Entä jos ei kerta kaikkiaan ole työkuntoinen? Henkisesti heikko, kun ei jaksa kotiakaan hoitaa?!

Onko väkipakolla mentävä töihin, jos kokee, ettei kykene työntekoon?

Olen kyllä yrittänyt ja jaksan innota sen pari viikkoa, minkä jälkeen kyllästyn työpaikkaan ihan totaalisesti. Alan kiukutella kotona ja minulle tulee unihäiriöitä.

En todellakaan koe olevani tippaakaan työkuntoinen. En jaksa kotonakaan hoitaa taloutta kovinkaan ahkerasti. Pölyt kerääntyy, pyykit roikkuvat pesemättöminä/laittamattomina, tiskit saattaa jäädä lojumaan. Saatan vain maata koko päivän tässä sohvalla, läppäri sylissä ja havahtua vasta siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa valumaan kotiin, että "oops, en sitten tehnytkään näitä asioita, kaupassakin jäi käymättä, noh, haalitaan jotain ruokaa noista, mitä täällä kotona on"

Miten tällaista henkistä vaivaa lähtee kuntouttamaan? En halua olla tällainen, vaan haluaisin olla ahkera, pullantuoksuinen ja pirteä. Olen kaikkea muuta kun em.

 

Olet laiska. Noloa ja typerää, mutta itse se on persus ylös nostettava. Mitä puolisosi ja lapsesi tekemättämyydestä sanovat. Tuskin tykkäävät.

 

Laiskuuttahan tuo on...

 

Otappa yhteyttä vaikka tk:n kautta omalääkäriin ja sieltä lähete mielenterveystoimistoon.
Verikokeet kans olisi hyvä ottaa, ettei ole anemiaa tai esim.B-vitamiinin puutostila kyseessä. Nuo aiheuttaa "vetelyyttä", väsymystä.. tai sitten vaan olet laiska ja päässyt liian helpolla, niin miten siitä muuksi hetkessä muuttuisit?
Jos vaiva on päänsisäinen niin eläkkeelle.

 

Joo, läppäri pois ja hommiin. Turha odottaa inspiraatiota kotitöihi- ei sitä tule muillekkaan

 

Otat itseäsi niskasta kiinni, viskoot sen lapamadon selkäruodosta hitoksiin ja rupeet elämään! Sulla on kuitenkin perusasiat kunnossa, joten ihan turhaa on heittäytyä mihinkään suohon makaamaan kun syytä ei siihen mitä ilmeisimminkään ole. Ja hyvänen aika sentään, jos ja kun sinulla tänä päivänä on työ tai töitä tiedossa, niin ei ole oikein järkeä eikä varaakaan lähteä mukamas työkuntoisuudettomuudella leikkimään.

Ryhdistäydy ihminen hyvä ja ala elämään! Ja jos ahdistusta tai muuta vastaavaa oikeasti ilmenee, niin silloin kehottaisin kääntymään esim. yksilöterapeutin pakeille puhumaan omista tuntemuksistaan.

 

Pienin askelin alkuun, eli tee homma kerrallaan. Nouset vain ylös ja käyt nappaamassa keittiön kondikseen. Sitten voitkin välillä palkita itseäsi käymällä läppärillä. Ja seuraava homma... Näin ne hommat tulee hoidettua siinä sivussa

Tuohon työhommaan en oikein osaa sanoa mitään... ehkä käynti lääkärissä olisi aiheellinen.

 

Olet laiska. Noloa ja typerää, mutta itse se on persus ylös nostettava. Mitä puolisosi ja lapsesi tekemättämyydestä sanovat. Tuskin tykkäävät.

Ai pitäiskö sun mielestä naisen hoitaa kotityöt yksin ja olla joku "keittiön sydän"? Ja ap miettii ettei ole pullantuoksuinen...ei tosiaankaan tarvitse olla. Kotityöt kuuluvat kaikille perheenjäsenille ja myös lasten on tehtävä osansa, toki vanhempien enemmän aikuisina.
Kuulostaa masennukselta tai voi olla jotain fyysistä, kilpirauhaskokeet otettu? Krooninen väsymysoireyhtmä? ADHD? Lääkäriin kannattaa mennä ja vaatia että selviää mistä on kysymys.

 

[QUOTE="Vieras";29002981]Ai pitäiskö sun mielestä naisen hoitaa kotityöt yksin ja olla joku "keittiön sydän"? Ja ap miettii ettei ole pullantuoksuinen...ei tosiaankaan tarvitse olla. Kotityöt kuuluvat kaikille perheenjäsenille ja myös lasten on tehtävä osansa, toki vanhempien enemmän aikuisina.
Kuulostaa masennukselta tai voi olla jotain fyysistä, kilpirauhaskokeet otettu? Krooninen väsymysoireyhtmä? ADHD? Lääkäriin kannattaa mennä ja vaatia että selviää mistä on kysymys.[/QUOTE]

Mutta jos mies käy töissä, niin sen työpäivän aikana nainen ehtii kyllä hoitaa kodin jos päivät siellä viettää (ja sama toisin päin!). Jos ei siis lepää sohvalla ja havahdu kun lapset tulee koulusta kotiin. Mutta jos molemmat töissä, niin totta kai kotityöt jaetaan.

 

ei ole pakko mitäänJos et halua, niin ei tarvitse.kyllä se aika vielä tulee, kun koet olevasi voimissasi.
monen mielestä olet laiska.mitäs sitten?jos olet, niin olet niin kauan kuin huvittaa.

 

Nosta laiska peffasi sohvalta ja painu apteekkiin hakemaan jotain ravintolisää. Sulla voi olla joidenkin vitamiinien tai hivenaineiden puutos.

Ja sit sellainen juttu vielä, että älä avaa sitä läppäriä vaan vaikka makaa koko päivä tekemättä mitään.

 

Tiedän tunteen. Olen joskus itse ollut muutaman kuukauden kotona "huilaamassa" ja se kotonaolo menee ennen pitkää just tuollaiseksi. Jopa tiskien laittaminen tai ruuanlaitto kaupassakäynnistä puhumattakaan tuntuu liian raskaalta ja jää tekemättä. Alussa myös töihin meno tuntuu ihan hirveältä ja kyllästyttävältä.

Mutta siitä se sitten lähtee. Minusta pelkkä kotonaolo kadottaa jotenkin sen päivärytmin ja -ryhdin. Menee velttoiluiksi, josta ei pääse pois kuin hankkimalla säännöllinen tekeminen tai työ päivään. Kyllästyminen ja väsymys työhön menee kyllä ohitse, kun tilanteeseen sopeutuu.

Eli: ahteri ylös ja hanki töitä tai muuta päivätoimintaa. Nyt olet passivoitunut liiaksi.

 

otappa yhteys mielenterveystoimistoon, mahtanee olla masennusta

 

Varaa aika lääkärille ja puhu näistä ongelmista. Veriarvot hyvä mittauttaa. Tai jos paikkakunnallasi on joku mielenterveystoimisto tms. sinne yhteyttä. Googlaa. Joku elämänhallintakurssi ehkä ja kenties terapiaa.

Harvalle se työssäkäynti mitään suurta herkkua on, mut kuuluu velvollisuuksiin jos ei ole mitään työntekoa estävää sairautta tai opiskele. Ja kaikilla se alkuinnostus menee ohi, niinkuin ihan missä tahansa asiassa.

Ja kuten joku sanoikin, aloita pienin askelin. Lomailun jälkeen itselläkin on ihan saamaton olo, eikä mitään jaksaisi ja saa aikaiseksi. Sit kun alkaa vaan tekemään niin siihen tottuu ja kummasti sitä saa päivän aikana vaikka mitä aikaiseksi kun vaan tekee. Jos netissä tulee luuhattua turhaan, tee joku nettisääntö itsellesi, esim. aamulla kahvikupposen ääressä 30min.-1h ja illalla kotihommien jälkeen vaikka 1-2h. Kenties päivällä kans 30min.-1h sitten kun olet ensin tehnyt jotain.

Tsemppiä uuteen elämään!

 

No sitten jäädään sairauslomalle, jos ollaan työkyvyttömiä. Mutta älä oleta, että se ihan helposti onnistuu.

 

Sitä mä ihmettelen että miten nää masentuneet ja työkyvyttömät jaksaa roikkua netissä. Mulla oli joskus lievää masennusta kun olin ajanut itseni työn ja opiskelun voimin piippuun. Silloin ei pystynyt muuta tekemään kuin nukkumaan. Joka ilta laiskottaisi mutta hommat vaan pitää hoitaa, kun astiat ei monenkaan vuoden kouluttamisen jälkeen peseydy itsekseen. Arki on sellaista, se vaan pitää hyväksyä. SAmat rutiinit vuodesta toiseen, töissä sataa paskaa niskaan jne. Paskasta vaan pitää osata erotella ne helmet jotka auttaa jaksamaan kunnes kuolo korjaa.

 

Minni:n kanssa samaa mieltä! Tee itsellesi lista hommista, jotka sinun pitää tehdä joka päivä, niistä jotka kerran viikossa ja niistä, jotka harvemmin, mutta silti pitää.

Ota sitten tehdäksesi niin aikaisin kuin mahdollista ne pakolliset päivän hommat, sitten voit rauhassa velttoilla, ota asiaksesi käydä kävelyllä, hommaa askelmittari, kävele ekana vaikka 1000 askelta pois päin kodista ja sitten takaisin. Lisää määrää vähitellen.

Minä olen pakosti aktivoinut itseäni näillä konstein. Käyn kyllä töissä, mutta epätyypillisiin aikoihin ja on paljon vapaata ja olen ollut ihan patalaiska. Oikein hävettävän laiska. Nyt alkaa olla tilanne parempi ja voin paremmin Samaa toivon sinulle!

 

Sitä mä ihmettelen että miten nää masentuneet ja työkyvyttömät jaksaa roikkua netissä. Mulla oli joskus lievää masennusta kun olin ajanut itseni työn ja opiskelun voimin piippuun. Silloin ei pystynyt muuta tekemään kuin nukkumaan. Joka ilta laiskottaisi mutta hommat vaan pitää hoitaa, kun astiat ei monenkaan vuoden kouluttamisen jälkeen peseydy itsekseen. Arki on sellaista, se vaan pitää hyväksyä. SAmat rutiinit vuodesta toiseen, töissä sataa paskaa niskaan jne. Paskasta vaan pitää osata erotella ne helmet jotka auttaa jaksamaan kunnes kuolo korjaa.

Ihmiset on yksilöitä. Kärsin vakavasta masennuksesta n. 10 vuotta ja ainoa mitä jaksoin oli nukkuminen, syöminen ja netissä roikkuminen.

 

Lorvikatarri on diagnoosi tälle ongelmalle.

 

Tuo kotona lorviminen vain pahentaa tuollaista käytöstä ja saamatonta oloa.

Kun jäin äitiyslomalle luonnollisesti ennen lapsen syntymää, minustakin tuli laiska. En jaksanut tehdä mitään, kun ei "tarvinnut", jotenkin passivoiduin täysin. Töissä käydessä olin paljon reippaampi ja nyt taas lapsen synnyttyä, koska pitää huolehtia omasta ja lapsen jaksamisesta, ulkoilla, siivota, tehdä ruoka, jne.

Eli tuolla työttömyydellä ja lorvimisella vain ruokit omaa passiivisuuttasi.

 

Jos olis jättänyt väliin sen netissä roikkumisen niin olisit ehkä kyennyt töihinkin. Nää ,masentuneet kun valvoo aamuyöhön ja sitten menevät nukkumaan. Olen vakavasti sitä mieltä että useimmilla se masennus on itseaiheutettua. Kotona kökkiminen sen tiedostaen että tuhlaa elämäänsä siellä ei tee kenellekään hyvää.

 

Jos olis jättänyt väliin sen netissä roikkumisen niin olisit ehkä kyennyt töihinkin. Nää ,masentuneet kun valvoo aamuyöhön ja sitten menevät nukkumaan. Olen vakavasti sitä mieltä että useimmilla se masennus on itseaiheutettua. Kotona kökkiminen sen tiedostaen että tuhlaa elämäänsä siellä ei tee kenellekään hyvää.

Kuka :=O? Minä vai. Kyllähän mä koulussa kävin ja töissäkin mutta päätyi pitkään sairauslomaan. Joo syyttele vaan, rajatila masennuksella + ahdistuksella itseaiheutettua, yeah. Sä et voi tietää vaikka puhuisit aivovauriopotilaalle.

 

Jos olis jättänyt väliin sen netissä roikkumisen niin olisit ehkä kyennyt töihinkin. Nää ,masentuneet kun valvoo aamuyöhön ja sitten menevät nukkumaan. Olen vakavasti sitä mieltä että useimmilla se masennus on itseaiheutettua. Kotona kökkiminen sen tiedostaen että tuhlaa elämäänsä siellä ei tee kenellekään hyvää.

Hei, ehkä meidän kenenkään täällä vastailevan ei kauheasti kannata kuittailla netissä roikkumisesta Eikä sitten tarvi kertoa miten paljon kaikkea sinä koko ajan teen tässä ohessa ja ihan vaan kurkkaat minuutin silloin tällöin. Se on jo kuultu.

 

Mitä sitten. laiskuus on ihan jokaisen oma asia,

 

Joo, läppäri pois ja hommiin. Turha odottaa inspiraatiota kotitöihi- ei sitä tule muillekkaan

Katopa tuo ensin:
Ruths gubbar | SVT.se

Tuli vasta telkkarista, mut oli niin oihana, et voisin katsoa uudelleen