niitä on paljon, jo päiväkodissa...
 
Olen lh opiskelija ja olin harjoittelussa eräässä sairaalassa jossa lasten puolella hoidetaan ja seurataan hyvin ylipainoisia lapsia (pituuspainoprosentti yli 60). Lähes järjestäen näki lasten historiasta sen että

a. vanhemmat ovat itsekin lihavia

ja

b. vanhemmat eivät tajua tilannetta. Lapsia on seurattu vuosia ylipainoin vuoksi ja käåytetty perhettä ravitsemusterapeutilla, motivoitu jne ja usein näkee teksteistä se että vanhempien mielestä "tilanne menossa parempaan suuntaan". Ja sit kuitenkin käynneillä lapsen paino on vaan nousussa.

Ärsyttävää. Tiesittekö, että esim. USAssa vuonna 2007 kaikista lasten uusista diabeetikoista peräti 45% oli tyypin 2 diabeetikoita? Kun vastaava luku vuonna 1997 oli vain 3%.

Tähän sen verran että taitaa olla yleistä kaikissa muissakin "vioissa". Mä oon kahden lapsen kans hypänny sairaalas (kehitysvammainen jolla vesipää ja toisella psykiatrian puolella käyntejä) ja molemmissa mulle on useamman kerran sanottu hämmästyneenä "Kylläpä sä oot rehellinen". Esim. toi kehitysvammainen oli heti alusta asti fysioterapeutin seurannas ja 3kk:n iäs ku käytiin sielä ja mä sanoin että mitään edistystä ei oo tapahtunu niin terapeutti sanoi että "no sä oot ainakin rehellinen", jäin vaan miettimään että mitä hittoa ois hyödyttäny valehdella? Ja monet muutkin kerrat vastaavanlaisissa tilanteissa on hämmästelty mun rehellisyyttä...
 
Mä hämmästyin ihan oikeasti, kun lapsen eskariryhmän tutustumisiltaan (siis keväällä) oli "eksynyt" tosi monta huomattavan ylipainoista vanhempaa. Siis en tarkoita tanakkaa tai edes pyöreää vaan todella sellaisia jotka tarvitsivat kaksi tuolia mahtuakseen istumaan. Oli jotenkin järkyttävää, vaikka en itsekään mikään tikku ole, mutta normaalivartaloinen kuitenkin. Minkälaisen esimerkin tuollaiset vanhemmat antavat lapsilleen, liikunnasta ja ravinnosta ja itsestään huolehtimisesta?
 
A-kohtaan kommenttina, että geenit vaikuttavat, minkä vuoksi on todennäköisempää, että lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia.

Lapsen mielenterveyden kannalta on hyvä, että vanhemmat ovat positiivisia. Jos vanhemmat olisivat hysteerisiä lapsen painon suhteen, niin se varmasti vaikuttaisi negatiivisesti lapsen tulevaisuuteen. Sama positiivisuus on tarpeellista myös myös sairauksissa. Esim. Jos lapsella on liikuntavamma, niin se ei parane voivottelemalla lapsen liikkumista vaan iloitsemalla pienistäkin edistysaskeleista.
 
Näinhän se on ja se on järkyttävää. Itsekin jossain vaiheesa pulskempana ja sitten laihtuneena voin sanoa että ylensyöminen on yllättävän helppoa. Loppujen lopuksi sitä ruokaa tarvitsee yllättävän pienen määrän aikuinen joka tekee istumatyötä. Laihtuminen on vaikeaa jos on oppinut huonoille tavoille ja venyttänyt vatsalaukkunsa vuosien ahmimisella. Sääliksi käy pienet lapset joilla jo alku menee pieleen. Sokerimössöpaskaa syötetään päivittäin ja sitten päivitellään että eihän ne mitään syö. Kyllä meilläkin penskat saa herkkuja mutta vaan kerran viikossa ja rajoitetusti. Poitsulla näkyy sikspäkki ja haba vaikka ikää on neljä vuotta. Eikä oo liian laiha vaan juuri keskikäyrällä.
 
Valitettava tosiasia.
Itse olen kahden lapsen äiti ja totean kaupoissa ja kaduilla sen että olen paljon timmimpi ja hoikempi kuin puolet 15-vuotiaista teinitytöistä.
Uskon että tietokonepelit + tv ja niiden liiallinen käyttö, ympättynä epäterveelliseen ruokavalioon ja hiilihydraattien tankkaukseen on syyllinen lihavuusongelmaan.
Ennen vanhaan luokassaan oli keskimäärin se yksi lihava oppilas, nykyään niitä on paljon, jo päiväkodissa...

Sama näkemys asiasta.
Tosin kääntöpuolella on nämä "reisienvälin-mittajaat"..netistä ja muista tuuteista vaikutteita saaneet laihuudenihannoijat..huolestuttavan nuoret likat jo ovat "laihdutuskuurilla" vaikkei mitään syytä olisi.
Ja jos vielä sattuvat olemaan noita luokan "johtohahmoja" niin voi sitä painostuksen ja luokittelun määrää :(
 
[QUOTE="Vieras";29151554]A-kohtaan kommenttina, että geenit vaikuttavat, minkä vuoksi on todennäköisempää, että lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia.

Lapsen mielenterveyden kannalta on hyvä, että vanhemmat ovat positiivisia. Jos vanhemmat olisivat hysteerisiä lapsen painon suhteen, niin se varmasti vaikuttaisi negatiivisesti lapsen tulevaisuuteen. Sama positiivisuus on tarpeellista myös myös sairauksissa. Esim. Jos lapsella on liikuntavamma, niin se ei parane voivottelemalla lapsen liikkumista vaan iloitsemalla pienistäkin edistysaskeleista.[/QUOTE]

En mä ainakaan oo lapselle voivotellu ku ei se osaa jotain ja voit uskoa että edistyksestä iloitaan reilusti. Mutta mun mielestä valehtelu ei ole positiivista eikä siitä ole kenellekkään mitään hyötyä. Siis että valehdellaan lasta hoitaville ihmisille.
 
En mä ainakaan oo lapselle voivotellu ku ei se osaa jotain ja voit uskoa että edistyksestä iloitaan reilusti. Mutta mun mielestä valehtelu ei ole positiivista eikä siitä ole kenellekkään mitään hyötyä. Siis että valehdellaan lasta hoitaville ihmisille.
Rehellinen pitää tietysti olla eikä valehdella. Uskon, että jos vanhemmat sanovat, että on menty parempaan suuntaan, niin silloin on ainakin jotain parannusta tullut. Mutta miksi se ei sitten näy painossa? Olisiko syynä noudatetut uudet ruokaohjeet, jotka eivät välttämättä tehoa lapseen ja paino ei menekään alaspäin vaan nousee. Esimerkiksi liiallinen hedelmien syöminen saattaa joillakuilla lisätä ruokahalua ja ahmimista huomattavasti.
 
[QUOTE="Vieras";29151554]A-kohtaan kommenttina, että geenit vaikuttavat, minkä vuoksi on todennäköisempää, että lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia.

Lapsen mielenterveyden kannalta on hyvä, että vanhemmat ovat positiivisia. Jos vanhemmat olisivat hysteerisiä lapsen painon suhteen, niin se varmasti vaikuttaisi negatiivisesti lapsen tulevaisuuteen. Sama positiivisuus on tarpeellista myös myös sairauksissa. Esim. Jos lapsella on liikuntavamma, niin se ei parane voivottelemalla lapsen liikkumista vaan iloitsemalla pienistäkin edistysaskeleista.[/QUOTE]

Ei ne geenit ihmistä lihota vaan ruoka!
 
[QUOTE="kissa";29151611]Ei ne geenit ihmistä lihota vaan ruoka![/QUOTE]
Geenit altistavat sille, että toinen lihoo helpommin kuin toinen tai että toiselle sopii erilainen ruoka kuin toiselle. Samassa perheessäkin voi olla erilaisia lapsia. Toinen saattaa olla alipainoinen ja toisella paino pyrkii koko ajan ylöspäin.
 
[QUOTE="Vieras";29151554]A-kohtaan kommenttina, että geenit vaikuttavat, minkä vuoksi on todennäköisempää, että lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia.[/QUOTE]

Mutta vielä todennäköisempää on että vanhemmat siirtää epäterveellisen ruokavalion lapsillekin...
 
[QUOTE="vieras";29151639]Mutta vielä todennäköisempää on että vanhemmat siirtää epäterveellisen ruokavalion lapsillekin...[/QUOTE]

Pitää myös muistaa, että on aikuisia kuin minä joilla se annoskoko on se ongelma eikä epäterveelinen ruokavalio. Kaikki eivät syö epäterveellisesti.
 
[QUOTE="vieras";29151622]Geenit altistavat sille, että toinen lihoo helpommin kuin toinen tai että toiselle sopii erilainen ruoka kuin toiselle. Samassa perheessäkin voi olla erilaisia lapsia. Toinen saattaa olla alipainoinen ja toisella paino pyrkii koko ajan ylöspäin.[/QUOTE]

Tuskin silti lihot normaaliruokavaliolla vaikka olisi millaiset geenit tahansa. Kyllä lihomiseen tarvitaan aina kulutusta runsaampi energian saanti. Poikkeuksena ainoastaan tietyt lääkkeet, jotka voivat kerätä nesteitä vartaloon.
 
[QUOTE="Kissa";29151786]Tuskin silti lihot normaaliruokavaliolla vaikka olisi millaiset geenit tahansa. Kyllä lihomiseen tarvitaan aina kulutusta runsaampi energian saanti. Poikkeuksena ainoastaan tietyt lääkkeet, jotka voivat kerätä nesteitä vartaloon.[/QUOTE]

:laugh: tämä on se asenne joka tulee ihan puhtaasta tietämättömyydestä!
Miten perustelet sen että on olemassa sisaruksia jotka syövät tasan samoin, mutta toinen on langanlaiha ja toinen tukeva? ja on olemassa ihmisiä jotka syövät pelkkää roskaa, löhöävät sohvalla, mutta silti ovat langanlaihoja ja ihmisiä jotka syövät lähes pelkkiä rehuja ja liikkuvat mutta ovat tukevia? Olisikohan kyse geeneistä?
Tietysti jokainen lihoo jos vetää 3000kcal päivässä, mutta toiset lihoo jo sillä 1500kcal kun toiset voi vetää 2500kcal lihomatta.
 
  • Tykkää
Reactions: Vätti Räsynyt
Naapurin likoista toinen hyvin laiha ja toinen pullukka.Käsittääkseni samaa ruokaa syövät,toinen vaan tykkää leipoa ja saa mielin määrin mussutella leipomuksiaan..
 
[QUOTE="Kissa";29151786]Tuskin silti lihot normaaliruokavaliolla vaikka olisi millaiset geenit tahansa. Kyllä lihomiseen tarvitaan aina kulutusta runsaampi energian saanti. Poikkeuksena ainoastaan tietyt lääkkeet, jotka voivat kerätä nesteitä vartaloon.[/QUOTE]

Kyllä normiruualla todellakin lihoo, se vaan tapahtuu huomaamatta vuosien saatossa.
 
[QUOTE="Kissa";29151786]Tuskin silti lihot normaaliruokavaliolla vaikka olisi millaiset geenit tahansa. Kyllä lihomiseen tarvitaan aina kulutusta runsaampi energian saanti. Poikkeuksena ainoastaan tietyt lääkkeet, jotka voivat kerätä nesteitä vartaloon.[/QUOTE]
Mutta mikä saa toisen nauttimaan liikaa energiaa? Meillä yksi lapsi on tullut minuun. Häntä joutuu patistelemaan, että hän söisi riittävästi. Toinen lapsi on tullut isäänsä. Kun käydään ruokapöytään, niin tämä lapsi on jo syönyt lautasen tyhjäksi ennenkin muut ovat edes ehtineet aloittaa syömistä.
 
:laugh: tämä on se asenne joka tulee ihan puhtaasta tietämättömyydestä!
Miten perustelet sen että on olemassa sisaruksia jotka syövät tasan samoin, mutta toinen on langanlaiha ja toinen tukeva? ja on olemassa ihmisiä jotka syövät pelkkää roskaa, löhöävät sohvalla, mutta silti ovat langanlaihoja ja ihmisiä jotka syövät lähes pelkkiä rehuja ja liikkuvat mutta ovat tukevia? Olisikohan kyse geeneistä?
Tietysti jokainen lihoo jos vetää 3000kcal päivässä, mutta toiset lihoo jo sillä 1500kcal kun toiset voi vetää 2500kcal lihomatta.

Teepä joskus empiiristä tutkimusta siitä, miten paljon arkiaktiivisuutta laihoilla ihmisillä on verrattuna lihavampiin kanssaihmisiin. Tulet tekemään lähes poikkeuksetta huomion, että hoikat ihmiset "jotka saavat syödä mitä vaan lihomatta" ovat selkeästi enemmän tekeviä, jopa hyperaktiivisuuteen saakka. Tästä löytyvät ne ihmiset, jotka eivät istu juuri koskaan, vaan tekevät koko ajan jotain. Korkea aktiivisuustaso->korkeampi kulutus jatkuvasti. Olen havainnoinut tällä tavoin esimerkiksi sisaruksia, jotka "syövät samalla tavoin". Toiset hoikkia, toiset pulleampia. Ja yleensä nämä hoikat lapset ovat sellaisia, joita pitää kehottaa syömään, ja pulleat niitä, joita ei todellakaan tarvitse.
 
Teepä joskus empiiristä tutkimusta siitä, miten paljon arkiaktiivisuutta laihoilla ihmisillä on verrattuna lihavampiin kanssaihmisiin. Tulet tekemään lähes poikkeuksetta huomion, että hoikat ihmiset "jotka saavat syödä mitä vaan lihomatta" ovat selkeästi enemmän tekeviä, jopa hyperaktiivisuuteen saakka. Tästä löytyvät ne ihmiset, jotka eivät istu juuri koskaan, vaan tekevät koko ajan jotain. Korkea aktiivisuustaso->korkeampi kulutus jatkuvasti. Olen havainnoinut tällä tavoin esimerkiksi sisaruksia, jotka "syövät samalla tavoin". Toiset hoikkia, toiset pulleampia. Ja yleensä nämä hoikat lapset ovat sellaisia, joita pitää kehottaa syömään, ja pulleat niitä, joita ei todellakaan tarvitse.

Mun veli tekee istumatyötä eikä ole koskaan urheillut. Hän elää roskaruualla ja herkuilla, hän on langanlaiha. Minun äitini on kasvissyöjä joka välttelee hiilihydraatteja (maha ei kestä) ja käy jatkuvasti harrastuksissa, hän on ylipainoinen. Meidän suvun kaikki naiset ovat pulleita siis ihan joka ikinen. Nuorena ollaan hoikkia, mutta aikuisena alkaa kertymään pikkuhiljaa painoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vätti Räsynyt;29151971:
Mun veli tekee istumatyötä eikä ole koskaan urheillut. Hän elää roskaruualla ja herkuilla, hän on langanlaiha. Minun äitini on kasvissyöjä joka välttelee hiilihydraatteja (maha ei kestä) ja käy jatkuvasti harrastuksissa, hän on ylipainoinen. Meidän suvun kaikki naiset ovat pulleita siis ihan joka ikinen. Nuorena ollaan hoikkia, mutta aikuisena alkaa kertymään pikkuhiljaa painoa.

Arkiaktiivisuus ei ole sama asia kuin istumatyö vs. jumpissa käynti. Enemmän on kyse elämäntyylistä.
 
Varmaan on joitain poikkeuksia jotka sitten kerää helposti painoa tai eivät liho millään.

Ne mun tuntemat jotka voivat herkutella miten paljon vaan liikkuvat kyllä paljon arjessa ja eivät siltikään syö ihan hirveitä määriä. Jos vaikka sitten herkuttelevat niin se on seuraavasta ruuasta pois eikä ne määrät ole niin isoja lopulta. He vaan eivät piilottele noita syömisiään mitenkään, voivat puhua niistä vapaasti yms. Helposti kuulostaa että syövät jatkuvasti herkkuja.

Ne jotka taas lihovat pelkästä vesilasistakin on mun kokemuksen mukaan niitä jotka syövät sitten salaa ja liikkuminen vähäisempää.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas

Yhteistyössä