Tuntuu pahalta jättää 2v päiväkotiin :/

Miten kauan teillä muilla on aamuitkut ja varmistelut jatkuneet päiväkodin aloituksessa? Poika on 2v3kk aloitti päiväkodin tämän kuun alussa 3pv/vko. Jää aina nyyhkien, ei välttämättä kunnon itkua, hokee mooooooonta kertaa heti herättyään 'isi hakee' :/ sydäntä särkevää. On muuten tosi reipas lapsi, ei juuri arkaile, mutta päiväkotiin on ikävä jäädä ja usein kuulemma päivän aikana varmistelee että isi hakee.
Ei suostu juuri syömään, vähän vain näkkäriä ja jos on välipalalla jotain herkkua esim suklaavanukasta tms.

Ei ole vaihtoehtona jäädä kokonaan enää kotiin hoitamaan.

 

Meillä aloitti nyt kans saman ikäisenä myös 3 päivää viikossa. Ensimmäinen viikko oli vaikein, toinen helpompi mutta itkua oli silloinkin pitkin päivää vaikkakin eniten aamulla. Kolmas viikko jo paljon parempi. Tuntuu jo tykkäävän siellä olemisesta kun ihmiset ja paikka alkaa olla tuttuja. Kauan teidän lapsi on käynyt siellä?

 

Kaksi viikkoa takana, sitä ennen kävivät isin kanssa tutustumassa useaan otteeseen. Eli ens viikolla olisi siis jo helpompaa Minä olen se joka itkua vääntää joka aamu, mutta niin että vasta kun lähden päiväkodilta pois, etten lapsen nähden itke. Mies usein myös viemässä tai vie ilman minua lapset.
4,5v taas menee onnesta soikeana päiväkotiin ja harmittelee kun leikit jää aina kesken kun isi tulee hakemaan

 

Lapsi tottui siihen, että isi on aina mukana. Tuollaiset pitkät hoitoon tutustumiset vain hidastaa lapsen sopeutumista hoitoon.

 

Kerran käytiin tutustumassa ja nyt lapsi parina päivänä viikossa 3-4 tuntia kerrallaan päivähoidossa. Hyvin on sopeutunut, ei itkua tai muuta, meillä kummallakaan tämä on varmaan kiellettyä sanoa ääneen, mutta nautin kun pääsen tekemään vähäksi aikaa omia juttujani. Lapsella ikää reilu vuosi.

 

kannattiko ottaa asuntolainaa.Sehän se nykyään ajaa äidit liian aikaisin töihin.

 

[QUOTE="mami";28983860]Kerran käytiin tutustumassa ja nyt lapsi parina päivänä viikossa 3-4 tuntia kerrallaan päivähoidossa. Hyvin on sopeutunut, ei itkua tai muuta, meillä kummallakaan tämä on varmaan kiellettyä sanoa ääneen, mutta nautin kun pääsen tekemään vähäksi aikaa omia juttujani. Lapsella ikää reilu vuosi.[/QUOTE]

Ihan eri asia vielä 1 v hoitoon kuin päälle 2 vuotias. 1 vee ei tajua vielä itkeä.

Meilläkin tosi vaikeaa toisella melkein 3 vuotiaalla. Aina heti herättyä alkaa itku. Meilläkään ei syö kun näkkäriä, joskus jotain muuta. Toinen 1 v 2kk syö tosi reippaasti kaiken, eikä itke yhtään.

 

[QUOTE="milli";28983866]kannattiko ottaa asuntolainaa.Sehän se nykyään ajaa äidit liian aikaisin töihin.[/QUOTE]

näin juuri.Itse mietin vähän pidemmällä tähtäimellä kun aloin lapsia hankkimaan...

 

En osaa sanoa kauanko tuota vaihetta teillä kestää, se on niin hurjan yksilöllistä, mutta ennemmin tai myöhemmin lapsi oppii, että sen lisäksi, että äiti/isi jättää hänet hoitoon, äiti/isi hakee hänet _ihan joka ikinen kerta_ takaisin kotiin ja rakastaa ihan yhtä paljon vaikka oltiinkin muutama tunti erossa. Voimia siirtymävaiheeseen!

En tiedä toimiiko noin nuoren kanssa, mutta kaverin 3-vuotias valitti kovasti, että tulee ikävä äitiä päiväkodissa. Äitinsä selitti sitten niin päin, että vaikka on tietysti kurjaa, että lapsesta tuntuu kurjalta, niin oikeastaan on ihan hieno juttu, että tulee ikävä: se kertoo, että rakastavat toisiaan ja heillä on hyvä olla yhdessä, ja sitten on taas ihana nähdä kun äiti tulee hakemaan. Heillä auttoi.

 

Nuorin aloitti 2-vuotiaana, ensimmäiset kuukaudet jäi huutamaan. Sitten tuli kesäloma ja sen jälkeen jäi taas huutamaan. Viime aikoina jää kiukuttelemaanta tuijottelemaan eteenpäin,ihan paikoilleen. Nukkuu yli kolmen tunnin päiväunia pk:ssa, ei useinkaan pysy hereillä ruokailun loppuun asti. Kai seki joku pakokeino on..

 

[QUOTE="milli";28983866]kannattiko ottaa asuntolainaa.Sehän se nykyään ajaa äidit liian aikaisin töihin.[/QUOTE]

Tätä mä en ymmärrä. Jos ei olis asuntolainaa, niin pitäisihän vuokrakin maksaa. Jos me asuttaisiin vuokralla. Olemme nelihenkinen perhe, niin kämpän pitäisi olla vähintään kolmio. Sellaisessa olisi vuokra varmasti paljon enemmän kuin mitä nyt lyhennämme asuntolainaa.

 

[QUOTE="vieras";28984319]Tätä mä en ymmärrä. Jos ei olis asuntolainaa, niin pitäisihän vuokrakin maksaa. Jos me asuttaisiin vuokralla. Olemme nelihenkinen perhe, niin kämpän pitäisi olla vähintään kolmio. Sellaisessa olisi vuokra varmasti paljon enemmän kuin mitä nyt lyhennämme asuntolainaa.[/QUOTE]

Samaa mieltä... mun kotonaolon aikanaan mahdollisti se että voitiin laittaa asuntolaina pariksi vuodeksi pelkille koroille, vuokralla asuessa tuotakaan mahdollisuutta ei olisi ollut.

 

niin...en asu vuokralla.

 

me asutaan vuokralla ja tulemme toimeen mainiosti vaikka jäin kotiin hoitamaan lapsia.Mies tekee ihan normi duunarin hommia palkka kuussa alle 2500€/kk.Mihin teidän rahat oikein menee jos on pakko molempien mennä töihin?

 

Meillä meni 2v. hoitoon kans kesällä. Sopeutumista ehkä auttoi se, että olin ollut jo osa-aikaisesti töissä ja lapsi mummollaan hoidossa. Nyt teen 6 tuntista päivää. Lapsi on sopeutunut ihan hyvin. Syö kaikkea, nukkuu hyvin ja on oppinut kuivaksikin päiväkodin aloituksen aikana. Nykyään puhelee paljon päiväkotikavereista.

Vaikka itseä ahdisti jättää lapsi sinne ja kaikki ruokailut ym. Jännitti, mutta olen yrittänyt lapselle puhua vain positiivisesti päiväkodista. Aina illalla kerron, että aamulla isä vie päiväkotiin ja äiti hakee ja millä mennään. Sitten hakiessani jutellaan päivän kuulumiset ja kyselen, kenen kanssa leikit jne. Illallakin vielä muistellaan, että huomenna taas pääset leikkimään sen ja sen kanssa. Myös hoitajista puhutaan vain positiivisesti lapsen kuullen.

Aluksi kävi lasta todella sääliksi, kun ei ollut saanut suutaan auki päiväkodissa, mutta onneksi nyt jo puhuu ja ilmaisee, mitä haluaa milloinkin. Hoitajien kanssa en ole ihan samaa mieltä esim. lapsen ruokavaliosta (antavat syödä liikaa), pukemisesta (pukevat liikaa...) tai leikeistäkään (istuttavat hiekkiksellä), mutta pakkohan se on sopeutua, äidin ja lapsen. Jos ei nyt, niin viimeistään kouluun mennessä olisi edessä se, ettei kaikki mene niin kuin haluan.

 

[QUOTE="milli";28984346]niin...en asu vuokralla.[/QUOTE]

No suurin osa joutuu asumisestaan maksamaan, joko vuokran tai asuntolainan lyhennyksen muodossa.

Ap:lle vielä, että meillä vei pari viikkoa aikoinaan kun alkoi aamut helpottaa.

 

[QUOTE="milli";28984346]niin...en asu vuokralla.[/QUOTE]

Suurin osa lapsiperheistä kuitenkin asuu vuokralla tai sitten on asuntolainaa.

 

[QUOTE="vieras";28984384]Suurin osa lapsiperheistä kuitenkin asuu vuokralla tai sitten on asuntolainaa.[/QUOTE]

juu kuten tossa aiemmin mainitsin että vuokralla ollaan ja hyvin pärjätään.

 

ei se aina ole vuokrasta tai asuntolainasta kiinni että äiti menee töihin. mitä jos vaan haluaa käydä töissä? ainiin sitähän äidit ei saa "haluta" töihin on vaan pakko mennä.... halusi jo töihin2v kotonaolon jälkeen simple as that!!!

toki oli aamuisin raastavaa jättää lapsi kun näki että olisi mieluummin jäänyt kotiin kun lähtenyt päiväkotiin. mutta täytyyy asiat ilmaista niin että pääset päiväkotiin ja pääset leikkimään päiväkotiin legoilla tms..

 

Mun piti mennä takaisin töihin kun poika oli 2v. Ex opiskeli silloin. Jos olisin rahan takia jättänyt lapsen tekemättä niin mulla ei olisi edes sitä yhtä lasta.

 

Kyse on päiväkotiin sopeutumisesta ja täällä jankataan asuntolainoista tai vuokrista. Argh. :headwall:

Joo, kyllä se lapsi aikaa myöten tottuu. Ja tollaset kuka hakee ovat tärkeitä juttuja lapselle. Pikkuhiljaa oppii luottamaan siihen, et se aina haetaan sieltä. Meillä lapsi aloitti pk:n myös 2-vuotiaana ja aika nopsaan sopeutui. Tosin erilaisia kausia aina välillä tuli, milloin vaikeampaa. Viimesin "murhe" oli, kun päiväkodissa oli niin kivaa, et itkun ja huudon kanssa sai olla lasta hakemassa kotiin. Nyt sekin onneksi mennyt ohi.

 

[QUOTE="essi";28984442]ei se aina ole vuokrasta tai asuntolainasta kiinni että äiti menee töihin. mitä jos vaan haluaa käydä töissä? ainiin sitähän äidit ei saa "haluta" töihin on vaan pakko mennä.... halusi jo töihin2v kotonaolon jälkeen simple as that!!!

toki oli aamuisin raastavaa jättää lapsi kun näki että olisi mieluummin jäänyt kotiin kun lähtenyt päiväkotiin. mutta täytyyy asiat ilmaista niin että pääset päiväkotiin ja pääset leikkimään päiväkotiin legoilla tms..[/QUOTE]

Kun rivien välistä lukee niin ap olisi halunnut jäädä kotiin.Kyseessä lienen nyt sitten raha.

 

Kyse on päiväkotiin sopeutumisesta ja täällä jankataan asuntolainoista tai vuokrista. Argh. :headwall:

Joo, kyllä se lapsi aikaa myöten tottuu. Ja tollaset kuka hakee ovat tärkeitä juttuja lapselle. Pikkuhiljaa oppii luottamaan siihen, et se aina haetaan sieltä. Meillä lapsi aloitti pk:n myös 2-vuotiaana ja aika nopsaan sopeutui. Tosin erilaisia kausia aina välillä tuli, milloin vaikeampaa. Viimesin "murhe" oli, kun päiväkodissa oli niin kivaa, et itkun ja huudon kanssa sai olla lasta hakemassa kotiin. Nyt sekin onneksi mennyt ohi.

no tyypillistä tällä palstalla...aletaan puhua montako kertaa käydään suihkussa ja asia karkaa taas pillukarvakeskusteluun..

 

Meillä meni n. kuukausi ennen kuin 2,5 vuotias hyväksyi sen että hänet vietiin hoitoon. Ja kyseessä oli vielä perhepäivähoitaja, joka osoittautui aivan aarteeksi. Tyttö huusi kuin hinaaja aamusta toiseen kotirapusta hoitajan rappuun "En halua mennä Leenalle, voin olla yssin kotona!"
Noin kuukaudessa alkoi hellittämään ja hoito sujui loistavasti. Päiväkotiin vaihtoa pelkäsin, mutta se menikin 5-vuotiaalta täysin ongelmitta. Koulun aloitus oli sitten vähän hankalampi juttu, mutta tokaluokka sujuu jo hienosti.
Meillä on vahvatahtoinen lapsi, jonka on vaikea hyväksyä muutoksia, joten niihin varataan sitten aina vähän enemmän aikaa ja energiaa.

 

Oon töissä pienten puolella päiväkodissa. Elokuussa aloittaneet saattaa vieläkin jäädä itkun kanssa hoitoon. Osa itkee, osa ei ollenkaan. Suurimman osan itkuista loppuu, kun vanhempi on lähtenyt. Kysy hoitajilta, voitko soittaa jonkun tunnin päästä ja kysyä miten on mennyt.
Teillä on vasta 2 viikkoa kulunut, mikä on lyhyt aika. Kyllä se lapsi pian tottuu.