Mä olen usein kieltänyt lasta soittamasta isälleen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Höh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Höh"

Vieras
kun meillä on riitaa lapsen kanssa. Mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä että toiselle vanhemmalle soitellaan ja valitetaan toisesta. Lapset asuu siis mun ja isänsä luona vuoroviikoin. Tänään lapsi sitten soitti minulle että pikkusiskolla ja isillä oli riitaa vaatteista ja nyt sitten isi oli sanonut ettei vie sitä päiväkodin valokuvaukseen. Huoh... Mun mielestä isänkin pitäis hoitaa nää normaalit kinastelut lasten kanssa ilman et mun pitää sotkeentua... Mitä mieltä ootte?
 
Mun mielestä on ihan normaalia, että lapsi hakee tukea toiselta vanhemmalta, jos toisen kanssa on riitaa. Te nyt vaan satutte asumaan eri osotteissa. Mun mielestä voit antaa lapsen ihan rauhassa soitella isälleen ihan justiinsa silloin kun haluaa ja mistä syystä tahansa haluaa.
Käsittääkseni isä on kuitenkin ihan täyspäinen tyyppi????
 
Vie vanhemman auktoriteettivallan tuommoinen. En tykkää yhtään. Eri asia sitten isot asiat, joista vaaditaan molempien mielipide esim. jos lapsesi isän puolen isovanhemmat tahtoisivat viedä lapsenmukanaan Kanarialle, tulisi sinua kuulla myös. Mutta just tollaset sanaharkat ois voitava yhenkin vanhemman hoitaa.
 
Voihan se olla että lapsi ei kysynyt isältään soittamisesta mutta minua aina "uhkailee" että soittaa isille jos olen vaikka jotain kieltänyt tai lasta käskenyt niin että hänestä tuntuu epäreilulta. Isot asiat aina puhutaan vanhempien kesken ja jos lapsesta tuntuu joku asia epäreilulta vielä silloin kun menee isälleen niin selitän tilanteen. Mä olen sitä mieltä että jos isä on jotain päättänyt niin en siihen puutu vaan tuen hänen päätöstään ja sama toisinpäin. Ainoastaan tää soittelu vähän hämmentää...
 
Vie vanhemman auktoriteettivallan tuommoinen. En tykkää yhtään. Eri asia sitten isot asiat, joista vaaditaan molempien mielipide esim. jos lapsesi isän puolen isovanhemmat tahtoisivat viedä lapsenmukanaan Kanarialle, tulisi sinua kuulla myös. Mutta just tollaset sanaharkat ois voitava yhenkin vanhemman hoitaa.

Mielestäni lapsi saa aina soitella. On sen toisen vanhemman, jolle soitetaan, tehtävä olla aikuinen eikä lähteä kinasteluihin ja mustamaalamiseen mukaan. Ilmoittaa vaan topakasti, että selvitä tämä asia äitisi/isäsi kanssa. Lapset saa olla lapsia, vanhempien pitää kantaa vastuu, vaikka asuisivat eri osoitteissa.
 
Mulle otsikon lukeminen riittää tai on liiankin tarpeeksi.

En osaa kuvitella, et olisin ex- rouvani kanssa niin suurissa vihoissa, et lasten soittamisia edes yrittäisin kieltää. Tai siis päinvastoin.

Ajatuskin tuohon suuntaan herättää sisäläni asuvan hyvin vittumaisen tyypin.
 
Meidän nelosluokkalainen tyttö tekee just noin. Soittelee minulle, kun isän luona on jotain ja toisinpäin myös. Ollaan eksän kanssa puhuttu, ettei lähdetä tytön juttuihin mukaan ollenkaan. Itse olen aina todennut puhelimessa, että en voi puuttua asiaan, koska minä olen täällä ja sinä siellä. Yritän olla puhelun aikana mahdollisimman neutraali, etten vain provosoi lisää.

Nyt on pikkuhiljaa alkaneet soitot vähenemään. Tyttö on kai huomannut, ettei ole mitään hyötyä soittaa.
 
Itse olen aina todennut puhelimessa, että en voi puuttua asiaan, koska minä olen täällä ja sinä siellä. Yritän olla puhelun aikana mahdollisimman neutraali, etten vain provosoi lisää.

Suosittelen että ap ottaa saman linjan lastensa isän kanssa! :)

Samaahan tapahtuu ihan ydinperheissäkin, että toiselta vanhemmalta koitetaan saada lupaa/sympatiaa jos toinen kieltää jotain, ei vain tarvitse puhelinta siihen. Meillä pyritään hoitamaan nämä tilanteet niin että pyydetään lasta selvittämään asiansa sen kanssa jonka kanssa kinaa on, tai jos toinen on ollut tapahtumahetkellä kuuloetäisyydellä ja tietää mistä on kyse, tukee sitten sitä toista vanhempaa.

Soittamista ei kannata kieltää, mutta tehkää miehen kanssa lapselle yhdessä selväksi, että vedätte noissa jutuissa yhtä köyttä ja toinen vanhempi ei sotkeudu toisen vanhemman ja lapsen välisiin kiistoihin.
 

Similar threads

Yhteistyössä