Suuttuiko kaveri aiheetta vai olenko huono ystävä

[BadOrGood]

Eli tilanne on tämä, kaverillani on pitkään ollut jo vaikeaa siis mielenterveysongelmia. (Vakava masennus tietyistä syistä, syömishäiriötä ja muutama itsemurha yritys)

No nyt ystävä sitten kertoi viillelleen. Hän sanoi etten saa kertoa tästä kenellekkään eikä hän aijo tehdä muuta esim yrittää tappaa itseään.

Kerroin kuitenkin eräälle henkilölle tästä jonka luulin voivan auttaa ystävääni (ei mikään ammatti-ihminen vaan ystäväni läheinen)

Ystävä kuitenkin suuttui tästä. Olisitko itse suuttunut vai teinkö oikein ?

Kaveri ei vastaa puheluihini enää eikä viesteihin, mitä teen ?

 

["vieras"]

no joskus nuorena kun viiltelin itseäni ni joo olisin suuttunu jos joku olis kertonu eteenpäin, mutta järjellä kun ajattelee niin hyvähän se on että kerroit. jos tää sun kaveri saa apua ongelmiinsa ja paranee niin kyllä hän sen myöhemmin tajuaa että oikein teit

 

[chef]

Petit ystäväsi luottamuksen. Ja kysyt nyt sitten, että suuttuiko kaveri aiheetta ja oletko huono ystävä.

Ei suuttunut aiheetta. Mä raivostuisin, jos olisin hänen sijassaan. Toki ymmärrän sen, että tarkoituksesi oli vain auttaa, mutta kyllä sun olisi pitänyt HETI kertoa ystävällesi siitä, että olet huolissasi, etkä halua kantaa tällaista asiaa huolen vuoksi sisälläsi.

Mua pyydettiin muutama viikko sitten olemaan kertomatta eteenpäin saamastani puhelusta. Puhelun soittaja siis pyysi. Kerroin, etten lähde mihinkään "salaamiskuvioihin" mukaan, eli en aio asiaa salata.

Rehellinen olisi sunkin pitänyt olla.

 

[BadOrGood]

Asiassa on vielä pidempi puoli.... Meillä oli tiivis ystävä porukka jonka sisällä tapahtui erittäin raaka juttu tätä ystävääni kohtaan. En uskonut häntä ja loppujen lopuksi tuli ilmi että ystävä puhuikin totta. Puolen vuoden tauon jälkeen ystävä oli valmis antamaan anteeksi mulle. Ja nyt kävi näin...

 

["vieras"]

No täytyy sanoa, että et mikään ystävä ole. Luottamuksen olet jo kahdesti pettänyt ja toisella paha masennus päällä.

 

[tjaah]

Vaikea sanoa. Kaverisi tossuissa ehkä olisin suuttunut. Ei se silti sitä tarkoita että olisit väärin tehnyt. Oikeastaan ei kyse edes ole siitä. Ketään ei voi auttaa jos ei apua halua. Kaverisi voi ajatella että petit luottamuksen, mutta jos hän oikeasti haluaa apua ja ongelma on todellinen joskus tulevaisuudessa hän voi olla kiitollinen. Olisin varmaan tehnyt samoin...olenkin...silloin vain kyseessä oli halu manipuloida..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28813750]No täytyy sanoa, että et mikään ystävä ole. Luottamuksen olet jo kahdesti pettänyt ja toisella paha masennus päällä.[/QUOTE]

olisko ollu parempi antaa toisen viillellä ja lopulta ehkä jopa tappaa itsensä?

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28813765]olisko ollu parempi antaa toisen viillellä ja lopulta ehkä jopa tappaa itsensä?[/QUOTE]

Ja se eteenpäin kertominenko asian sitten estää?

Jos aikuinen ihminen haluaa viillellä itseään, niin hän kyllä viiltelee. Riippumatta siitä, että moniko ihminen asiasta tietää.

 

["vieras"]

Ja se eteenpäin kertominenko asian sitten estää?

Jos aikuinen ihminen haluaa viillellä itseään, niin hän kyllä viiltelee. Riippumatta siitä, että moniko ihminen asiasta tietää.

pakkohoitoon voi myös joutua

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28813773]pakkohoitoon voi myös joutua[/QUOTE]

Ystävän läheinen tuskin voi M1-lähetettä tehdä, kun ei ole kerran alan ammattilainen.

Joten jos ap TODELLA oli niin hädissään, että epäili pakkohoidon tarpeiden täyttyvän, hänen olisi tullut ottaa yhteyttä ammattihenkilökuntaan, eikä johonkin kummin kaimaan, joka ei voi tehdä tälle asialle sen enempää, kuin mitä ap:kaan olisi tehdä voinut.

Tällöinkin olisin tosin suosinut rehellisyyttä. Itse olisin kertonyt ystävälleni, että "soitan nyt lääkärille, koska hankin sulle apua, sillä olen nyt todella huolissani susta".

Mä olen ollut kertaalleen huolissani sukulaiseni eläintenpidosta ja tällöin kerroin hänelle, että soitan nyt paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle ja kerron huoleni hälle. Sukulainen seisoi siinä vieressä, kun kaivoin puhelimen taskusta ja soitin. Tilanne johti lopulta niin pitkälle, että tämä sukulainen menetti kaikki eläimensä. Olin tietenkin paska ja blaa blaa, mutta ainakin olin rehellinen. Ja otin yhteyttä välittömästi tahoon, joka pystyi asialle jotakin tekemään, enkä alkanut soittamaan kumminkaimoja läpi vain juorutakseni, koska olin "huolissani".

 

["vieras"]

Ystävän läheinen tuskin voi M1-lähetettä tehdä, kun ei ole kerran alan ammattilainen.

Joten jos ap TODELLA oli niin hädissään, että epäili pakkohoidon tarpeiden täyttyvän, hänen olisi tullut ottaa yhteyttä ammattihenkilökuntaan, eikä johonkin kummin kaimaan, joka ei voi tehdä tälle asialle sen enempää, kuin mitä ap:kaan olisi tehdä voinut.

Tällöinkin olisin tosin suosinut rehellisyyttä. Itse olisin kertonyt ystävälleni, että "soitan nyt lääkärille, koska hankin sulle apua, sillä olen nyt todella huolissani susta".

Mä olen ollut kertaalleen huolissani sukulaiseni eläintenpidosta ja tällöin kerroin hänelle, että soitan nyt paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle ja kerron huoleni hälle. Sukulainen seisoi siinä vieressä, kun kaivoin puhelimen taskusta ja soitin. Tilanne johti lopulta niin pitkälle, että tämä sukulainen menetti kaikki eläimensä. Olin tietenkin paska ja blaa blaa, mutta ainakin olin rehellinen. Ja otin yhteyttä välittömästi tahoon, joka pystyi asialle jotakin tekemään, enkä alkanut soittamaan kumminkaimoja läpi vain juorutakseni, koska olin "huolissani".

ehkä sen sukulaisen on kuitenkin helpompi järjestää sitä pakkohoito asiaa

 

["vieras"]

Eli tilanne on tämä, kaverillani on pitkään ollut jo vaikeaa siis mielenterveysongelmia. (Vakava masennus tietyistä syistä, syömishäiriötä ja muutama itsemurha yritys)

No nyt ystävä sitten kertoi viillelleen. Hän sanoi etten saa kertoa tästä kenellekkään eikä hän aijo tehdä muuta esim yrittää tappaa itseään.

Kerroin kuitenkin eräälle henkilölle tästä jonka luulin voivan auttaa ystävääni (ei mikään ammatti-ihminen vaan ystäväni läheinen)

Ystävä kuitenkin suuttui tästä. Olisitko itse suuttunut vai teinkö oikein ?

Kaveri ei vastaa puheluihini enää eikä viesteihin, mitä teen ?

Luottamuksen voi yleensä menettää vain kerran. Eka kerran ystävä antoi anteeksi, mutta toinen kerta oli jo tietoista, kun kiellosta huolimatta kerroit eteen päin.

Et voi tehdä mitään nyt. Anna ajan kulua ja ehkä parin vuoden kuluttua voitte kohdata ja yrittää uudelleen kaveruutta. Luottamus kuitenkin on varmasti mennyt iäksi.

 

["nih"]

[QUOTE="vieras";28813802]ehkä sen sukulaisen on kuitenkin helpompi järjestää sitä pakkohoito asiaa[/QUOTE]

Ap:n kohdalla ei ollut kyse mistään sukulaisesta

 

["vieras"]

[QUOTE="nih";28813825]Ap:n kohdalla ei ollut kyse mistään sukulaisesta [/QUOTE]

siinä sanotaan että ystävän läheinen. vaikuttaa sukulaiselta

 

["suru"]

Kyllä musta teit väärin.. Hän kokee varmasti alemmuutta kun kertoi heikkoutensa, ja sitten lavertelit vielä eteenpäin, eli homma on hänen kannaltaan hallitsematon, mikä varmasti lisää ahdistusta ja tälläisiä oireitakin.

 

[Tepadj]

Ja ikää oli 15v?

 

["huoh"]

Naisten yleisimpia ja idioottimaisempia hölmöilyjä on HÖLÖTTÄÄ, työntää nenäänsä ja puuttua asioihin jotka eivät heille kuulu yrittäessään muka jotenkin "auttaa".

Toivottavasti ap edes ottaa opikseen.

 

[og]

Joo teit väärin. Itse sanoisin heti kättelyssä että en voi luvata olla kertomatta jos ajattelen auttavani. Jos kuitenkin lupaan, kerron henkilölle etukäteen että "anteeksi mutta minun on kerrottava henkilölle x koska.. plafkla... ".

Näin olen toiminut ja välit on säilyneet.