Miksi mies mieluummin eroaa kun muuttuu (alkoholi)??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos ulkopuoliset eivät tiedä, lapsiltakin ongelmaa peittelet, haluat lasten saavan asua nykyisessä kodissa eikä sinulla ole itselläsi varaa sitä kotia lapsillesi antaa, niin mikä on se syy, miksi mies ei joisi? Oletko tullut ajatelleeksi, että miehesi ehkä luottaakin juuri siihen, että et sinä kuitenkaan avioeroa ota? Lapsetkaan eivät kärsi, koska sinä taitavasti peittelet miehen tekemiset? Miehellä ei siis ole mitään varsinaista syytä olla juomattakaan vaan nykyinen tilannehan on miehen kannalta mitä mainioin. Ei tarvitse edes niitä omia lemuja itse tuulettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28700240:
Jos ulkopuoliset eivät tiedä, lapsiltakin ongelmaa peittelet, haluat lasten saavan asua nykyisessä kodissa eikä sinulla ole itselläsi varaa sitä kotia lapsillesi antaa, niin mikä on se syy, miksi mies ei joisi? Oletko tullut ajatelleeksi, että miehesi ehkä luottaakin juuri siihen, että et sinä kuitenkaan avioeroa ota? Lapsetkaan eivät kärsi, koska sinä taitavasti peittelet miehen tekemiset? Miehellä ei siis ole mitään varsinaista syytä olla juomattakaan vaan nykyinen tilannehan on miehen kannalta mitä mainioin. Ei tarvitse edes niitä omia lemuja itse tuulettaa.

Näinhän se on. Tilanne on hänelle tällaisenaan tosiaan ihan ok kuten on sanonutkin.
Aamulla kun puhelimessa sanoin etten jaksa enää mies oli ensin ihan "joopa joo, heh heh!" ja sitten taisi ymmärtää että olen tosissani. Sanoi sitten, että senkus erotaan! Kysyin miksi mieluummin eroaa kuin muuttuu. Oli sitä mieltä "ettei sillä niin väliä ole, ei halua juomistaan muuttaa kun ei se ole lähtenyt hanskasta. Ennenkin on sanonut, et jos olen niin älytön, että haluan juomisesta tehä ongelman, niin mieluummin eroaa.

Mieluummin siis jatkaisi näin, mutta jos on pakko erota niin erotaan sitten. Ja kun vien asiaa eteenpäin tiedän, että tekee tilanteesta tosi hankalan ja haukkuu mut lapsille. Ihan vaan omaksi huvikseen ja kostoksi. Painottaa mulle ja kaikille, että minä olen nyt pilannut kaikkien elämät, koirasta lähtien.


Voi kun olisi kristallipallo jolla voisi katsoa miltä se meidän elämä siellä vuokralähiössä näyttäisi. Jos lapset ajautuu huonoihin porukoihin, eivät voi juoppojen takia ulkona leikkiä tai tökkäävät käden leikkipaikalla ruiskuun en anna sitä IKINÄ itselleni anteeksi... :(

Tuntuu, että on kahdesta pahasta valittava vähemmän paha enkä tiedä kumpi se on. Tällä hetkellä eniten kärsin minä, en halua tilanteen muuttuvan niin, että lapset kärsii eniten.
 
[QUOTE="Väsynyt";28700090]Jos erotaan niin erotaan. En tiedä mitä hyötyä siitä asioiden purkamisesta sukulaisille sitten enää olisi. Jos ei erota ja puhuisin niin mies raivostuisi ja keksisi kyllä tapansa kostaa, joten mieluummin ei.[/QUOTE]

Pakko ei tietenkään ole, mutta nyt kulutat kymmenen ihmisen edestä voimia siihen että häpeät miehen puolesta. Kannat vastuuta hänen teoistaan, selittelet, peittelet, hyvittelet, häpeät. Asioita joista sinä et ole oikeasti vastuussa.
Se on väärin sinua itseäsi kohtaan.

Siksi se avoimuus on hyvää, koska se vapauttaa sinut siitä hirveästä taakasta. Vastuu ja häpeä siirtyy sille, kelle se kuuluu.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Minä olen kasvanut perheessä, jossa isä oli alkoholisti. Tai on yhä edelleen, mutta ei juo enää. Koska äitini pisti viimein tilanteen poikki ja lääkärikin sanoi, että mies kuolee, jos jatkaa juomista.

Monesti mietin lapsena ja nuorena, että miksi äitini kesti kaiken sen mitä kesti. Ei se ollut lapsillekaan kivaa kasvaa alkoholin varjossa, vaikka äiti ei koskaan ottanutkaan pisaraakaan, ja kaikki oli periaatteessa hyvin. Kulissit pystyssä, eikä kukaan oikeastaan tiennyt että isä joi.

Minä sanoisin, että eroa. Ja hae lapsille tukiryhmä, jossa tunteita käydään läpi. Niitä on alkoholistien läheisille kyllä tarjolla. Siellä lapset todennäköisesti tajuavat, että sinä et tee mitään väärää vaan oikein siinä, että lopetat hyysäämisen ja juomisen mahdollistamisen. Koska lapset käyvät koulussa bussilla, oletan etteivät ihan pieniä ole enää.
 
[QUOTE="Väsynyt";28700305]Näinhän se on. Tilanne on hänelle tällaisenaan tosiaan ihan ok kuten on sanonutkin.
Aamulla kun puhelimessa sanoin etten jaksa enää mies oli ensin ihan "joopa joo, heh heh!" ja sitten taisi ymmärtää että olen tosissani. Sanoi sitten, että senkus erotaan! Kysyin miksi mieluummin eroaa kuin muuttuu. Oli sitä mieltä "ettei sillä niin väliä ole, ei halua juomistaan muuttaa kun ei se ole lähtenyt hanskasta. Ennenkin on sanonut, et jos olen niin älytön, että haluan juomisesta tehä ongelman, niin mieluummin eroaa.

Mieluummin siis jatkaisi näin, mutta jos on pakko erota niin erotaan sitten. Ja kun vien asiaa eteenpäin tiedän, että tekee tilanteesta tosi hankalan ja haukkuu mut lapsille. Ihan vaan omaksi huvikseen ja kostoksi. Painottaa mulle ja kaikille, että minä olen nyt pilannut kaikkien elämät, koirasta lähtien.


Voi kun olisi kristallipallo jolla voisi katsoa miltä se meidän elämä siellä vuokralähiössä näyttäisi. Jos lapset ajautuu huonoihin porukoihin, eivät voi juoppojen takia ulkona leikkiä tai tökkäävät käden leikkipaikalla ruiskuun en anna sitä IKINÄ itselleni anteeksi... :(

Tuntuu, että on kahdesta pahasta valittava vähemmän paha enkä tiedä kumpi se on. Tällä hetkellä eniten kärsin minä, en halua tilanteen muuttuvan niin, että lapset kärsii eniten.[/QUOTE]
Viestissä #22 kirjoitit, että jos olisit puhunut miehen alkoholiongelmista muille ettekä eroaisikaan, niin mies suuttuisi ja kostaisi. Kuitenkin mies suuttuu ja kostaa joka tapauksessa, jos eroatte. Päihdeongelmissa ja perheväkivallassa on hyvin tavallista, että puoliso salaa asian läheisiltään ja samalla aiheuttaa sen, että kun ei enää jaksakaan, häntä ei uskota. "Niin hyvä ja mukava mies, miten se nyt sellaisen jätti?" Jos ihmiset tietäisivät, he voisivat aivan toisella tavalla tukea sinua erossa eivätkä uskoisi sitä mustamaalausta, mitä miehesi ehkä sitten yhteisille tutuillenne sinusta tekee.

Mitään neuvoja en sulle osaa antaa, mutta sun kannattaa miettiä myös sitä, voivatko lapsesi tuoda kavereitaan kylään vai joutuvatko he jossain vaiheessa häpeämään humalassa olevaa isäänsä niin, että sen vuoksi joutuvat teini-iässä hengailemaan kylillä? Se häpeäminen alkaa todennäköisesti jo aikaisemminkin eli siinä vaiheessa, kun ensimmäinen koulukavereista kertoo kotonaan vanhemmilleen tai koulussa kavereille, että "Mikan" isä oli ihan kännissä. Ja taaskin se oli kännissä. Ja taas. Vai ajattelitko kieltää lastesi kavereiden vierailut siinä vaiheessa, kun nämä osaavat erottaa humalaisen ihmisen selvästä ihmisestä?
 
Pakko ei tietenkään ole, mutta nyt kulutat kymmenen ihmisen edestä voimia siihen että häpeät miehen puolesta. Kannat vastuuta hänen teoistaan, selittelet, peittelet, hyvittelet, häpeät. Asioita joista sinä et ole oikeasti vastuussa.
Se on väärin sinua itseäsi kohtaan.

Siksi se avoimuus on hyvää, koska se vapauttaa sinut siitä hirveästä taakasta. Vastuu ja häpeä siirtyy sille, kelle se kuuluu.


Siinä olet oikeassa. Uskomatonta silti, että tuntisin itse häpeää jos olisin rehellinen esim.naapurille "joo, ei se ole hoitanut tätä hommaa kun makaa rapuloissaan tuolla sisällä" tai sukulaisille syntymäpäivillä "ei se tullu mukaan nyt kun sillä meni eilen pitkäks". Lapsille asioiden suoraan kertominen olisi minusta ihan tarpeetonta julmuutta esim."iskä ei nyt jaksa hoitaa sitä juttua mitä lupasi kun meni juomaan mieluummin eilen vaikka tiesi, et sitten tää juttu peruuntuu".

Jotenkin hymyssä suin keskustelun jatkaminen noissa tilanteissa ei vain onnistu. Pilaisin vain sukulaisten synttärit tms. Naapuri hämmentyisi eikä tietäisi mitä sanoa jne.

Olen joskus sanonut vieraille suoraankin, että ei taida isäntä nyt jaksaa jutella kun on pää kipeenä kaljan takia. Aina saa mies tai sukulaiset tilanteen väännettyä huumoriksi, mutta onhan se vaivaannuttava tilanne. Eikä miestä oikeestaan taida hävettää. Hauskaahan se on kun vähän on tullut kapakissa istuttua, niinhän tosimiehet tekee.
 
Mutta tiedätkö se häpeä jota lapset joutuvat kantamaan on vielä tuhat kertaa hirveämpi. Se kulkee mukana koko loppuelämän. Puhumattakaan niistä tuhansista muista arvista, joita alkoholisti jättää läheisiinsä.

Ja kun mietit sitä lähiöön muuttamista voin vain sanoa, että itse olisin tuhat kertaa mieluummin valinnut turvallisen kodin kuin idyllisen naapuruston. Se mitä seinien sisältä löytyy on merkityksellistä. Ulkoinen turva järkkyy joka tapauksessa elämän varrella, vain sillä on lopulta väliä onko itsessä sisällä turva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28700353:
Viestissä #22 kirjoitit, että jos olisit puhunut miehen alkoholiongelmista muille ettekä eroaisikaan, niin mies suuttuisi ja kostaisi. Kuitenkin mies suuttuu ja kostaa joka tapauksessa, jos eroatte. Päihdeongelmissa ja perheväkivallassa on hyvin tavallista, että puoliso salaa asian läheisiltään ja samalla aiheuttaa sen, että kun ei enää jaksakaan, häntä ei uskota. "Niin hyvä ja mukava mies, miten se nyt sellaisen jätti?" Jos ihmiset tietäisivät, he voisivat aivan toisella tavalla tukea sinua erossa eivätkä uskoisi sitä mustamaalausta, mitä miehesi ehkä sitten yhteisille tutuillenne sinusta tekee.

Mitään neuvoja en sulle osaa antaa, mutta sun kannattaa miettiä myös sitä, voivatko lapsesi tuoda kavereitaan kylään vai joutuvatko he jossain vaiheessa häpeämään humalassa olevaa isäänsä niin, että sen vuoksi joutuvat teini-iässä hengailemaan kylillä? Se häpeäminen alkaa todennäköisesti jo aikaisemminkin eli siinä vaiheessa, kun ensimmäinen koulukavereista kertoo kotonaan vanhemmilleen tai koulussa kavereille, että "Mikan" isä oli ihan kännissä. Ja taaskin se oli kännissä. Ja taas. Vai ajattelitko kieltää lastesi kavereiden vierailut siinä vaiheessa, kun nämä osaavat erottaa humalaisen ihmisen selvästä ihmisestä?

Totta puhut taas kuten moni muukin täällä.
Tällä hetkellä mies tissuttelee usein päivisin, eikä siitä kukaan oikein huomaa että on juonut. Illalla vasta alottaa tai humala alkaa näkyä ja silloin ei kavereita enää lapsilla ole kylässä. Yöksi voi kadota lähibaariin ja seuraavan päivän röhnyää yksin eri kerroksessa kuin muut. Me eletään ns.erillistä elämää, tehdään lasten kanssa juttumme ja retkemme ilman iskää jos tämä on juomassa tai krapuloisa. Usein kylläkin, pitkällisen juomisharjoittelun vuoksi, ei kärsi krapulaa vaan herää jossain kohden aamupäivää/päivää pariimme. Sellaisesta päivästä voi tulla ihan kivakin.
Aamuvuoroissa jos on, saattaa olla jonkun päivän juomattakin tai sitten juo illalla 2-3 olutta.

Tohon miehen kostoon ja ilkeyteen en oikein osaa mitään sanoa. Ehkä kerron osalle ihmisistä totuuden jos erotaan. Uskovat sitten mitä haluavat. Tiedän varmaksi esim. sen, että levittelee minusta heti kostoksi valheita jos alan muille juomisesta kertomaan.
 
Eli sä jäät nyt sitten siivoamaan paskoja ja tuulettelemaan sekä valehtelemaan lapsille, sukulaisille jne - ennenkaikkea itsellesi.


Tuskin jään. Tää tilanne n nyt vaan niin käsittämätön, että kitan täällä selventää ajatuksiani.

EN VOI YMMÄRTÄÄ MIESTÄ
ja
MINUA PELOTTAA LASTEN PUOLESTA
harmittaa myös kaikki mistä joudun itse luopumaan, mutta se ei ole suurin ongelma.
 
[QUOTE="Väsynyt";28700409]Totta puhut taas kuten moni muukin täällä.
Tällä hetkellä mies tissuttelee usein päivisin, eikä siitä kukaan oikein huomaa että on juonut. Illalla vasta alottaa tai humala alkaa näkyä ja silloin ei kavereita enää lapsilla ole kylässä. Yöksi voi kadota lähibaariin ja seuraavan päivän röhnyää yksin eri kerroksessa kuin muut. Me eletään ns.erillistä elämää, tehdään lasten kanssa juttumme ja retkemme ilman iskää jos tämä on juomassa tai krapuloisa. Usein kylläkin, pitkällisen juomisharjoittelun vuoksi, ei kärsi krapulaa vaan herää jossain kohden aamupäivää/päivää pariimme. Sellaisesta päivästä voi tulla ihan kivakin.
Aamuvuoroissa jos on, saattaa olla jonkun päivän juomattakin tai sitten juo illalla 2-3 olutta.

Tohon miehen kostoon ja ilkeyteen en oikein osaa mitään sanoa. Ehkä kerron osalle ihmisistä totuuden jos erotaan. Uskovat sitten mitä haluavat. Tiedän varmaksi esim. sen, että levittelee minusta heti kostoksi valheita jos alan muille juomisesta kertomaan.[/QUOTE]
Lapset kuitenkin kasvavat ja jossain vaiheessa kavereiden kanssa halutaan olla enemmän kuin mitä isä jaksaa olla selvinpäin. Halutaan ehkä yökyläilyä tai teinit olla lauantai-iltana teillä kuuntelemassa musiikkia tms. Mutta ei voi, jos kotiaan joutuu häpeämään. Nytp elkäät, että lapsesi löytävät huumeruiskun vuokratalon hiekkalaatikolta, mutta eikö sua yhtään pelota se, että lapsillasi on kotona malli humaltuvasta aikuisesta ja tulevaisuudessa he etsivät itselleen sellaiset kaverit, jotka myös viihtyvät paremmin muualla kuin kotonaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28700436:
Lapset kuitenkin kasvavat ja jossain vaiheessa kavereiden kanssa halutaan olla enemmän kuin mitä isä jaksaa olla selvinpäin. Halutaan ehkä yökyläilyä tai teinit olla lauantai-iltana teillä kuuntelemassa musiikkia tms. Mutta ei voi, jos kotiaan joutuu häpeämään. Nytp elkäät, että lapsesi löytävät huumeruiskun vuokratalon hiekkalaatikolta, mutta eikö sua yhtään pelota se, että lapsillasi on kotona malli humaltuvasta aikuisesta ja tulevaisuudessa he etsivät itselleen sellaiset kaverit, jotka myös viihtyvät paremmin muualla kuin kotonaan?


Jos ongelma pahenee tuo voi hyvinkin olla tulevaisuutta. Yökyläilyt on toistaiseksi onnistuneet kun mies on ollut ulkona juomassa ja röhnynnyt sitten eri kerroksessa jonne lapsilla ei tarvetta mennä.

Pelkään kovasti, että lapset saavat kuvan, että jatkuva olut tölkin kanssa sohvalla istuminen on normaalia elämää. Se on yksi suurimmista huolistani varsinkin pojan kohdalla. Humalassa siis mies ei juurikaan ole lasten nähden, mutta lipittely iltaisin ja viikonloppuisin on mallia sekin.
 
[QUOTE="Väsynyt";28700455]Jos ongelma pahenee tuo voi hyvinkin olla tulevaisuutta. Yökyläilyt on toistaiseksi onnistuneet kun mies on ollut ulkona juomassa ja röhnynnyt sitten eri kerroksessa jonne lapsilla ei tarvetta mennä.

Pelkään kovasti, että lapset saavat kuvan, että jatkuva olut tölkin kanssa sohvalla istuminen on normaalia elämää. Se on yksi suurimmista huolistani varsinkin pojan kohdalla. Humalassa siis mies ei juurikaan ole lasten nähden, mutta lipittely iltaisin ja viikonloppuisin on mallia sekin.[/QUOTE]

Malliahan se on sekin. Yksi ikävä juttu tuossa voi olla myös se, että kun ensimmäinen lasten kavereista näkee miehesi siellä humalassa (yökyläilijä vaikka herää yöllä miehesi kapakasta kotiutumiseen) ja kertoo asiasta kotonaan, niin valtaosa vanhemmista ei päästä enää sen jälkeen lastaan paikkaan, jossa on humalainen aikuinen. Loppuu ne yökyläilyt ja muutenkin kavereiden teillä leikkimiset ihan siihen, että lastesi kavereiden vanhemmat eivät enää lapsiaan päästä. Et pysty ikuisesti salaamaan asiaa.
 
Kiitos kaikille vastanneille. Käyn tuon linkinkin katsomassa kunhan ehdin.
Nyt kuitenkin poistun koneelta ja palaan vasta huomenna. Käyn vielä kurkkaamassa huomenna jos joku on vielä jotain kirjoittanut.
 
[QUOTE="hmm";28700479]Pitikö lisääntyä vielä useammankin kerran alkoholistin kanssa?[/QUOTE]

Kukaan ei synny alkoholistina.
Harva 25- vuotias on vielä alkoholisti. Ei vaan vielä ole ehtinyt tinata tarpeeksi.
Viina ei vie päivässä vaan vuosissa ja vuosikymmenissä.
 
Laske vielä kerran onko sinulla mitään mahdollisuuksia asua nykyisessä kämpässäsi. Käy ottamassa selvää saatko jotain tukia ja paljonko elatusmaksuja saisit ja onko laina-aikaa mahdollista pidentää jotta kk summan saisi pienemmäksi. Tai että pystytkö vielä jotain menoja karsimaan. Juoko mies teidän yhteisiä rahoja vai omiaan? siitähän nimittäin ainakin tulisi jo säästöä.
 
[QUOTE="Väsynyt";28700491]Kiitos kaikille vastanneille. Käyn tuon linkinkin katsomassa kunhan ehdin...[/QUOTE]

Jos/kun pohdit eroa, lasten kohtaloa, taloudellista selviytymistä yms asioita jotka johtuvat puolison juomisesta, niin tuolla palstalla on parisentuhatta valmista keskustelunaihetta ihan samasta asiasta. Elämänkokemus alkoholistin kanssa elämisestä ja erosta on tuolla raadollisempaa ja rehellisempää kuin kaksplussalla.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä;28700519:
Voi kuule, tiedän montakin jotka olleet alle 25v selvästi alkoholisteja ja hakeneet siihen jo apuakin. Kuitenkaan onnistumatta lopettamaan. Mutta niin, toisilla se pahenee ajan myötä.

Juu, tiedän toki minäkin. Mutta parikymppinen rapajuoppo ei yleensä juuri kulisseista piittaa.
 
Miksi olet ap niin ehdoton vaatimuksissasi? Etkö saa miestä myöntymään johonkin pienempään muutokseen, kuten siihen, että tulee aina yöksi kotiin tai on juomatta yhden päivän viikossa? Kai tajuat itsekin, ettei noin paljon ja pitkään juonut voi lopettaa kokonaan ilman, että häneltä menisi työkyky pitkäksi aikaa. Vieroitus on kovaa hommaa jo ihan fyysisesti, plus sitten henkinen puoli.

Miehesi ei muutu, ennen kuin itse alkaa kokea juomisen ongelmana, joten nyt sinulla on vain huonoja vaihtoehtoja. Ehdottaisin kuitenkin, että ihan ensiksi lopetat miehen suojelemisen. Toisekseen, älä ota vastuuta miehen terveysongelmista kuten maksa-arvoista - mies ei ole lapsi ja puuttumisesi vain ärsyttää häntä. Toisaalta hän voi nyt luottaa huolehtimiseesi, joten jos se loppuu, hän ehkä alkaisi ottaa vastuuta itsekin. Miehen asenteesta myös kuultaa, että hän uhmaa juomisellaan vaimoaan, jonka kokee ilmeisesti jonkinlaisena auktoriteetin uhmaamisena, ja se vain lisää juomista. Jos ap yhtäkkiä heittäytyisit täysin välinpitämättömäksi, niin miehen uhmalta putoisi pohja pois. Jos haluat vielä taistella talosi eteen, niin sellaista strategiaa kannattaisi ehkä koittaa?
 
kuule,mitäpä jos ihan ensi alkuun hakisit itsellesi keskusteluapua? perheneuvola tai seurakunnanperheasiankeskus tarjoaa ilmaista keskusteluapua(seurakunnalla ovat koulutettu perhe/pariterapeutteja, psykoterapeutteja) he voisivat avata sulle miehesi toimintaa, auttaa selkeyttää sun ajatuksia.

faktahan on se että jos isä ei ole agressiivinen ja vahingoita lapsia kännipäissään/käyttäydy uhkaavasti,niin ero on lasten kannalta huononpi vaihtoehto! paljon huononpi.

sinun itsesi kannalta taas on vaikea sanoa. toisaalta jos aiot jatkaa lasten kanssa elämää etkä haikaile miesten perään,niin sittenhän sekin voisi olla vaihtoehto että päätät vaan lakata odottamasta/toivomasta mieheltä yhtään mitään,järjestät oman ja alstesi elämän niinku miestä ei oliskaan. ehkä se jossain vaiheessa havahtuu! toki voi olla että sun tunteet on sitten hävinnyt!
 

Similar threads

Yhteistyössä