Kuka ihme laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon, huhhuh!!!

Ihan höpönhöpöä että itsekkäät paskat vaan laittaa lapsiaan hoitoon ja ei kiinnosta lapset yms. Ihan samalla lailla voisi yleistää yhteiskunnan/miesten toivottomiksi eläteiksi kotona luuhaavat äidit.
Uskon että hyviä ja huonoja vanhempia ja hyvin/huonosti kasvatettuja lapsia löytyy molemmista ryhmistä.
Ei kotiäitiys itsessään tee hyvää äitiyttä.
Itselläni kokemusta kaikenlaisista vaihtoehdoista ja erinomaisen hyvin kasvaneita lapsia on hoitotaustasta riippumatta.

 

Mä keksin heti monta. Esim. päällimmäisenä äidin mielenterveyden. Ellei isä pysty tai halua jäädä kotiin lapsen kanssa ja äiti hajoaa sinne täysin, on jopa mahdollisesti itsetuhoinen synnytyksenjälkeisessä masennuksessaan, ei lapselle missään nimessä ole ensisijaisesti paras vaihtoehto olla äidin kanssa 24/7 kotona.

Synnytyksen jälkeinen masennus on hoidettavissa oleva sairaus johon äidin kuuluu hakea apua ettei menetä lapsensa huoltajuutta. Vauva kuitenkin tarvitsee hoitajaa kokoajan. Sen parannuttua tai siitä kuntouduttua on aivan äidin itsekkyyttä lähteä työelämään vaikka oma lapsi tarvitsisi vielä häntä.

 

[QUOTE="vieras";29096628]Tosiaan niin kuin totesin, en tiedäkään kaikkien tilanteita Ei tarvitsekaan eikä se silti poista sitä tosiasiaa, että liian pieni lapsi kärsii siitä jos joutuu eroon ensisijaisesta hoitajastaan ja ympäristöön johon ei ole valmis.[/QUOTE]

Kärsii myös jos se raasu joutuu kuuntelemaan äksyilevää mammaansa. Tällasia tuntuu olevan ne pahimmat muiden valintojen kyttääjät, yhtiä vittupäämammoja lapsilleen, puhutaan koko ajan äksyillen ja puhistaan kun on mamma niin väsynyt, mutta kotona pitää olla vuositolkulla lasten kanssa kun se täti sano et se on parhaax.

 

[QUOTE="vieras";29096628]Tosiaan niin kuin totesin, en tiedäkään kaikkien tilanteita Ei tarvitsekaan eikä se silti poista sitä tosiasiaa, että liian pieni lapsi kärsii siitä jos joutuu eroon ensisijaisesta hoitajastaan ja ympäristöön johon ei ole valmis.[/QUOTE]

Eikä se poista sitä faktaa, että pieni lapsi voi kärsiä myös siitä, että hän on sen "ensisijaisen" hoitajan kanssa, joka ei häntä oikeasti kykene hoitamaan, syystä tai toisesta.

Ja tässä tapauksessa (vaikka hyvin kyllä ymmärrän mielipiteesi) on pakko myös hieman naureskella sitä, että Suomi on vanhempainvapaajärjestelmänsä kanssa hyvin erikoisessa asemassa. Hyvin harvassa maassa on mahdollisuutta pitää muutamaa kuukautta pidempää äitiys-/vanhempainvapaata. Miten niissä ikinä voi kasvaa mitään muuta kuin sekopäisiä massamurhaajia?

 

Mun tuttu laittoi himpun verran alle 1 vuotiaana hoitoon, eivät halunneet että heidän elintasonsa laskee lapsen myötä eikä todellakaan ollu kyse mistään köyhyysrajalla olevasta perheestä. Ihan itse sanoivat etteivät halua joutua tinkimään menoista niinkuin hoitovapaalle jäädessä olisi pitänyt tehdä.

 

Yök näitä mammautuneita jotka jaksavat jatkuvasti vaivata päätään muiden asioilla ja kauhistella kauhistelun perään. Möksäillään toisten valinnoista ja kyseenalaistetaan jatkuvasti muiden tekemiä päätöksiä. Älkää tulko mun lähelle haluan fiksumpia ystäviä. (ja ei en vienyt alle vuoden ikäistä päivähoitoon)

:hug: Kiitos

 

[QUOTE="vieras";29096628]Tosiaan niin kuin totesin, en tiedäkään kaikkien tilanteita Ei tarvitsekaan eikä se silti poista sitä tosiasiaa, että liian pieni lapsi kärsii siitä jos joutuu eroon ensisijaisesta hoitajastaan ja ympäristöön johon ei ole valmis.[/QUOTE]

Joo ja yhtälailla se pieni voi kärsiä siitä että jää kotiin masentuneen äidin kanssa.
Tai ihan vain äidin kanssa jolle se kotona olo ei sovi.
Minulle ei sopinut, pääni ei kestänyt sitä.
Koti sotkeentui,asiat jäivät hoitamatta,lamaannuin siihen kotona oloon ja tylsyyteen.

 

Mä keksin heti monta. Esim. päällimmäisenä äidin mielenterveyden. Ellei isä pysty tai halua jäädä kotiin lapsen kanssa ja äiti hajoaa sinne täysin, on jopa mahdollisesti itsetuhoinen synnytyksenjälkeisessä masennuksessaan, ei lapselle missään nimessä ole ensisijaisesti paras vaihtoehto olla äidin kanssa 24/7 kotona.

plaah, plaah. Sitte lapsi vaikka huostaan niin parempi. Rauhallinen, stressiton ja tasaisen turvallinen ympäristö on lapsen kehitykselle tärkeää, ei mikään meluinen lapsiryhmä jossa hoitajat vaihtuu ja niiden huomiosta pitää taistella. Pieni vauva joka ei osaa välttämättä edes kävellä saati puhua ja kertoa tunteistaan. Purkautuu sitten itkuna ja levottomuutena. Entäs lapsen mielenterveys? Tai sen aikuiseksi kasvaneen lapsen?

 

[QUOTE="vieras";29096638]Synnytyksen jälkeinen masennus on hoidettavissa oleva sairaus johon äidin kuuluu hakea apua ettei menetä lapsensa huoltajuutta. Vauva kuitenkin tarvitsee hoitajaa kokoajan. Sen parannuttua tai siitä kuntouduttua on aivan äidin itsekkyyttä lähteä työelämään vaikka oma lapsi tarvitsisi vielä häntä.[/QUOTE]

Ajatella jos äiti on joskus itsekäs! :O
Sitä toivoisin vähän enemmän mammoille tänne, tervettä itsekkyyttä. Elämää ei voi elää onnellisesti jos ei koskaan laita itseään kenenkään edelle. Kynnysmatto lapsilleen.

 

[QUOTE="vieras";29096634]Joidenkin ei ehkä kannattaisi hankkia lapsia ollenkaan.[/QUOTE]

Ihanaa, sieltä se tuli! :flower:

 

[QUOTE="vieras";29096637]Ihan höpönhöpöä että itsekkäät paskat vaan laittaa lapsiaan hoitoon ja ei kiinnosta lapset yms. Ihan samalla lailla voisi yleistää yhteiskunnan/miesten toivottomiksi eläteiksi kotona luuhaavat äidit.
Uskon että hyviä ja huonoja vanhempia ja hyvin/huonosti kasvatettuja lapsia löytyy molemmista ryhmistä.
Ei kotiäitiys itsessään tee hyvää äitiyttä.
Itselläni kokemusta kaikenlaisista vaihtoehdoista ja erinomaisen hyvin kasvaneita lapsia on hoitotaustasta riippumatta.[/QUOTE]

:flower:

 

Yök näitä mammautuneita jotka jaksavat jatkuvasti vaivata päätään muiden asioilla ja kauhistella kauhistelun perään. Möksäillään toisten valinnoista ja kyseenalaistetaan jatkuvasti muiden tekemiä päätöksiä. Älkää tulko mun lähelle haluan fiksumpia ystäviä. (ja ei en vienyt alle vuoden ikäistä päivähoitoon)

Elä sinä tule taas riitaa haastamaan jookos? Ketään ei kiinnosta.

 

[QUOTE="vieras";29096638]Synnytyksen jälkeinen masennus on hoidettavissa oleva sairaus johon äidin kuuluu hakea apua ettei menetä lapsensa huoltajuutta. Vauva kuitenkin tarvitsee hoitajaa kokoajan. Sen parannuttua tai siitä kuntouduttua on aivan äidin itsekkyyttä lähteä työelämään vaikka oma lapsi tarvitsisi vielä häntä.[/QUOTE]

Näinkö sä hoitaisit synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivää äitiä? Syyllistämällä ja haukkumalla? Ah tätä empatian riemuvoittoa.

 

Siis mä en vain ymmärrä asiaa, kun katson tuota miun pientä kultanyyttiäni...en ikimaailmassa pystyisi laittamaan häntä hoitoon! Olen hänelle nro 1 ja saan olla vielä pitkään <3 Miten pahalta hänestä tuntuisikaan olla minusta erossa pahimmassa tapauksessa jopa 8h päivässä! Uskoisin, että perusturvallisuus järkkyisi ja pahasti! Ja kuinka joku on mieluummin töissä kuin oman rakkaan pienen ihmisen kanssa, sitäkään en ymmärrä, anteeksi vain

 

Ai että.
Entäs jos todetaan hoitavan tahon toimesta että äidille suositellaan työelämään paluuta kuntouttavana toimenpiteenä?
Been there,done that.

 

[QUOTE="vieras";29096651]Elä sinä tule taas riitaa haastamaan jookos? Ketään ei kiinnosta.[/QUOTE]

Näyttää kiinnostavan

 

Se on hänen valintansa. Olisiko se lapselle parempi tilanne jos äiti olisi tämän kanssa kotona vaikkei halua olla? Lapsi saisi aivan varmasti tuntea sen nahoissaan joka päivä. En mä nyt tiedä kumpi noista varsinaisesti se huonompi vaihtoehto olisi. Ei sitä ymmärtää tarvitse, mutta on siinä puolensa ja puolensa.

Itseni mukaanlukien tiedän lähipiiristäni kolme äitiä, jotka ovat olleet kotona pari kolme vuotta, vaikka olisivat halunneet olla töissäkin. Syy on ollut se, että vaikka töissä olisi kuinka mahtavaa tahansa, niin lapsen etu on kuitenkin laitettu omien halujen edelle. Kenenkään lapsi ei ole saanut tuntea nahoissaan yhtään mitään, koska päästään terve aikuinen osaa kyllä elää lievän turhautumisen ja tylsistymisen kanssa ilman, että kostaa sitä viattomaan lapseen.

Todella huolestuttavaa, että sellaiset ihmiset lisääntyvät, joille mielenterveyden perusedellytys on se, että pääsee pois lapsensa luota, Mikä siinä lapsessa on niin mieltä hajottavaa, ettei sitä kestä kuin muutaman tunnin päivässä?

 

Mihin ihmeeseen te oikein niitä lapsianne hoitoon viette, mikäli meno on tuollaista? Kaikki mun tuntemani alle 1 vuotiaat ovat menneet hoitoon perhepäivähoitajalle/omalle isovanhemmalle. Oman poikani (2v) päiväkodissa 1-3v ryhmässä on yksi vähän alle 1v tyttö. Rauhallinen ryhmä, tyttö aina reipas ja iloinen, sylitellään paljon.. eipä tulisi mieleenkään tytön vanhempia moittia päätöksestään, varsinkaan taustoja tuntematta.

Se oma tapa toimia ei ole ainoa oikea tapa.

 

Olipas hauska ketju. Olen vienyt. Opinnot olivat kesken, eikä rahallisesti ollut mahdollista olla lapsen kanssa kotona. Kaikilla kun ei ole sitä toista tienaavaa osapuolta. Nyt ovat teinejä ja ihan täyspäisiä noista on tullut

 

Aika monikin laittaa. Ne vaan ei huutele siitä täällä.

 

[QUOTE="Miisa";29096654]Siis mä en vain ymmärrä asiaa, kun katson tuota miun pientä kultanyyttiäni...en ikimaailmassa pystyisi laittamaan häntä hoitoon! Olen hänelle nro 1 ja saan olla vielä pitkään <3 Miten pahalta hänestä tuntuisikaan olla minusta erossa pahimmassa tapauksessa jopa 8h päivässä! Uskoisin, että perusturvallisuus järkkyisi ja pahasti! Ja kuinka joku on mieluummin töissä kuin oman rakkaan pienen ihmisen kanssa, sitäkään en ymmärrä, anteeksi vain[/QUOTE]

Voi tsiisus.
Voin vannoa että elämässäsi tulee vastaan vielä monenmonta tilannetta missä saat taivastella miten joku ei toimi kuten sinä.
Halihalinaminami.

 

plaah, plaah. Sitte lapsi vaikka huostaan niin parempi. Rauhallinen, stressiton ja tasaisen turvallinen ympäristö on lapsen kehitykselle tärkeää, ei mikään meluinen lapsiryhmä jossa hoitajat vaihtuu ja niiden huomiosta pitää taistella. Pieni vauva joka ei osaa välttämättä edes kävellä saati puhua ja kertoa tunteistaan. Purkautuu sitten itkuna ja levottomuutena. Entäs lapsen mielenterveys? Tai sen aikuiseksi kasvaneen lapsen?

Tiesitkö sinäkään, ettei kaikkien hoitomuotojen tarvitse olla meluisa päiväkoti? Ja jos sun mielestä huostaanotto on tuollaisessa tilanteessa se rauhallisempi, stressittömämpi ja tasaisen turvallinen vaihtoehto lapselle niin ei helvetti, nyt nainen oikeasti jotain tolkkua ja tutustu vähän asioihin ennenkuin alat tollasia latelemaan. Mutta tämä olikin provo, eikö?

 

Haluatko tietää minun syyn?

Lapset olivat 9 ja 11 kun päätimme rakentaa talon. Päätimme talon rakentamisen jälkeen että toivomme vielä iltatähteä ja meille suotiin pieni nyytti. Kuitenkin oli kokoajan tiedossa että 9kk ja hoitoon, rahallisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tämä iltatähti on nyt kolmas luokkalainen ja ihan yhtä tasapainoinen nuori neiti kuin kolme vuotta kotona hoidetut siskonsa

 

Just..
Miehen palkalla ei eletä. Kht+lapsilisä ei myöskään riitä. Lainaa on ja sieltä sossusta mitään rahaa saa lainojen maksuun.
Ei se ole kuule kaikille mikään valintakysymys vaan voi olla ihan pakko.

 

Mulle on aivan sama koska muut laittaa lapsensa hoiton, se on jokaisen perheen oma päätös eikä kuulu muille. Kaikkein vähiten itseään jalustalle korottaville kotiäideille jotka ei näe kuin oman napansa.

Ei, en laittanut lastani hoitoon alle 1-vuotiaana. Mua ei vain kiinnosta paskan vertaa muiden valinnat.