Olen 36-vuotias lapseton sinkkunainen

Niitä on muitakin tapoja jäädä yksin kuin ero. Ei siihen tarvita enempää kuin esim. pieni ohjausvirhe liikenteessä tai vaikka heikko kohta aivoverisuonessa.
Toki en moista toivo kenellekään, mutta kuten sanoin, elämällä on tapana yllättää, eikä aina positiivisesti.

Tiedän tuon ja selviä yksin kyllä jos niin valitettavasti kävisi että mies ja lapsi kuolisi. Mä olen selvinnyt avomiehen kuolemasta,lapsen menetyksestä,työttömyydestä,omaisuuden menetyksestä,monista sairauksista. Luulitko etten tajuaisi?

 

[QUOTE="nina";28958255]Mä olen selvinnyt avomiehen kuolemasta,lapsen menetyksestä,työttömyydestä,omaisuuden menetyksestä,monista sairauksista. Luulitko etten tajuaisi?[/QUOTE]

Se siitä tylsästä elämästä ennen lasta

 

[QUOTE="vieras";28958274]Se siitä tylsästä elämästä ennen lasta [/QUOTE]

Kerkesin olla kyllä yksin pitkäänkin vai naurattaako se kun ihmisellä on paljon vaikeuksia?

 

[QUOTE="nina";28958255]Tiedän tuon ja selviä yksin kyllä jos niin valitettavasti kävisi että mies ja lapsi kuolisi. Mä olen selvinnyt avomiehen kuolemasta,lapsen menetyksestä,työttömyydestä,omaisuuden menetyksestä,monista sairauksista. Luulitko etten tajuaisi?[/QUOTE]

En luule vaan ainoastaan arvailen. Yleensä noin itseriittoisesti puhelevat, muiden alentajat, elävät melkoisessa itsepetoksessa.

 

[QUOTE="nina";28958255]Tiedän tuon ja selviä yksin kyllä jos niin valitettavasti kävisi että mies ja lapsi kuolisi. Mä olen selvinnyt avomiehen kuolemasta,lapsen menetyksestä,työttömyydestä,omaisuuden menetyksestä,monista sairauksista. Luulitko etten tajuaisi?[/QUOTE]

No sinä ehkä säälit yksinäisiä, koska olet itse kokenut sen erityisen ahdistavaksi noista traumaattisista kokemuksistaso johtuen. Tässä nämä yrittää sulle kuitenkin sanoa, että vaikka sinä koet ap:n tilanteen säälittävänä tai onnettomana, ei se sitä hänelle ole. Ei silti, jos kertomasi on totta, niin kovia olet kyllä kokenut

 

Onnea valitsemallesi tielle.
Toivon et elämäsi sujuisi ilman kyyneleitä ja haikeutta , miksi näin meni.

 

tulevaisuudessa voi olla ettei oo vaihtoehtoja kun nykyinen hyvinvointiyhteiskunta ajetaan alas. Jos sulla on vaihtoehtona hoitaa ikääntyneitä vanhempiasi tai jättää tämä heitteille(koska mikään julkinen taho ei huolehdi) niin kumman valitset?

eiköhän Suomi palkkaa niitä hoitajia jostain virosta tai jostain kauempaa halpatyömaasta, so no worries!

 

No sinä ehkä säälit yksinäisiä, koska olet itse kokenut sen erityisen ahdistavaksi noista traumaattisista kokemuksistaso johtuen. Tässä nämä yrittää sulle kuitenkin sanoa, että vaikka sinä koet ap:n tilanteen säälittävänä tai onnettomana, ei se sitä hänelle ole. Ei silti, jos kertomasi on totta, niin kovia olet kyllä kokenut

Varmasti ilman noitakin kokemuksia niin pitäisin tilannetta säälittävänä.

 

[QUOTE="Vieras";28958314]Onnea valitsemallesi tielle.
Toivon et elämäsi sujuisi ilman kyyneleitä ja haikeutta , miksi näin meni.[/QUOTE]

Oletko oikeasti sitä mieltä, että juna meni jo?

 

Kummaa ajattelua joillakin. Elämä on silloin hyvää ja onnellista kun on lapsia ja parisuhde? Voi vee..

 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että juna meni jo?

No eikä mennyt! Javoihan sen lapsen hankkia yksinkin jos sen ihan välttämättä haluaa. Näin taaperon ja pikkuvauvan äitinä, tässä yön valvoneena kuolemanväsyneenä tuo kuvaamasi kaltainen elämä, kaupunkikaksio, hyvät unet ja vapaus, kulostaa aika ihanalta....

 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että juna meni jo?

En puhunut junasta.
Toivon vain et olet onnellinen valitsemallasi tiellä.
Jos et ole nii tee toisin, vielä ehdit.

 

[QUOTE="jee";28958220]Yhtälailla voi alkaa sitten sääliä niitä naisia jotka ovat menettäneet nuoruuden lapsia pukatessaan ja perhettä leikkiessään. Todella todella sääli että vapaa nuoruus on mennyt vaippavuoren juurella ja hellan ääressä. Se ainoa aika elämässä jolloin voi elää itselleen eikä ole vastuussa tekemisistään kenellekään.

Henkkoht en sääli heitäkään. Jokainen valitsee itselleen sopivan elämän. Muulla ei ole merkitystä.[/QUOTE]


Joo ehkä vapaa nuoruus, muttei vapaa keski-ikä. mikä estää elämästä vapaasti kun lapset lentää pesästä. Itse olen päälle neljänkymmenen kun viimeinenkin lähtee. Nuoruus ei ole ainoa aika, jolloin voi elää itselleen. Elän itselleni jo nyt, vaikka lapsia olen pukannut ja aion elää itselleni keski-ikäisenä ja vanhana.

Tässä yhteiskunnassa on outo ajatus että vain nuoruus on hyvää.

AP:ta en sääli enkä kadehdi. Voisin itsekin elellä onnellisena sinkkuna tai kuten nyt onnellisena perheenäitinä sen enempää murehtimatta kumpi on parempaa elämää.

 

Minusta on hyvä, ettei lapsia tee, jos niitä ei halua. Sekin on hyvä, ettei miestä ota, jos sellaistakaan ei halua. Ylipäätään on hyvä, että tekee niinkuin tuntee itselleen oikeaksi, eikä niinkuin "pitäisi" tehdä.

Joku säälii minua, ku on vaan 1 lapsi (ei se raukka varmaa enempää saa).
Joku säälii siskoani, jolla on 2 lasta, mutta ei yhtäkään parisuhdetta.
Joku säälii 5:n lapsen äitiä, eikä ikinä haluaisi sitä elämää.

Joku ehkä kadehtii toista siskoani. Kaunis iso talo, kaksi kaunista ja fiksua lasta, hyvät työt, hienot autot, läheiset välit sisarusten ja vanhempien välillä. Ja silti niin loppu, taistelee rintasyövän kanssa ja lopun aikaa miehen kanssa. Ei voi erota, ku se olisi ihan kamalaa ja äitiki järkyttys. Eniten säälin tätä, että elämää eletään muiden silmiä varten.

 

Kiitos vastauksesta ja toivotuksesta. En itse edes toivo lapsia, en ole koskaan toivonut. Nyt ympäristön paineesta joutunut kuitenkin asiaa pohtimaan ja kai jonkinasteinen biologinen kellokin on herännyt.

Tiedän tunteen. Olin lapseton sinkkunainen 36v. Oikeastaan en koskaan mikään lapsidiggari eikä biologinen kello "mukamas" tikittänyt. Ainakin niin uskoittelin itselleni. Kuitenkin harrastin suojaamatonta seksiä ja aikuisena ihmisenä tiesin mitä siitä voi seurata.

Olin 41v kun sain tyttäreni. Parasta mitä maailmassa on tapahtunut. Tottakai, rankkaa osittain, varsinkin se oman tilan menettäminen. Mutta nyt 8v tytär kuitenkin ihaninta ja tärkeintä minulle maailmassa.

Nauroin aina sanonnalle "ymmärrät sitten kun on omia lapsia". Voin kokemuksesta kertoa että kyllä se pitää paikkansa. Ennen saatoin katsoa kiljuvia lapsia ja varsinkin heidän vanhempiaan kiukkuisesti. Ovatpa lapsenne huonosti kasvatettuja. Nyt katson heitä hymyillen ja ajatellen " auts, muistan tuon ajan, onneksi se menee ohi"

Älä tee asiasta liian suurta ongelmaa, jos on tarkoitus saada lapsi niin kyllä se syy sille löytyy)

 

[QUOTE="vieras";28958499]Olin 41v kun sain tyttäreni. Parasta mitä maailmassa on tapahtunut. [/QUOTE]Epäilemättä, koska halusit lapsen. Kuten sanottua, lapsia ei kannata hankkia, jos niitä ei halua. Muuten käy näin tai näin.

 

Itsekin olen 36-vuotias lapseton sinkku. En kadehdi enkä sääli. En myöskään haluaisi olla missään nimessä "lapsellinen". Ikäneidoksi en koe itseäni. Olen ollut vuosia parisuhteissa, nyt en ole, ehkä joskus taas olen.

 

Olen itse 39 ja lapseton, ja ollut sinkku suurimman osan aikuisiästäni. Eli enpä ajattele siitä mitään erityistä

 

En kadehdi, enkä sääli. Itsekin olisin ollut juuri tuossa iässä, mutta minulla oli parisuhde, ei kovin kummoinen, ja teimme lapsen. Tunnustan: aivan täysin itsekkäistä syistä halusin lapsen. En halunnut olla lapseton lopun elämää, koska jos olisin eronnut, en olisi jaksanut alkaa miehenetsimisrumbaa ja vieläpä löytää selllainen, joka haluaa heti tehdä lapsen kanssani. Nyt lapsi on jo koulussa ja parisuhde päättynyt tai asumme erillämme ja meillä ei ole seksisuhdetta, mutta näämme silti lähes päivittäin. Hyvää jatkoa sinulle ja elä omaa elämää!

 

Ai että lapsia pitäisi hankkia siksi, että joku hoitaa vanhuksena? Mites me, jotka ei niitä tuosta vain voida saada? Ja ne nykyään yksinäiset vanhukset tuskin ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Ei siis tunnu siltä, että lapsilaumakaan sitä yksinäisen vanhuuden mahdollisuutta poistaa.

 

Onpas tökeröitä vastauksia täällä. :O
Toivottavasti ette siirrä moista puusilmäisyyttä jälkikasvullenne (jonka kuitenkin asenteillanne tosin teette tiedostamattakiin..).

Mä en kadehdi, enkä sääli. Jos itse viihtyy, eikä aiheuta valinnoillaan kohtuutonta kärsimystä viattomille, saa puolestani tehdä mitä huvittaa.
Itse keksin näin lonkalta hirveästi sisältöä elämääni, jos olisin lapseton.

Lapsillekin on muuten parempi, etteivät he ole vanhemmilleen joku Elämän Sisältö ja Syy Elää.
Ripustautujavanhemmat ovat hieman puistattavia.

 

En kadehdi sinua. Siinä tapauksessa säälin, jos joskus (kun on jo liian myöhäistä) tulet ymmärtämään, millaisesta ilosta elämässäsi jäät paitsi, kun sinulla ei ole lapsia.

Minulla ei ollut koskaan vauvakuumetta ja ajattelin, että voisin hyvin jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Mies kuitenkin halusi lapsia, joten päätin sitten tehdä sellaisen. Vaikka kuulostaakin niin kliseiseltä, mutta totuus on, että maailmani mullistui aivan täydellisesti, kun sain vauvan. Ajattelutapani koko maailmaa kohtaan muuttui. Tuntui siltä, kuin olisin ollut syöksymässä kovaa vauhtia kohti jyrkännnettä ja viime hetkellä pelastunut putoamiselta. Tämän tajusin vasta lapsen saatuani. Onnekseen lapsettomat eivät tätä asiaa tiedosta. Se mistä ei ole tietoinen, ei satuta.

 

Tapasin sen oikean ollessani 37 v. Tosin silloin oli jo lapset tehtynä, ja ihan hyvä niin.

 

[QUOTE="Heidi";28958977]Tuntui siltä, kuin olisin ollut syöksymässä kovaa vauhtia kohti jyrkännnettä ja viime hetkellä pelastunut putoamiselta. Tämän tajusin vasta lapsen saatuani. Onnekseen lapsettomat eivät tätä asiaa tiedosta. Se mistä ei ole tietoinen, ei satuta.[/QUOTE]Minulla oli edellisessä suhteessani raskausuhka, ja se herätti samanlaiset fiilikset. Heräsin siihen, miten todella haluan elämältäni ja mitä en. Kun vaara paljastui aiheettomaksi, tunsin välttyneeni suurelta katastrofilta. Kommenttisi on minusta tavattoman naiivi, sillä tunnut olettavan, että lasten hankkiminen muuttaa kaikkien elämän parempaan suuntaan. Ei tarvitse hirveästi maailmaa seurata ymmärtääkseen, että tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Sinä halusit lapsia ja päätit hankkia niitä. Lähtökohtasi on aivan erilainen kuin sellaisen, joka ei halua lapsia.

 

39 v mies enkä saanut seksiä ikänä enkä tod näköisesti tule saamaankaan,et silleen,on hiukka heikot mahikset löytää ketään tosin en halua/jaksaisikaan lapsia noh..ei auta itku markkinoilla,sitä onkin itketty tarpeeksi jo,nyt meni tällätavalla, tämä arpa ei voittanut