"vieras"
saitko itse puhuttua noista asioista osastolla? omahoitajalle/lääkärille/psykologille, kenellekään? oliko sulla hyvä hoitosuhde, miten henkilökunta suhun suhtautui? katsottiinko sinun olevan kunnossa, koska sinut sairaalasta kotiutettiin? tietääkö kukaan, että joudut itse kustantamaan lääkkeesi? en ole koskaan aiemmin kuullut, että joku vanhempi laittaa lapsensa maksamaan lääkkensä :/ entä, jos puhuisit asiasta siellä fysioterapiassa, voisiko hän tehdä asialle jotain? tai sitten siellä gyne-käynnillä.
synpatiat on kyllä sun puolella!
synpatiat on kyllä sun puolella!
No siis silloin kun mut kotiutettiin he uskoivat mun olevan kunnossa. Alkukesä meni ihan hyvin kun olin töissä enkä nähnyt mun vanhempia. Sit heinäkuun vanhemmat ja veli oli mökillä ja mä olin yksin kotona. Enkä mä ole kellekkään koskaan kertonut miltä musta todella tuntuu. Eikä kukaan tiedä viiltelystä. Paitsi koko palsta nyt...
Yritin etsiä mun yhtä aikaisempaa ketjua missä kerron kaikesta mitä mulle on tapahtunut mutten löytänyt sitä
Yritin etsiä mun yhtä aikaisempaa ketjua missä kerron kaikesta mitä mulle on tapahtunut mutten löytänyt sitä
"vieras"
en muista aiemmin lukeneeni tarinaasi, jos ketjun löydät, nosta ihmeessä. ja sitten vielä tuo raiskaus niin paljon jaksamista sulle!!! voiko sinne sairaalaan ottaa yhteyttä? tai siihen lääkäriin, oliko se hyvä?
niin paljon jaksamista sulle!!! voiko sinne sairaalaan ottaa yhteyttä? tai siihen lääkäriin, oliko se hyvä?
"vieras"
ikävää pystytkö sitten fysioterapeutille puhumaan? ja jos, JOS pääset osastolle, niin onko siellä ketään, kenelle puhua? kun olet ollut siellä aiemmin ja varmaan jo henkilökunnan tunnet.
pystytkö sitten fysioterapeutille puhumaan? ja jos, JOS pääset osastolle, niin onko siellä ketään, kenelle puhua? kun olet ollut siellä aiemmin ja varmaan jo henkilökunnan tunnet.No ei siellä osastolla ole hirveästi hoitajia keiden kanssa voin puhua. Kopion tähän tekstin jonka olen kirjoittanut nettiin tukinetin sivuille.
Olen 17v tyttö ja kärsinyt elämässä pahasti. Kaikki alkoi kun isähahmoni kuoli 6v sitten viereeni. Olin todella yksin eikä minulla ollut kavereita. Tunsin koko ajan että minun täytyy olla parempi ihminen.
Aloitin laskemaan kalorimääriä mitä syön. Tein sitä jonkin aikaa mutta sitten aloitin vahtimaan etten syö tietyn kalorimäärän yli. Kontrolloin syömistäni muutaman vuoden.
Kun menin yläasteelle tapasin kivan pojan. Aloimme seurustelemaan mutta suhteen edetessä kaikki muuttui. Poika alkoi lyömään jos en antanut seksiä tai jos hän oli kiukkuinen. Kestin kaikenlaista mollaamista ja arvostelua.
Tulin raskaaksi ja tein abortin kun poika pakotti. Hän petti minua mutta ei päästänyt minua lähtemään suhteesta. Kaikki oli minun syytäni. Hän syytti minua ihan kaikesta.
Tunsin suurta häpeää itseäni kohtaan. Silloin aloitin herkkujen oksentamisen. Oksensin kaikki herkut.
Aloin liikkumaan paljon. Jos en jaksanut esim lenkkiä loppuun en syönyt.
Erosimme pojan kanssa kun hän alkoi käyttämään huumeita. Yritin ensimmäisen kerran tappaa itseni. Joudun psyk.osastolle. Yritin monesti sielläkin itseni tappamista.
Kun pääsin kotiin alkoi "säätäminen" tämän saman pojan kanssa. Hän pakotti minut seksiin taas.
Silloin aloitin normaalin ruoan oksentamisen ja alkoholin suurkulutuksen. Olin joka vklp kännissä ja oksentelin. Lopetin myös koulun silloin.
Tammikuussa 2013 olimme samoissa bileissä ja joimme todella paljon. Silloin tämä poika raiskasi minut. Jouduin taas psyk.osastolle.
Siellä aloin ymmärtämään mitä kaikkea olen kestänyt.
Nyt kuitenkin kun olen kotiutunut tuntuu että olen ansainnut tämän kaiken. Valehtelen kaikkille että olen kunnossa. Aloitin myös viiltelyn kun oksentaminen ei riitä enää.
En jaksa enää. Olen niin väsynyt kaikkeen. Ajattelen itsemurhaa joka päivä ja olen tosi itkuinen koko ajan.
En osaa enää ajatella mitään muuta kuin että kuinka huono ihminen olen. En nää itsessäni mitään hyvää. Haluan vain kuolla.
Olen 17v tyttö ja kärsinyt elämässä pahasti. Kaikki alkoi kun isähahmoni kuoli 6v sitten viereeni. Olin todella yksin eikä minulla ollut kavereita. Tunsin koko ajan että minun täytyy olla parempi ihminen.
Aloitin laskemaan kalorimääriä mitä syön. Tein sitä jonkin aikaa mutta sitten aloitin vahtimaan etten syö tietyn kalorimäärän yli. Kontrolloin syömistäni muutaman vuoden.
Kun menin yläasteelle tapasin kivan pojan. Aloimme seurustelemaan mutta suhteen edetessä kaikki muuttui. Poika alkoi lyömään jos en antanut seksiä tai jos hän oli kiukkuinen. Kestin kaikenlaista mollaamista ja arvostelua.
Tulin raskaaksi ja tein abortin kun poika pakotti. Hän petti minua mutta ei päästänyt minua lähtemään suhteesta. Kaikki oli minun syytäni. Hän syytti minua ihan kaikesta.
Tunsin suurta häpeää itseäni kohtaan. Silloin aloitin herkkujen oksentamisen. Oksensin kaikki herkut.
Aloin liikkumaan paljon. Jos en jaksanut esim lenkkiä loppuun en syönyt.
Erosimme pojan kanssa kun hän alkoi käyttämään huumeita. Yritin ensimmäisen kerran tappaa itseni. Joudun psyk.osastolle. Yritin monesti sielläkin itseni tappamista.
Kun pääsin kotiin alkoi "säätäminen" tämän saman pojan kanssa. Hän pakotti minut seksiin taas.
Silloin aloitin normaalin ruoan oksentamisen ja alkoholin suurkulutuksen. Olin joka vklp kännissä ja oksentelin. Lopetin myös koulun silloin.
Tammikuussa 2013 olimme samoissa bileissä ja joimme todella paljon. Silloin tämä poika raiskasi minut. Jouduin taas psyk.osastolle.
Siellä aloin ymmärtämään mitä kaikkea olen kestänyt.
Nyt kuitenkin kun olen kotiutunut tuntuu että olen ansainnut tämän kaiken. Valehtelen kaikkille että olen kunnossa. Aloitin myös viiltelyn kun oksentaminen ei riitä enää.
En jaksa enää. Olen niin väsynyt kaikkeen. Ajattelen itsemurhaa joka päivä ja olen tosi itkuinen koko ajan.
En osaa enää ajatella mitään muuta kuin että kuinka huono ihminen olen. En nää itsessäni mitään hyvää. Haluan vain kuolla.
"vieras"
kuulostaa hurjalta ja kurjalta. ja vaikka joku provoksikin väitti, niin mä kyllä uskon, kamaluuksia tapahtuu tuon perusteella ET selviä yksin, koska kotoakaan et tukea saa, vaikka tarvitsisit. olet ilmeisesti antanut ymmärtää voivasi todellista paremmin, siis hoitotaholle? SE EI AUTA SUA!! ole kiltti ja yritä olla rehellinen, niin vaikeaa kuin se onkin, se on ainoa keino saada apua. sun EI tarvitse selvitä yksin, usko mua. eikö siellä osastolla ole todellakaan ketään, jolle voisit puhua?
tuon perusteella ET selviä yksin, koska kotoakaan et tukea saa, vaikka tarvitsisit. olet ilmeisesti antanut ymmärtää voivasi todellista paremmin, siis hoitotaholle? SE EI AUTA SUA!! ole kiltti ja yritä olla rehellinen, niin vaikeaa kuin se onkin, se on ainoa keino saada apua. sun EI tarvitse selvitä yksin, usko mua. eikö siellä osastolla ole todellakaan ketään, jolle voisit puhua?
"vieras"
mun täytyy mennä, olis kiva olli kirjoitella vielä. käyhän joskus nostamassa tätä ketjua tai kerro uudessa kuulumisia. SÄ TARVIIT APUA ja nopeasti. mieti, kenelle voisit puhua, vaikka et kertoaksesi kaikkea, niin kertoaksesi, että tarvitset tukea siihen, että pystyt hakemaan apua. älä jää asioidesi kanssa yksin, sua autetaan, jos van tiedetään, mikä totuus sun tapauksessa on. lähde hakemaan apua ja ole rehellinen.
kaikkea hyvää, lämpimiä ajatuksia!
kaikkea hyvää, lämpimiä ajatuksia!
"vieras"
Ja miksi et ota vastuuta omasta elämästäsi ja muuta pois kotoa? Sinä olet jo sen ikäinen, että pärjään ihan hyvin itsekin. Turha täällä on valittaa.
"vieras"
mikä on perusteena siihen, että joudut itse maksamaan lääkkeesi? otahan yhteyttä sosiaalityöntekijään tai jonnekin ja kerro tuo, ei voi mennä noin!! tsemppiä.
vieras minäkin
lääkkeet ei ole ylimääräisiä! nyt kysyt tuota joltain jonka on sanottava vanhemmillesi, että heidän on kustannettava sun lääkkeet. on varaa lääkeisiin jos on varaa pelata (etkös peliongelman maininnut?) ei hyvänen aika, mitä sun on tarvinnut ja edelleen tarvii kestää. sun on pakko tehdä jotain, toi ei ole oikein.
miten sua siellä osastolla autettiin vai autettiinko?
miten sua siellä osastolla autettiin vai autettiinko?
tsemppiä
En kovin useasti täällä käy saati että kiinnostaisi lukea kaikkea.. Sinun tilanteesi mietityttää kovasti, kuinka sinua voisi auttaa. Tiedätkö mitä Vaikka sinulla on vaikeuksia elämässäsi niin sinä tulet selviämään kaikesta, sinusta heijastuu selkeästi ja vahvasti sisäinen voimasi. Sinä tulet elämässäsi olemaan ihana ihminen niinkuin nytkin olet. Sinun pitää uskoa, että olet todellakin hyvä ihminen ja et yhtään huono, olet hyvä ja liiankin kiltti. Kuuntele itseäsi mitä sinä haluat, se ei aina ole helppoa ja voi tuntua välillä että ihan sama ja ei sinun ajatuksilla väliä..mutta niin se ei ole. Kuuntele ensin pieniä omia ajatuksiasi, haluaisinko/jaksanko lukea tai mennä nukkumaan.. siitä se lähtee.. ja juuri pienistä asoista itseäsi kuuntelemalla tulet saamaan hyvän olon Olen itse kokenut samanmoisia mutten tietysti ihan samoja tunteita kuin sinä, mutta koen ymmärtäväni sinua. Sinä löydät "elämäsi langan ja saat vielä kaikkea hyvää elämääsi, usko vain Voin kirjoitella huomenna kanssasi täällä enemmän, nyt sinun on tärkeää yrittää ajatella jotain mitä vain keksit ihanaa ja nukahtaa niihin ihaniin ajatuksiin.. niitä on kun mietit hetken Kauniita unia ja huomiseen
Vaikka sinulla on vaikeuksia elämässäsi niin sinä tulet selviämään kaikesta, sinusta heijastuu selkeästi ja vahvasti sisäinen voimasi. Sinä tulet elämässäsi olemaan ihana ihminen niinkuin nytkin olet. Sinun pitää uskoa, että olet todellakin hyvä ihminen ja et yhtään huono, olet hyvä ja liiankin kiltti. Kuuntele itseäsi mitä sinä haluat, se ei aina ole helppoa ja voi tuntua välillä että ihan sama ja ei sinun ajatuksilla väliä..mutta niin se ei ole. Kuuntele ensin pieniä omia ajatuksiasi, haluaisinko/jaksanko lukea tai mennä nukkumaan.. siitä se lähtee.. ja juuri pienistä asoista itseäsi kuuntelemalla tulet saamaan hyvän olon Olen itse kokenut samanmoisia mutten tietysti ihan samoja tunteita kuin sinä, mutta koen ymmärtäväni sinua. Sinä löydät "elämäsi langan ja saat vielä kaikkea hyvää elämääsi, usko vain Voin kirjoitella huomenna kanssasi täällä enemmän, nyt sinun on tärkeää yrittää ajatella jotain mitä vain keksit ihanaa ja nukahtaa niihin ihaniin ajatuksiin.. niitä on kun mietit hetken Kauniita unia ja huomiseen
"äide"
Minulla on kotona ikäisesi tyttö jolla on ollut masennusta ja itsetuhoisuutta. Ihan itku tuli silmään kun luin kirjoituksiasi, kuinka pahasta olosta huolimatta yrität auttaa veljeäsikin ja puurrat kotitöitä. Tilannettasi ei nyt ilmeisesti ymmärretä kotona ja sinulta vaaditaan aivan liikaa (vaikka olisit tervekin).
Ole yhteydessä sosiaalitoimeen tai sitten marssit lääkärin päivystykseen ja sanot olevasi täysin lopussa. Kerro myös tilanne velsesi kannalta ja sano ettet jaksa enää huolehtia hänestä ja pelkäät hänen jäävän heitteille (sano että ilmoituksen teko voisi olla paikallaan). Tarvitset luultavasti sairaslomaa kouluun (ottavat huomioon opiskeluita suunnitellessa koulussa) ja sosiaalitoimen on PAKKO reakoida siihen, että sinulla ei ole ollut rahaa ostaa lääkkeitä. Joko antavat rahaa tai pakottavat vanhempasi antamaan. Sano myös suoraan, että haluat päästä nuorisokotiin asumaan. Kerro viiltelyistä ja sano ettet usko lopettavasi sitä kotona asuessa. Kerro kaikki!
Nuorisokodissa olosi voi alkaa helpottamaan nopeastikin. Lisäksi pääset jälkihuollon piiriin eli auttavat sinua löytämään kodin kun tulet täysi käiseksi ja saat tukea paperiasioissa, opiskelussa yms kunnes täytät 21 vuotta. Lisäksi monia kulujasi maksetaan tuohon 21 v asti (olettaisin, että vanhempasi eivät ehkä ole kauhean innokkaita sinua avustamaan). Eli saattaisi olla kannaltasi oikein hyvä juttu lähteä nyt nuorisokotiin.
Muista myös, että vanhempasi eivät voi estää sinua muuttamasta kotoa kun täytät 18v. vaikka olisit miten itsetuhoinen. Kuitenkin olisi hyvä, että kun muutat kotoa saisit tukea ongelmiisi jotta pärjäät omillasi.
Älä jää tuohon tilanteeseesi nyt yksin! Fysioterapeuttisikin varmasti lähtee ajamaan asiaasi kun tarpeeksi pontevasti sanot, että kotona ei kaikki ole ok ja nyt TÄYTYY tehdä jotain.
Olisi ihanaa jos tulisit päivittämään myöhemmin tilannetasi tänne jos vain jaksat. Iso huoli nousi sisälleni vaikka en sinua tunnekkaan.
Paljon jaksamista sinulle.
Ole yhteydessä sosiaalitoimeen tai sitten marssit lääkärin päivystykseen ja sanot olevasi täysin lopussa. Kerro myös tilanne velsesi kannalta ja sano ettet jaksa enää huolehtia hänestä ja pelkäät hänen jäävän heitteille (sano että ilmoituksen teko voisi olla paikallaan). Tarvitset luultavasti sairaslomaa kouluun (ottavat huomioon opiskeluita suunnitellessa koulussa) ja sosiaalitoimen on PAKKO reakoida siihen, että sinulla ei ole ollut rahaa ostaa lääkkeitä. Joko antavat rahaa tai pakottavat vanhempasi antamaan. Sano myös suoraan, että haluat päästä nuorisokotiin asumaan. Kerro viiltelyistä ja sano ettet usko lopettavasi sitä kotona asuessa. Kerro kaikki!
Nuorisokodissa olosi voi alkaa helpottamaan nopeastikin. Lisäksi pääset jälkihuollon piiriin eli auttavat sinua löytämään kodin kun tulet täysi käiseksi ja saat tukea paperiasioissa, opiskelussa yms kunnes täytät 21 vuotta. Lisäksi monia kulujasi maksetaan tuohon 21 v asti (olettaisin, että vanhempasi eivät ehkä ole kauhean innokkaita sinua avustamaan). Eli saattaisi olla kannaltasi oikein hyvä juttu lähteä nyt nuorisokotiin.
Muista myös, että vanhempasi eivät voi estää sinua muuttamasta kotoa kun täytät 18v. vaikka olisit miten itsetuhoinen. Kuitenkin olisi hyvä, että kun muutat kotoa saisit tukea ongelmiisi jotta pärjäät omillasi.
Älä jää tuohon tilanteeseesi nyt yksin! Fysioterapeuttisikin varmasti lähtee ajamaan asiaasi kun tarpeeksi pontevasti sanot, että kotona ei kaikki ole ok ja nyt TÄYTYY tehdä jotain.
Olisi ihanaa jos tulisit päivittämään myöhemmin tilannetasi tänne jos vain jaksat. Iso huoli nousi sisälleni vaikka en sinua tunnekkaan.
Paljon jaksamista sinulle.
"äide"
Nyt olet jämptinä vaan.Kiitos äide pitkästä kirjoituksesta.
Jotenkin vain sellainen olo että mua ei otettaisi tosissaan kun ei aiemminkaan ole otettu
Sellaiset asiat kuten, että et saa vanhemmiltasi rahaa lääkkeisiin tai tekemiesi kotitöiden määrä ovat asioita joihin viranomaistahojen tulisi puuttua tai muuten tekevät virkavirheen joista voi valittaa. Se, että voit niin pahoin, että viiltelet itseäsi kertoo ettei sinun ole turvallista olla kotonasi. Kotona ei voida taata sitä ettet vahingoita itseäsi. Voivat ehdottaa sairaalahoitoa ja ehkä sinun kannattaisikin mennä sinne. Voit siellä kertoa, että haluat ehdottomasti päästä nuorisokotiin.
Itseasiassa sain juuri uuden idean. Mitäs jos pakkaat reppuusi muutamat vaihtovaatteet ja selvität missä on lähin nuorten turvatalo. Siellä kuuntelevat sinua ja muistat painottaa, että jotain on tehtävä tai romahdat täydellisesti.
Sinne kuule mennään paljon pienemmistäkin syistä kuin mitä sinulla on. Sieltä alkavat järjestelemään sinulle lääkäri aikaa ja sossusta rahaa lääkkeisiin yms. Kokeilisitko sit`ä? Sinne voi soittaakin etukäteen
"vieras"
Nuorten turvatalo on hyvä idea, siellä sua ainakin kuunnellaan ja asiasi lähtisivät varmasti etenemään.
Tsemppiä sulle ja voimia, kaikki kääntyy varmasti hyväksi mutta se vaatii tosiaankin nyt ponnisteluja sulta, tässä vaiheessa. Mene nyt tonne turvataloon, jooko?
Tsemppiä sulle ja voimia, kaikki kääntyy varmasti hyväksi mutta se vaatii tosiaankin nyt ponnisteluja sulta, tässä vaiheessa. Mene nyt tonne turvataloon, jooko?
miina.
Toivottavasti sulla riittää voimia hakea apua itsellesi, koska sitä sinun kuuluu saada, varsinkin kun olet vielä alaikäinen.
Itse yrittäisin päästä koulun kuraattorille tai soittaa itse johonkin sosiaalitoimistoon, luulis et osaavat tarkemmin neuvoa minkä tuen piiriin kuulut.
Olet täysi-ikäisyyden kynnyksellä joten kannattaa pitää huolta omista oikeuksista ihan oman tulevaisuuden vuoksi. Ehkä tarvitset terapiaa ja muuta apua että pääset elämässäsi hyvään alkuun! Kouluun ja myöhemmin työelämään. Haaveile tulevaisuudesta ja koita jaksaa!
Itse yrittäisin päästä koulun kuraattorille tai soittaa itse johonkin sosiaalitoimistoon, luulis et osaavat tarkemmin neuvoa minkä tuen piiriin kuulut.
Olet täysi-ikäisyyden kynnyksellä joten kannattaa pitää huolta omista oikeuksista ihan oman tulevaisuuden vuoksi. Ehkä tarvitset terapiaa ja muuta apua että pääset elämässäsi hyvään alkuun! Kouluun ja myöhemmin työelämään. Haaveile tulevaisuudesta ja koita jaksaa!
"rrr"
Millainen opo sulla on siellä iltalukiossa? Jos tuntuu yhtään sellaiselta tyypiltä jolle pystyisit avautumaan niin varaa hänelle aika! Sanot vaikka että haluat tulla puhumaan siitä miten hankala sun on nyt keskittyä opiskeluihisi (totta) ja sitten tapaamisessa sanot että sun on nyt pakko avautua kun et tiedä mihin muuallekaan mennä, mutta tilanteesi on huono - rahajutut, liikaa duunia, vastuu veljestä, vakava masennus ilman tarvittavaa hoitoa....... Pyydä häneltä auttamaan selvittämään mistä voisi konkreettisesti lähteä hakemaan apua tilanteeseen.
Myös fysioterapeutille voi vaikka sanoa että koet ehdottomasti niin että se hoito ei ainakaan yksistään riitä muttet tiedä mistä hakea apua ja tilanne on akuutti.
Kaikille tahoille voi myös suoraan sanoa sen, että koet ettei sua ole ennen otettu vakavasti ja pelkäät sitä myös nyt. Ja että kotoa et saa tukea + äitisi saattaa myös noissa tilanteissa vähätellä kuntoasi ja kotiolojasi.
Myös fysioterapeutille voi vaikka sanoa että koet ehdottomasti niin että se hoito ei ainakaan yksistään riitä muttet tiedä mistä hakea apua ja tilanne on akuutti.
Kaikille tahoille voi myös suoraan sanoa sen, että koet ettei sua ole ennen otettu vakavasti ja pelkäät sitä myös nyt. Ja että kotoa et saa tukea + äitisi saattaa myös noissa tilanteissa vähätellä kuntoasi ja kotiolojasi.
"rrr"
Ja ÄLÄ vedä mitään lääkeyliannostusta, ethän? Jos tulee oikein heikko hetki, mieti vaikka sitä pikkuveljeäsi. Haluat varmaan nähdä hänen kasvavan ja olla osa hänen elämäänsä tulevaisuudessakin.
Olet ihan hirmu nuori vielä, sulla on täydet mahdollisuudet paljon paljon parempaan elämään vielä!
Olet ihan hirmu nuori vielä, sulla on täydet mahdollisuudet paljon paljon parempaan elämään vielä!