Käydään sauhulla.
Mätkyt on vaan rahaa. Valtio painaa lisää joka ikinen päivä. Pitäis vaan keksiä keinot ohjata siitä pieni puro ittelle. Mut oikeesti, ihan kaikki asiat joista selviää rahalla on ihan saatanan halpoja.
Ton kaipauksen menneeseen mä ymmärrän vallan hyvin. Mulla ei o menny vissiin päivääkään ettenkö olis kaivannu niitä aikoja kun kaikki oli hyvin. Ihmettelee vaan, et mihin se katosi ja mitä tapahtui. Mutta siitä on pitkä aika ja kello käy vain yhteen suuntaan. Ja väliin mahtuu ne pari viimeistä kituvuotta, joita ei kaipaa, eikä tee mieli ajatella tai käsitellä.
Joo, käydään vaan nyt taas... Heti kun keksit hyvän keinon ohjata verotuloja suoraan itselle päin, kerro ihmeessä, mä en ole sitä vielä keksinyt - aina vaan virta kulkee toiseen suuntaan.
Lainaan nyt sulta, mutta vastaan samalla myös kaikille aiheista kirjoittaneille.
Se on ilmeisesti aika yleistä, tämä kaipaaminen nimittäin, ja toki itsellä on varmaan osatekijänä se, että kohta lähestyy se vuoden erossa -kipuraja.
Henkilökohtaisesti meikäläisellä on sitä ongelmaa, että ensin kun jotain suurta tapahtuu, onnistun jotenkin aina "sivuttamaan" sen ensiksi. Esimerkiksi kun tuo ero tuli, niin ensin meni monta kuukautta sillä lailla, että kaikki on ihan ok ja kaveritkin ihmettelivät, että jo on "kova" äijä, kun ei missään tunnu 18 vuoden jälkeen ja ei hetkauta mikään. Sitten sen parin kuukauden jälkeen iski semmoinen "voihan vittu" ja nykyään kyllä päivittäin ainakin vilahtaa mielessä kyseinen aihe.
Sen sanon, että elämäni rakkaus oli exä, siitä ei pääse mihinkään, mutta on niin montaa monessa, etten pysty kuvittelemaan meitä enää yhdessä. En tiedä, haluaisinko sitä edes, jos se oikeasti tullisi mahdolliseksi kaikin puolin, mutta minkäs sitä kaipaukselleen tekee.