Mä vaan itken ja itken :`(

nohjo
En nähnyt jaksoa, mutta kävin katsomassa tämän pojan esityksen vain siksi kun kaikki niin kovasti hehkuttivat kuinka kaunis ääni ja liikuttuivat. Odotin että nyt on varmaan todella kaunis ääni kun on niin paljon saanut suosiota yhden kipaleen perusteella... Mutta ei minun mielestäni ollut todellakaan mikään ihmeellinen, voisi sanoa jopa että keskinkertainen laulaja... Jatkossakin pyörätuoli tulee varmasti vaikuttamaan, eli pääsee jatkoon vain sen takia ja jos pääsee yleisöäänestykseen saakka niin saa lisä-ääniä joiltakin vain pyörätuolin takia! Todella harmi pojan takia, että joutuu säälimisen kohteeksi vaikka itse olisi kuinka reipas ja eläisi samanlaista elämää kuin muutkin....
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28936992]No itseäni kyllä säälittää nähdä lapsi pyörätuolissa, ihan luonnollinen tunnehan se on. Kyllä elämäon paljon rankempaa kun ei voi kävellä, mitä sitä kieltämään. Ihana, reipas poika oli :)[/QUOTE]

No ei se nyt ihan noin yksioikoista ole.
Monen elämä voi olla tuhannesti rankempaa vaikka eivät pyörätuolissa olisikaan ja taas pyörätuolissa oleva voi menestyä ja olla onnellinen.
Sinä säälit koska sinusta tuntuisi kamalalta joutua pyörätuoliin mutta jos oikeasti olisit siinä, haluaisitko sääliä osaksesi vai että sinua kohdeltaisi niinkuin muitakin?
 
"vieras"
Niin ja aika karu kohtalo on pojalla jos joutuu loppuelämänsä olemaan säälin kohteena, riippumatta siitä mitä itse tekee,kuinka hyvin pärjää tai menestyy.
Miksi kukaan onnellinen, pärjäävä ihminen haluaisi tulla nähdyksi ja kohdelluksi reppanana ja säälittävänä?
 
[QUOTE="vieras";28939055]Niin ja aika karu kohtalo on pojalla jos joutuu loppuelämänsä olemaan säälin kohteena, riippumatta siitä mitä itse tekee,kuinka hyvin pärjää tai menestyy.
Miksi kukaan onnellinen, pärjäävä ihminen haluaisi tulla nähdyksi ja kohdelluksi reppanana ja säälittävänä?[/QUOTE]

Kuka tässä on säälinyt poikaa? Siksikö että hän sattuu olemaan pyörätuolissa? Olen SATAVARMA, että hän noin hyvällä persoonallisuudellaan ja elämänasenteellaan elää onnellisen, tasapainoisen elämän. Kukaan ei nää häntä säälien.
 
Poika lauloi kauniisti ja puhtaasti.
Ja esitys oli koskettava, mutta jos itse olisi kuullut ainoastaan äänen, en tiedä, olisiko se ollut ihan niin koskettava. Minua kosketti myös se kyynel Elastisen silmäkulmassa ja muidenkin liikutus pojan laulaessa. Mutta se, että Elastisen liikutuksesta jauhettiin tämän päivän lehdissäkin ( siis iltapäivälehdissä ) meni minusta taas jo vähän liiotteluksi.
 
Jaa, pakko tunnustaa, että itkin yhdessä Elastisen kanssa.

Pidän noita tollasia ohjelmia vähän urpoina ja valmentajissa nyt mun inhokit (Elastinen, Mira ja Krista inhokkijärjestyksessä :D ), mutta rakastan lapsia ja lasten laulua, joten pakkohan tuota on seurata.

Ja todellakin kannatti avata telkkari eilen illalla, oli niin kauniita lapsosia ääninensä siellä laulamassa.
Erityisesti toi Niilo, jonka ääni oli upea ja koskettava katsomattakin (kuuntelin kuulokkeilla koneelta myöhemmin ja tein samalla jotain muuta, eli ääni vain kuului).
Mä en tosin edes näe mitään väärää siinä, että pyörätuoli kerää sympatioita.
 
Ihana poika
Musta siinä pojassa parasta oli aitous. Se ei muiden tapaan toistellut aikuisilta oppimiaan lauseita tai matkinut jotain fanittamaansa poptähteä, vaan oli oikeasti lapsi, joka kirkkain silmin tuli sinne omana itsenään. Pyörätuolista viis, musta se oli ihan sivuseikka. Ja ihana oli jotenkin se koko niitten perhe. Ja mainittakoon, että mä en yleensä voi edes sietää näitä kykyjenetsimiskilpailuja, samaa hehkutus älämölöä kaikki voice of finlandit ja idolssit ja talentit ja mitäniitänyton. En etenkään näitä kids-versioita. Nyt vaan kaverin luona tuli katottua.
 

Yhteistyössä