Puhumattakaan siitä kuinka paljon energiaa vapautuu, kun ei tarvitse enää passata ja elättää masentunutta, pitkäaikaistyöytöntä miestä, joka katsoo oikeudekseen harrastaa päivitäin henkistä väkivaltaa.Eri asia.
On tyystin erilaista elää lapsen kanssa 24/7 kahdestaan, kuin että normaalisti elät perheenä ja sitten siitä katoaa se toinen aikuinen vaikka työreissulle tjtn.
Ne lapset kun on erilaisia ja joillakin ei ole KETÄÄN joka auttaisi niiden hoidossa tai missään muussakaan. Voi vähän avata niitä silmiä...Kiitos kysymästä, hyvin jaksetaan. Mä jaksan aina ihmetellä näitä "mä en jaksa, kun mies on ollu pois 5 päivää ja mä oon ihan yksin"-ruikuttajia. Sori vaan, siltä se mun mielestä kuulostaa. Onko ne lapset niin hirvee taakka kannettavaks, ettei yksin jaksa?
Mun ex oli välillä pitkiäkin aikoja pois, pisin aika tais olla 6 viikkoa ulkomailla. Kertaakaan ei tullu mieleen itkeä, että mä en jaksa yksin näitä lapsia. Onhan mun elämässä herranjestas muitakin ihmisiä, sitten vaan soittoa niille, että ny jeesimään, jos tuntuu, että tarvii apua johonkin.
Niin, mistäköhän kenenkin kohdalla..ujoudesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta, puolison kuolemasta, asuinpaikkakunnan muutoksesta, kyvyttömyydestä luoda kontakteja ihimisiin...Kyllä, jos on niin yksin, ettei ole ketään auttamassa, voisi avata silmänsä ja miettiä mistä se johtuu.
Jos puoliso kuolee ja jää yksin, totaalisen yksin, niin missä vika, että jää yksin? Missä kaikki kaverit ja sukulaiset sillon on? Asuinpaikkakunnan muutoksesta? No alkuun käy syyksi, mutta kyllä aikuisenakin luodaan uusia suhteita. Ujous, no senkin yli pääsee, jos tarpeeksi yrittää, tiedän omasta kokemuksesta. Ja jos on yksin, niin kannattaahan se miettiä, mistä se johtuu ja mitä sille mahdollisesti ois tehtävissä.Niin, mistäköhän kenenkin kohdalla..ujoudesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta, puolison kuolemasta, asuinpaikkakunnan muutoksesta, kyvyttömyydestä luoda kontakteja ihimisiin...
Et nyt osaa katsoa tätä asiaa kuin omalta kantiltasi.Jos puoliso kuolee ja jää yksin, totaalisen yksin, niin missä vika, että jää yksin? Missä kaikki kaverit ja sukulaiset sillon on? Asuinpaikkakunnan muutoksesta? No alkuun käy syyksi, mutta kyllä aikuisenakin luodaan uusia suhteita. Ujous, no senkin yli pääsee, jos tarpeeksi yrittää, tiedän omasta kokemuksesta. Ja jos on yksin, niin kannattaahan se miettiä, mistä se johtuu ja mitä sille mahdollisesti ois tehtävissä.
Tää voi tulla sulle nyt melkoisena yllätyksenä, mutta kaikilla ei niitä sukulaisiakaan ympärillä isoa laumaa ole. Mulla on vain muutama sukulainen ja puolet heistäkin on joko alkoholisteja tai mielenterveyspotilaita...paljonko luulet heistä olevan apua?Jos puoliso kuolee ja jää yksin, totaalisen yksin, niin missä vika, että jää yksin? Missä kaikki kaverit ja sukulaiset sillon on? Asuinpaikkakunnan muutoksesta? No alkuun käy syyksi, mutta kyllä aikuisenakin luodaan uusia suhteita. Ujous, no senkin yli pääsee, jos tarpeeksi yrittää, tiedän omasta kokemuksesta. Ja jos on yksin, niin kannattaahan se miettiä, mistä se johtuu ja mitä sille mahdollisesti ois tehtävissä.
Mä en edes ole itse tuossa tilanteessa mutta mä pystyn ymmärtämään ihmisiä jotka ovat ja näkemään ettei kaikki toimi niin kuin mä eikä kaikki aina mene täydellisesti. Mutta sä et näe muita kuin oman napasi.Kyllä, jos on niin yksin, ettei ole ketään auttamassa, voisi avata silmänsä ja miettiä mistä se johtuu.
Melekonen emäntä sulla... ilmeisesti ei tapaa enää lapsiaan?Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28840159:Yyhoona elämä on paljon helpompaa ja parempaa kuin mitä se oli aikoinaan aviossa. Lapsillekin se on paljon parempaa. Ei tarvitse hoivata ja passata toista, ei pelätä milloin se hermostuu lapsille, ei pelätä missä se on ja mitä tekee tai milloin tulee tai tekeekö se jotain itselleen. Lapset ei uskaltaneet paljon puhua tai leikkiä kun äiti oli kotona. Joten erittäin hyvä olla näin yyhoona