Vaikka kuinka yritän olla vaan puhtaasti onnellinen ja iloinen

[itkupilleriina]

niin pieni kateus väkisin nostaa päätään. 3 kaveriani ovat saaneet vauvan nyt. Yksi sai perjantaina, yksi sunnuntaina ja kolmas maanantaina.
Yhdellä heistä vauva oli kolmas ja kahdella neljäs.
Tulivat raskaaksi ensimmäisellä, kolmannella ja neljännellä kierrolla.

Meillä kiertoja takana jo niin monta etten edes muista. Lapsia ennestään kolme, heitäkin tehty pitkään ja hartaasti ( puolesta vuodesta kahteen vuoteen ) ja nyt neljättä tehty, toivottu, haaveiltu ja petytty yli 2 vuotta.
Teroluteja syöty reilu vuosi. Eka clomifen kierto menossa nyt. Vika pilleri otettu maanantaina mut nyt kp. 10 ja vielä vaaleanpunaista vuotoa vähän. Näin on tainnut olla joka kierrossa. Että vuoto kestää n. 9-11 päivää.
Ehdinkö sitten ovuloida ollenkaan? Minulla pco. Tiistaina, kp. 14 ultrataan ja sekin jo jännittää ja stressaa.
Tuntuu että olen väsyny tähän. Uupunut.
Ja ovulaatiotestejä en ole ikinä osannut käyttää ( tai ehkä johtuu siitä että viivat ovat suht. tummia mutta ei tarpeeksi kun en ovuloi ollenkaan ilman näitä clomeja kenties? ).

Ja tähän on nyt turha kenenkään tulla avautumaan siitä että "onhan teillä jo kolme lasta, olisitte onnellisia siitä" diibadaaba!

Totta helvetissä ollaan heistä ikionnellisia!!!

 

["vieras"]

No en vaan ymmärrä sori, eikö mikään riitä?

 

[Porho]

Kannattaa varmaan tuolla vauvakuume osaston alla jutella, jos tahtoo asiallisia vastauksia.

 

[SuzieQ.]

Tavallaan ymmärrän sinua, lapsiluku ei ole teillä vielä täynnä ja se surettaa, koska haluaisitte vielä yhden. Entisenä lapsettomuudesta kärsineenä (16 vuoden ajan) kuitenkin toisaalta ajattelen että ehkä tosiaan kannattaisi olla iloinen niistä kolmestakin.

 

[Fhjyt]

Olen aina olkut vaikeasti raskautuva ja lapsia on yritetty useampi vuosi kaikkia. Nyt mun viimeinen lapseni on vauva. Häntä yritettiin kolme vuotta ja matkalla oli kolme keskenmenoakin. Tiedän siis tunteen ja raskastahan tuo on. Vaikeaa oli kuunnella noita "onhan teillä jo x lasta...". Nyt perheemme on täydellinen ja olen onnellinen, ettei enää tarvitse joka kuukausi pettyä tai pelätä keskenmenoa. Tsemppiä sinulle ja toivon, että sinuakin lopulta onnistaa!

 

[Ap.]

Se että me suremme sitä ettei neljättä kuulu ei ole pois niiltä jotka eivät ole saaneet ensimmäistäkään.
Enkä ole verrannut tilannettamme heihin.
Kun toista lasta tehtiin 2 vuotta ja sekin tuntu äärimmäisen raskaalta. Kolmas tuli vähän helpommin, meni vain reilu vuosi.
Nyt jos pikaisesti lasken kuukaudet niin 25kk yritystä nyt takana. Ja nyt on avut käytössä ja silti tuntuu että näinköhän niistäkään apua on.

Minun mielipiteeni on se että en tietäisi mitään raskaampaa kuin sen että jäisi halustaan huolimatta kokonaan lapsettomaksi MUTTA myös heillä joilla lapsi/lapsia on ennestään on täysin samanlainen oikeus surra ongelmia raskautumisessa, raskaudessa tai synnytyksessä.
Se ei ole täysin lapsettomilta tai keltään muultakaan pois! Ja koska on pitkälti tunneperäinen juttu niin ei mitenkään järjellä poissuljettavissa vaikka sitä toivoisikin.

 

[Ap.]

Tavallaan ymmärrän sinua, lapsiluku ei ole teillä vielä täynnä ja se surettaa, koska haluaisitte vielä yhden. Entisenä lapsettomuudesta kärsineenä (16 vuoden ajan) kuitenkin toisaalta ajattelen että ehkä tosiaan kannattaisi olla iloinen niistä kolmestakin.

Luin alkuperäisen viestisi mutta kerkesin jo unohtaa mitä siinä luki.
Pointti näkyy kuitenkin tässäkin vielä mihin oli tarkoitus kommentoida : Totta hitossa olemme onnellisia ja iloisia näistä joita on. Taisin sen tuossa aloitusviestissä jo mainitakin erikseen jottei kenenkään tarvitse sitä tulla kyseenalaistamaan.

Se että haaveilee toisesta, kolmannesta, neljännestä viidennestä tai vaikka seitsämännestä ei poista sitä onnea ja iloa mitä tuntee niistä aiemmista lapsista! Se haave ja toive ei ole jo syntyneiltä lapsilta pois. Meillä on 3 aivan mahtavaa lasta joita rakastetaan ja hellitään sydäntemme kyllyydestä eikä se muuta sitä että sydämemme kaipaavat vielä sitä neljättä lasta perheeseemme.

 

[myös vieras]

Haloo! eikö tosiaan mikään riitä, toiset ei saa edes yhtä joten tyydy jo hyvä ihminen niihinn kolmeen!

 

[Ap.]

Haloo! eikö tosiaan mikään riitä, toiset ei saa edes yhtä joten tyydy jo hyvä ihminen niihinn kolmeen!

Se että me saataisiin neljäs ei lienee pois niiltä joilla ei vielä ole yhtään? Emme varasta kenenkään lasta? Se jos minä tulisin nyt raskaaksi ei vähennä täysin lapsettomien mahdollisuuksia saada lapsi?

 

[bud]

Heidän vauvat ei ole sulta/teiltä millään lailla pois, joten siksi siinä kohtaa on hassua käyttää tai edes ajatella sanaa kateus.

 

[SuzieQ.]

Se että me suremme sitä ettei neljättä kuulu ei ole pois niiltä jotka eivät ole saaneet ensimmäistäkään.
Enkä ole verrannut tilannettamme heihin.
Kun toista lasta tehtiin 2 vuotta ja sekin tuntu äärimmäisen raskaalta. Kolmas tuli vähän helpommin, meni vain reilu vuosi.
Nyt jos pikaisesti lasken kuukaudet niin 25kk yritystä nyt takana. Ja nyt on avut käytössä ja silti tuntuu että näinköhän niistäkään apua on.

Minun mielipiteeni on se että en tietäisi mitään raskaampaa kuin sen että jäisi halustaan huolimatta kokonaan lapsettomaksi MUTTA myös heillä joilla lapsi/lapsia on ennestään on täysin samanlainen oikeus surra ongelmia raskautumisessa, raskaudessa tai synnytyksessä.
Se ei ole täysin lapsettomilta tai keltään muultakaan pois! Ja koska on pitkälti tunneperäinen juttu niin ei mitenkään järjellä poissuljettavissa vaikka sitä toivoisikin.

Kyllä sinä olet oikeassa, asia on tunneperäinen eikä se että on jo kolme lasta, vie sitä pois. Tuo on ehkä joidenkin kokonaan lapsettomien vaikea ymmärtää, itse kovasti yritän opetella pois lapsettoman (katkeroituneesta) ajatusmaailmasta, se on joskus yllättävän tiukassa, kun niin kauan joutui asiasta kärsimään.

Vauvaonnea teille!

 

[Ap.]

Heidän vauvat ei ole sulta/teiltä millään lailla pois, joten siksi siinä kohtaa on hassua käyttää tai edes ajatella sanaa kateus.

En keksinyt paremmin kuvaavaa sanaa. Olen toki heidän vauvoistaan todella onnellinen. Mutta kun katselen niitä pikkuruisia ja pidän sylissä niin joku tunne ( en sitten tiedä mikä se on jos ei kateus ole hyvä sana ) hiipii sydämeen ja riipii. Myllertää sisuskaluissa ja ajattelen "voi kun meillekin vielä joskus. Toivottavasti saan pian näin pidellä omaa lastani".

 

[..]

Huh huh! mikä ihme siinä on,että joku kehtaa tulla tänne kirjottamaan tollasta bropagandaa! Vai ei kolme lasta riitä-mene ittees eukko hyvä! t.vuosia lapsettomuushoidossa tuloksetta ollut!

 

["kahden äippä"]

Mä en ymmärrä mis pitää valittaa jos ei saa sataa lasta. keskimääräinen pari lasta pitäis kaikille riittää, varsinkin jos oma kroppa ei ilman apuja enää sitten raskaudu. mikset anna olla ja nauti jo olemassa olevista lapsista? Ota heidät syliin ja katsele heitä Isojakin voi huoletta sylitellä niinkuin vauvojakin

 

[bud]

En keksinyt paremmin kuvaavaa sanaa. Olen toki heidän vauvoistaan todella onnellinen. Mutta kun katselen niitä pikkuruisia ja pidän sylissä niin joku tunne ( en sitten tiedä mikä se on jos ei kateus ole hyvä sana ) hiipii sydämeen ja riipii. Myllertää sisuskaluissa ja ajattelen "voi kun meillekin vielä joskus. Toivottavasti saan pian näin pidellä omaa lastani".

Ymmärrän kyllä. Meillä kaksi lasta, eikä ehkä koskaan tule enempää. Riskiraskaus olisi mulle vaaraksi.

 

["vieras"]

Jos lähtee ajatuksesta, että minulla on oikeus saada lapsi, minulle kuuluu lapsi ja saan itse päättää montako saan ja missä aikataulussa, niin siinä samalla hankkiutuu itse tilanteeseen jossa mielipaha, kateus ja vitutus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Mun mielestä se lause "lapsi on ihme" kuvaa tätä oivasti, lapsi ei ole mikää automaattinen oikeus tai mitään varmuutta ei ole että jokaiselle tämä suodaan. Jokaisesta jonka saa, tulisi olla kiitollinen ja tiedostaa että hän voi olla se viimeinen joka annetaan.

 

["Vieras"]

Huh huh! mikä ihme siinä on,että joku kehtaa tulla tänne kirjottamaan tollasta bropagandaa! Vai ei kolme lasta riitä-mene ittees eukko hyvä! t.vuosia lapsettomuushoidossa tuloksetta ollut!

No mihin sitä sitten pitäisi kirjoittaa jos ei tänne?

Olet melkoisen katkera ihminen... Liekö johtuu taustastasi. Lapsettomuus on elämän suurimpia kriisejä, mutta ymmärrät kai, ystävä hyvä, että toisten lapset ei ole sinulta pois.
Eikä sinuun kuuluisi sattua jos joku kaipaa perheeseensä toista, kolmatta tai vaikka kuudetta lasta.

 

[Ap.]

Eihän tässä mistään sylissä pitämisestä ole kyse. Saan työssäni pitää vauvoja sylissä ( synnytyssairaalassa olen töissä ) ja lapseni viihtyvät kaikki sylissä ja halailtavana vaikka ovatkin jo isompia
Kyse ei ole mistään sellaisesta "voi kun vauvat on söpöjä, oispa kiva saada oma"

Kyse on suuremmasta asiasta. Tunteesta Joka on minulla sekä miehelläni.

Ja meillä kyllä lapsia rakastetaan. Ja ihan eritavalla kuin minua on lapsena rakastettu. Perheessäni ei kerrottu että rakastetaan, ei halattu, ei pidetty sylissä, ei suukoteltu tai mitään muuta.
Meillä tehdään tuota monta kertaa päivässä ja myös isä lapsiaan halailee ja kertoo rakastavansa mikä on ollut minulle täysin uutta ennen kuin mieheeni olen tutustunut

Ei meiltä rakkaus kesken lopu vaikka lapsia olisi 7

 

[Ap.]

Mut kyllä vähän pahalta tuntui kun kaveri sai toisen lapsensa 1½ vuotta sitten ja silloin jo ajattelin että voi kun me oltaisiin seuraavaksi vuorossa. Ja nyt sitten tämä sama kaveri sai kolmannen lapsensa. Eikä me olla oltu tässä välissä edes kertaakaan raskaana.

 

[Madicken04]

Ymmärrän kyllä tunteesi. Se lapsiluku voi tuntua jääneen kesken vaikka lapsia olisi jo useampia ja varmaan yrityskin on erilaista jos se vaan venyy ja venyy, siitä ei ole kokemusta kun omat lapset ovat saaneet alkunsa helposti ja vieläpä juuri se määrä mitä haluttiin. Meillä toiveissa oli 3-4 lasta ja jos olisi kolmeen jäänyt niin tuskin sitä neljättä olisi ruvettu sen enempää tekemään, kiva että se kuitenkin saatiin.

Toivottavasti teilläkin vielä tärppää! On ihan ymmärrettävää tuntea haikeutta ja jonkinlaista kateuttakin kun ihmiset ympärillä saavat sen mitä itse haluaisi mutta mistä jää paitsi. Ehkä hyväkin myöntää nuo tunteet mutta samalla kannattaa varoa ettei katkeroidu tuosta, eihän ne toisten vauvat ole kuitenkaan teiltä pois.

 

[Nooooo]

Jos kerta kestänyt muissakin raskauksissa kauan raskautua, eikö sitä voisi ottaa sellaista positiivista asennetta että ennenkin kestänyt joten niin nytkin että eiköhän se sieltä tule. Ja yrittää ajatella muita juttuja. Siis ymmärrän oikeasti sen että haluaa lepsen, mutta että se saa koko elämän ihan sekaisin ja tuo negatiivista tunnetta surua kateutta katkeruutta. Niinkin ihana asia kin lapsi.

 

["vvv"]

Mullakin suru siitä, että toista vauvaa ei kuulu, nostaa ajoittain päätään. Ainokainen on nyt 2v 9kk. Emme yrittämällä yritä, mutta ihan normaalit kuviot, joilla vauva tulisi jos tulisi.

Tyttöämme odottelimme 4v, olin varma, etten saa ikinä lasta. En halua käyttää lääketieteellisiä apuja, koska ajattelen, että jos minulla kuuluu olla lapsi/a, niin niitä saan luomusti. Olin jo tehnyt hyvän matkaa mielen työtä hyväksyä sen, että en saa lapsia, vaikka ehkä lääketieteen avulla voisin. Raskaaksi tulo olikin melko shokki ja siinäki oli taas hyväksyminen.

En anna surun tulla mieleen enää. Nyt mulla on lapsi. Se on paljon enemmän, kuin uskalsin toivoa. Ja tottakai minulla on myös toivoa saada toinen lapsi, eihän sitä elämästä tiedä.

Ympärilläni on myös 4 ihmistä, jotka ei kaikenlaisesta avusta huolimatta raskaudu. Tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan. Koen, että jos nyt surisin sitä, että en saa enempää lapsia, olisin röyhkeä ja kiittämätön. Typerää, mutta pelkään, että jos en ole kiitollinen, onnellinen ja tyytyväinen tuohon ihanan onnenmuruun, voisin kiittämättömyydestäni rangaistuksena menettää hänet.

Minulla on myös ystävä, jolla on 3 lasta ja suree, kun neljättä ei kuulu. En ole vihainen, katkera enkä paheksu häntä. Jokaisen syli on oma ja jokainen tietää koska se syli on täynnä. Se ei ole minun asia.

Toivon sydämestäni, että jokaisen teistä, joka vauvaa toivoo, toive toteutuu! ????

 

["vieras"]

Jos olette jo noin kauan yrittäneet, niin miksi et hakeudu kunnon hoitoihin? Ovulaation induktio + inseminaatio tai sitten ivf. Minulla myös pco ja noin meidän lapset on saatu alulle.

Usein myös painonpudotus auttaa pco:sta kärsivillä. Ja terveelliset elämän tavat yleensäkin. Kahden ensimmäisen lapsen myötä muutin elämäntapani. Laihdutin, aloin liikkumaan runsaasti ja ruokavalio meni uusiksi. Kaksi seuraavaa lasta saatiin ilman hoitoja ja molemmat ekasta kierrosta. Ja ikää oli kuitenikn jo 30+

 

["Mona"]

Tiedän tunteen, meillä kuumeillaan kolmatta. Ensimmäinen raskaus alkoi helposti, toista odoteltiin reilu vuosi ja nyt kolmatta jo reilu vuosi. Kyllä mullakin käy hetkellinen kateudenpisto kun kuulen että joku saa kolmannen lapsen. En aio kuitenkaan hoitoihin mennä, tulee jos tulee, hyvä on elämä näinkin.