Minulla todettu keliakia kesällä, eli vasta-alkajia ollaan.
Alku oli vaikea ja diagnoosia oli shokki. Terveen korvissa se voi kuulostaa naurettavalta, koska itsekin ennen sairautta luulin keliakiaa vähän laktoosi-intorelanssin tapaiseksi, mutta sairastuttua lätkäistiin faktat pöytään. Keliaakikolle gluteeni (se ei ole gluteiini, pakko päästä sanomaan) on myrkkyä, joka tuhoaa ohutsuolen pintaa ja pikkuhiljaa kaluaa sen puhtaaksi. Näin ravintoaineet eivät pääse imeytymään ja lopputuloksena on esimerkiksi lymfooma (syöpä) ja kuoliaaksi riutuminen. Keliakiaan kuolee ilman asianmukaista hoitoa.
Tämä aiheutti alussa paljon itkeskelyä ja ahdistuneisuutta, eikä mikään ihme kun täällä koti-Suomessa vehnää pupelletaan joka paikassa, eikä keliaakikkoja oteta tosissaan.
Oli vaikea olla ja monesti vain ajattelin, että ottakaa nyt tämä sairaus mun kropastani pois.
Kroppaani kehittyi myös yliherkkyys maidolle, kun villukset ovat osittain tuhoutunut. Edes laktoositon ei mene, vaan piti siirtyä riisimaitoon. Parempi sekin, kun rajut vatsaoireet eivät pitkästä gluteenittomasta jaksosta huolimatta parantuneet, niin hetken aikaa pelkäsin jo refraktaarikeliakiaa (harvinaisempi keliakiatyyppi, joka ei parane gluteenittomasta ruokavaliosta huolimatta, ennuste huono).
Kunhan tästä pääsisi pahimmasta yli, niin on oikeastaan ihan ok. Sinänsä ei enää haittaa kun ei voi syödä mitä tahansa, gluteeniton ruoka on ihan ok, etenkin luontaisesti gluteeniton. Tärkkelysmössöt jätin pois heti alussa kun en niistä tykännyt, tattari on ihan ok ja samoin maissipasta. Kaikkea hyvää löytyy kyllä, ihastuin kovasti myös Pirkan gluteenittomiin suklaamuffinseihin, makueroa tavalliseen ei edes huomaa vaikkei ole käytetty edes tärkkelystä.
Kun tätä hetken noudattaa, niin huomaa miten paljon ihmiset ovat vehnän varassa. Vaihtoehtoja löytyy paljon, vaikka onkin välillä sen pari euroa kallimpaa.
Vertaistuki on myös ollut itselleni erittäin tärkeää, saa puhua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja nähdä ettei ole yksin sairautensa kanssa.