Auttaisitko aikuista lastasi tässä asiassa vai et?

  • Viestiketjun aloittaja Kysymys
  • Ensimmäinen viesti
Kysymys
Jos lapsesi soittaisi sinulle neljän viikon ajan kertoen, että kokee päivisin jatkuvaa ahdistusta, hikoilua ja alakuloa, ja ei pysty keskittymään töihinsä, niin mitä tekisit? Jos hän soittaisi ensimmäiseksi aamulla ja aina illalla työpäivänsä jälkeen kertoen että juuri ja juuri selvisi päivästä, ja roikkuisi kanssasi puhelimessa tunnin päivässä vaikka lapset odottavat kotona, mitä tekisit? (asuisit 500 km päässä).

Jos lapsesi kertoisi että on liian väsynyt itse etsimään apua eikä tiedä mitä tekisi, mitä sinä tekisit hänen vanhempanaan?

Jos lapsesi alkaisi hysteerisesti itkeä puhelimessa viimeisen puhelun aikana, kertoisi ettei näe eteensä ja että kädet puutuvat, ja kertoisi ettei jaksa elämää enää koska ahdistus on niin jatkuvaa, mitä tekisit? Ajattelisitko että lapsesi näyttelee ja teeskentelee, vai ottaisitko tosissaan? Käskisitkö lapsen ryhdistäytyä ja tulla järkiinsä? Soittaisitko ambulanssin? Soittaisitko tutulle lääkärille? Tai lapsesi puolisolle? Odottaisitko että tilanne rauhoittuu itsekseen?

Kysyy siskopuolen, 26 vee, tilannetta kuumeisesti pohtiva.
 
Ja 500 kilometrin matka on aivan mitätön, alle viiteen tuntiin posottelee ajaa. Pitkään matkaan on aivan älytöntä vedota.
Itse ajan työkseni paljon ja tuollaisen matkan käy päiväseltään heittämässä, edestakaisin!
Ottaisin palkatonta vapaata vaikka päästäkseni huolehtimaan.
Jos joku pystyy kääntämään selkänsä, vähättelemään tai käskemään "ryhdistäytä", ei olisi äidiksi saanut koskaan tullakaan.
 
No eihän tuossa ole kysyttävääkään, tottakai auttaisin!!! Omassa työssäni näen 70-80 vuotiaita äitejä jotka ovat 50-60 vuotiaista lapsistaan huolissaan ja haluavat auttaa. Ei äitiys lopu siihen kun lapsi pamahtaa täysi-ikäiseksi!!

Oma äiti on minua (yli 30 v) auttanut eron jälkeen todella paljon. Petaa sillä kuulemma vanhuutta että mä sitten hoidan sen ettei sen tarvii mennä vanhainkotiin :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: Birgitte
"vieras"
Soittipa tuollaisen avunpyyntöpuhelun kuka tahansa, niin pitää auttaa. Jos henkilöllä on puoliso, niin keskustelisin hänen kanssaan ja neuvoisin häntä, kuinka hakea apua.
 
Kysymys
** Erittäin suuri kiitos kaikista vastauksista **


Madicken04: olen kiistellyt jatkotoimista siskopuoleni vanhempien (äitini, hänen isä) kanssa. He ovat sitä mieltä että tilanne pitää rauhoittaa. He olivat eilen hoitaneet tilanteen niin, että olivat niin sanotusti asettaneet rajat. Siskopuoleni isä oli ilmoittanut, että jatkossa heille saa soittaa vain ns. iloisista ja neutraaleista arkipäivän asioista. He uskovat, että tällä tavalla tilanne normalisoituu. Olen täysin eri mieltä ja tämä ketju tukee minua.

Kun eilen kiistelimme jatkosta, he sanoivat että heidän mielestään siskopuoleni näyttää pärjäävän, koska pystyy tekemään työtään. Siskoni on metsätalousinsinööri ja johtaa tiimiä. He ajattelevat, että koska hän on noin pitkällä ja "fiksu", hän kyllä selviää.
 
** Erittäin suuri kiitos kaikista vastauksista **


Madicken04: olen kiistellyt jatkotoimista siskopuoleni vanhempien (äitini, hänen isä) kanssa. He ovat sitä mieltä että tilanne pitää rauhoittaa. He olivat eilen hoitaneet tilanteen niin, että olivat niin sanotusti asettaneet rajat. Siskopuoleni isä oli ilmoittanut, että jatkossa heille saa soittaa vain ns. iloisista ja neutraaleista arkipäivän asioista. He uskovat, että tällä tavalla tilanne normalisoituu. Olen täysin eri mieltä ja tämä ketju tukee minua.

Kun eilen kiistelimme jatkosta, he sanoivat että heidän mielestään siskopuoleni näyttää pärjäävän, koska pystyy tekemään työtään. Siskoni on metsätalousinsinööri ja johtaa tiimiä. He ajattelevat, että koska hän on noin pitkällä ja "fiksu", hän kyllä selviää.
Pöyristyttävää ja äärettömän surullista. Jumalauta mitä vanhempia, anteeksi vain! Sinä olet oikeassa.
 
** Erittäin suuri kiitos kaikista vastauksista **


Madicken04: olen kiistellyt jatkotoimista siskopuoleni vanhempien (äitini, hänen isä) kanssa. He ovat sitä mieltä että tilanne pitää rauhoittaa. He olivat eilen hoitaneet tilanteen niin, että olivat niin sanotusti asettaneet rajat. Siskopuoleni isä oli ilmoittanut, että jatkossa heille saa soittaa vain ns. iloisista ja neutraaleista arkipäivän asioista. He uskovat, että tällä tavalla tilanne normalisoituu. Olen täysin eri mieltä ja tämä ketju tukee minua.

Kun eilen kiistelimme jatkosta, he sanoivat että heidän mielestään siskopuoleni näyttää pärjäävän, koska pystyy tekemään työtään. Siskoni on metsätalousinsinööri ja johtaa tiimiä. He ajattelevat, että koska hän on noin pitkällä ja "fiksu", hän kyllä selviää.
Oletko sinä tarttunut asiaan auttaaksesi muuten kuin äitisi kanssa keskustelut? Siis oletko väleissä siskopuolesi kanssa, oletko ottanut yhteyttä siskopuolesi puolisoon jne.?
 
Sovittaisiin puolisolle ja juttelisin hänen kanssaan. Voit myös itse soittaa siskopuolellesi ja kertoa että sinä välität ja olet hänestä huolissasi. Noita myös kehoistaan häntä menemään lääkäriin, esim. työterveyshuollosta saa varmasti apua ja ohjausta eteenpäin.
Itse en voisi olla lapseni asioihin puuttumatta jos hän apua pyytäisi. Sääli että joillain menee uusi elämä ohitse niiden kaikkein tärkeimpien eli omien lasten.
 
Kysymys
Mrs Bean: olen pikkusiskopuoli, ja hyvin tullaan juttuun. Minulle ei ole näistä puhunut, luulen että haluaa säästää. Nyt kyllä puutun asiaan, ensimmäinen viesti on laitettu hänelle aiheesta.

Varsinkin isäpuolen kanssa eilen väänsin siitä, että VAIKKA ihminen kykenee olemaan töissä ja hoitamaan kodin, niin SILTI voi tarvita apua. Kyse on siitä, että itse tuntee voivansa huonosti. Tästä ollaan nyt eri mieltä. Isäpuoli uskoo, että siskopuoleni pystyy itse kääntämään ajattelun positiiviseen ja unohtamaan nämä "kummalliset vatvomiset", koska on haastavassa työssä ja korkeasti koulutettu, saanut hyviä arvosanoja koulussa. Eihän se nyt kuitenkaan näin voi mennä, eihän? Että vasta kun ei pysty aamulla sängystä nousemaan, niin sitten vasta autetaan - jos silloinkaan. Nyt kun siskopuoleni on vielä ulkoisesti varsin tuottelias yhteiskunnan jäsen, niin hän ei näytä herättävän huolta. Onko kyse täydestä ymmärtämättömyydestä?
 
"Sari"
Toivottavasti siskosi jaksaa idioottimaisista vanhemmistaan huolimatta. Näköjään sieltä suunnasta on turha hakea apua.

Ilman muuta vastaisin lapseni hätähuutoon. Onkohan hänellä paniikkihäiriö vai burn out? Se selviää vain lääkärin avulla. Menisin todellakin varaamaan hänelle lääkäriajan ja tunkisin myös mukaan seuraksi lääkäriin.
 
"vierailija"
Jos ja jos.... Toimi ja heti! Jos hänellä on puoliso tai muu läheinen ystävä paikkakunnalla, niin soitto hänelle ja heti, että menee katsomaan ja ohjaamaan psykiatrian päivystykseen tai mielenterveyskeskukseen! Jos ei ole, niin järkkäisin asiat niin, että lähtisin itse. Aina voi työasiat ym. yrittää järkätä, jos sukulainen on noin itsetuhosissa ajatuksissa.
 

Yhteistyössä