Miksi hankit lapsia, jos et pidä lapsista?

  • Viestiketjun aloittaja M32
  • Ensimmäinen viesti
Mä inhosin lapsia vielä silloin, kun odotin esikoistani. Luotin siihen, että omaan lapseen kyllä rakastuu. Lapsen halusin, koska se on melkoisen iso juttu ihmisen elämässä. Ajattelin, että kaduttaa sitten vanhana, jos jätän niin ison jutun kokematta. Esikoisen sain yli kolmekymppisenä. Sitä aiemmin en kyllä olisi mitenkään voinut edes harkita lasta.

Nyt lapsia on kaksi ja he ovat parasta ja ihaninta koko maailmassa. Lisääkin haluaisin, mutta ikää alkaa jo olla turhan paljon.
 
N24
Ja minusta taas lapsiviha ja rasistisuus heitä kohtaan on yleisempää kuin asenne, että lapsista pitäisi pitää ja hullaantua. Ja etenkin tänne palstalle on keskittyneet kummasti kaikki lapsivihaajat. Mutta ehkä se on joku tiedostamaton, biologinen juttu, aletaan vihaamaan muiden lapsia jotta omilla olisi paremmat edellytykset kasvaa aikuisiksi. Vähän niinkuin jotkut naaraseläimet voi tappaa toisen naaraan pennut, että omat saa tarpeeksi ravintoa eikä tule kilpailua.
 
"vieras"
Sori jos kyselen tyhmiä. En oikeasti tiedä, mistä tämä ilmiö johtuu. Kiitos, jos jaksat vääntää rautalangasta.

Mutta tosiaan: jos suhtautuu enemmän tai vähemmän kielteisesti lapsiin, miksi kuitenkin päätyy hankkimaan omia? Minulla ei ole koiraa, mutta voisin kyllä ottaa sellaisen, koska pidän koirista. Kissa voisi sopia meille lemmikiksi paremmin ominaisuuksiensa puolesta, mutta en edes harkitisi kissaa, koska en yleisesti ottaen pidä kissoista. (Lattea esimerkki, tiedän.)
Ajatus omasta jälkeläisestä on eri juttu kuin muiden lapset. Se lapsi on osa minua ja rakastamaani miestä. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla käsittää. :D
 
"Lilli"
[QUOTE="lastenhoitaja";29012876]Mä en kyllä ole törmännyt tuohon, vaikka siitä usein palstalla valitetaan. Päinvastoin.[/QUOTE]

Ne on vissiin kaikki vaan pakkaantunu mun kimppuun..

Paras on yks tyyppi joka leikkaa aina välillä mun lasten hiukset ja ottaa siitä hinnaston mukaisen maksun (on siis kampaaja) ja tuppaa omat lapsensa meille ilmaiseksi hoitoon. Ja vieläpä perustelee jutun sillä, että pitäähän yrittäjänkin jollain elää ja että mä saan kuukausipalkkani joka tapauksessa! Huoh, ja mä toki oon aina maksanu sille, mutta enää en ota sen lapsia hoitoon..
 
M32
[QUOTE="vieras";29012903]Ei se nyt niin vaikeaa voi olla käsittää. :D[/QUOTE]Toivon, että joku osaisi sen selittää selvästi ja ymmärrettävästi. Jos asia on yksinkertainen, sen selittämisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. :D
 
"vieras"
Ja minusta taas lapsiviha ja rasistisuus heitä kohtaan on yleisempää kuin asenne, että lapsista pitäisi pitää ja hullaantua. Ja etenkin tänne palstalle on keskittyneet kummasti kaikki lapsivihaajat. Mutta ehkä se on joku tiedostamaton, biologinen juttu, aletaan vihaamaan muiden lapsia jotta omilla olisi paremmat edellytykset kasvaa aikuisiksi. Vähän niinkuin jotkut naaraseläimet voi tappaa toisen naaraan pennut, että omat saa tarpeeksi ravintoa eikä tule kilpailua.
Tää nyt on vähän överiä ajattelua! :D En mä lapsia vihaa. Naurattaa sun kiihkoaminen.
 
Blue
Sori jos kyselen tyhmiä. En oikeasti tiedä, mistä tämä ilmiö johtuu. Kiitos, jos jaksat vääntää rautalangasta.

Mutta tosiaan: jos suhtautuu enemmän tai vähemmän kielteisesti lapsiin, miksi kuitenkin päätyy hankkimaan omia? Minulla ei ole koiraa, mutta voisin kyllä ottaa sellaisen, koska pidän koirista. Kissa voisi sopia meille lemmikiksi paremmin ominaisuuksiensa puolesta, mutta en edes harkitisi kissaa, koska en yleisesti ottaen pidä kissoista. (Lattea esimerkki, tiedän.)
Parempi esimerkki olisi se että kuvittele että sulla olisi sellainen pieni ihana lyhytkarvainen sylikoira joka ei vaadi paljoa lenkkeilyä ja koulutusta van viihtyy sohvannurkassa rapsutettavana. Ja sä pidät koirastasi kuin hullu puurostajuuri näiden ominaisuuksien takia koska et itsekään tykkää lenkkeillä, et jaksa kouluttaa ja siivota villakoiria nurkista.

Sitten sun kaverisi kysyy että voisitko ottaa hänen koiransa hoitoon pariksi viikoksi? Koira on hevosen kokoinen, pitkäturkkinen, äärimmäisen vilkas ja energinen joka vaatii tuntitolkulla lenkkeilyä ja jota pitää edelleen kouluttaa kun ei meinaa käskyt mennä perille vieläkään.

Siinä sitten sanot että et halua, ja sun kaverisi äimistyy että mitä ihmettä, sähän tykkäät koirista kun sullahan on omakin...
 
Blue
Ja minusta taas lapsiviha ja rasistisuus heitä kohtaan on yleisempää kuin asenne, että lapsista pitäisi pitää ja hullaantua. Ja etenkin tänne palstalle on keskittyneet kummasti kaikki lapsivihaajat. Mutta ehkä se on joku tiedostamaton, biologinen juttu, aletaan vihaamaan muiden lapsia jotta omilla olisi paremmat edellytykset kasvaa aikuisiksi. Vähän niinkuin jotkut naaraseläimet voi tappaa toisen naaraan pennut, että omat saa tarpeeksi ravintoa eikä tule kilpailua.
No nyt on vähän paksua tämä teoria. :D

Jos ajatellaan jo niinkin että 90% lapsia hoitavista on naisia joilla varmasti väh. 60% on omiakin lapsia.

Aika harva oikeasti vihaa lapsia.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
N24
Minusta kysymyksen asettelu on kummallinen. En pidä vanhuksista, en nuorista, en lapsista, enkä kaikista aikuisistakaan. Näen ihmiset enemmän yksilöinä kun massana.
No se on vähän siitä kiinni, onko oma lasi puoliksi täynnä, vai puoliksi tyhjä.

Toinen ajattelee että pitää kaikista ihmisistä; nuorista, vanhoista, lapsista. Mutta ei pidä kaikista yksilöistä.

Toinen taas ajattelee että ei pidä vanhuksista, nuorista eikä lapsistakaan, pitää vain joistain yksilöistä.

Minusta eka ajatusmaailma on kyllä positiivisempi.
 
[QUOTE="öhöm";29012860]Ja nykyään on myös paljon lapsettomia, jotka eivät pidä lapsista, koska lapsille ei pidetä kuria nykyään.[/QUOTE]

Kuri ei tosiaan ole enää tärkeimmässä osassa lasten kasvatuksessa. Päiväkodissakin lasten yksilöllisyyttä ja luovuutta arvostetaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Hoitajat ja opettajat ovat asiakaspalveluasemassa ja enemmän kavereita kuin karjujia.

Minun lapsuudessani lapset kasvatettiin kurilla ja auktoriteetin pelolla. Meidän piti jopa nousta seisomaan koulussa, kun vastattiin opettajalle. Huomaan kyllä, miten ikävästi kaikki se alistaminen on vaikuttanut. Pyrin olemaan kiltti ja miellyttämään muita, vaikka se aiheuttaisi minulle ikävää oloa. Mietin usein, saako/kuuluuko näin tehdä. Kaupassa pyydän anteeksi, jos joudun vaivaamaan myyjää, koska pyrin aina siihen, ettei minusta olisi vaivaa muille.

Ihanaa huomata, miten rentoja ja luottavaisia omat lapseni ovat. Heidän ei tarvitse pelätä tukistamisia tai aikuisten raivostumista. Heidän ei tarvitse mielistellä ja olla huomaamattomia. He saavat olla arvokkaita yksilöitä ja uskon, että heidän aikuisuudestaan tulee paljon helpompaa kuin omastani.
 
Viimeksi muokattu:
Parempi esimerkki olisi se että kuvittele että sulla olisi sellainen pieni ihana lyhytkarvainen sylikoira joka ei vaadi paljoa lenkkeilyä ja koulutusta van viihtyy sohvannurkassa rapsutettavana. Ja sä pidät koirastasi kuin hullu puurostajuuri näiden ominaisuuksien takia koska et itsekään tykkää lenkkeillä, et jaksa kouluttaa ja siivota villakoiria nurkista.

Sitten sun kaverisi kysyy että voisitko ottaa hänen koiransa hoitoon pariksi viikoksi? Koira on hevosen kokoinen, pitkäturkkinen, äärimmäisen vilkas ja energinen joka vaatii tuntitolkulla lenkkeilyä ja jota pitää edelleen kouluttaa kun ei meinaa käskyt mennä perille vieläkään.

Siinä sitten sanot että et halua, ja sun kaverisi äimistyy että mitä ihmettä, sähän tykkäät koirista kun sullahan on omakin...
Aika hyvä analogia! Paitsi vielä se, että sitten jos se oma lapsi osoittautuiskin isoksi, pitkäkarvaiseksi, huonotapaiseksi hökäleeksi niin siitä tykkää silti. :D

Ai niin mullakaan ei oo lapsia.
 
N24
[QUOTE="vieras";29012916]Tää nyt on vähän överiä ajattelua! :D En mä lapsia vihaa. Naurattaa sun kiihkoaminen.[/QUOTE]

Puhuinko sinusta? Puhuin katsos nyt siitä lapsivihasta.
 
"vieras"
Toivon, että joku osaisi sen selittää selvästi ja ymmärrettävästi. Jos asia on yksinkertainen, sen selittämisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. :D
Justhan mä selitin. :)
Rautalangasta ja siirapista. Tein lapsen koska halu syttyi yhden tietyn miehen kanssa johon tulisesti rakastuin. Lapsi on rakkautemme hedelmä. Meneekö himaan? :D
Ja nyt kun oma rakas lapsi on valmis ei mielenkiinto edelleenkään riitä muihin lapsiin. Ne on sellaisia räkänökkia. :D
 
Vaikea kuvitella että ihminen kuka ei tykkää lapsista hankkii niitä mielellään, toki vahinkoja sattuu aika paljon... Jotenkin heistäkin vain "kasvaa" hyviä vanhempia usein.

Mulla on kaveri kuka olevinaan aina on ollut tosi varma ettei hanki lapsia ja aina sanoo että hyi menee hermo kakaroihin.. Mutta kyllä hän sitten kuitenkin puhuu että esim "mies jonka kanssa vois tehdä lapset" - ja ton tyylisesti :) Että ehkä se on sellaista pintaa joillakin "lapsivihaajilla" vaikka varmasti osa ei aidosti halua niitä koskaan ja on tyytyväinen ilman.
 
N24
Kuri ei tosiaan ole enää tärkeimmässä osassa lasten kasvatuksessa. Päiväkodissakin lasten yksilöllisyyttä ja luovuutta arvostetaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Hoitajat ja opettajat ovat asiakaspalveluasemassa ja enemmän kavereita kuin karjujia.

Minun lapsuudessani lapset kasvatettiin kurilla ja auktoriteetin pelolla. Meidän piti jopa nousta seisomaan koulussa, kun vastattiin opettajalle. Huomaan kyllä, miten ikävästi kaikki se alistaminen on vaikuttanut. Pyrin olemaan kiltti ja miellyttämään muita, vaikka se aiheuttaisi minulle ikävää oloa. Mietin usein, saako/kuuluuko näin tehdä. Kaupassa pyydän anteeksi, jos joudun vaivaamaan myyjää, koska pyrin aina siihen, ettei minusta olisi vaivaa muille.

Ihanaa huomata, miten rentoja ja luottavaisia omat lapseni ovat. Hänen ei tarvitse pelätä tukistamisia tai aikuisten raivostumista. Heidän ei tarvitse mielistellä ja olla huomaamattomia. He saavat olla arvokkaita yksilöitä ja uskon, että heidän aikuisuudestaan tulee paljon helpompaa kuin omastani.
Ihanasti ajateltu. Noin mäkin ajattelen omista lapsista. Toki tietynlaiset rajat ja säännöt pitää olla mistä pidetään kiinni, mutta "kuri" on vähän vanhanaikainen ajattelutapa.
 
Blue
Aika hyvä analogia! Paitsi vielä se, että sitten jos se oma lapsi osoittautuiskin isoksi, pitkäkarvaiseksi, huonotapaiseksi hökäleeksi niin siitä tykkää silti. :D

Ai niin mullakaan ei oo lapsia.
No silloin ei todennäköisesti tykkäisi niistä sohvakoirista. Paitsi jos olisi hullu koira(lapsi)nainen joka tykkää kaikista kokoon, laatuun ja ikään katsomatta. Niitäkin on. ;)
 
"vieras"
Voi olla. Mutta onhan se vähän kummallista, että erityisesti äiti/lapsiaiheisella palstalla on niin paljon ihan suoraa lapsivihaa. "Mun lapset ja muiden kakarat", näinhän se menee. Mistä lie kumpuaa...
Eihän se mitään vihaa ole. Sulla on kyllä mustavalkoinen ajatuksenjuoksu ja tuskin mitään kosketusta koko asiaan. :D Relaa nyt herrranjumala hieman pipoa.
 
No silloin ei todennäköisesti tykkäisi niistä sohvakoirista. Paitsi jos olisi hullu koira(lapsi)nainen joka tykkää kaikista kokoon, laatuun ja ikään katsomatta. Niitäkin on. ;)
Niin siis sitä tarkoitin että vaikka olis aina ajatellu että ihana lapsi on joku tietynlainen (reipas, ujo, söpö, tyttö, poika) niin silti se oma varmaan yleensä tuntuu juuri täydelliseltä.

Määki tykkään siskonpojasta kuin hullu puurosta vaikka se on luultavasti monien mielestä aika karmaiseva pikku apina :heart: :D
 
N24
[QUOTE="vieras";29012957]Eihän se mitään vihaa ole. Sulla on kyllä mustavalkoinen ajatuksenjuoksu ja tuskin mitään kosketusta koko asiaan. :D Relaa nyt herrranjumala hieman pipoa.[/QUOTE]

Ok, keskustelupalstojen pyhä hallitsija. Vaikka Raija x sanoo vihaavansa lapsia, niin se ei sitä ole. Koska SINÄ sanot niin.

Ja btw, älä nyt itsekään ota ihan niin vakavasti -IHAN KAIKKEA- mitä kirjoitan ;)
 
M32
[QUOTE="vieras";29012938]Justhan mä selitin. :)
Rautalangasta ja siirapista. Tein lapsen koska halu syttyi yhden tietyn miehen kanssa johon tulisesti rakastuin. Lapsi on rakkautemme hedelmä. Meneekö himaan?[/QUOTE]Ei. Rakastan vaimoani, mutta en ole koskaan ajatellut, että haluan siittää hänelle lapsia. Hänelläkään ei ole ollut mitään kiinnostusta synnyttää meille yhteistä lasta. Rakastuminen ei minusta liity mitenkään lisääntymiseen.

Tuo koiraesimerkki on ihan hyvä, mutta se kuvaa tilannetta, jossa se oma ihana lapsi on jo olemassa. Sen ymmärrän ihan hyvin, ettei muiden lapsia välttämättä jaksa yhtä hyvin kuin omiaan. Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi se lapsi on alunperin hankittu. Jos on elämänsä aikana nähnyt ainoastaan niitä isoja, karvaisia ja hankalia koiria eikä muista tiedäkään, mikä saa ihmisen olettamaan, että se oma koira olisikin kiltti sylikoira? Ei kuulosta kovin loogiselta. :)
 
Blue
Niin siis sitä tarkoitin että vaikka olis aina ajatellu että ihana lapsi on joku tietynlainen (reipas, ujo, söpö, tyttö, poika) niin silti se oma varmaan yleensä tuntuu juuri täydelliseltä.

Määki tykkään siskonpojasta kuin hullu puurosta vaikka se on luultavasti monien mielestä aika karmaiseva pikku apina :heart: :D
Jep, juuri tätä minä hainkin kun yritin selittää sitä miten muka voi tykätä VAIN omista lapsistaan eikä muista sitten välttämättä ollenkaan. :)
 

Yhteistyössä