miten olette löytäneet paikkakunnan jossa asutte?

[dup]

Miten olette löytäneet paikkakunnan jossa asutte ja elätte?
Oletteko tyytyväisiä siihen paikkaan? Onko se maaseutua vai kaupunkia?

Itse olen kotoisin pk-seudulta, opiskellut muualla (jolloin kaipasin kokoajan pääkaupunkiseudulle)... Mies on pieneltä paikalta pohjanmaalta, ja toisaalta kiinnostaisi siellä asua sen yhteisöllisyyden takia.... Mutta toisaalta: Alkaisiko yhteisöllisyys ärsyttää?

 

[sattuman kautta]

Mä olen sattuman kautta päätynyt opiskelemaan Kouvolaan, ja tänne jämähdin! Ensin asuin kaupungissa, ja sitten kun perustettiin perhe niin ostettiin talo maalta. Täällä on niin ihania ihmisiä. Naapurit on ystävällisiä, on sopivasti yhteisöllisyyttä. Kyläjuhlia, kaikenmaailman tapahtumia ja myyjäisiä. Naapuriapua löytyy. Ei kuitenkaan mitään tunkeilua, vaan saa olla omassa rauhassaankin. Bussissa voi jutella vierustoverille ja kassan kanssa voidaan rupatella vaikka mitä housuostosten keskellä (siinä voi tulla molempien perhetarinat), eikä kukaan katso kieroon. Menepäs sanomaan näitä kotipaikkakunnallani Pohjois-Pohjanmaalla päin niin on hullun leima otsassa jos ei sitten nyrkki. Eikä täällä ole uskovaisyhteisöjä tuomitsemassa, eikä ole sellasta hullua katkeroittavaa kateutta toisten menestyksestäkään niin havaittavissa. Lisäksi.. täällä päin Suomea saa jopa kuulua seksuaalivähemmistöön ilman kummempia ongelmia. Meilläkin on julkihomopariskuntia naapureina.

 

[upppppppppppppppp]

upp

 

[HippuTAR]

Vanhemmat mut on tänne roudannu aikoinaan. Pieni paikkakunta pohjanmaalla. Pois lähtisin jos voisin, ehkä sitten joskus. Täälä ainakaan mitään yhteisöllisyyttä oo, jos ei sitä lasketa ku vanhat äijät pitää marttakerhoa paikallises kahvilas. Tai sitä ku nuorisoseuran toiminnas mukana olevat tappelee "vallasta".

 

[fortunate]

Päätin jo pienenä tyttönä, että lähden "isona" joko Tukholmaan tai Helsinkiin, tai ainakin Ouluun tai Luulajaan.
Yläasteen jälkeen pari muutaman vuoden vanhempaa kaveria muutti sitten Helsinkiin, joten oli luonnollista lähteä siinä samalla ja asua alussa heidän kanssa.

Viihdyn Helsingissä, mutta kaipaan koko ajan maailmalle.
Kolmikulmasta kun lähtee Erottajalle ja jatkaa Manskua, tulee sellanen "yhh, mä haluan pois täältä"-olo.
Helsinki on oikeasti aika tuppukylä. Kiva sellanen, mut kaipaan silti jonnekin muualle.
NYC kiinnostaisi tällä hetkellä eniten.

 

["vieras"]

Mä olen sattuman kautta päätynyt opiskelemaan Kouvolaan, ja tänne jämähdin! Ensin asuin kaupungissa, ja sitten kun perustettiin perhe niin ostettiin talo maalta. Täällä on niin ihania ihmisiä. Naapurit on ystävällisiä, on sopivasti yhteisöllisyyttä. Kyläjuhlia, kaikenmaailman tapahtumia ja myyjäisiä. Naapuriapua löytyy. Ei kuitenkaan mitään tunkeilua, vaan saa olla omassa rauhassaankin. Bussissa voi jutella vierustoverille ja kassan kanssa voidaan rupatella vaikka mitä housuostosten keskellä (siinä voi tulla molempien perhetarinat), eikä kukaan katso kieroon. Menepäs sanomaan näitä kotipaikkakunnallani Pohjois-Pohjanmaalla päin niin on hullun leima otsassa jos ei sitten nyrkki. Eikä täällä ole uskovaisyhteisöjä tuomitsemassa, eikä ole sellasta hullua katkeroittavaa kateutta toisten menestyksestäkään niin havaittavissa. Lisäksi.. täällä päin Suomea saa jopa kuulua seksuaalivähemmistöön ilman kummempia ongelmia. Meilläkin on julkihomopariskuntia naapureina.

Asutaankohan me samassa kylässä. Itse olen kyllä asunut täällä koko elämäni.

 

[pikkupaikkakunnalta]

Itse asun pienessä kaupungissa. Oletko sosiaalinen ihminen, tykkäätkö olla ihmisten kanssa tekemisissä? Jos olet, pieni paikkakunta voi olla hyvä ratkaisu, kun siellä on niin pienet piirit että ne jotka ovat tekemisissä, ovat aina tekemisissä toistensa kanssa. sen voi kokea joko hyvänä tai huonona asiana riippuen siitä haluaako paljon yksityisyyttä vai kavereiden kanssa oloa. Täällä on n. 8000 asukasta.

 

[LG]

Tämä paikka on kotipaikkakunnan vieressä. Asun pk-seudulla. Mä en pysty asumaan maalla.

 

[mnäkin]

Mä olen sattuman kautta päätynyt opiskelemaan Kouvolaan, ja tänne jämähdin! Ensin asuin kaupungissa, ja sitten kun perustettiin perhe niin ostettiin talo maalta. Täällä on niin ihania ihmisiä. Naapurit on ystävällisiä, on sopivasti yhteisöllisyyttä. Kyläjuhlia, kaikenmaailman tapahtumia ja myyjäisiä. Naapuriapua löytyy. Ei kuitenkaan mitään tunkeilua, vaan saa olla omassa rauhassaankin. Bussissa voi jutella vierustoverille ja kassan kanssa voidaan rupatella vaikka mitä housuostosten keskellä (siinä voi tulla molempien perhetarinat), eikä kukaan katso kieroon. Menepäs sanomaan näitä kotipaikkakunnallani Pohjois-Pohjanmaalla päin niin on hullun leima otsassa jos ei sitten nyrkki. Eikä täällä ole uskovaisyhteisöjä tuomitsemassa, eikä ole sellasta hullua katkeroittavaa kateutta toisten menestyksestäkään niin havaittavissa. Lisäksi.. täällä päin Suomea saa jopa kuulua seksuaalivähemmistöön ilman kummempia ongelmia. Meilläkin on julkihomopariskuntia naapureina.

ja kouvolan pikkukylältä! Oon muuttanu kyllä muualta tänne..

 

["Nökö"]

Panin silmät kiinni ja tökkäsin sormeni karttaan. Se osoitti Helsinkiä (Helsingin kartta), jossa synnyin ja asuin ja edelleen asun.

 

["hih"]

[QUOTE="vieras";29019352]Asutaankohan me samassa kylässä. Itse olen kyllä asunut täällä koko elämäni.[/QUOTE]

Viimeinen lause selittänee mielipiteesi Kokeilepa asua vaikkapa pari vuotta Oulaisissa, tai etelämpääkin löytyy pimeitä paikkoja, vaikkapa Porissa, ja tuu sit kattoon miten Kouvolassa on mukava elää Ne on ne paljasjalkaset täällä aina jotka valittaa, kun eivät huonommasta tiedä.

 

[Rähinä-Reetta]

Miehen kotipaikalla asustetaan, maaseudulla Savon sydämessä. Ihan hyvin tämä paikka on ottanut mut vastaan, olen aika maanläheinen ihminen. PK-seudulta läksin nuorena tyttönä kohti "tuntematonta".