Mä olisin aloittajan tilanteessa varmaan hermostunut aivan täysin ja vetäny kiukuspäissäni viikon totaalisen siivouslakon 
"Mä vain"
[QUOTE="vieras";29029756]Tämä ei ole mikään "Mieheni on kusipää kun ei töidensä lisäksi vielä hoida siivouksiakin"- juttu, tulipahan vain paha mieli. Miehen marttyyrimainen käytös tympii ihan toden teolla...
Niin, meillä työnjako menee siis sillä tavalla tasan, että mies käy töissä ja se riittää. Mä taas kun olen lasten kanssa kotona, hoidan luonnollisesti suurimman osan kotitöistä, siivoukset jne. Eikä haittaa pätkääkään, teen tämän ihan mielelläni. Mies saa osallistua jos välttämättä haluaa, mutta todellakaan en sitä häneltä pyydä, vaadi, odota tai oleta.
Pääsääntöisesti meillä on puhdasta ja siistiä, tavarat järjestyksessä jne. Kolme lasta (1v, 2v ja 3v) meiltä löytyy, joten tietysti se elämä heidänkin kanssaan jollain tavalla näkyy. Ihme kai olisi, jos ei...
Kunnollisia siivouspäiviä (matot ulos, pölyt pyyhitään, tuuletetaan petivaatteet, pestään vessa, kylpyhuone jne., imuroidaan joka paikka ja pestään lattiat) on viikossa kaksi. Tiistai ja lauantai. Muutoin imuroin päivittäin eteisen ja keittiön, koska on melkeinpä pakko. Ruokailujen jälkeen lakaisen/pyyhin keittiön lattian tarpeen mukaan. Pyykkihuoltoon liittyviä asioita teen päivittäin.
Tilanteen mukaan teen ja toimin, enkä pidä mitään tiukkaa kellonaikaa jolloin tietty asia pitää tehdä. Yleensä tuo imurointi/lattianpesu ajoittuu kuitenkin Pikku Kakkosen ajaksi, jolloin kaksi isompaa lasta, välillä pieninkin, katselevat niin innoissaan telkkaria etteivät huomaa meneillään olevan mitään "jännää". Mies on tullut usein kotiin vasta likempänä kuutta illalla, joten ei sillä lailla ole kartalla siitä, mihin aikaan mitäkin tapaan tehdä.
Eilen lähdin hoitamaan pakollisia asioita lasten kanssa n. 45km päähän kotipaikkakunnaltamme - täältä emme kaikkia tarvitsemiamme palveluita saaneet. Reissu oli pakko tehdä ja siihen sisältyi myös miehen asioiden hoitamista.
Lähtiessämme olin laittanut pyykit kuivumaan, järjestellyt kodin tavalliseen järjestykseensä sekä siistinyt pöydän aluksen. Imuroinut en ollut, sillä tarkoitus oli tosiaan odottaa siihen viiteen saakka, jolloin saisin toimia rauhassa. Pöydän alle jäi muutamia murusia, mutta ei niitä nyt mitenkään haitaksi asti ollut. Edellisenä päivänä oli tosiaan se siivouspäiväkin, joten ei siellä mitään kummempaa voinut ollakaan.
Tultiin kotiin siinä neljän maissa, ja yllätyksekseni mies oli jo kotona ja laski täyttä häkää ämpäriin vettä. Kysäisin hieman ihmeissäni, että mitä mies oikein touhuaa. Mies vastasi erittäin äkäisesti että alkaa nyt pestä keittiön lattiaa. Minä huuli pyöreänä, että miksi - sehän on pesty hyväksi eilen - ja että kyllähän mä sen hoidan, ei miehen tarvitse. Ja että mun oli tarkoitus imuroida. Mies kivahtaa edelleen erittäin vihaisen kuuloisesti, että täällä on kuule imuroitu.
Minä kysymään, että mikä miestä vaivaa - ei kuulemma mikään. Pyysin miestä puhumaan, kun jokin kerran vaivaa mieltä, mutta kun mikään ei kuulemma vaivannut.
Tulin siihen tulokseen, että mies oli vihainen joutuessaan siivoamaan - vaikka tosiaankaan sitä ei häneltä pyydetty eikä kodin tilanne todellakaan ollut sellainen, että sitä olisi ollut just sillä hetkellä pakko ryhtyä puunaamaan. Jos tilanne olisi sellainen ollut, niin imuroinnin olisin tietty hoitanut ennen kuin asioille lähdettiin. Minkään kaaoksen keskelle en minäkään halua kotiutua, enkä kuvittele, että mieskään niin haluaisi tehdä.
Toki olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin töitten jälkeen - ja näin on kyllä suurimmaksi osaksi ollutkin. Mutta minusta mies nyt kyllä ylireagoi, ja tympii tuo marttyyrimainen käytöskin. Miksi pitää tarttua toimeen, kun siitä pitää tehdä moinen numero? Ikään kuin mies olisi jatkuvalla syötöllä täällä joutunut luutuamaan lattioita, sillä tavoin hän käyttäytyi. On osallistunut tämän vuoden puolella tasan kaksi kertaa siivoushommiin - ensimmäisellä kerralla minun pyynnöstäni, ja nyt toisen kerran sitten omasta tahdostaan. Valittamisen aihetta ei ole olllut, mutta toisaalta yleensä olenkin ehtinyt tehdä kaikki hommat alta pois ennen kuin mies on tullut töistä. Eilen en ehtinyt, koska oltiin siellä asioilla. Huomautin tuostakin miehelle, mutta ymmärrystä ei herunut. Kun tuon imuroinnin ja keittiön lattian pesun olisi kuulemma voinut hoitaa aamullakin.
Ehkä, mutta mielestäni tiedän kuitenkin itse parhaiten, milloin esim. lattian peseminen on lasten kannalta kaikista helpointa. Hommasta ei tule mitään, jos tuo kolmikko pyörii jaloissa ja yrittää siinä sivussa kaataa vesiämpärin - siksi tuo pesuoperaatio suoritetaankin juuri Pikku Kakkosen aikaan, jolloin edes kaksi vanhinta saadaan pysymään ns. poissa jaloista. Imurointia en taas ole muulloinkaan hoitanut heti aamusella, koska murusia kuitenkin päivän mittaan kertyy. Siksi ajoitan tuonkin yleensä iltapäivään, muutenhan saisin olla imuroimassa jatkuvalla syötöllä.
Mies sitten äyskäisi, että munkin puheissani on perää, mutta että tästä lähtien mun ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään ennen kuin ihan kaikki on kotona tehty. Mies vielä lisäsi, että imuriakin voin ihan hyvin heilutella muutaman kerran päivässä, kun ei se niin iso homma ole.
Miehellä on, kuten sanottu, oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin, mutta eikö hän nyt hieman ylireagoinut?
Myöhemmin mies pyyteli anteeksi - toki pyysin itsekin - mutta mulle jäi jotenkin paska maku suuhun koko keissistä. Nyt on sellainen olo etten voi enää mitään muuta tehdäkään kuin puunata ja siivota, jotta mies olisi varmasti tyytyväinen. Tuntuu, ettei mulla ole enää oikeutta lähteä edes tarpeellisille asioille mistään mukavammasta puhumattakaan, ellei täällä ole kaikki tarkalleen tiptop. Viikottain olen käynyt eräässä harrastuksessa, jotta saisin tunniksi irroittautua kodin rutiineista, mutta nyt ihan oikeasti tuntuu siltä, että ehkä en sitten mene sinnekään, niin ei varmasti jää mitään tekemättä. Ehkä itsekin nyt ylireagoin tällä lailla väsyneenä, mutta kaivelee tuo silti.
Tästä huolimatta mies on hyvä mies ja mahtava isä. Parempaa ei voisi toivoa. Jotenkin en vain tätä saa nyt pois mielestäni.[/QUOTE]
Jos meillä noin niin oisin totaalisesti räjähtänyt ja huutanut kaikkein kamalimmat sanat sekä lisäksi mies saisi siivota sen jälkeen itse omat sotkunsa eli en todellakaan esim. pesisi hänen vaatteitaan, astioita yms.. Mä en ymmärrä näitä kotiäitejä, jotka heittäytyvät miestensä pompoteltaviksi. Mites sitten, kun äitikin eli sinä ap, menee töihin, kukas sitten hoitaa kodin ja lapset...?
Niin, meillä työnjako menee siis sillä tavalla tasan, että mies käy töissä ja se riittää. Mä taas kun olen lasten kanssa kotona, hoidan luonnollisesti suurimman osan kotitöistä, siivoukset jne. Eikä haittaa pätkääkään, teen tämän ihan mielelläni. Mies saa osallistua jos välttämättä haluaa, mutta todellakaan en sitä häneltä pyydä, vaadi, odota tai oleta.
Pääsääntöisesti meillä on puhdasta ja siistiä, tavarat järjestyksessä jne. Kolme lasta (1v, 2v ja 3v) meiltä löytyy, joten tietysti se elämä heidänkin kanssaan jollain tavalla näkyy. Ihme kai olisi, jos ei...
Kunnollisia siivouspäiviä (matot ulos, pölyt pyyhitään, tuuletetaan petivaatteet, pestään vessa, kylpyhuone jne., imuroidaan joka paikka ja pestään lattiat) on viikossa kaksi. Tiistai ja lauantai. Muutoin imuroin päivittäin eteisen ja keittiön, koska on melkeinpä pakko. Ruokailujen jälkeen lakaisen/pyyhin keittiön lattian tarpeen mukaan. Pyykkihuoltoon liittyviä asioita teen päivittäin.
Tilanteen mukaan teen ja toimin, enkä pidä mitään tiukkaa kellonaikaa jolloin tietty asia pitää tehdä. Yleensä tuo imurointi/lattianpesu ajoittuu kuitenkin Pikku Kakkosen ajaksi, jolloin kaksi isompaa lasta, välillä pieninkin, katselevat niin innoissaan telkkaria etteivät huomaa meneillään olevan mitään "jännää". Mies on tullut usein kotiin vasta likempänä kuutta illalla, joten ei sillä lailla ole kartalla siitä, mihin aikaan mitäkin tapaan tehdä.
Eilen lähdin hoitamaan pakollisia asioita lasten kanssa n. 45km päähän kotipaikkakunnaltamme - täältä emme kaikkia tarvitsemiamme palveluita saaneet. Reissu oli pakko tehdä ja siihen sisältyi myös miehen asioiden hoitamista.
Lähtiessämme olin laittanut pyykit kuivumaan, järjestellyt kodin tavalliseen järjestykseensä sekä siistinyt pöydän aluksen. Imuroinut en ollut, sillä tarkoitus oli tosiaan odottaa siihen viiteen saakka, jolloin saisin toimia rauhassa. Pöydän alle jäi muutamia murusia, mutta ei niitä nyt mitenkään haitaksi asti ollut. Edellisenä päivänä oli tosiaan se siivouspäiväkin, joten ei siellä mitään kummempaa voinut ollakaan.
Tultiin kotiin siinä neljän maissa, ja yllätyksekseni mies oli jo kotona ja laski täyttä häkää ämpäriin vettä. Kysäisin hieman ihmeissäni, että mitä mies oikein touhuaa. Mies vastasi erittäin äkäisesti että alkaa nyt pestä keittiön lattiaa. Minä huuli pyöreänä, että miksi - sehän on pesty hyväksi eilen - ja että kyllähän mä sen hoidan, ei miehen tarvitse. Ja että mun oli tarkoitus imuroida. Mies kivahtaa edelleen erittäin vihaisen kuuloisesti, että täällä on kuule imuroitu.
Minä kysymään, että mikä miestä vaivaa - ei kuulemma mikään. Pyysin miestä puhumaan, kun jokin kerran vaivaa mieltä, mutta kun mikään ei kuulemma vaivannut.
Tulin siihen tulokseen, että mies oli vihainen joutuessaan siivoamaan - vaikka tosiaankaan sitä ei häneltä pyydetty eikä kodin tilanne todellakaan ollut sellainen, että sitä olisi ollut just sillä hetkellä pakko ryhtyä puunaamaan. Jos tilanne olisi sellainen ollut, niin imuroinnin olisin tietty hoitanut ennen kuin asioille lähdettiin. Minkään kaaoksen keskelle en minäkään halua kotiutua, enkä kuvittele, että mieskään niin haluaisi tehdä.
Toki olen sitä mieltä, että miehellä on oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin töitten jälkeen - ja näin on kyllä suurimmaksi osaksi ollutkin. Mutta minusta mies nyt kyllä ylireagoi, ja tympii tuo marttyyrimainen käytöskin. Miksi pitää tarttua toimeen, kun siitä pitää tehdä moinen numero? Ikään kuin mies olisi jatkuvalla syötöllä täällä joutunut luutuamaan lattioita, sillä tavoin hän käyttäytyi. On osallistunut tämän vuoden puolella tasan kaksi kertaa siivoushommiin - ensimmäisellä kerralla minun pyynnöstäni, ja nyt toisen kerran sitten omasta tahdostaan. Valittamisen aihetta ei ole olllut, mutta toisaalta yleensä olenkin ehtinyt tehdä kaikki hommat alta pois ennen kuin mies on tullut töistä. Eilen en ehtinyt, koska oltiin siellä asioilla. Huomautin tuostakin miehelle, mutta ymmärrystä ei herunut. Kun tuon imuroinnin ja keittiön lattian pesun olisi kuulemma voinut hoitaa aamullakin.
Ehkä, mutta mielestäni tiedän kuitenkin itse parhaiten, milloin esim. lattian peseminen on lasten kannalta kaikista helpointa. Hommasta ei tule mitään, jos tuo kolmikko pyörii jaloissa ja yrittää siinä sivussa kaataa vesiämpärin - siksi tuo pesuoperaatio suoritetaankin juuri Pikku Kakkosen aikaan, jolloin edes kaksi vanhinta saadaan pysymään ns. poissa jaloista. Imurointia en taas ole muulloinkaan hoitanut heti aamusella, koska murusia kuitenkin päivän mittaan kertyy. Siksi ajoitan tuonkin yleensä iltapäivään, muutenhan saisin olla imuroimassa jatkuvalla syötöllä.
Mies sitten äyskäisi, että munkin puheissani on perää, mutta että tästä lähtien mun ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään ennen kuin ihan kaikki on kotona tehty. Mies vielä lisäsi, että imuriakin voin ihan hyvin heilutella muutaman kerran päivässä, kun ei se niin iso homma ole.
Miehellä on, kuten sanottu, oikeus olettaa tulevansa puhtaaseen kotiin, mutta eikö hän nyt hieman ylireagoinut?
Myöhemmin mies pyyteli anteeksi - toki pyysin itsekin - mutta mulle jäi jotenkin paska maku suuhun koko keissistä. Nyt on sellainen olo etten voi enää mitään muuta tehdäkään kuin puunata ja siivota, jotta mies olisi varmasti tyytyväinen. Tuntuu, ettei mulla ole enää oikeutta lähteä edes tarpeellisille asioille mistään mukavammasta puhumattakaan, ellei täällä ole kaikki tarkalleen tiptop. Viikottain olen käynyt eräässä harrastuksessa, jotta saisin tunniksi irroittautua kodin rutiineista, mutta nyt ihan oikeasti tuntuu siltä, että ehkä en sitten mene sinnekään, niin ei varmasti jää mitään tekemättä. Ehkä itsekin nyt ylireagoin tällä lailla väsyneenä, mutta kaivelee tuo silti.
Tästä huolimatta mies on hyvä mies ja mahtava isä. Parempaa ei voisi toivoa. Jotenkin en vain tätä saa nyt pois mielestäni.[/QUOTE]
Jos meillä noin niin oisin totaalisesti räjähtänyt ja huutanut kaikkein kamalimmat sanat sekä lisäksi mies saisi siivota sen jälkeen itse omat sotkunsa eli en todellakaan esim. pesisi hänen vaatteitaan, astioita yms.. Mä en ymmärrä näitä kotiäitejä, jotka heittäytyvät miestensä pompoteltaviksi. Mites sitten, kun äitikin eli sinä ap, menee töihin, kukas sitten hoitaa kodin ja lapset...?
"Mä vain"
[QUOTE="vieras";29032959]Ap: opettele ihan opettelemalla jättämään siivoukset vähemmälle. Tuollainen siivousintoilu ei ole enää tervettä etenkään, kun on kolme pientä lasta hoidettavana. Vähempi riittää. Miehesi pitäisi tukea sinua siivouksen vähentämisessä.
Tuosta marttyyriksi heittäytymisestä tulee mieleen, että miehesi haluaa pitää sinut kotona vankilassa: kun hän vaatii riittävästi kotitöitä, niin saa pidettyä sinut kokonaan kotona ilman, että näet tai tapaat ketään ulkopuolisia ihmisiä.[/QUOTE]
Peesi tälle.
Tuosta marttyyriksi heittäytymisestä tulee mieleen, että miehesi haluaa pitää sinut kotona vankilassa: kun hän vaatii riittävästi kotitöitä, niin saa pidettyä sinut kokonaan kotona ilman, että näet tai tapaat ketään ulkopuolisia ihmisiä.[/QUOTE]
Peesi tälle.
"Minn"
Luin taas tätä keskustelua, kun pitäis siivota. Appivanhemmat tulossa viikonloppuna lastenvahdeiksi, täytyy pahimmat pölyt pyyhkäistä pois.
Aloittajalta kysyisin, että millä lailla se mies on ihana, kun kaikki mitä olen lukenut, antaa miehestä todella huonon kuvan? Mua oikein ahdistaa, kun kirjoitat, kuinka mies rohkaisee ja kannustaa ja kehottaa sua SIIVOAMAAN. Voi helkkari sentään, ethän sä ehdi tolla siivoustahdilla tekemään mitään muuta, menkää lomalle! Ja mies siivoamaan, pidä puolesi, äläkä ole avuton nössö, ketä mies saa kyykyttää mielensä mukaan.
Tekee niin pahaa, että taidan jättää siivouksen väliin. Tiedätkö, siihen ei maailma kaadu. Jos kodin siisteys on noin iso asia, pitäisi olla onnellinen, ettei ole isompia murheita!
Aloittajalta kysyisin, että millä lailla se mies on ihana, kun kaikki mitä olen lukenut, antaa miehestä todella huonon kuvan? Mua oikein ahdistaa, kun kirjoitat, kuinka mies rohkaisee ja kannustaa ja kehottaa sua SIIVOAMAAN. Voi helkkari sentään, ethän sä ehdi tolla siivoustahdilla tekemään mitään muuta, menkää lomalle! Ja mies siivoamaan, pidä puolesi, äläkä ole avuton nössö, ketä mies saa kyykyttää mielensä mukaan.
Tekee niin pahaa, että taidan jättää siivouksen väliin. Tiedätkö, siihen ei maailma kaadu. Jos kodin siisteys on noin iso asia, pitäisi olla onnellinen, ettei ole isompia murheita!
"Heidi"
Kerropa ap, vieläkö aiot jatkaa kynnysmattona olemista vai otitko kenties onkeesi saamistasi kommenteista. Olen vieläkin järkyttynyt, että nykypäivänä joku voi alistua tuollaiseen. Ja se kaikki siivoukseen (turhaan!) käyttämäsi aika on pois lapsiltasi.
"Vieras"
Miksi kotona oleva vanhempi ei ota päävastuuta kodin pyörittämisestä, kun on kerran kotona? Kun töissä käyvä vanhempi tulee kotiin, olisi hänellä aikaa touhuta lasten kanssa eikä viettää iltaa siivoten ja ruokaa laittaen. Ap:n siivousmäärä menee yli ja orjailemaan en minäkään kannusta, mutta vastaukset pistävät miettimään. Onhan se siivousaika pois lapsilta joka tapauksessa, teki sen kotona oleva vanhempi tai töissä käyvä vanhempi, mutta sillä töissäkäyvällä on muutenkin vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Sitten valitetaan, kun isä (yleensä tämä töissä käyvä vanhempi) ei vietä aikaa lasten kanssa. Ja toki jos jotain erityisiä menoja on niin asioista voi sopia, mutta mielestäni periaatteessa näin. Mainitsen vielä, että olen korkeasti koulutettu nainen, joka kannattaa tasa-arvoa ja meillä mies jää hoitovapaalle minun palatessa töihin vanhempainvapaan jälkeen.
Ap:n tapauksessa mies kyllä kieltämättä vaikuttaa dominoivalta ja ap on ns hellan ja nyrkin välissä... Jos nyt muutama murunen löytyy lapsiperheessä pöydän alta ja mies saa siitä kilarit, niin siinä tapauksessa voi siivota ihan itse. Meillä imurointi max 1x/vrk vaikka iso koira tuo hiekkaa, lehtiä ym sisälle ja kerran viikossa isompi siivous jolloin pestään lattiat, pyyhitään pölyt jne.
Ap:n tapauksessa mies kyllä kieltämättä vaikuttaa dominoivalta ja ap on ns hellan ja nyrkin välissä... Jos nyt muutama murunen löytyy lapsiperheessä pöydän alta ja mies saa siitä kilarit, niin siinä tapauksessa voi siivota ihan itse. Meillä imurointi max 1x/vrk vaikka iso koira tuo hiekkaa, lehtiä ym sisälle ja kerran viikossa isompi siivous jolloin pestään lattiat, pyyhitään pölyt jne.
"vieras"
[QUOTE="Vieras";29035148]Miksi kotona oleva vanhempi ei ota päävastuuta kodin pyörittämisestä, kun on kerran kotona? [/QUOTE]
Ei kai suurin osa tässä ketjussa muuta ole esittänytkään? Lähinnä ihmetellään sitä, että siivous vaikuttaa jo neuroottiselta, jos yhtään murua ei saa olla pöydän alla. Mä siivoilen ja laitan ruuan (miehen työt on enimmäkseen omassa pihapiirissä, niin käy kotona syömässä ja kahvilla) ja teen kotitöitä sen verran kuin ehdin mukavasti lasten kanssa tekemään. Yleensä vauva menee kantoliinassa ja parivuotias auttaa, niin ne ei ole pois yhteisestä ajasta lasten kanssa, vaan mukavaa tekemistä varsinkin tuolle lapselle Jos jostain syystä on huono päivä, eikä lapset "anna" tehdä mitään loppuun, jätän suosiolla osan iltaan, ne saa sitten nopeasti alta pois kun toinen aikuinen on lasten kanssa ja toinen siivoaa pikaisesti. Yleensä kuitenkin on ihan perussiistiä, lämmin ruoka odottamassa miestä, puhtaat pyykit kaapissa ja tiskit koneessa, lattialla ei mitään likaisia länttejä tai murukasoja jne. Ja jos jotain jää niin että teen vasta illalla, mieshän saa sitä laatuaikaa sitten lasten kanssa sen aikaa. On ihan normaalia elämää, että aina ei saa siivottua missään minuuttiaikataulussa, niin kuin aloituksessakin ap:lla oli muuta menoa.
Jos mies olisi älyttömän tarkka ja haluaisi, että koti näyttää suunnilleen asumattomalta, niin mun puolesta saa itse vaikka nyppiä pinseteillä mikroskoopin kanssa jokaisen murun, kammata mattojen hapsut ja pestä wc:n hammasharjalla joka käynnin jälkeen, mutta minä en sitä tee, olin sitten kotiäitinä tai työelämässä
Ei kai suurin osa tässä ketjussa muuta ole esittänytkään? Lähinnä ihmetellään sitä, että siivous vaikuttaa jo neuroottiselta, jos yhtään murua ei saa olla pöydän alla. Mä siivoilen ja laitan ruuan (miehen työt on enimmäkseen omassa pihapiirissä, niin käy kotona syömässä ja kahvilla) ja teen kotitöitä sen verran kuin ehdin mukavasti lasten kanssa tekemään. Yleensä vauva menee kantoliinassa ja parivuotias auttaa, niin ne ei ole pois yhteisestä ajasta lasten kanssa, vaan mukavaa tekemistä varsinkin tuolle lapselle
Jos jostain syystä on huono päivä, eikä lapset "anna" tehdä mitään loppuun, jätän suosiolla osan iltaan, ne saa sitten nopeasti alta pois kun toinen aikuinen on lasten kanssa ja toinen siivoaa pikaisesti. Yleensä kuitenkin on ihan perussiistiä, lämmin ruoka odottamassa miestä, puhtaat pyykit kaapissa ja tiskit koneessa, lattialla ei mitään likaisia länttejä tai murukasoja jne. Ja jos jotain jää niin että teen vasta illalla, mieshän saa sitä laatuaikaa sitten lasten kanssa sen aikaa. On ihan normaalia elämää, että aina ei saa siivottua missään minuuttiaikataulussa, niin kuin aloituksessakin ap:lla oli muuta menoa. Jos mies olisi älyttömän tarkka ja haluaisi, että koti näyttää suunnilleen asumattomalta, niin mun puolesta saa itse vaikka nyppiä pinseteillä mikroskoopin kanssa jokaisen murun, kammata mattojen hapsut ja pestä wc:n hammasharjalla joka käynnin jälkeen, mutta minä en sitä tee, olin sitten kotiäitinä tai työelämässä
"keep it simple"
Mäkin siivoan noin joka päivä ja hoidan kodin täysin, kun mies käy töissä.
MUTTA jos mies tulis mulle sanelemaan että kodin pitää olla tiptop aina kun astun ovesta ulos, niin nauraisin räkäsesti ja sanoisin että haista äijä paska. Mikään kotipiika mä en ole, vaan teen tämän omasta vapaasta tahdostani, niin kauan kun tuntuu hyvältä. Sit lähden töihin jos ei tunnu, ja kotityöt puolitetaan.
MUTTA jos mies tulis mulle sanelemaan että kodin pitää olla tiptop aina kun astun ovesta ulos, niin nauraisin räkäsesti ja sanoisin että haista äijä paska. Mikään kotipiika mä en ole, vaan teen tämän omasta vapaasta tahdostani, niin kauan kun tuntuu hyvältä. Sit lähden töihin jos ei tunnu, ja kotityöt puolitetaan.
"minna"
Ja meni vähän ohi, että joskus mies antaa sun nukkua mutta lapset herättää kuitenkin kahdeksalta. Mitä ihmettä?? Muutenko Se herättää sit aamulla siivoamaan? Meilläkin omat ongelmamme parisuhteessa, mutta tämä menee jo yli hilseen. Mitkä ne hyvät puolet siinä miehessä on?
"hei"
No niin muakin. Aika monesti ne on provoja... Harmi vaan jos nytkin. Tai toisaalta tietenkin parempi, niin sit tuollaista miestä ja varsinkaan siis tuollaista käytöstä ei ole olemassa!
"minttu"
Ihan kylmät väreet menee. Sun miehellä ei ole kaikki kunnossa, narsistinen paskakasa se on.
Mattojen ulos viemisessä voi hyvät ihmiset hellittää. Se on peruja siltä ajalta, jolloin ei ollut vielä imuria. Nykyään ne matot voi perussiivouksessa ihan vaan imuroida. Joskus (harvoin) ne voi viedä ulos raikastumaan.
Mattojen ulos viemisessä voi hyvät ihmiset hellittää. Se on peruja siltä ajalta, jolloin ei ollut vielä imuria. Nykyään ne matot voi perussiivouksessa ihan vaan imuroida. Joskus (harvoin) ne voi viedä ulos raikastumaan.
"Vieras"
Kuulostaa täysin samalta kun meillä. Usein, varsinkin palstailun jälkeen, olen todennut että onpas mulla hyvä mies, hyvä liitto ja hyvä isä lapsille. Voimia ap, sinuna en katsoisi moista..