Sosiaalitoimisto yrittää ilmeisesti tehdä minusta hullua. En jaksa.

Pelkän masennuksen takia lasta ei huostaanoteta paitsi tietenkin jos et kykene sairauden takia huolehtimaan lapsestasi riittävän hyvin.

Niih.
Minäpä autan nyt viemään sitä ajatusta vähän pidemmälle, kun et nähtävästi osaa muutakuin toistella jostain ulkoa opittuja fraaseja ja "virallisia totuuksia" asioista.
Se että onko se vanhempi sitten kykenevä huolehtimaan riittävän hyvin lapsestaan, on subjektiivista.
Joku toinen sossu voisi olla sitä mieltä että on, joku että ei.
Ne mielipiteet koostuu niin lukemattomista pikkujutuista, siitä miten kemiat kohtaa,minkälainen sossu sattuu olemaan, miten hyvin ymmärretään toisiaan, sossun omakin elämä ja kokemukset voi vaikuttaa päätöksentekoon.

 

Hullua, jos toimeentulotukea haettaessa kyseenalaistetaan ihmisen mielenterveys! Sairasta suoraan sanottuna, ja kyseenalaistajat olisi lähetettävä psykologille.

peesi, sairasta!!!

eikö tuosta voisi ottaa yhteyttä johonkin?

 

[QUOTE="vieras";28977245]Niih.
Minäpä autan nyt viemään sitä ajatusta vähän pidemmälle, kun et nähtävästi osaa muutakuin toistella jostain ulkoa opittuja fraaseja ja "virallisia totuuksia" asioista.
Se että onko se vanhempi sitten kykenevä huolehtimaan riittävän hyvin lapsestaan, on subjektiivista.
Joku toinen sossu voisi olla sitä mieltä että on, joku että ei.
Ne mielipiteet koostuu niin lukemattomista pikkujutuista, siitä miten kemiat kohtaa,minkälainen sossu sattuu olemaan, miten hyvin ymmärretään toisiaan, sossun omakin elämä ja kokemukset voi vaikuttaa päätöksentekoon.[/QUOTE]

Totta kai mutta se että sinä koet jonkun asian epäreiluna ja vääränä ei tee siitä vielä sitä. Se on sinun kokemuksesi. Huostaanotto on juridisesti erittäin painava ja pitkä prosessi eikä mitkään pikkujutut tai inhimilliset erehdykset johda siihen. Varmasti ymmärrät että johonkin se raja on vedettävä ja päätökset eivät voikaan miellyttää kaikkia. On aivan oikein ettei sossut riskeeraa (Eerikan tapaus) lapsen elämää vaan toimii mielummin herkemmin, eikä odota että lasta kidutetaan tms.

 

Pelkän masennuksen takia lasta ei huostaanoteta paitsi tietenkin jos et kykene sairauden takia huolehtimaan lapsestasi riittävän hyvin.

Ai, no voitko kertoa mulle ne syyt, kun sossun papereissa ei tosiaan muuta lue? Tietenkin asiaan saattoi myös vaikuttaa se että olin vasta 19-vuotias tuolloin, ja että multa puuttui tukiverkko lähes kokonaan, eli helposti höynäytettävissä. Mä tyhmä vielä itse otin yhteyttä sossuun ja pyysin apua kun tuntui että en selviä yksin. Olisin tarvinnut perhetyöntekijöitä katsomaan lapseni perään siksi aikaa kun käyn terapiassa kerran viikossa, ja se mulle alkuun luvattiinkin. Toteutuminen vaan oli se että ne tädit tuli mun luo vaan kyttäämään, eikä edes suostuneet siihen että lähden ilman vauvaa sinne päälääkäriin.

 

[QUOTE="essi";28977171]Mun lapsi otettiin huostaan koska sairastuin totaaliyksinhuoltajana synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsi on tänä päivänä 10-vuotias, ja asuu edelleen yksityisessä sijaisperheessä. Joka muuten on kyseisen sijoituksen tehneen sossun kaveriperhe, lapsettomia olivat vielä siinä vaiheessa kun mun vauvani heille ryöstettiin. Lapseni sai vasta 7-vuotiaana tietää mun olevan hänen äitinsä, siihen asti valehtelivat hänelle että olen vain joku random-sukulainen joka heillä käy kylässä.[/QUOTE]

Minulla oli likellä vähän saman kaltainen kokemus.
Toisin lapsi oli 4v ja minä kuulemma aivan liian nuori äidiksi kun ei ollut tuota ammatillista koulutusta silloin,olinhan vasta 24v Jos nyt luovuttaisin lapsen hän saisi niin hyväalun elämälleen ja muutenkin,
ja kerrottiin missä perhe asui ja saisin silloin tällöin tavata lastani.
Myös minä sain jäkikäteen kuulla ettäoli sossutädin tttuja ja halusi erkka lapsen kun saa tukia niin hyvin, sijaisvanhemmathan repii paremmat tuet kuin ne bio vanhemmat jotak kasvattaa oman erkka lapsensa itse.
Tappelulla sain ja pidin lapseni.

 

[QUOTE="essi";28977171]Mun lapsi otettiin huostaan koska sairastuin totaaliyksinhuoltajana synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsi on tänä päivänä 10-vuotias, ja asuu edelleen yksityisessä sijaisperheessä. Joka muuten on kyseisen sijoituksen tehneen sossun kaveriperhe, lapsettomia olivat vielä siinä vaiheessa kun mun vauvani heille ryöstettiin. Lapseni sai vasta 7-vuotiaana tietää mun olevan hänen äitinsä, siihen asti valehtelivat hänelle että olen vain joku random-sukulainen joka heillä käy kylässä.[/QUOTE]

Miten jaksat? Miten lapsesi voi? Onko sinulla muita lapsia?

 

Minulla oli likellä vähän saman kaltainen kokemus.
Toisin lapsi oli 4v ja minä kuulemma aivan liian nuori äidiksi kun ei ollut tuota ammatillista koulutusta silloin,olinhan vasta 24v Jos nyt luovuttaisin lapsen hän saisi niin hyväalun elämälleen ja muutenkin,
ja kerrottiin missä perhe asui ja saisin silloin tällöin tavata lastani.
Myös minä sain jäkikäteen kuulla ettäoli sossutädin tttuja ja halusi erkka lapsen kun saa tukia niin hyvin, sijaisvanhemmathan repii paremmat tuet kuin ne bio vanhemmat jotak kasvattaa oman erkka lapsensa itse.
Tappelulla sain ja pidin lapseni.

ei kannata kirojoitella mikreenissä etenkin kun lääke nyt just otettu eikä nääkirjaimi

 

Totta kai mutta se että sinä koet jonkun asian epäreiluna ja vääränä ei tee siitä vielä sitä. Se on sinun kokemuksesi. Huostaanotto on juridisesti erittäin painava ja pitkä prosessi eikä mitkään pikkujutut tai inhimilliset erehdykset johda siihen. Varmasti ymmärrät että johonkin se raja on vedettävä ja päätökset eivät voikaan miellyttää kaikkia. On aivan oikein ettei sossut riskeeraa (Eerikan tapaus) lapsen elämää vaan toimii mielummin herkemmin, eikä odota että lasta kidutetaan tms.

Mutta sijaisperheissä kidutetaan myös, ehkä enemmän kuin biologisissa. Tarvitsee lukea kaupassa käydessä iltapäivälehtien lööppejä.

 

Totta kai mutta se että sinä koet jonkun asian epäreiluna ja vääränä ei tee siitä vielä sitä. Se on sinun kokemuksesi. Huostaanotto on juridisesti erittäin painava ja pitkä prosessi eikä mitkään pikkujutut tai inhimilliset erehdykset johda siihen. Varmasti ymmärrät että johonkin se raja on vedettävä ja päätökset eivät voikaan miellyttää kaikkia. On aivan oikein ettei sossut riskeeraa (Eerikan tapaus) lapsen elämää vaan toimii mielummin herkemmin, eikä odota että lasta kidutetaan tms.

Painava ja pitkä prosessi? En tiedä minkä sinä miellät pitkäksi, mutta mun lapseni oli vähän yli 3kk ikäinen kun hänet multa vietiin. Että ei sen pidempi prosessi tai kummoisemmat "kaikki mahdolliset tukitoimet". Mutta ilmeisesti minua ei ole sun maailmassa olemassakaan, helppo leimata provoiksi kaikki sellaiset jotka eivät omaan totuutesi mahdu?

Tämä sama kyseinen sossuntäti on huostannut muitakin lapsia ihan mielivaltaisin perustein, kiusannut isompia sijoitettuja lupaamalla heidän päästä takaisin koteihinsa, ja sitten pari päivää ennen muuttoa onkin ilmoittanut että ei ei, sinä menetkin nyt seuraavaan laitokseen. Sijoittanut lapsia perheisiin jossa heitä hakataan ja hyväksikäytetään, ja oman maineensa menettämisen pelossa ei ole edes räikeimpiin tapauksiin puuttunut kun asiat on tulleet ilmi. Tiedän tämän, koska kymmenen vuoden taistelun aikana olen tutustunut muihinkin joiden elämän tämä kyseinen A.A. on pilannut myös. Mutta me kaikki ilmeisesti sitten olemmekin vaan provoja.

 

ei kannata kirojoitella mikreenissä etenkin kun lääke nyt just otettu eikä nääkirjaimi

häpeä sinä itseäsi. lyötyä helppo lyödä.

 

Minulla oli likellä vähän saman kaltainen kokemus.
Toisin lapsi oli 4v ja minä kuulemma aivan liian nuori äidiksi kun ei ollut tuota ammatillista koulutusta silloin,olinhan vasta 24v Jos nyt luovuttaisin lapsen hän saisi niin hyväalun elämälleen ja muutenkin,
ja kerrottiin missä perhe asui ja saisin silloin tällöin tavata lastani.
Myös minä sain jäkikäteen kuulla ettäoli sossutädin tttuja ja halusi erkka lapsen kun saa tukia niin hyvin, sijaisvanhemmathan repii paremmat tuet kuin ne bio vanhemmat jotak kasvattaa oman erkka lapsensa itse.
Tappelulla sain ja pidin lapseni.

Mulle tehtiin vielä niin että lapsi luvattiin lyhytaikaiseen sijoitukseen perheeseen joka asui samassa kaupungissa kuin itse asuin. No, heti kun olin nimen paperiin laittanut, sossuntäti totesi ivallisesti että "tää ei muuten olekaan sitten mikään muutaman kuukauden juttu", ja vuoden päästä perhe muutti kahden viikon varoitusajalla 400km:n päähän. Jälkeenpäin mulle selvisi että perhe oli suunnitellut tuota muuttoa jo ennen kuin lapseni heille sijoitettiin, unohtivat vaan kaikki mulle kertoa. Niin, ja senkin vielä tekivät, että kun lapseni täytti vuoden, sijaisperheen äiti antoi naistenlehteen ison haastattelun siitä kuinka hän ei koskaan aio palauttaa lastani.

 

Totta kai mutta se että sinä koet jonkun asian epäreiluna ja vääränä ei tee siitä vielä sitä. Se on sinun kokemuksesi. Huostaanotto on juridisesti erittäin painava ja pitkä prosessi eikä mitkään pikkujutut tai inhimilliset erehdykset johda siihen. Varmasti ymmärrät että johonkin se raja on vedettävä ja päätökset eivät voikaan miellyttää kaikkia. On aivan oikein ettei sossut riskeeraa (Eerikan tapaus) lapsen elämää vaan toimii mielummin herkemmin, eikä odota että lasta kidutetaan tms.

Ei, virheitä ei voi tapahtua näin päin, vaikka toisin päin tapahtuukin. Koska ei vaan voi. Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä tietoisesti mätää päätöstä näin päin, vaikka toisin päin voikin tehdä.

Miksi? Koska Happygirl joutuisi varmaan olemaan Sadgirl jos pitäisi ajatella, että jonkun lapsi on otettu huostaan ilman pätevää syytä.

Kyllähän nämä tarinat monesti ovat provoja, ja useat valittavat vanhemmat ovat sokeita omille virheilleen jne. mutta onhan tuo nyt ihan naurettavaa paskaa selittää vauvansa menettäneelle, kuinka tuollaisia virheitä ei vain ikinä satu, piste.

 

[QUOTE="essi";28977323]Painava ja pitkä prosessi? En tiedä minkä sinä miellät pitkäksi, mutta mun lapseni oli vähän yli 3kk ikäinen kun hänet multa vietiin. Että ei sen pidempi prosessi tai kummoisemmat "kaikki mahdolliset tukitoimet". Mutta ilmeisesti minua ei ole sun maailmassa olemassakaan, helppo leimata provoiksi kaikki sellaiset jotka eivät omaan totuutesi mahdu?

Tämä sama kyseinen sossuntäti on huostannut muitakin lapsia ihan mielivaltaisin perustein, kiusannut isompia sijoitettuja lupaamalla heidän päästä takaisin koteihinsa, ja sitten pari päivää ennen muuttoa onkin ilmoittanut että ei ei, sinä menetkin nyt seuraavaan laitokseen. Sijoittanut lapsia perheisiin jossa heitä hakataan ja hyväksikäytetään, ja oman maineensa menettämisen pelossa ei ole edes räikeimpiin tapauksiin puuttunut kun asiat on tulleet ilmi. Tiedän tämän, koska kymmenen vuoden taistelun aikana olen tutustunut muihinkin joiden elämän tämä kyseinen A.A. on pilannut myös. Mutta me kaikki ilmeisesti sitten olemmekin vaan provoja. [/QUOTE]

Ikävää että sinulla on huonoja kokemuksia. Silti varmasti aikuisena ihmisenä ymmärrät ja käsität, että johonkin se raja on pakko vetää? Joskus on pakko sanoa ja päättää ettei enää voida tukea ja yrittää, luottaa vanhempiin jos he jostain syystä eivät selviä lapsen hoidosta? Sossut eivät voi ottaa sitä riskiä että lapsi jää kärsimään ja ehkä kuolee tai häntä kaltoinkohdellaan. Se on heidän vastuu sitten.

Lapsesi on ollut aivan pikkuvauva ja tarvinnut sinua paljon. Jos masennuksesi takia et ole jaksanut, kyennyt ja pystynyt hoitamaan vauvaa niin ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja. Vauva kun tarvitsee lähes kokoajan hoitajaansa.

Kun en tunne sinua ja sitä teidän tapausta ja niitä kaikkia syitä, en ala enempää siihen sanomaan.

 

[QUOTE="suru";28977305]Miten jaksat? Miten lapsesi voi? Onko sinulla muita lapsia?[/QUOTE]

Asiaan on vaan pakko ollut sopeutua ja koittaa pysyä omassa elämässään mukana. Lapsesta en tiedä kuinka hän tämän kaiken kokee, mua ei jätetä hänen kanssaan hetkeksikään kaksin, jotta voisin edes kysyä mitä hän tästä tilanteesta tietää/mitä hänelle on kerrottu. Tiedän itse että jossain vaiheessa lapseni tulee olemaan mulle todella katkera tästä kaikesta, samoin kuin myös sijaisvanhemmilleen. Hän on varmasti aivan pyörällä päästään siitä mikä on totta ja mikä valetta, tai mitä on vaan jätetty kertomatta. Viime vuosina oon lähinnä kokenut surua lapsen puolesta, pelkään että hänelle jää tästä elämänmittaiset traumat, ja sitä tuo itsekäs perhe tai se kaheli sossu eivät ole miettineet varmaan hetkeäkään. Itsellni on yksi lapsi joka asuu kotonaan ja elää ihan normaalia pienen ihmisen elämää. Olen isänsä kanssa naimisissa ja ollaan oikein onnellinen pikkuperhe. Varmasti tämä on aika sekavaa toisellekin lapselleni, olen koittanut selittää hänelle siskonsa tilannetta, mutta eipä noin pieni voi vielä mitään tällaisista asioista ymmärtää.

 

Ei, virheitä ei voi tapahtua näin päin, vaikka toisin päin tapahtuukin. Koska ei vaan voi. Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä tietoisesti mätää päätöstä näin päin, vaikka toisin päin voikin tehdä.

Miksi? Koska Happygirl joutuisi varmaan olemaan Sadgirl jos pitäisi ajatella, että jonkun lapsi on otettu huostaan ilman pätevää syytä.

Kyllähän nämä tarinat monesti ovat provoja, ja useat valittavat vanhemmat ovat sokeita omille virheilleen jne. mutta onhan tuo nyt ihan naurettavaa paskaa selittää vauvansa menettäneelle, kuinka tuollaisia virheitä ei vain ikinä satu, piste.

Virheitä voi tapahtua ja onkin tapahtunut ja siksi niistä on pakko ollut OPPIA. Esimerkiksi pikku-Eerikan tapaus luulisi olleen opetus meille kaikille että loputtomiin ei voi antaa mahdollisuuksia ja luottaa! Jos vanhemmista ei ole vanhemmiksi niin heistä ei ole, piste.

 

Ikävää että sinulla on huonoja kokemuksia. Silti varmasti aikuisena ihmisenä ymmärrät ja käsität, että johonkin se raja on pakko vetää? Joskus on pakko sanoa ja päättää ettei enää voida tukea ja yrittää, luottaa vanhempiin jos he jostain syystä eivät selviä lapsen hoidosta? Sossut eivät voi ottaa sitä riskiä että lapsi jää kärsimään ja ehkä kuolee tai häntä kaltoinkohdellaan. Se on heidän vastuu sitten.

Lapsesi on ollut aivan pikkuvauva ja tarvinnut sinua paljon. Jos masennuksesi takia et ole jaksanut, kyennyt ja pystynyt hoitamaan vauvaa niin ei heillä ole ollut muita vaihtoehtoja. Vauva kun tarvitsee lähes kokoajan hoitajaansa.

Kun en tunne sinua ja sitä teidän tapausta ja niitä kaikkia syitä, en ala enempää siihen sanomaan.

Missä se raja mun kohdalla sitten vedettiin? Siinä että olin nuori ja erehdyin hakemaan apua? Koskaan en lastani heitteille jättänyt, hänet kyllä hoidin niin hyvin kuin vain suinkin pystyin, mutta kaikki muu jäi. Äitini kävi mulle kaupassa, mutta isäpuoleni kielsi häntä ottamasta lastani heille hoitoon. En tehnyt reiluun kolmeen kuukauteen mitään muuta kuin olin kotona, imetin, vaihdoin vaippaa ja nukuin kaikki ajat mitä vauvakin nukkui, eli paljon. Lopulta tajusin itse ettei tuollainen väsymys ole normaalia, ja se oli mun viimeinen virheeni. Masennuksen sain myöhemmin, jopa tästä mielivaltaisesta huostaanotosta huolimatta hoitoon ja olo alkoi lääkityksen myötä kohoamaan muutenkin. Harmi vaan että sossulla oli tarvetta mun lapselleni, ei siinä enää hoitoon hakeutumiset tai parantumiset mitään auttaneet. Oikeastihan huostaanoton pitäisi purkautua kun perusteet raukeavat, mutta mun kohdallani on jo vuosikaudet vedottu siihen että lapsen edun mukaista on kasvaa siinä perheessä jonka hän muistaa omakseen. Joten ei, mulla ei enää ole mitään syytä miksi mun lapseni pitäisi huostassa pitää, tai tätä tuoreempaakaan pois viedä. Lapselleni yksinkertaisesti vaan oli muilla toisenlainen suunnitelma. Onhan se toki hienoa että lapsettomatkin perheet saavat mahdollisuuden olla vanhempia, mutta soisin heidän mielummin hakeutuvan sellaisiksi adoption kautta eikä toisten lapsia ryöväämällä.

 

[QUOTE="essi";28977350]Asiaan on vaan pakko ollut sopeutua ja koittaa pysyä omassa elämässään mukana. Lapsesta en tiedä kuinka hän tämän kaiken kokee, mua ei jätetä hänen kanssaan hetkeksikään kaksin, jotta voisin edes kysyä mitä hän tästä tilanteesta tietää/mitä hänelle on kerrottu. Tiedän itse että jossain vaiheessa lapseni tulee olemaan mulle todella katkera tästä kaikesta, samoin kuin myös sijaisvanhemmilleen. Hän on varmasti aivan pyörällä päästään siitä mikä on totta ja mikä valetta, tai mitä on vaan jätetty kertomatta. Viime vuosina oon lähinnä kokenut surua lapsen puolesta, pelkään että hänelle jää tästä elämänmittaiset traumat, ja sitä tuo itsekäs perhe tai se kaheli sossu eivät ole miettineet varmaan hetkeäkään. Itsellni on yksi lapsi joka asuu kotonaan ja elää ihan normaalia pienen ihmisen elämää. Olen isänsä kanssa naimisissa ja ollaan oikein onnellinen pikkuperhe. Varmasti tämä on aika sekavaa toisellekin lapselleni, olen koittanut selittää hänelle siskonsa tilannetta, mutta eipä noin pieni voi vielä mitään tällaisista asioista ymmärtää.[/QUOTE]

olet vahva. voisitko saada lapsen takaisin?

 

[QUOTE="essi";28977336]Mulle tehtiin vielä niin että lapsi luvattiin lyhytaikaiseen sijoitukseen perheeseen joka asui samassa kaupungissa kuin itse asuin. No, heti kun olin nimen paperiin laittanut, sossuntäti totesi ivallisesti että "tää ei muuten olekaan sitten mikään muutaman kuukauden juttu", ja vuoden päästä perhe muutti kahden viikon varoitusajalla 400km:n päähän. Jälkeenpäin mulle selvisi että perhe oli suunnitellut tuota muuttoa jo ennen kuin lapseni heille sijoitettiin, unohtivat vaan kaikki mulle kertoa. Niin, ja senkin vielä tekivät, että kun lapseni täytti vuoden, sijaisperheen äiti antoi naistenlehteen ison haastattelun siitä kuinka hän ei koskaan aio palauttaa lastani. [/QUOTE]

Miksi tuo nainen inhosi sinua? vai inhosiko naisia ja itseään? ja kosti sinulle?
Voitko kertoa perheen nimen joka vei lapsesi? entä sosiaalityöntekijän?

 

[QUOTE="Heh";28975802]No käy siellä mieltenterveystoimistossa sossujen mieliksi, nehän voi siellä todeta sut psykiatrin toimesta terveeksi, niin ei ole sosiaali-ihmisilläkään sitten valittamista.[/QUOTE]

Oikeestiko pitäisi käydä mt-toimistossa jonkun vitun sossun MIELIKSI jos ei mitää järjellistä tarvetta ole??? haloo hei, miten pitkälle ihmisiä saa kiusata ja kyykyttää ja sitten pitäis vaan viranomaisia mielistellä!!! En alistuisi tuollaiseen.

Sanot nyt ap tiukasti sinne sossuun että sinä et tarvitse kyseenomaista palvelua. Piste. Ja jos tämä kiusaaminen ei lopu, teet valituksen ylemmille tahoille.

 

[QUOTE="suru";28977477]Miksi tuo nainen inhosi sinua? vai inhosiko naisia ja itseään? ja kosti sinulle?
Voitko kertoa perheen nimen joka vei lapsesi? entä sosiaalityöntekijän?[/QUOTE]

En usko että ks. nainen mua inhosi, hän on tehnyt samanlaista niin monelle muullekin. Luulen että hän omalla tavallaan kuvittelee toimivansa oikein (auttaa mm. lapsettomia saamaan lapsia jne.), tai sitten koko touhun takana on raha. En usko että niitä saa tänne kirjoittaa, mutta esim. s.postilla voin kertoa jos oikeasti haluat tietää.