Oletko vastarannan kiiski tai oman tien kulkija?

Tuolla yhdessä vanhemmuus -ketjussa kirjoitti joku oman tien kulkemisesta.
Mulla on joskus tunne, että mulla on lähiympäristön kanssa välillä ihan hirveästi yhteistä mutta joskus tuntuu että olen kaikesta eri mieltä.

Historiaa:
Tämä trauma lähti jo ala-asteelta: muut kun kuunteli Dingoa niin meidän perhe popitti Eppuja. :xmas: Samoin NKOTB oli ehdoton ei, yläasteella.

En osaa mielistellä, vaikka tiedän että pitäisi.
Mä tykkään ns. hyvistä johtajista, mutta jos porukan johtajana sattuu olemaan joku aivan epäreilu tai omahyväinen tyyppi, niin en osaa mielistellä häntä, vaikka oman edun nimissä kannattaisi.

Olen hirveän huono pitämään omaa mielipidettä piilossa, tai mä ahdistun liikaa jostain ihan erilaisesta mielipiteestä kuin mitä mulla on. Vaikka tiedän että usein ihmissuhteiden sujuvuuden pitäisi olla tärkeämpää kuin mielipiteet.
 
Kyllä taidan olla, ja olen siitä saanut kärsiäkin. Toisaalta taas vastoin omaa näkemystäni toimimalla olisin luultavasti kärsinyt vielä enemmän. Se kirpaisee kerran kun saa jonkun vihat niskaansa, mutta jos ei kärsi katsoa itseään peilistä niin voi mennä koko elämä.
 
Olen ollut paljolti samanlainen kuin valtavirta, mutta väitän että olen ollut sitä omasta tahdostani. Jostain tykkäsin, jostain en. Ei tehnyt tiukkaa sanoa että tykkään, eikä pelottanut sanoa että en tykkää.

Pelkän erilaisuuden takia en ole halunnut olla erilainen. Se on yhtä epäaitoa kun tykätä kaikesta koska niin muutkin tekee.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
minnee
Enpä tiedä, musta nuo ei ole sama asia. Oman tiensä tallaaja voi tulla todella hyvin toimeen toisten ihmisten kanssa ja "luovia" tilanteessa kuin tilanteessa. Jokainen varmaan tuntee sen omanlaisensa tyypin, jolla on ihan oma tapansa elää, pukeutua, kulkea, puhua jne. mutta jonka kanssa on älyttömän helppo tulla toimeen ja jonka lähella on hyvä olla. Siis jotka toimivat niinkuin toimivat koska ovat ihan aidosti sellaisia kuin ovat, ja voivat sen takia hyvin. JA levittävät sitä hyvinvointia ympärilleen.

Ja sitten on näitä saakutan vastarannan kiiskiä, jotka tekee KAIKEN toisin, kuin muut tekevät ihan vaan sen toisin tekemisen takia. Siis jotka ei jotenkin koe olevansa olemassa, jos silloin tällöin toimivat samoin kuin muut tai pitävät päänsä kiinni ihan vaan siksi, ettei se oma mielipide ole paikallaan juuri siinä tilanteessa.
 
  • Tykkää
Reactions: Viikate
Olen, mutta hyvin harvoin olen joutunut konfliktitilanteisiin sen vuoksi. En peittele mielipiteitäni, vaikka ne poikkeaisivat täysin muiden paikallaolijoiden mielipiteistä, mutta yleensä en joudu siitä kärsimään. Osaan kyllä pitää mölyt mahassanikin :)
 
Täydellisen epätäydellinen
Kauneus on katsojan korvassa ja sitten olen minä jolla ei ole niitä korvia.

Väillä tuntuu että olisi rekkaa ajamassa väärään suuntaan moottoritiellä kauppakassien seassa. Välillä tulee niitä toisia rekkoja vastaan ja sitten katsotaan kumpi väistää ensin. Tosin minähän en väistä, menen vain välillä levähdysalueille :D Välillä kyllä lähtee osa autoista ajamaan perään että ihan yksin tätä tietä en kulje.
 
Doves harmaana
Mä oon aina sanonu mielipiteeni sitä kaunistelematta. Mulla on ihania ystäviä ( huom. ei kavereita) jotka rakastavat mua siitä, kun tilanteessa kuin tilanteessa on se joku joka sanoo mitä muut ei kehtaa. Ja en nyt tarkoita tällä huonokäytöksistä toimintaa vaan tilannetta jossa jokainen ajattelee samaa asiaa, mutta kukaan ei sitä vaan uskalla sanoa ääneen.
Olen totuudentorvi. Vittu eläkää sen kanssa.
 
Tarkennetaan nyt sen verran, että en minäkään vain eri mieltä olemisen ilosta ole eri mieltä tai toimi itsetarkoituksellisesti päinvastoin kuin "kaikki" muut.

Mutta se hankalan tyypin määrittely riippuu aika paljon myös määrittelijästä. Olen mm. menettänyt työpaikan koska kieltäydyin valehtelemasta, ja sen paikan pomon mielestä olin takuulla tosi ärsyttävä vänkyrä ja veemäinen ämmä. Ei minun tarkoitukseni ollut ketään vahingoittaa tai aiheuttaa mitään hirveää meteliä, mutta kun minä en kerta kaikkiaan pystynyt valehtelemaan, enkä oikeastaan edes tajunnut että sitä minulta odotettiin. Asioilla on aina puolensa, aniharva näkee ja kuulee ne kaikki.
 
Olen vastarannan kiiski niissä asioissa, mitkä menevät päin hevonpeetä ja tuntuu, ettei kukaan tee mitään muuttaakseen suuntaa. Olen oman tien kulkija aina. Edes lapsena en tehnyt asioita tietyllä tavalla vain siksi, että muut tekivät niin. Tein aina omalla tavallani. Ehkä siis olen enemmän oman tieni kulkija, en niinkään vastarannan kiiski.
 
minnee
Tarkennetaan nyt sen verran, että en minäkään vain eri mieltä olemisen ilosta ole eri mieltä tai toimi itsetarkoituksellisesti päinvastoin kuin "kaikki" muut.

Mutta se hankalan tyypin määrittely riippuu aika paljon myös määrittelijästä. Olen mm. menettänyt työpaikan koska kieltäydyin valehtelemasta, ja sen paikan pomon mielestä olin takuulla tosi ärsyttävä vänkyrä ja veemäinen ämmä. Ei minun tarkoitukseni ollut ketään vahingoittaa tai aiheuttaa mitään hirveää meteliä, mutta kun minä en kerta kaikkiaan pystynyt valehtelemaan, enkä oikeastaan edes tajunnut että sitä minulta odotettiin. Asioilla on aina puolensa, aniharva näkee ja kuulee ne kaikki.
Joo, siis tottakai on tärkeää puhua oma mielipiteensä ja olla rehellinen vaikka ympäristö ei sitä haluaisikaan. Tarkoitan enemmän näitä, jotka tavallaan valitsevat sen "oman polkunsa" aina sillä tavalla, että se menee toisin kuin muilla - oli siinä pointtia tai sitten ei. Siis näitä, jotka... mikähän olis mahdollisimman typerä esimerkki... Jos on vaikka joku harrastusporukka, jossa sovitaan että tullaan johonkin tilaisuuteen vaikka keltaisessa teepaidassa. Ja tämän yhden pitää tulla violetissa paidassa ihan vaan sen takia, että on sovittu, että kaikki pukeutuu keltaiseen. Tai eräs, joka osallistui tällaiseen hyväntekeväisyyshengessä toteutettuun juoksutapahtumaan, jossa siis tarkoituksena oli juosta tietty lenkki omaan tahtiin. Tämä eräs päätti juosta lenkin maaliviivalta lähtöpaikalle, koska kaikki muut juoksi sen normaalisti päin. (jälkimmäinen on oikeasti tapahtunut, ja tämä "eräs" toimii kaikessa tämän periaatteen mukaisesti.)

Tiedätkö? Siis näitä, jotka periaatteesta nillittää kaikkea vastaan. Jos vaikka työyhteisössä sovitaan, että tehdään asia tietyllä tapaa jotta se tulisi tehtyä edes jollain tapaa, tämä "kiiski" nillittää siitäkin, VAIKKA sovitussa toimintatavassa ei olisi mitään vikaa/laitonta/vahingollista.
 
brief
Olen hirveän huono pitämään omaa mielipidettä piilossa, tai mä ahdistun liikaa jostain ihan erilaisesta mielipiteestä kuin mitä mulla on. Vaikka tiedän että usein ihmissuhteiden sujuvuuden pitäisi olla tärkeämpää kuin mielipiteet.
Olen oman tieni kulkija, ja juuri siksi en ahdistu siitä, että muilla on omat mielipiteensä.

Kestän sen, että joku toinen ajattelee eri tavalla, kestän senkin jos useimmat tai kaikki ajattelevat eri tavalla. Ei se olisi mun oman tien kulkemista, jos ahdistuisin siitä mitä muut ajattelevat asioista. Sellainen on pelkkää kontrollinhalua ja epävarmuutta omista mielipiteistä. Mun mielipiteille ei ole muiden mielipiteet uhka.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
En ole, enkä ainakaan halua kutsua itseäni noilla nimillä.

Vastarannankiiskeksi ja/tai oman tiensä kulkijaksi itseään nimittävistä ihmisistä tulee mieleen joku erikoisuudentavoittelija, sellanen vähän rasittava ja jonka mielestä on vaan cool olla vähän erilainen.

Kaikki me syödään, paskotaan ja nukutaan.
Jokaisella meistä myös on oma polkunsa kuljettavana, vaikka laumaeläimiä olemmekin.
 
Enpä tiedä, musta nuo ei ole sama asia. Oman tiensä tallaaja voi tulla todella hyvin toimeen toisten ihmisten kanssa ja "luovia" tilanteessa kuin tilanteessa. Jokainen varmaan tuntee sen omanlaisensa tyypin, jolla on ihan oma tapansa elää, pukeutua, kulkea, puhua jne. mutta jonka kanssa on älyttömän helppo tulla toimeen ja jonka lähella on hyvä olla. Siis jotka toimivat niinkuin toimivat koska ovat ihan aidosti sellaisia kuin ovat, ja voivat sen takia hyvin. JA levittävät sitä hyvinvointia ympärilleen.

Ja sitten on näitä saakutan vastarannan kiiskiä, jotka tekee KAIKEN toisin, kuin muut tekevät ihan vaan sen toisin tekemisen takia. Siis jotka ei jotenkin koe olevansa olemassa, jos silloin tällöin toimivat samoin kuin muut tai pitävät päänsä kiinni ihan vaan siksi, ettei se oma mielipide ole paikallaan juuri siinä tilanteessa.
Tää on ihan hyvä selvennös noihin käsitteisiin. :)
 
Joskus tuntuu että silläkin on väliä, että missä välissä, tai miten alussa sen mielipiteensä sanoo. Mieheni ja äitini ovat sovittelevia ihmisiä ja nopeassa tilanteessa he antavat periksi, mutta sitten jälkikäteen saattaa heiltä kuulua marinaa "en minä tätä huonekalua tms. olisi halunnut." Mutta jos he olisivat hökäisseet heti mielipiteensä, he vaikuttaisivat ehkä kärkkäämmiltä, mitä he eivät halua.

Tietysti on taas paljonkin tilanteita joissa on viisasta antaa vaan toisen höpöttää oma mielipiteensä eikä lähteä tuomaan omaa mielipidettään, jo ihan ajansäästön takia. Kaikella on vähän aikansa.
 

Yhteistyössä