mieheni kokee että hän ei tee mitään oikein minun mielestä

osittain tämä johtuu siitä että mies tulkitsee kaiken negatiivisesti, mutta itselläni on paha tapa jättää kehut pois,koska ne ihanasti tehdyt asiat ei ärsytä, mutta sitte ne asiat jotka ärsyttää tulee sanottua ääneen. suurimmaksi osaksihan mies "toimii hyvin". mutta jos hän tekee jotain tai yleensä jättää tekemättä jolloin hommat jää mulle niin kyllä siitä tulee sanottua. Ilmeisesti mies ei ymmärrä että hän tekee samaa.

minä kuitenkin kehun häntä useamman kerran kuussa,hän ei juuri koskaan.

kuitenkin ittellä on huono omatunto, mun lapsuuden koti oli sellanen että kukaan ei kehunut ja kiittänyt koskaan...jotenkin ne on vaikeita ittellekkin, etenkjin kiittäminen koska se tarkoittaisi sitä että tarvitsen muita,etten pärjkää itse...

tyhmää tiedän

 

Tiedostat hyvin missä ongelma on. Opettele antamaan kiitosta ja positiivista palautetta. Kun sen muistaa niin epäkohdistakin voi loukkaamatta ja hyvässä hengessä puhua.

 

On koheteliasta aina kiittää toista, kun tekee jotain esim. siivoaa. Mä kehun miehen aina maasta taivaisiin, ihan sen takia jotta hän jatkossakin tekisi mielellään kotitöitä. Miehet tarvitsevat enenmmän sitä kehua ja kiitosta kuin naiset.

 

Opettele kehumaan ja kiittämään KAIKKEA. Sekä miestä, lapsia, naapureita että itseä!! Voi sitä kehaista itseään kun on taas kerran siivonnut keittiön, että olinpa reipas muija taas kun tämänkin tein. Ja kivat lapset naapurissa, kun pitävät muovilelunsa omalla pihallaan eikä meidän. Ja ihanaa kun auramies aurasi meidän ohi kulkevan tien. Ja ihanat lapset, kun osasitten sanoa kiitos ennen kuin lähditte pöydästä.

Ota harjoituksen kannalta viikko tätä kiittelyä. Vaikka puoliksi vitsinä. Huomaat että tulee elämäsi parhaita viikkoja olemaan se!

 

Opettele kehumaan ja kiittämään KAIKKEA. Sekä miestä, lapsia, naapureita että itseä!! Voi sitä kehaista itseään kun on taas kerran siivonnut keittiön, että olinpa reipas muija taas kun tämänkin tein. Ja kivat lapset naapurissa, kun pitävät muovilelunsa omalla pihallaan eikä meidän. Ja ihanaa kun auramies aurasi meidän ohi kulkevan tien. Ja ihanat lapset, kun osasitten sanoa kiitos ennen kuin lähditte pöydästä.

Ota harjoituksen kannalta viikko tätä kiittelyä. Vaikka puoliksi vitsinä. Huomaat että tulee elämäsi parhaita viikkoja olemaan se!

no ei tuollainen oikein kuule sovi mulle, mä oon vähintään realisti ja välillä vähän pessimistikin,en ala miksikään tekopirteäksi ja teko onnelliseksi. enkä ala kiittelee jos en sitä tarkoita.

kyse on siitä että saatan kyllä ajatella että onpa kivasti tehty,mutten saa sitä suusta ulos ja kaikkein vaikeinta on kiittää miestä=olla riippuvainen hänestä.

lapsia kyllä kehun ja kiitän,se tulee jotenkin luonnostaan,kun tilanne on ihan toinen ku miehen kanssa.

mutta tokihan asialle täytyy jotain tehdä

 

Mä ainakin purista miestä pepusta ja kiitän siivouksesta tai ruuasta.

 

On koheteliasta aina kiittää toista, kun tekee jotain esim. siivoaa. Mä kehun miehen aina maasta taivaisiin, ihan sen takia jotta hän jatkossakin tekisi mielellään kotitöitä. Miehet tarvitsevat enenmmän sitä kehua ja kiitosta kuin naiset.

jaa mihin perustat väitteen että mies tarttee enempi? ai kun sillä on munat? santeeksi ironia,mutta mun mielestä miehet ja naiset tarttee yhtä paljon,yksilöiden välillä on eroja,mutta tuskinpa sentään sukupuolen vuoksi. olen pahoillani.. mutta olen kyllä tasa-arvoa kannattava tässäkin asiassa. millä sä voit mulle sanoa että mä tartten vähemmän ku oon nainen? ei pidä paikkaansa.

meillä molemmat tekee kotitöitä koska se kuuluu aikuisuuteen ja vanhemmuuteen,toki siitä vois kehua.. ja pitäisikin,en silti ala teko kiitolliseksi

 

jaa mihin perustat väitteen että mies tarttee enempi? ai kun sillä on munat? santeeksi ironia,mutta mun mielestä miehet ja naiset tarttee yhtä paljon,yksilöiden välillä on eroja,mutta tuskinpa sentään sukupuolen vuoksi. olen pahoillani.. mutta olen kyllä tasa-arvoa kannattava tässäkin asiassa. millä sä voit mulle sanoa että mä tartten vähemmän ku oon nainen? ei pidä paikkaansa.

meillä molemmat tekee kotitöitä koska se kuuluu aikuisuuteen ja vanhemmuuteen,toki siitä vois kehua.. ja pitäisikin,en silti ala teko kiitolliseksi

Ai sä oot niitä naisia jotka sanoo toiselle hyvän työn tehtyä "no mitallinko sä haluut".
Kyllä miehet tarvitsevat enenmmän kehuja, moni on hiukan epävarma ettei täytä toisen vaatimuksia esim. siivoamisessa, moni jättää tekemättä, kun ei kuitenkaan kelpaa työn jälki. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja toista kuuluu kannustaa.
Ei munkaan mies osannu ruokaa tehä, mutta kyllä sitä hymysuin söin vaikka ei se hyvää ollu, nyt tekee oikein maukasta sapuskaa koko perheelle. Jos olisin samantien ollut, että ompa pahaa niin ei hän olisi enää viitsinyt yrittää.

 

no ei tuollainen oikein kuule sovi mulle, mä oon vähintään realisti ja välillä vähän pessimistikin,en ala miksikään tekopirteäksi ja teko onnelliseksi. enkä ala kiittelee jos en sitä tarkoita.

kyse on siitä että saatan kyllä ajatella että onpa kivasti tehty,mutten saa sitä suusta ulos ja kaikkein vaikeinta on kiittää miestä=olla riippuvainen hänestä.

lapsia kyllä kehun ja kiitän,se tulee jotenkin luonnostaan,kun tilanne on ihan toinen ku miehen kanssa.

mutta tokihan asialle täytyy jotain tehdä

Mä en koe olevani tekopirteä tai teko-onnellinen, vaikka ilostun pienistä asioista ja kehun omiakin töitäni itselleni!
Positiivisilla on helpompaa, se on nyt todistettu.

 

Exäni ei kehunut ikinä, aina tuli huutoa ja haukkumista kyllä. Mikään ei kelvannut - väärin siivottu, -väärin leikitty lasten kanssa, -väärin mitä ikinä tahansa..

Oli helvettiä, onneksi exä nykyään.

 

Mä en oikein ymmärrä miten ihmeessä joku voi kuvitella että kiittely tarkoittaa riippuvaisuutta. Olisikohan syytä jotenkin tarkastella omaa ajatusmaailmaansa ja logiikkaansa tuossa suhteessa?

Enkä minäkään koe olevani tekopirteä ihminen vaikka kiittelen, tunnen kiitollisuutta, hyväilen sanoine sekä itseäni että toisia. Esimiehenä olen myös kokenut, että työntekijöistään ja työryhmistään saa ihmeitäkin irti, kun muistaa sen positiivisen palautteen. Omakin elämä on helpompaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että huonot asiat lakaistaan maton alle, eikä kissoja nostella pöydille kun on siihen tarvis...

Mutta kyllä muakin, niin positiivinen kuin olenkin, ärsyttää NE ihmiset, jotka katsoo oikeudekseen olla aina naama norsunvitulla "kun mää vaan oon semmonen ihminen". Ja sitten ne samat ihmiset ihmettelee miksi maailma juuri heitä aina potkii. No hei haloo, sitä saa mitä tilaa...

 

Eihän sen tarvitse mitään ylitsevuotavaa kiitollisuutta olla, ihan yksinkertainen hymy ja "kiva kun hoidit tuon" riittää. Jos oikein riemastut, pusu poskelle tai ihan jopa huulille tuon hymyn ja lausahduksen lisäksi. Ei niin että katselet nurkkaan ja mutiset jotain. Usko pois, se on helppoa ja itsellesikin tulee hyvä fiilis kun huomaat miten toinen ilahtuu!

 

En minäkään kehu, mutta eipä kehuta muakaan. Vituttaa itseänikin mutta minkäs teet. Minä sentään kehun lapsiani, mies ei tee sitäkään kun heidän perheessä on keskitytty negatiivisten juttujen etsimiseen.

 

Ai sä oot niitä naisia jotka sanoo toiselle hyvän työn tehtyä "no mitallinko sä haluut".
Kyllä miehet tarvitsevat enenmmän kehuja, moni on hiukan epävarma ettei täytä toisen vaatimuksia esim. siivoamisessa, moni jättää tekemättä, kun ei kuitenkaan kelpaa työn jälki. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja toista kuuluu kannustaa.
Ei munkaan mies osannu ruokaa tehä, mutta kyllä sitä hymysuin söin vaikka ei se hyvää ollu, nyt tekee oikein maukasta sapuskaa koko perheelle. Jos olisin samantien ollut, että ompa pahaa niin ei hän olisi enää viitsinyt yrittää.

Aika hurjat yleistykset ja oletukset sinulla kyllä käynnissä. Ilmeisesti on vakio, että naiset "osaavat" siivota ja laittaa ruokaa ja miehet eivät. Ja että miehet jotenkin kaipaisivat hirveästi kannustusta tässä asiassa, kun taas naiset osaa ne jotenkin automaattisesti - tullut ilmeisesti siinä toisen X-kromosomin mukana?

Kaikki ihmiset kaipaavat kehuja, jotkut enemmän kuin toiset. Miehellä se epävarma alue voi todellakin olla kodinhoito, mutta se voi olla mitä tahansa muutakin. Minusta se on ihan kamalaa, kuinka miehiä ylistetään maasta taivaisiin kun suurinpiirtein on pukenut lapsen ja laittanut tiskikoneen päälle. Kaikki naiset joutuvat ihan yhtälailla opettelemaan kodin ja lasten hoidon alusta asti, eikä todellakaan ole fiksua käytöstä pitää naisen osaamista ja tekemistä itsestäänselvyytenä.

Tasa-arvon vaatiminen ei tarkoita sitä, että olisi vittumainen kusipää, joka vain haukkuu kaikkia. Päinvastoin, tasa-arvoinen ihminen kehuu niitä naisiakin, eikä vain miehiä.

 

Munkin edellinen liitto oli aika täynnä itsestäänselvyyksiä. Miehen liitto oli kuulemma jopa arvostelua ja komentelua (mikset tuota tehnyt, tuo meni väärin, taas mun täytyy tääkin tehdä itse).

Kumpikin varmaan eronsa jälkeen oppi siihen, että omassa huushollissa tosiaan KAIKKI hommat on tehtävä itse. Sinkkuna asensin tv:n säädöt, hoitelin autoni huollot, harkitsin remontin tarpeet ja tein suunnitelmat ja lainaneuvottelut... ja kannoin vastuun yksin. Myös mies oli sinkkuaikanaan oppinut siihen, että vessapaperi ei ilmesty itsestään vessaan, keittiö on siivottava, roskat on hoksattava viedä itse, ja vaatteet ja tekstiilit huollettava omin nokkinensa.

Sinkkuelämä opettaa siihen, että kun sitten taas yhdessä eletään, osaa kiittääkin, kun toinen tekee jotain yhteisen edun nimissä. Ehkä niissä ekoissa pitkissä suhteissakin tämä olisi syytä oppia, ennen kuin on myöhäistä...

 

Mä halaan ja kiitän miestäni jos hän on tehny ns. yllätyksenä jonkin kotityön. Kyllä tuntu kivalle tulla kotiin, kun oli mies tiskannu tiskit. Sanoin vaan, että ihanaa, kiitos kulta halasin kunnolla . Mies myhäili tyytyväisenä ja sano, että aattelin sua, kun oot kuitenkin niin väsyny :heart:.