Ei uskonnollisilla on kykyä ja halua kriittiseen ajatteluun sekä erilaisten motiivien tarkasteluun sekä objektiiviseen ajatteluun. Tämä johtuu siitä, että kaikki uskomusjärjestelmät edellyttävät tiettyä fundamentalismia kannattajiltaan, ja tämä "oikea, puhdasoppinen hurskaus" toisinsanoen tekee kriittisen ajattelun ja omien älyllisten resurssien käyttämisen tietyiltä osin mahdottomaksi jopa rangaistuksen uhalla. Olkoonkin se rangaistus mikä hyvänsä (vrt. synnin palkka on kuolema), tiukassa otteessaan yksilöä pitävä uskomusjärjestelmä rakentaa arvovankilan, josta karkaamista pidetään suurimpana mahdollisen syntinä. On vain yksi jumala, älä pidä muita jumalia. Tällaiseen pohdintaan antautuminenkin on jo pelottavaa: jumalahan lukee ajatukset.
Monissa länsimaissakin harjoitetuissa uskonsuunnissa ja herätysliikkeissä kouluttautumista pidetään maallistumisena ja sielun avaamista saatanalle. Oikeastaan koko uskonnon harjoittamisen kulmakivi monissa järjestelmissä on juuri nöyränä pysyminen, tosiusko ilman kyseenalaistamista.
Tällaisen maailmankuvan omaavilla ihmisillä on ymmärrettävästi vaikeaa murtautua psykologisesta vankilastaan ja yhtäkkiä ottaa (tai löytää ja yllättää itsensäkin) älyllinen kapasiteettinsa käyttöönsä. Näin ollen siis jos ajatellaan, että älykkyys on syntymälahja, on epärealistista ajatella kaikkien vähemmän älykkäiden kääntyvän uskoon jossakin vaiheessa elämäänsä. Mieluummin ajattelisin, että uskoon voimakkaasti tukeutuvien ihmisten lähtökohtaisesti korkeakin äly jää käyttämättä, näivettyy, koska sille ei ole enää tarvetta siinä merkityksessä kuin yhteiskunnallisesti länsimaissa älyä arvostetaan. Uskonto passivoi aivotoimintaa, koska kaikki oikeasti tärkeänä pidettävä ajatustyö ulkoistetaan jumalalle. "Teidän ei tarvitse tietää mitään, minä tiedän kaiken."
