[QUOTE="Noomi";29091508]Mä pelkään lähinnä sellaisia joka päiväiseen elämiseen vaikuttavia sairauksia, jotka tekis elämästä hankalaa lääkityksen, rahan menon, sivuvaikutusten tai kipujen takia, tai jos ne sotkis ajatuksia muuten. Esim syövät, sokeritauti, kaksisuuntainen mielitauti, sydän- ja verisuonitaudit, epilepsia, astma... Ois inhottava olla jatkuvalla lääkityksellä, yrittää sopeutua ja odotella milloin alkaa jo oman ja läheistenkin elämänlaatu kärsiä.[/QUOTE]
Bipolaarihäiriöstä varmaan on tuossa mielitaudissa kyse.
Itse en pelkää esim. skitsofreniaa, koska etenkin paranoidinen muoto on melko hyvin lääkkeillä kontrolloitavissa ja skitsofreniaa sairastavien maailma on minulle melko tuttua työn puolesta. Tietysti jos hoito ei ole asianmukaista ja harhat vainoavat taukoamatta, on tilanne pelottava ihmiselle itselleen. Kuitenkaan ihmiset eivät tiedä sitä, että skitsofreniaa sairastavista 30% kuntoutuu oireettomiksi jossakin vaiheessa elämäänsä, ja skitsofrenian sairaudenkulku helpottaa usein keski-iässä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 10% parantuu sairaudestaan. Mielenterveysongelmien ollessa kysessä kuitenkin psykoositaipumus on pysyvä ja triggereiden jallittaminen tärkeää (esim. ymmärtää, mikä saattaa laukaista harhaisuuden tai muut oireet ja reagoida niihin välittömästi). Stigmaluonne on se mikä pelottaa ja median luoma kuva siitä, että kaikki skitsofreenikot ovat mielipuolia kirvesmurhaajia. Tosiasia on, että hyväntahtoisempaa ja sydämellisempää porukkaa saa hakea, he ovat enemmänkin pelokkaita ja arkoja kuin ulospäinsuuntautuneita ja aggressiivisia.
Itse siis sairastaisin skitsofreniaa mieluummin kuin esim. parkinsonin tautia, ALS:a tai muita lihasrappeumasairauksia. Myöskään haimasyöpää en ottaisi sen huonon ennusteen vuoksi - vei mm. isäni hautaan kahdessa kuukaudessa.
Sitten tullaankin vaikeaan kysymykseen, jos pitäisi valita, sairastaisinko päihdeongelmaa, persoonallisuushäiriötä vai skitsofreniaa. Ja taidan siihenkin vastata, että skitsofreniaa. Persoonallisuushäiriöiden hoito on todella vaikeaa, ja ihmisillä on miltei aina kaksoisdiagnoosi (siis myös päihdeongelma). Ilman sairaudentuntoa (jota persoonallisuushäiriöisillä harvoin on) on mahdotonta tulla autetuksi. Riippuu tietysti paljon mistä persoonallisuushäiriöstäon kyse, mutta puhun nyt lähinnä epävakaasta tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Esim. epäluuloinen, estynyt, psykoosipiirteinen tai pakko-oireinen pershäiriö ovat sitten monimutkaisempia kokonaisuuksia, joihin en osaa ottaa kantaa.
