Mies ja päikkärit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vai vuosia. :D Löysin tälle palstalle muistaakseni huhti- tai toukokuussa.

Kuinka moneen, noin keskimäärin, muuhun kuin lapsia jotenkin koskettavaan aloitukseen vastaat verrattuna näihin lapsia käsitteleviin?

Kun yksi sun syistäsi tänne tulla oli se että on mukava keskustella polttavista yhteiskunnallisista asioista. Mutta nopean silmäilyn tuloksena tämänkin illan politiikkaketjut yms. (erilaisia vaihtoehtoja kyllä on) ovat saannet olla ihan rauhassa sinun keskittyessäsi, taas kerran, lapsiketjuihin tai sitten ainakin puheissasi otat mantrasi esiin.
 
Kuinka moneen, noin keskimäärin, muuhun kuin lapsia jotenkin koskettavaan aloitukseen vastaat verrattuna näihin lapsia käsitteleviin?
Ei aavistustakaan. Vastaan sellaisiin ketjuihin, jotka vaikuttavat minusta kiinnostavilta. Poliittiset jankkausketjut "viherterroristeista" ja "raiskaajamamuista" eivät sellaisia ole. Kaksplussa on paljon parempi ihmissuhteita, arvoja ja elämänvalintoja koskevissa keskusteluissa. Sellaisia ei läheskään kaikilla foorumeilla ole ollenkaan. En kyllä tiedä, miksi ajattelet minun olevan jotenkin tilivelvollinen siitä, mistä aiheista täällä keskustelen. Ihan samalla oikeudella jaan kokemukseni ja ajatukseni kuin sinäkin.
 
Ei aavistustakaan. Vastaan sellaisiin ketjuihin, jotka vaikuttavat minusta kiinnostavilta. Poliittiset jankkausketjut "viherterroristeista" ja "raiskaajamamuista" eivät sellaisia ole. Kaksplussa on paljon parempi ihmissuhteita, arvoja ja elämänvalintoja koskevissa keskusteluissa. Sellaisia ei läheskään kaikilla foorumeilla ole ollenkaan. En kyllä tiedä, miksi ajattelet minun olevan jotenkin tilivelvollinen siitä, mistä aiheista täällä keskustelen. Ihan samalla oikeudella jaan kokemukseni ja ajatukseni kuin sinäkin.

Oho, en tiennytkään että kysyminen on tilivelvolliseksi laittamista... Haluatko että laitan esimerkkejä näistä kommenteistasi mikä kirvoitti minut kysymään tätä? Ei toki ole pakko keskustella kanssani, ymmärrän kyllä jos et halua.
 
Mä olen vasta ihan viime aikoina oppinut ymmärtämään päikkäreiden merkityksen. Siis aikuisella ihmisellä. Toistakymmentä vuotta nukuin arkisin vain 3-5 tuntia yössä, välillä oli öitä, jolloin en mennyt lainkaan nukkumaan. Stressi piti huolen unettomuudesta ja unettomuus siitä, ettei pystynyt enempää nukkumaan. Nyt viimeiset 10 kk olen opetellut stressitöntä elämää ja - tadaa - nukunkin nykyisin 8-9 tuntia joka yö.

Heinäkuussa otin koiran, jonka kanssa nousen ylös noin klo 6 aamuisin. Tästä seuraa, että nukkuakseni 8-9 tuntia, mun on alettava nukkumaan klo 21-22. Ja useimmiten näin teenkin eli alan katsomaan telkkarista jotain klo 21 alkavaa ohjelmaa ja ennenkuin se päättyy klo 22, mä olen jo unessa :D Työt mulla alkaa klo 9-10 ja päättyy klo 17-18. Iltapuuhiin (koiran iltalenkki, suihku jne) ryhdyn klo 20. Käytännössä tämä muutos on tarkoittanut sitä, että sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet aika merkittävästi, koska mä en jaksa iltaisin valvoa. Jos lähtisinkin töiden jälkeen jotain ystävääni tapaamaan, ehtisin olla max tunnin ja pitäisi lähteä jo takaisin. Mikäli nukkuisin päikkärit töiden jälkeen, jaksaisin aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta valvoa huomattavasti pidempään. Musta tuntuu, että tämä yhteiskunta on aika iltapainotteinen ja vain pikkulapset menee yöpuulle klo 20 :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29086230:
Musta tuntuu, että tämä yhteiskunta on aika iltapainotteinen ja vain pikkulapset menee yöpuulle klo 20 :D

Olen ihmetellyt, että miten ihmiset jaksavat valvoa. Minä herään aamuisin noin kello 6, että ehdin töihin (ja joskus pitää mennä töihin jo kuudeksi aamulla) ja koska tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä, niin kyllä se on viimeistään kymmeneltä jo mentävä nukkumaan. Käsittääkseni iso osa ihmisistä on ns. päivätöissä, joten luulisi, että muutkin kampeavat petiin samoihin aikoihin kuin minä.
 
Olen ihmetellyt, että miten ihmiset jaksavat valvoa. Minä herään aamuisin noin kello 6, että ehdin töihin (ja joskus pitää mennä töihin jo kuudeksi aamulla) ja koska tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä, niin kyllä se on viimeistään kymmeneltä jo mentävä nukkumaan. Käsittääkseni iso osa ihmisistä on ns. päivätöissä, joten luulisi, että muutkin kampeavat petiin samoihin aikoihin kuin minä.
Monet ei taida nukkua sitä 8-9 tuntia. Tai sitten nukkuvat ne päikkärit. Tai nukkuvat aamulla pidempään, esim on liukuva työaika. Mun siskoni soittaa mulle välillä illalla klo 19 jälkeen, kun on tullut harrastuksistaan ja kysyy, lähtisinkö seuraksi kangaskauppaan, Ikeaan tms ja mä joudun sanomaan, että en lähde, kun rupean kohtapuoliin viemään koiraa ulos ja menen nukkumaan :D
 
[QUOTE="tanita";29085680]nukkuu ja on työtön.Yöllä valvoo myöhään ja aamulla herää klo 7.00[/QUOTE]

Mitä helvettiä? Mun mies tekee niinsanotusti ruumiillisesti raskasta työtä, käy salilla ja ei nuku mitään päiväunia. En kehtais ees kirjottaa tollaista tänne. On vähän nolo ukko sulla..
 
Olen ihmetellyt, että miten ihmiset jaksavat valvoa. Minä herään aamuisin noin kello 6, että ehdin töihin (ja joskus pitää mennä töihin jo kuudeksi aamulla) ja koska tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä, niin kyllä se on viimeistään kymmeneltä jo mentävä nukkumaan. Käsittääkseni iso osa ihmisistä on ns. päivätöissä, joten luulisi, että muutkin kampeavat petiin samoihin aikoihin kuin minä.

Mä tarvitsen unta 6 tutia yössä. Jos menen nukkumaan klo 10 niin herään täysin pirteänä ilman herätyskelloa siinä neljän aikoihin... :D Mies taas tarvitsee sen 8-9 tuntia yössä ja menee mun mittapuun mukaan aina vauvojen aikaan nukkumaan ;)
 
Musta taas tää nykyelämä on aika aamupainotteista. Lasten koulukin alkaa aina kasilta, joten herätys viimeistään seiskalta. Mä meen nukkumaan puol kakstoista, niin uni tulee hyvin. Monesti töiden jälkeen väsyttää tosissaan, kun kuudelta aamulla herätys (kerkee lukee lehden ittekseen).

Piristyn illalla sit ysin jälkeen ja ilman päikkäreitä siis.
 
unentarve aikuisella on 6-8h ei enempää, laiskat makaa päivälläkin, mua ärsyttää jo pelkkä sanakin aikuisten päikkärit huh huh :D
En ymmärrä, taitaa olla enemmän tottumis kysymys kuin tarve?
 

Yhteistyössä