Miksi hankit lapsia, jos et pidä lapsista?

  • Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";29014155]Kyllä kehitysmaissa todellakin yleensä hankitaan lapsia enemmän kuin mistä pystytään huolehtimaan, se on siellä enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja totta kai tätä tapahtuu myös länsimaissa, mutta vähemmän. Tosin sä et edelleenkään puhu itse aiheesta, joten mä luovutan. I never suffer fools gladly.[/QUOTE]

Voithan sinä filosofisoida ihan rauhassa ja loputtomiin tätäkin, mutta eipä tuo kulttuuri vaikuta muuten kuin posiitivisella tavalla (paine ja odotus pystyä hoitamaan lapset) Mutta never mind.
 
"öhöm"
Pyh, eiköhän lapset ole lapsia joita täytyy kasvattaa ja antaa sellaiset lähtökohdat, koti ja rajat, ettei heidän tarvitse oireilla ja käyttäytyä huonosti saadakseen huomiota :) Huono käytös kertoo pahasta olosta ja aikuinen ihminen joka päättää hankkia lapsia joutuu jaksamaan ja kasvattamaan. Muuten niitä lapsosia ei tarvitse tehdä tai voi hakea lastensuojelullista tukea/apua.
Nykyään esimerkiksi kaikki lastentarhanopettajat eivät pidä huonona käytöksenä meteliä, jossa muut ihmiset eivät voi oleskella. Omassa lapsuudessa ei päiväkodissa meluttu, leikittiin nätisti ja hiljaa opettajien ohjaamia leikkejä.

Nykyään meteliä pidetään normaalina. Huonokuuloisuus lisääntyy jo pienillä lapsilla.

Huonona käytöksenä pidetään vain kiroilua, jne, ei meteliä.

Ehkä tähän on poikkeuksia, mutta kyllähän kurittomuus on lisääntynyt.
 
[QUOTE="Mä vain";29013868]Miksi tuollaisten lapsia inhoovien täytyy hakeutua sitten lastenhoitoalalle, kuten tuo "blue"? Onko se sitten sitä, että "helpolla" saadaan rahaa, vaikka ei edes oikeasti olla läsnä lapsen kanssa, joiden kanssa työskentelee??? Kyllä nämäkin ääliöt pitäs saada tuolta lasten parista pois ja tilalle heitä, jotka, jotka oikeasti pitävät lapsista, kaikenlaisista...[/QUOTE]

Mun on vaikea kuvitella että kukaan ajattelisi lastenhoidosta irtoavan helppoa rahaa...
 
"vieras"
En tykännyt aiemmin lapsista yhtään. Sitten tulin vahingossa raskaaksi ja en vaan mitenkään voinut tehdä aborttia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut, mutta omalla kohdallani se vaan oli täysin mahdoton ajatus. En edes alussa kovin rakastanut lastani, mutta huolehdin kuitenkin. Tai tietyllä tapaa rakastin... No sitäkin on vaikea selittää. Olin masentunutkin, joten tunteet olivat jotenkin solmussa. Mutta sitten ajan kuluessa aloin rakastamaan häntä hyvin paljon ja samalla kun sain kokemusta lapsista, huomasin, ettei muutkaan lapset hassumpia ole.
 
Vierasmies
[QUOTE="öhöm";29014224]

Ehkä tähän on poikkeuksia, mutta kyllähän kurittomuus on lisääntynyt.[/QUOTE]

Eikä varmaan pienin syy ole siinä kun monet kurittamiset rinnastetaan pahoinpitelyyn. Lapsilla ja naisillakin on oikeus huutaa ja räyhätä, mutta auta jos mies tulee ja erottelee porukat huoneisiin rauhoittumaan niin johan on raiskattu, hakattu ja lyöty.
 
[QUOTE="öhöm";29014224]Nykyään esimerkiksi kaikki lastentarhanopettajat eivät pidä huonona käytöksenä meteliä, jossa muut ihmiset eivät voi oleskella. Omassa lapsuudessa ei päiväkodissa meluttu, leikittiin nätisti ja hiljaa opettajien ohjaamia leikkejä.

Nykyään meteliä pidetään normaalina. Huonokuuloisuus lisääntyy jo pienillä lapsilla.

Huonona käytöksenä pidetään vain kiroilua, jne, ei meteliä.

Ehkä tähän on poikkeuksia, mutta kyllähän kurittomuus on lisääntynyt.[/QUOTE]

Minusta se on aika pikkuasia jos vertaa siihen mitä ne lapset ketkä räyhäävät ja oireilevat ties miten ovat kokeneet kotonaan kun en usko että se käytös tyhjästä tulee.
 
"vieras"
Kiitos hyvästä vastauksesta. Tässä tapauksessa kaipasit siis läheistä yhteyttä muihin ihmisiin ja ajatusta omasta perheestä. Kauniisti kirjoitettu. Oliko sinulle aina selvää, että asiat, jotka ärsyttävät muissa lapsissa, eivät tulisi ärsyttämään omissa lapsissasi? Vai ajattelitko, että ärsyttävienkin asioiden kanssa oppisi elämään tai ne eivät enää tuntuisi oleelliselta, kun lapsi olisi itsellesi läheinen?
Mä olen varmaan aina pitänyt lapsia jotenkin epäennustettavina pieninä ihmisinä, joista ei tiedä mitä niille vois puhua jne, ja omien lasten kohdalla on ollut selvää että kun lapseen tutustuu vauvasta alkaen, ei heidän kanssaan ole vaikeaa olla ja kommunikoida. Ja oletin että ärsyttävät piirteet eivät omissa haittaisi, eivätkä haittaa.:) Olisin myös voinut adoptoida lapsen, eli kyse ei ole omista geeneistä vaan samaan perheeseen kuulumisesta ja tuttuudesta. Olen ilmeisesti oman taustani vuoksi (ainoa lapsi, pieni suku)perhekeskeinen nyt aikuisena, kaipasin lapsena suurta perhettä ympärille ja kadehdin monilapsisissa perheissä kasvaneita kavereita kun niillä aina oli juttuseuraa ja leikkikaveri.
 
"vieras"
Voithan sinä filosofisoida ihan rauhassa ja loputtomiin tätäkin, mutta eipä tuo kulttuuri vaikuta muuten kuin posiitivisella tavalla (paine ja odotus pystyä hoitamaan lapset) Mutta never mind.
Miten sä voit oikeasti olla näin pihalla? En ole hetkeen tavannut yhtä tietämätöntä ihmistä. Kulttuuri vaikuttaa monella tavalla: länsimaissa esimerkiksi niin, että lastenteko aloitetaan myöhemmin ja lapsia tehdään vähemmän. Onko tämä sitten positiivista vai negatiivista vaikutusta? Se onkin jo kokonaan oma keskustelunsa. Kehitysmaissa taas kulttuuri vaikuttaa esimerkiksi niin, että lapsia tehdään vanhuuden turvaksi, uskonto kieltää ehkäisyn, koulutuksen puutteen vuoksi naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lapsia. Tätä harva pitää positiivisena vaikutuksena.
 
"vieras"
[QUOTE="Mä vain";29014327]Niin minäkin ajattelin... Mutta joku ketjussa mainitsi "blue:n" olevan perhepäivähoitajan siksi, että saisi hoitaa omansa myös kotona. Ja en todellakaan hyväksy sitä, että lasten hoitajina, ulkopuolisina, on näitä, jotka eivät oikeasti edes välitä![/QUOTE]

Lisätään nyt, että enhän minä voi tietää Bluen motiiveja. Olen muista keskusteluista saanut sellaisen kuvan, että tämä olisi syy mutta voinhan minä olla väärässäkin ja se on vaikka Bluen unelma-ammatti.
 
"uskovainen"
Onneksi en ajatellut asiaa omien kokemusteni ja tuntemustani kautta, en verrannut ideaa omasta lapsesta tuntemiini lapsiin. Ajattelin, että oma lapsi on eri asia ja vaikka en voinut tietää miten niin, niin olihan se. Kaikesta haaveilustani huolimatta lapsi yllätti minut täysin, olemalla täysin erilainen kuin kaikki muut mukelot missään, koskaan. Onneksi luotin siis vaistooni enkä alkanut järkeilemään.
Onneksi en myöskään alkanut järkeilemään vielä toisenkaan kanssa, koska järkeni itsepäisesti intti mulle, että sieltä tulee vaan toinen samanlainen. Eipäs tullutkaan.
Kolmanneta ajattelin, että jompikumpi edellisistä "syntyy nyt sitten uudestaan"..
Mutta taas tuli ainutlaatuinen. Neljättä odottaessa oli viimeinkin "järkeni" off asennossa enkä ajatellut mitään.
Kaikkia olen halunnut, mutta tottakai olisin varmaan painostunut suunnittelemaan asioita enemmän, jos en olisi halunnut laittaa luottamustani Jumalaan.
Niin, siis vastasin ketjuun, koska en erityisemmin tosiaan tykkää lapsista, juuri niin kuin aloituksessa kuvailit.
 

Yhteistyössä