"vieras"
Kaikki he yököttävät minua jostain syystä. Sisarukset, vanhemmat ja muut. Myös lapsien isä ja hänen siskonsa perheineen ja vanhemmat.
Äitini, jota en ole nähnyt muutamaan vuoteen luulee, että viimestään lapsien rippijuhlissa hän näkee minut. En todellakaan aio järjestää mitään vitun rippijuhlia, varsinkaan sellaisia mihin sukulaiset ovat tervetulleita. Olen menossa naimisiin, heillä ei ole mitään tietoa, että minulla on edes mies. Toivon vaan, että lapset eivät kerro asioitani heille.
Mielestäni entinen perheeni pilasi lapsuuteni ja nuoruuteni. Ovat myös tyhmiä ja yksinkertaisia. No isäni ei ole, ja hän on ihan ok, mutta emme rakasta toisiamme. Se on äitini vika, joka ajoi isän luotani pois useaksi vuodeksi, emme löytäneet tämän jälkeen enää yhteistä säveltä. Minun on hirveän vaikea uskoa, että sisarukseni olisivat minulle oikeasti biologista sukua. Niin helvetin erinäköisiä yksinkertaisia reppanoita he ovat.
Voitte tietenkin keskittyä vaan haukkumaan minua, haukuinhan minä jo sukulaiseni. Totuus on kuitenkin se, että äitini ei huolehtinut minusta ja antoi ainoastaan turvattoman lapsuuden/nuoruuden. Isäni antoi periksi liian äkkiä, eikä ottanut selville minkälaisissa oloissa jouduimme elämään.
Sisarukseni haukkuivat minua ja pettivät luottamukseni monelle tavalla. Esimerkiksi yksi siskoni huorasi poikaystäväni kanssa. Yritti aina kaikkia miehiäni, ja exiäni. Myönnän, että kerran kiehahti, että latasin siskoa turpaan ihan kunnolla. Kun näin hänet viimeksi, tuli sama tunne taas, että haluan läjäyttää tuota rumaa naamaa. Sitten tajusin, etten voi olla tekemisissä hänenkään kanssaan, koska saa aikaan tuollaisia tuntemuksia. En kuitenkaan muuten ole yhtään väkivaltainen ihminen.
Mutta helvetin vihainen ole aina välillä, mutta eiköhän se tästä tasaannu kun saan nuo hirveät ihmiset mielestäni pois. Ehkä he tajuavat pian, ettei minuun kannata ottaa yhteyttä. Kun muutan tästä, pidän huolen etteivät he saa uutta osoitettani tietoonsa, numeron aion vaihtaa myös.
Äitini, jota en ole nähnyt muutamaan vuoteen luulee, että viimestään lapsien rippijuhlissa hän näkee minut. En todellakaan aio järjestää mitään vitun rippijuhlia, varsinkaan sellaisia mihin sukulaiset ovat tervetulleita. Olen menossa naimisiin, heillä ei ole mitään tietoa, että minulla on edes mies. Toivon vaan, että lapset eivät kerro asioitani heille.
Mielestäni entinen perheeni pilasi lapsuuteni ja nuoruuteni. Ovat myös tyhmiä ja yksinkertaisia. No isäni ei ole, ja hän on ihan ok, mutta emme rakasta toisiamme. Se on äitini vika, joka ajoi isän luotani pois useaksi vuodeksi, emme löytäneet tämän jälkeen enää yhteistä säveltä. Minun on hirveän vaikea uskoa, että sisarukseni olisivat minulle oikeasti biologista sukua. Niin helvetin erinäköisiä yksinkertaisia reppanoita he ovat.
Voitte tietenkin keskittyä vaan haukkumaan minua, haukuinhan minä jo sukulaiseni. Totuus on kuitenkin se, että äitini ei huolehtinut minusta ja antoi ainoastaan turvattoman lapsuuden/nuoruuden. Isäni antoi periksi liian äkkiä, eikä ottanut selville minkälaisissa oloissa jouduimme elämään.
Sisarukseni haukkuivat minua ja pettivät luottamukseni monelle tavalla. Esimerkiksi yksi siskoni huorasi poikaystäväni kanssa. Yritti aina kaikkia miehiäni, ja exiäni. Myönnän, että kerran kiehahti, että latasin siskoa turpaan ihan kunnolla. Kun näin hänet viimeksi, tuli sama tunne taas, että haluan läjäyttää tuota rumaa naamaa. Sitten tajusin, etten voi olla tekemisissä hänenkään kanssaan, koska saa aikaan tuollaisia tuntemuksia. En kuitenkaan muuten ole yhtään väkivaltainen ihminen.
Mutta helvetin vihainen ole aina välillä, mutta eiköhän se tästä tasaannu kun saan nuo hirveät ihmiset mielestäni pois. Ehkä he tajuavat pian, ettei minuun kannata ottaa yhteyttä. Kun muutan tästä, pidän huolen etteivät he saa uutta osoitettani tietoonsa, numeron aion vaihtaa myös.