Hei te joiden lapsen/lasten nimi sanotaan eri tavalla kuin se kirjoitetaan!

[Suvi88]

Asun Espanjassa joten oman nimeni tavaamiseen olen tottunut, varsinkin sukunimeen menee hermot kun siinä on kolme ä:tä kansainvälisessä aakkostossahan Ä kirjoitetaan AE:na eli viel vaikeemman näkönen on sitte sukunimi siinä vaiheessa.. Hermot menee, ajattelinki vaihtaa Ä:t A:ksi ihan virallisesti niin helpottais.
Mutta siis etunimet, ensimmäistä lastamme odotan ja nimeä tässä ollaan mietitty. Pitäis olla sellainen, joka sopisi sekä espanjalaisen että suomalaisen suuhun. Tästä syystä lähes kaikki suomalaiset nimet on vaihtoehdoista poissa samantien, valitettavasti kyllä. Espanjalaisittainhan siis esimerkiksi J sanotaan H:na ja H:ta ei sanota ollenkaan ja LL sanotaan J:nä eli ei voi olla Johanna, Milla tai mikään muukaan joissa nämä kirjaimet olisi.. Ei siis olla Suomeen muuttamassa varmaan koskaan(vaikka eihän sitä koskaan tiedä..) mutta olisi tytölle hankalaa olla täällä kun ei kukaan osaisi kirjoittaa hänen nimeään saatika lausua sitä oikein.
Perus espanjalaisetkaan nimet ei oikein sytytä minua eikä miestäni eli jotain kansainvälisempää ollaan nyt mietitty. Voisipa melkein sanoa, että moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä eli monet nimet ovat tosi kauniita kirjoitusasussaan, mutta sanoessa todella vaikeita suomalaisille eikä sanottaessa kukaan tajua mites se nyt kirjoitetaankaan. On ollut niin helppoa olla Suvina Suomessa kun tarpeeksi lyhyt ja kaikki tietää miten kirjoitetaan. Itse siis jättäisin mieluummin kaikki oudommat nimet ja vaikeasti kirjoitettavat väliin, ihan lapsen omaksi parhaaksi.

 

["vieras"]

Ethän sinä voi tuota äng-äännettä tähän vertaukseksi vetää! Tosi ontuvaa!
Tottakai kengät lausutaan erilailla, kuin kenkä. Niin, mitä yrität tällä selittää? Kumpikin muoto silti lausutaan juuri kuten on kirjoitettukin.

No eihän tuo pidä edes paikkansa!
En lausu sanaa kenkä niin kuin se tavun mukaan tulisi lausua ken ja kä. Kyllä siihen väliin tulee äng, eli näkymätön g. Tuskin kukaan suomea hyvin puhuva lausuu ken-kä.

 

["vieras"]

Asun Espanjassa joten oman nimeni tavaamiseen olen tottunut, varsinkin sukunimeen menee hermot kun siinä on kolme ä:tä kansainvälisessä aakkostossahan Ä kirjoitetaan AE:na eli viel vaikeemman näkönen on sitte sukunimi siinä vaiheessa.. Hermot menee, ajattelinki vaihtaa Ä:t A:ksi ihan virallisesti niin helpottais.
Mutta siis etunimet, ensimmäistä lastamme odotan ja nimeä tässä ollaan mietitty. Pitäis olla sellainen, joka sopisi sekä espanjalaisen että suomalaisen suuhun. Tästä syystä lähes kaikki suomalaiset nimet on vaihtoehdoista poissa samantien, valitettavasti kyllä. Espanjalaisittainhan siis esimerkiksi J sanotaan H:na ja H:ta ei sanota ollenkaan ja LL sanotaan J:nä eli ei voi olla Johanna, Milla tai mikään muukaan joissa nämä kirjaimet olisi.. Ei siis olla Suomeen muuttamassa varmaan koskaan(vaikka eihän sitä koskaan tiedä..) mutta olisi tytölle hankalaa olla täällä kun ei kukaan osaisi kirjoittaa hänen nimeään saatika lausua sitä oikein.
Perus espanjalaisetkaan nimet ei oikein sytytä minua eikä miestäni eli jotain kansainvälisempää ollaan nyt mietitty. Voisipa melkein sanoa, että moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä eli monet nimet ovat tosi kauniita kirjoitusasussaan, mutta sanoessa todella vaikeita suomalaisille eikä sanottaessa kukaan tajua mites se nyt kirjoitetaankaan. On ollut niin helppoa olla Suvina Suomessa kun tarpeeksi lyhyt ja kaikki tietää miten kirjoitetaan. Itse siis jättäisin mieluummin kaikki oudommat nimet ja vaikeasti kirjoitettavat väliin, ihan lapsen omaksi parhaaksi.

No mutta hyviä kansainvälisiä tytön nimiä on suomalainenkin kalenteri pullollaan!

Sara, Maria (espanjassa vaan usein miehinen nimi, ainakin yhden Jose Marian tunnen), Amanda, Disa, Laura, Matilda, Aurora, Silvia, Marianne, Ethel, Vivian, Viveka, Sofia, Lydia, Nora, Elsa, Saga, Nina, Tina, Sabina, Agatha, Lucia, Daniela, Anna, Eva, Frida...

Voiko noista nyt kovin montaa lausua ihan kamalsti väärin? Ja ihan suomalaisia perusnimiä kuitenkin.

 

["Vieras"]

Mä uskon kans että ei ehkä kannata miettiä tuollaista liikaa. Voihan olla että pohditte nimeä pitkään tuon pohjalta, ja sitten kuitenkin käy niin että lapsi ei opi sanomaan s tai r tai jotain muuta kirjainta ja nimensä lausuu kuitenkin väärin.

 

["vieras"]

Ei ole harmittanut lasten nimet mitä väliä lausutaanko yhdellä vai kahdella ee:llä

 

[Suvi88]

[QUOTE="vieras";28890733]No mutta hyviä kansainvälisiä tytön nimiä on suomalainenkin kalenteri pullollaan!

Sara, Maria (espanjassa vaan usein miehinen nimi, ainakin yhden Jose Marian tunnen), Amanda, Disa, Laura, Matilda, Aurora, Silvia, Marianne, Ethel, Vivian, Viveka, Sofia, Lydia, Nora, Elsa, Saga, Nina, Tina, Sabina, Agatha, Lucia, Daniela, Anna, Eva, Frida...

Voiko noista nyt kovin montaa lausua ihan kamalsti väärin? Ja ihan suomalaisia perusnimiä kuitenkin.[/QUOTE]

Eipä noista nimistä lähes yksikään ole suomalainen nimi, suurin osa tulee latinasta eli siis lähempänä espanjalaisia nimiä kuin suomalaisia eli vaikka nimi löytyykin suomalaisesta kalenterista, ei se tee nimestä suomalaista. Siksi siis sanoinkin, että kansainvälinen nimi joita juuri luettelitkin ison kasan. Mutta juuri sellaiset suomalaiset nimet, joista itse pitäisin eivät kyllä espanjalaisten suussa kuulosta yhtään kivalta, itsekin olen huomannut. Isoäitini nimi on Elle ja tästä nimestä pitäisin kovasti tai vaihtoehtoisesti Ella, mutta sehän lausutaan täällä Eja joten ei oikein käy ja nimeen vaikuttaa tietenkin myös tämä tytön isä, eli suomalaiset nimet kuulostaa hänen korvaansa hyvin omituisilta niin enhän nyt sellaista voi pakottaa laittamaan jos ei toinen tykkää.

 

[ei outoa nimeä omalle lapselle]

Minullapa on suomenruotsalainen kaveri, jonka nimi on Mona-Lisa. Arvatkaapa ärsyttääkö häntä jos nimensä lausutaan, kuten se ruottalaisittain kuuluisi ´Munaliisa´ ;D

 

[satutytti]

Mulla ja meijän esikoisella on nimi niin, että kirjoitetaan esim. yhdellä e:llä mutta lausutaan kahdella e:llä. Itse en oo koskaan kokenu ongelmia sen suhteen, paitsi sillon jos joku kirjoittaa sen niin saa sanoo usein että yhdellä eikä kahdella. Esikoiselle kun valittiin nimi niin pappi oli kauhuissaan että lapsi saa kärsiä paljon nimestä kun ei kukaan tiedä miten se lausutaan. Lapsen nimi on siis Nea ja on kuulemma aivan liian vaikee kun kaikille pitää erikseen selittää että kirjotetaan yhdellä ja lausutaan kahdella. Toisaalta pian ton jälkeen tuo nimi on tullut niin suosituksi että ei taida sitä ongelmaa enää tulla.

 

[sfsfda]

Meidän tytöllä taas on erikoinen nimi joka lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, mutta kukaan ei ole vielä osannut kirjoittaa nimeä oikein tai lausua oikein. huoh Monesti on esim lääkäri kysynyt että kuinka nimi lausutaan ja en ymmärrä mikä siinä on ongelma, lausutaan niinkuin kirjoitetaan ja kyse ei ole kuitenkaan oikeasti omituisesta ulkomaalaisesta nimestä..

 

["vieras"]

koska se on suomenkielen mukaista.
Jos nimi kirjoitetaan "Ida" -> lausun sen tietenkin "Ida".
Jos nimi kirjoitetaan "Iida" -> lausun sen silloin "Iida".
Oletan, että kyllä vanhemmat ovat nimeä valitessaan osanneet päättää, onko se lapsi nyt sitten Ida vai Iida. Ja käytän sitä nimeä, mikä papereissa lukee.

Sen vuoksihan voimme käyttää kirjaimia, jotta saamme sellaiset nimet lapsille, kuin haluamme heitä kutsuttavan. Miksi nimi, joka nimenomaan kuuluu, pitää kirjoittaa eritavoin, kuin se on tarkoitus lausua? Jos joku haluaa puhutellaa lastaan Neaksi, niin antakoon nimeksi Nea, ja jos joku toinen tahtoo lastaan kutsuttavan Neeaksi, niin Neea se sitten olkoon.

Näin toimii suomenkieli..toimisivatpa suomalaisetkin niin. Vaan jotenkin täytyy aina yrittää hienostella.

Ymmärrän pointtisi silloin jos kyse on täysin suomalaisista ihmisistä, mutta täytyy muistaa että nykyään on todella paljon perheitä, joissa on myös toinen kieli ja kulttuuri. Esim. jos on vaikka suomi-jenkki perhe, joka asuu milloin Suomessa, milloin Jenkeissä niin onhan se tietysti järkevämpää antaa tytölle nimeksi Mia kuin Miia.

Tai sitten on sellaisia kuin meidän perhe: Olemme mieheni kanssa kumpikin aika lailla sata prosenttisesti suomalaista verta ja meillä on ihan suomalainen sukunimi, mutta mieheni on syntynyt ulkomailla ja asunut siellä aikuiseksi asti. Voitte kuvitella ettei hänessä ole muuta suomalaista kuin nimi ja veri. Hän ei osannut edes kunnolla suomea muuttaessaan Suomeen, joten tietenkin kieli, kulttuuri ja myös nimet, joihin hän on synnyinmaassaan tottunut, tuntuvat tutummilta kuin Suomen.

 

["vieras"]

Eipä noista nimistä lähes yksikään ole suomalainen nimi, suurin osa tulee latinasta eli siis lähempänä espanjalaisia nimiä kuin suomalaisia eli vaikka nimi löytyykin suomalaisesta kalenterista, ei se tee nimestä suomalaista. Siksi siis sanoinkin, että kansainvälinen nimi joita juuri luettelitkin ison kasan. Mutta juuri sellaiset suomalaiset nimet, joista itse pitäisin eivät kyllä espanjalaisten suussa kuulosta yhtään kivalta, itsekin olen huomannut. Isoäitini nimi on Elle ja tästä nimestä pitäisin kovasti tai vaihtoehtoisesti Ella, mutta sehän lausutaan täällä Eja joten ei oikein käy ja nimeen vaikuttaa tietenkin myös tämä tytön isä, eli suomalaiset nimet kuulostaa hänen korvaansa hyvin omituisilta niin enhän nyt sellaista voi pakottaa laittamaan jos ei toinen tykkää.

No eipä Elle ole kovin suomalainen nimi. Mutta mikä sitten olisi? Maija? Liisa? Pirkko? Riitta? On joo, vaikeita lausua missä tahansa muualla kuin suomessa. Hassua jos haluaa juuri siellä ulkomailla asuessa sen supisuomalasen nimen lapselle antaa
Mutta kaikki nuo mainitsemani on suomalaisessa kalenterissa mainittu ja näin ollen hyväksytty suomalaisiksi nimksi. Esimerkkinä tuo Laura on hyvinkin kansainvälinen nimi ja taipuu hyvin myös suomeksi. Sitä et tule varmaan koskaan saavuttamaan minkään nimen kohdalla että se lausuttaisiin kaikissa kulttureissa samalla tavalla. Silti, voihan sitä kokeilla.
Miten siellä lausuttaisiin sellainen suomalainen nimi kuin Naimi?

 

[Tír na nÓg]

Mulla taas on perinteinen, vanha suomalainen nimi. Kiitos nykyisten ceellä sössöttäjien multa aina kysytään tuleeko ceellä vai koolla. Voi vattu

Lasteni nimet ovat kansainväliset, mutta sopii sellaisenaankin suomalaiseen puheeseem, englanniksi lausutaan vaan hieman kauniimmin, mitä tuosta nipottamaan. Vaikka suomalaiset ei tunnu osaavan lausua nimen alkuperäismuotoa vaan sitä muotiväännöstä tarjoavat aina, se jotenkin inhottaa kun ei tässä mitään omituisen kuuloisia janicia wilmaliinoja olla nimetty.

 

[tasmis]

Lapsillani on ihan tavalliset etunimet ja tulevallekkin on tulossa ihan tavallinen etunimi. Itsellani on taasen nimi joka kirjotetaan yhdellä iillä mutta sanotaan kahdella ja mua ärsyttää suunnattomasti jos joku sanoo sen yhdellä Sukunimenikään ei ole niitä helpoimpia, aikanaan olen joutunu tyttönimeni tavaamaan ja silti meni aina väärin ja edelleen tavaan , eron jälkeen totesinkin et ihan sama kumpi sukunimi mulla on kun aina sen kuitenkin tavaan, nykyinen ehkä kirjoitetaan tavaamisen jälkeen sentään mahdollisesti oikein Nykyisellä miehellä onkin tavallinen suomalainen sukunimi jos joskus mennään naimisiin jos sen haluan ottaa.

 

[kerrohan]

suomen kieliopin mukaan sana lausutaan kuten kirjoitetaan

Miten sana "menepäs" lausutaan?

 

["vieras"]

Näinpä. Kun ei voi aina tietää, miten kukakin toivoisi sitä pilttiään kutsuttavan, kun se nimi saattaakin olla ihan joku muu, kuin miksi sitä esim. kasteilmoituksen pohjalta luulisi.. Ei siinä ole mitään epäkohteliasta, että kutsuu lasta virallisella nimellään. Erheiden välttämiseksi, ja ihan sen vuoksi, että Suomessa ollaan, voi nimet lausua juuri niin, kuten ne kirjoitetaan.

Mutta jos lapsi itse tai lapsen äiti korjaa, että: "se nimi itseasiassa sanotaan meillä näin", niin kai silloin alat sanoa lapsen nimen toivotulla tavalla?

 

["vieras"]

Meidän tytöllä taas on erikoinen nimi joka lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, mutta kukaan ei ole vielä osannut kirjoittaa nimeä oikein tai lausua oikein. huoh Monesti on esim lääkäri kysynyt että kuinka nimi lausutaan ja en ymmärrä mikä siinä on ongelma, lausutaan niinkuin kirjoitetaan ja kyse ei ole kuitenkaan oikeasti omituisesta ulkomaalaisesta nimestä..

Kiinnostaisi tietää mikä nimi on kyseessä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28891649]Kiinnostaisi tietää mikä nimi on kyseessä?[/QUOTE]
Joku Pompolina varmaan.

 

[Suvi88]

[QUOTE="vieras";28891019]
No eipä Elle ole kovin suomalainen nimi. Mutta mikä sitten olisi? Maija? Liisa? Pirkko? Riitta? On joo, vaikeita lausua missä tahansa muualla kuin suomessa. Hassua jos haluaa juuri siellä ulkomailla asuessa sen supisuomalasen nimen lapselle antaa
Mutta kaikki nuo mainitsemani on suomalaisessa kalenterissa mainittu ja näin ollen hyväksytty suomalaisiksi nimksi. Esimerkkinä tuo Laura on hyvinkin kansainvälinen nimi ja taipuu hyvin myös suomeksi. Sitä et tule varmaan koskaan saavuttamaan minkään nimen kohdalla että se lausuttaisiin kaikissa kulttureissa samalla tavalla. Silti, voihan sitä kokeilla.
Miten siellä lausuttaisiin sellainen suomalainen nimi kuin Naimi? [/QUOTE]

En sanonutkaan, että Elle on suomalainen nimi, tarkoitin vaan miten kivatkin nimet vaihtuu toisella kielellä erilaisiksi ja kuten sanoin, ollaan mietitty kansainvälisiä nimiä tytölle.
Suomalaiseen kalenteriin pääsee nimet, joita on annettu vähintään 500 lapselle etunimeksi. Tämä ei kuitenkaan tee nimistä "suomalaisia". Esimerkiksi Laura on hyvin yleinen Suomessa, mutta on latinalainen nimi alunperin tällaiset nimet lasken kansainvälisiksi, koska ovat yleisiä ympäri maailmaa. Useimmat nimethän maailmassa tulevat kreikasta(Sofia), latinasta(Laura), raamatusta(Sara), hepreasta, arabiasta jne.
Kylläpä erikoisen nimen keksit, en ikinä ole edes kuullut nimeä Naimi Väestörekisterin mukaan viimeisen 50 vuoden aikana annettu alle 40 hengelle, enemmän joskus 1900-luvun alussa. Mutta kait se sanotaan ihan Naimi, eipä tommosesta nyt voi mitään alkaa vääntelemään eniten muunnoksia nimissähän aiheuttaa juuri C, G, H, J, Y jotka lausutaan eri tavalla eri kielillä. Esimerkiksi kenen mummo osaisi lausua nimen Georgia kuten se oikeasti tulisi lausua
Itse pitäisin suomalaisista nimistä kuten Venla, Lotta, Oona, Aamu, Ilona, Kielo, Annukka, Lumi, Milla, Pinja, Säde, Sini.. Mutta mieheni korvaan nämä kuulostavat liian oudoilta ja espanjassa kaksoisvokaalit ja -konsonantit ovat melko harvinaisia, yritäpä siinä sitten selittää että eikun siihen tulee kaksi O:ta tai kaksi N:ää oma kolmas nimeni on Annukka ja miestäni huvittaa aina sanoa koko nimeni, painottaen hurjasti molempia N:iä ja K:ta

 

["vieras"]

Asun Espanjassa joten oman nimeni tavaamiseen olen tottunut, varsinkin sukunimeen menee hermot kun siinä on kolme ä:tä kansainvälisessä aakkostossahan Ä kirjoitetaan AE:na eli viel vaikeemman näkönen on sitte sukunimi siinä vaiheessa.. Hermot menee, ajattelinki vaihtaa Ä:t A:ksi ihan virallisesti niin helpottais.
Mutta siis etunimet, ensimmäistä lastamme odotan ja nimeä tässä ollaan mietitty. Pitäis olla sellainen, joka sopisi sekä espanjalaisen että suomalaisen suuhun. Tästä syystä lähes kaikki suomalaiset nimet on vaihtoehdoista poissa samantien, valitettavasti kyllä. Espanjalaisittainhan siis esimerkiksi J sanotaan H:na ja H:ta ei sanota ollenkaan ja LL sanotaan J:nä eli ei voi olla Johanna, Milla tai mikään muukaan joissa nämä kirjaimet olisi.. Ei siis olla Suomeen muuttamassa varmaan koskaan(vaikka eihän sitä koskaan tiedä..) mutta olisi tytölle hankalaa olla täällä kun ei kukaan osaisi kirjoittaa hänen nimeään saatika lausua sitä oikein.
Perus espanjalaisetkaan nimet ei oikein sytytä minua eikä miestäni eli jotain kansainvälisempää ollaan nyt mietitty. Voisipa melkein sanoa, että moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä eli monet nimet ovat tosi kauniita kirjoitusasussaan, mutta sanoessa todella vaikeita suomalaisille eikä sanottaessa kukaan tajua mites se nyt kirjoitetaankaan. On ollut niin helppoa olla Suvina Suomessa kun tarpeeksi lyhyt ja kaikki tietää miten kirjoitetaan. Itse siis jättäisin mieluummin kaikki oudommat nimet ja vaikeasti kirjoitettavat väliin, ihan lapsen omaksi parhaaksi.

Tiedän tilanteen kun minun mies on Etelä-Amerikasta. Tytönnimiä löytyy kuitenkin ihan mukavasti molemmille kielille: Amanda, Matilda, Emma, Amalia, Daniela, Elena, Elisa, Emilia, Ester, Irene, Laura, Isabel, Miriam, Olivia, Paula, Pia, Sara ja Sofia...Siinä ainakin joitakin nimiä, mitkä toimii molemmissa maissa. Poikien nimet onkin sitten vähän hankalampi juttu, mut niitäkin on muutama, esim: Nestor, Aaron, Daniel, Elias, Gabriel, Robin, Samuel ja Sebastian

 

[BootyPeppi]

Poikani nimi kirjoitetaan Y:llä mutta lausutaan J kirjaimena. Sitä yritetään kirjoittaa A tai J kirjaimella.

 

[äippä13]

Mun siskolla ja veljellä on nimet, jotka sinänsä ovat lyhyet ja simppelit. Heillä on ulkomaalainen isä ja tämä on nimissä huomioitu, on yritetty että nimet ovat helopot molemmissa maissa. Eli veljen nimi on tyyliin "Karim". Ja siskon "Rosa". Molemmissa on ollut ongelmansa, pojan nimeksi helposti tulee "Kari" ja siskoa sanotaan sinnikkäästi "Roosaksi" ja jopa "Ruusaksi"

 

[Suvi88]

Tyttären nimi on Safiyah, lausutaan Safia (oikeaoppinen lausuminen olisi kaiketi Safiiyatun) ja ihmiset usein kuulevat sen Sofiana. Olen jo tottunut tavaamaan nimen kaikille ja moni lausuu sen kuten kirjoitetaan. Tyttö oli itse muistaakseni tokalla luokalla tehnyt nimilapun sijaista varten ääntämisasun mukaisesti. Ei ole häirinnyt pahasti näiden yli 12 vuoden aikana.

Tätä oikeaoppista lausumistapaa, jonka kirjoitit en oikein ymmärrä. SafiiyaTUN? Miksi tämä TUN muka loppuun? Netistä löytämäni lausumistapa on sa-FEE-ah ja näin itsekin olisin sen lausunut ilman ohjeita.

 

["vieras"]

No mitäs mieltä olette vaikka tuosta Amelie nimestä, josta on tullut Suomessakin melko suosittu nimi 2000-luvulla? Sehän lausutaan suomenkielen ääntämisen vastaisella tavalla ja kuitenkin se nimi on ollut nousussa. Luulisi siis toimivan täällä melko hyvin, vai onko Suomessa oikeesti ihmisiä, jotka lausuisi sen kuten kirjoitetaan?

 

[Milla Makia]

Mieheni on ranskalainen ja asumme Englannissa eli tyton nimen taytyi sopia kolmeen maahan. Loysimmmekin lyhyen ja ytimekkaan nimen joka lausutaan lahes kuten kirjoitetaan Ranskassa ja Suomessa, mutta meille ei tullut mieleenkaan etta Englantilaiset onnistuvat vaantamaan tamankin nimen aivan erilaiseksi. Eli taalla saan olla koko ajan korjaamassa. Tyton nimi on siis Ines (ranskassa inees, suomeessa iines, englannissa aines tai injes.)

 

["vieras"]

Mieheni on ranskalainen ja asumme Englannissa eli tyton nimen taytyi sopia kolmeen maahan. Loysimmmekin lyhyen ja ytimekkaan nimen joka lausutaan lahes kuten kirjoitetaan Ranskassa ja Suomessa, mutta meille ei tullut mieleenkaan etta Englantilaiset onnistuvat vaantamaan tamankin nimen aivan erilaiseksi. Eli taalla saan olla koko ajan korjaamassa. Tyton nimi on siis Ines (ranskassa inees, suomeessa iines, englannissa aines tai injes.)

Oli teillä aika paljon haastetta kun nimen piti sopia kolmeen kieleen. Tuo Ines nimi on muuten myös Espanjassa ja sanotaan siellä myös Inees. Se on kurjaa jos kokee ettei nimivalinta mennyt ihan nappiin. Aina ei nimeä antaessa osaa ottaa kaikkee huomioon.