Kysymys teille, joiden mielestä kaupassa kirkuva taapero on huonosto kasvatettu...

...eikä temperamentilla ole mitään merkitystä.

Miten selitätte sen, että tällaisesta voimakastahtoisesta kirkujasta kehkeytyy noin nelivuotiaana oikein kiltti ja kohtelias pikkumies joka ei pahemmin kiukuttele. Eikö teistä oikeasti ole niin, että joillakin tahtoikä ilmenee voimakkaammin kuin toisilla, ja että johdonmukaisella kasvatuksella tällainenkin lapsi oppii hyvätapaiseksi noin neljän ikävuoden kieppeillä?

Terveisin entisen kiljukaulan äiti

 

huonostI siis piti kirjoittamani.

 

Samaa mietin. Eräs kaverini päivitti fb:ssa miten on ainakin jossain asiassa onnistunut kun lapsensa ei kilju kaupassa ja ihmettelee toisten lasten kiljuntaa. Liekö jatkuvalla lelujen ostolla jotain tekemistä asian kanssa...

 

Itse olen miettinyt myös, miten jotkut jaksavat paheksua toisten kiljuvia lapsia!
Temperamentti on ihan tosi asia, sen vaikutus siis käyttäytymiseen.
Sitten on lisäksi erityislapset, joista sairaus ei näy ulkoisesti. Tunnen viisi vuotiaan, joka näyttää ikäiseltään, sulpiselta tytöltä, mutta on kehitykseltään n. 3 vuotiaan tasoinen (ei mm. osaa puhua kuin yksittäisiä sanoja) ja hän saa kaupassa sairauden kuvaan kuuluvia raivareita.. Ja sitten tullaan neuvomaan kasvatuksessa.

Ja kyllä se on se temperamentti + kasvatus yhtälönä, mutta jos on oikein lujatahtoinen penska, niin kyllä se huutaa kaupassa, kasvatuksesta viis.. myöhemmällä iällä sitten oppii, jos vanhemmat reagoivat huutoon oikealla tavalla.

 

Mulla ei ole lapsia, enkä suuremmin rakasta niitä metelöiviä mukuloita, mutta kyllä sen verran ymmärrys riittää, ettei se kaupassa rääkyminen nyt hirveesti mitään kerro.

Siellä on väsynyttä, nälkästä porukkaa, jotka saattaa sitte luonnonstaan käydä isommilla kierroksilla jos sille päälle sattuu.

kyllä se menee ohi

 

Mulla on kolme lasta joista jokaisella on erilainen temperamentti. Mahtuu mukaan hyvinkin potentiaalinen kiljukaulakin. Meillä ei vaan lapset kilju kaupassa ja se siitä. Kerran ovat kaikki varmaan kokeilleet mutta siihen ne huudot ovat sitten jääneet.

 

Mulla on kolme lasta joista jokaisella on erilainen temperamentti. Mahtuu mukaan hyvinkin potentiaalinen kiljukaulakin. Meillä ei vaan lapset kilju kaupassa ja se siitä. Kerran ovat kaikki varmaan kokeilleet mutta siihen ne huudot ovat sitten jääneet.

Sun lapset on sitten luonteeltaan sellaisia että uskovat kun sanotaan. Minun lapseni ei usko. Lisäksi, ei ole vielä ihan varmaa onko erityislapsi vai ei, ainakin puhe on myöhässä, ja jotkut muutkin jutut. Oli varsinkin 1-2 vuotta sitten todella voimakastahtoinen, ja kapinoi vastaan melkein kaikessa. Joka kerta kaupassa vaati jotain, ja alkoi huuta jos ei saanut, eikä tietenkään koskaan huutamalla saanut. Ihan kaikkemme tehtiin, ja päiväkodissakin sanottiin ettei normaalit kasvatusmetodit tepsi.

Nyt sitten tosiaan on kiltti nelivuotias joka uskoo kun kaupassa sanotaan ettei nyt osteta leluja tai karkkia, ja muutenkaan ei pahemmin pistä hanttiin. Muissakin jutuissa ottaa koko ajan ikätasoaan kiinni.

Ärsyttää vain se syyllistäminen mitä koin aika monelta taholta aiemmin, kun nyt usein kuulen lapseni olevan kiltti ja hyvin kasvatettu. Kasvatuksen tulosten näkymisessä meni aikaa, mutta alkoivat ne kuitenkin näkyä. En käsitä miksi monien ihmisten pitää olla neuvomassa asioista joista eivät mitään ymmärrä.

 

[QUOTE="Minni";28955642]
Ja kyllä se on se temperamentti + kasvatus yhtälönä, mutta jos on oikein lujatahtoinen penska, niin kyllä se huutaa kaupassa, kasvatuksesta viis.. myöhemmällä iällä sitten oppii, jos vanhemmat reagoivat huutoon oikealla tavalla.[/QUOTE]
Juuri näin. Ja ihanaa huomata että olemme reagoineet oikealla tavalla, ja muutenkin tehneet asioita oikein, vaikka meitä paljon arvosteltiin.

 

[QUOTE="a p";28955700]Sun lapset on sitten luonteeltaan sellaisia että uskovat kun sanotaan. Minun lapseni ei usko. Lisäksi, ei ole vielä ihan varmaa onko erityislapsi vai ei, ainakin puhe on myöhässä, ja jotkut muutkin jutut. Oli varsinkin 1-2 vuotta sitten todella voimakastahtoinen, ja kapinoi vastaan melkein kaikessa. Joka kerta kaupassa vaati jotain, ja alkoi huuta jos ei saanut, eikä tietenkään koskaan huutamalla saanut. Ihan kaikkemme tehtiin, ja päiväkodissakin sanottiin ettei normaalit kasvatusmetodit tepsi.

Nyt sitten tosiaan on kiltti nelivuotias joka uskoo kun kaupassa sanotaan ettei nyt osteta leluja tai karkkia, ja muutenkaan ei pahemmin pistä hanttiin. Muissakin jutuissa ottaa koko ajan ikätasoaan kiinni.

Ärsyttää vain se syyllistäminen mitä koin aika monelta taholta aiemmin, kun nyt usein kuulen lapseni olevan kiltti ja hyvin kasvatettu. Kasvatuksen tulosten näkymisessä meni aikaa, mutta alkoivat ne kuitenkin näkyä. En käsitä miksi monien ihmisten pitää olla neuvomassa asioista joista eivät mitään ymmärrä.[/QUOTE]

Ehkä siksi että eivät jaksa kuunnella infernaalista huutoa kaupassa töistä väsyneinä. Joo, kasvatus on kesken (ja on erityislapsi tietenkin ja diipadaapa...) mutta jossain vaiheessa on myös tajuttava se että muille kaupassa käyville on myös annettava kaupparauha, te ette ole sen kiljukaulan kanssa siellä kaksin. Jos huutava lapsi ei rauhoitu muutaman hetken kuluessa niin tilanteesta lähdetään pois sen lapsen kanssa muita häiritsemästä.

 

En mäkään ymmärrä kaupassa kiljumista, olkoon kuinka kasvatus kesken. Mukula kainaloon ja ulos kaupasta. Me yritettiin itsekin lapsena huutaa kaupassa jotakin, mutta aika nopeasti sitä oppi kun isä otti kainaloon ja vei autoon istumaan loppukauppareissun ajaksi.

Pienen kitinän ja vinkumisen ymmärrän, mutten todellakaan tajua vanhempia, jotka ajattelevat kanssaeläjiään niin vähän että antavat lapsensa terrorisoida muidenkin kauppareissua.

 

Ehkä siksi että eivät jaksa kuunnella infernaalista huutoa kaupassa töistä väsyneinä. Joo, kasvatus on kesken (ja on erityislapsi tietenkin ja diipadaapa...) mutta jossain vaiheessa on myös tajuttava se että muille kaupassa käyville on myös annettava kaupparauha, te ette ole sen kiljukaulan kanssa siellä kaksin. Jos huutava lapsi ei rauhoitu muutaman hetken kuluessa niin tilanteesta lähdetään pois sen lapsen kanssa muita häiritsemästä.

Nyt en tajuu... eihän ole missään ikinä rauhaa olla kaupassa. Siis joku iso marketti, paljon ihmisiä, tungosta, hälinää ja kälinää. Ei siinä yks huutava taapero enää paljoa paina.
Eiks vois sitten jotenkin varmistaa kaupparauhan niin että eläkeläiset jäis kaupoista pois jurnuttamasta edestä. Sais kaupparauhan kierrellä esteettömästi ja ilman tien tukkoja :saint:

 

Joo, ei varmaankaan kuulovammaista häiritse kiljuvat lapset kaupassa.. Meitä muita kylläkin.
Ja kaupparauha on ihan oikea olemassa oleva asia - vaikka kauppa olisikin iso niin ainakin itse olen asioinnut pääsääntöisesti ihmisten kanssa, jotka osaavat käyttäytyä. Eläkeläismummotkaan eivät riko tärkykalvoja, hyvä jos rollaattorillaan eteenpäin pääsevät. Mulla on useinkin rauha kaupassa.

Ja ennenkuin kukaan ehtii sanomaan erityislapsi, niin mä tiedän moniakin erityislapsia, jotka on ihan peruskotikasvatuksella saatu käyttäytymään julkisilla paikoilla.
"Meidän lapsi ei vaan usko kun sanon sille." on ehkä paskin syy koskaan. Millekään. Saako teidän lapset tehdä aina kaikkea mitä haluavat ihan vain siksi, etteivät usko kun sanotaan että kyseinen puuha on kielletty? Esimerkiksi heitellä ulkona kiviä, repiä kaveria hiuksista, purra äitiä, tökkiä koiraa kynällä, potkia mummoja jnejnejne.

Herätkää hyvät ihmiset, lapsenne ovat LAPSIA. Ääntä maailmaan mahtuu, mutta rajansa kaikella. Ja ne rajat tulevat teiltä, vanhemmilta... Jos jäi jollekin epäselväksi.

 

Kyllä se ottaa päähän kuunnella toisten lasten huutoa. Kasvatuksesta en sano mitään mut jollain konstilla se huuto pitää ymmärtää lopettaa. Vaikka sitten poistumalla kaupasta. Itellä kuus lasta ja todellakin sitten väliin juostu se kauppa läpi ja napsittu ne ihan pakollisimmat mukaan jos ei näytä se kauppareissu sujuvan.

Eniten ottaa päähän silloin kun on kerrankin päässy yksin ilman lapsia. Joo ei oo pakko markettiin mennä mutta väliin sekin sitä omaa aikaa et saa rauhassa tonkia ale korit ym ja samalla hoitaa ne pakollisetkin ostokset.

 

[QUOTE="vieras";28955772]Kyllä se ottaa päähän kuunnella toisten lasten huutoa. Kasvatuksesta en sano mitään mut jollain konstilla se huuto pitää ymmärtää lopettaa. Vaikka sitten poistumalla kaupasta. Itellä kuus lasta ja todellakin sitten väliin juostu se kauppa läpi ja napsittu ne ihan pakollisimmat mukaan jos ei näytä se kauppareissu sujuvan.

Eniten ottaa päähän silloin kun on kerrankin päässy yksin ilman lapsia. Joo ei oo pakko markettiin mennä mutta väliin sekin sitä omaa aikaa et saa rauhassa tonkia ale korit ym ja samalla hoitaa ne pakollisetkin ostokset.[/QUOTE]

Ps. ja meidän 9v ei osaa edelleenkään käyttäytyä kunnolla kuin aniharvoin. Siksi jääkin yleensä kotiin ja kauppaan lähtee silloin kun ostoslistalla on jotain häneen liittyvää. Eli se muutos ei kyllä tapahdu taikaiskusta kun lapsi täyttää 4v.

 

Meillä on just tollanen kiljukaula, mutta huutaminen on jo kovasti vähenemään päin, kun ollaan monta kertaa lähdetty autoon istumaan jäähylle. Uskon että lapsen temperamentilla on iso merkitys - toiset ottaa helposti opikseen ja toisen kokeilee kerta toisensa jälkeen, josko sillä huudolla tai lattialle karjumaan heittäytymisellä tällä kertaa saisi tahtonsa läpi. Joskus kuitenkin selvästi näkee, että vanhemmalla on kasvatustaidot hukassa - lapsi vollottaa karkkipussin perään tai lappaa kärryyn tavaraa vanhemman kulkiessa perässä kieltoja ja uhkauksia ladellen ilman aikomustakaan toteuttaa niitä, ja lopulta lapsi poistuu kaupasta karkkipussi ja leegopaketti kainalossa.

 

minulla on 2 autistia. vanhempi kiljukaula rääkyjä oli tavan painajainen kauppareissuilla vaan minkäs teet ihmisen on syötävä.. nykysin käyttäytyy kuin enkeli ja kävelee kiltisti vieressä no sitten tämä nuorempi on kannettu sen miljoona kertaa kaupasta ulos ihmisten paheksuvien katseiden seuratessa ja huonosti käyttäytyvä kakara kommentit korvissa :/ pikkuhiljaa menty parempaan ja korva ystävällisenpään käytökseen työtä se teettää niin ns normaalien lasten kuin erityistenkin kanssa. tsemppiä kaikille kiljukaulojen vanhemmille

 

[QUOTE="vieras";28955763]Joo, ei varmaankaan kuulovammaista häiritse kiljuvat lapset kaupassa.. Meitä muita kylläkin.
Ja kaupparauha on ihan oikea olemassa oleva asia - vaikka kauppa olisikin iso niin ainakin itse olen asioinnut pääsääntöisesti ihmisten kanssa, jotka osaavat käyttäytyä. Eläkeläismummotkaan eivät riko tärkykalvoja, hyvä jos rollaattorillaan eteenpäin pääsevät. Mulla on useinkin rauha kaupassa.

Ja ennenkuin kukaan ehtii sanomaan erityislapsi, niin mä tiedän moniakin erityislapsia, jotka on ihan peruskotikasvatuksella saatu käyttäytymään julkisilla paikoilla.
"Meidän lapsi ei vaan usko kun sanon sille." on ehkä paskin syy koskaan. Millekään. Saako teidän lapset tehdä aina kaikkea mitä haluavat ihan vain siksi, etteivät usko kun sanotaan että kyseinen puuha on kielletty? Esimerkiksi heitellä ulkona kiviä, repiä kaveria hiuksista, purra äitiä, tökkiä koiraa kynällä, potkia mummoja jnejnejne.

Herätkää hyvät ihmiset, lapsenne ovat LAPSIA. Ääntä maailmaan mahtuu, mutta rajansa kaikella. Ja ne rajat tulevat teiltä, vanhemmilta... Jos jäi jollekin epäselväksi.[/QUOTE]

Oletko lukenut kirjoituksiani ollenkaan? Tuntui että kovaa ja korkealta meni. Lapseni siis ei uhmaikäisenä uskonut, mutta nykyään uskoo samantien eikä edes tee mitään pahojaan tai kilju kaupassa.

Miksi täällä joillain sisälukutaito tökkii?

 

Mua ei se huuto niinkään häiritse vaan se jumalaton juokseminen ja riehuminen. Ja oma pikku mussupussukkani harrastaa tätä välillä. Onneks ei usein, en lähtis yhtään mihkään enää jos olisi usein sellanen. Kauppa ei oo mikään leikkikenttä, ja onnekseni myös poikani tajuaa tämän kun hänelle sen siellä kaupassa sanon, mutta miksi ei voi muistaa sillä yhdellä sanomisella?!?!!

 

[QUOTE="a p";28955832]Oletko lukenut kirjoituksiani ollenkaan? Tuntui että kovaa ja korkealta meni. Lapseni siis ei uhmaikäisenä uskonut, mutta nykyään uskoo samantien eikä edes tee mitään pahojaan tai kilju kaupassa.

Miksi täällä joillain sisälukutaito tökkii?[/QUOTE]

Lisään, että nimenomaan siksi kun olimme johdonmukaisia ja asetimme rajat, hän ne oppikin, sitten lopulta.

Oletko siis sitä mieltä että uhmaikäisen, kiukuttelevan lapsen kanssa pitää olla kokonaan käymättä kaupassa? Veimme toki hänet aina autoon rauhoittumaan kun huuto alkoi, (eikä sitä joka kerta edes tapahtunut, muutamia kertoja vain) mutta aina silti riitti pään pyörittelijöitä.

 

Mua ei se huuto niinkään häiritse vaan se jumalaton juokseminen ja riehuminen. Ja oma pikku mussupussukkani harrastaa tätä välillä. Onneks ei usein, en lähtis yhtään mihkään enää jos olisi usein sellanen. Kauppa ei oo mikään leikkikenttä, ja onnekseni myös poikani tajuaa tämän kun hänelle sen siellä kaupassa sanon, mutta miksi ei voi muistaa sillä yhdellä sanomisella?!?!!

Ei ne lapset vaan yhdellä sanomisella opi, joillekin tarvitaan 10 ja joillekin 100 kertaa. :-D

Mun poikani onneksi on jo oppinut olemaan säntäilemättä kaupassa. Kyllä sinunkin poikasi oppii, kun vaan oelt sitkeä ja opetat kerta toisensa jälkeen samaa asiaa.

 

Ps. ja meidän 9v ei osaa edelleenkään käyttäytyä kunnolla kuin aniharvoin. Siksi jääkin yleensä kotiin ja kauppaan lähtee silloin kun ostoslistalla on jotain häneen liittyvää. Eli se muutos ei kyllä tapahdu taikaiskusta kun lapsi täyttää 4v.

Joo kyllä meilläkin tehtiin kauppareissut pahimpina uhma-kausina yksinämme, miehen kanssa vuorotellen, ihan suosiolla.

 

Ihmisistä nyt vaan lähtee ääntä on ne sitten tenavia tai vanhuksia tai sitten siltä väliltä.

 

Ihanaa, sattuisittepa joskus yhtäaikaa kauppaan meidän kanssa. Minulla kaksi 3-vuotiasta, jotka kilpailevat kaikesta keskenään. Jos toinen saa tavaran omaan kärryyn, toinen ottaisi mitä vaan omaansa, ei siis tahdo malttaa odottaa seuraavan ostettavan tuotteen luo. Jos toinen liimaa hintalapun banaaneihin, on toisenkin saatava liimata hinta johonkin. Jos toinen menee edellä, on toisen pakko juosta se kiinni. Jos toisen kärryssä on kaksi maitoa, arvaatte varmaan, että toisenkin on saatava. Ja kaiken tämän häslingin päälle minä KOVAääninen äiti paimennan näitä remuajia parhaani mukaan. Kassalla tuleekin sitten se hankalin vaihe, kun eivät malttaisi odottaa omaa vuoroa ja kärkkyvät jo ovelle lähtöä kun minä olen vasta maksamassa. Ja parkkipaikallakin olisi kiva ottaa juoksukilpailu, kun kasseja raahaava äiti on niin hidas. Ja taas äiti sanoo tai karjaisee, jos näyttää, että autoja on tulossa.
Eivätkä omani edes ole kaikkein villeimpiä lapsia, mutta tämä kaksosuus vain tässä vaiheessa aiheuttaa pientä "kilpailua".
Antakaahan kaikkien hoitaa ostoksensa ja puhutaan kasvatuksesta sitten murrosiän kohdalla......

 

Mä olen varmaan kuulo- ja kaikkea muutakin mahdollista vammainen kun mua ei oo tähän ikään mennessä häirinny kuin yksi muksu kaupassa (leluosastolla mankui isoisältään leluja...) Mutta aikuisita suurin osa saa näkemään punaista. Haisevia, kiukkuisia, kiireisiä, töykeitä, naama norsun vitulla aulasta kassalle asti olevia ankeuttajia.

 

Mä olen varmaan kuulo- ja kaikkea muutakin mahdollista vammainen kun mua ei oo tähän ikään mennessä häirinny kuin yksi muksu kaupassa (leluosastolla mankui isoisältään leluja...) Mutta aikuisita suurin osa saa näkemään punaista. Haisevia, kiukkuisia, kiireisiä, töykeitä, naama norsun vitulla aulasta kassalle asti olevia ankeuttajia.

Se varmaan johtuu siitä että sulla on pieniä lapsia itselläsi.