Sanon sen, että ainakaan kulusta ei voi yhtään tietää. Voi lähteä käyntiin ihan eri tavalla ja myös mennä ihan eri tavalla. Tässäpä minun:
Esikoinen: synnytys käynnistyi ennakoivilla supistuksilla joskus viikkoa ennen ja muutamia päiviä supistelu jo ihan säännöllisestikin välillä ennenkuin sitten mentiin lähes laskettuna päivänä sairaalaan ajatuksella "että mennään nyt katsomaan vaikka kotiin varmaan laittavat". No ei laitettu, paikat jo kunnolla auki ja suoraan saliin. Salissa oltiin ennen synnytystä noin 10 tuntia, mutta avautuminen kuitenkin eteni kokoajan ihan luonnollisesti eteenpäin. Kivut olivat kovia, mutta kestin ne ilman lääkkeitä (se on kyllä sanottava että kakkosen synnytyksessä, jossa olin lääkitty, niin jäi kyllä selvästi vahvempia muistikuvia eli ilmeisesti olin kipujen takia melko out tässä esikoisen synnytyksessä). Ponnistusvaihe noin 50 minuuttia ja ponnistuskivut paikoitellen voimakkaat. Lapsi kokoajan hyväkuntoinen eikä mitään sykkeen laskuja ollut.
Kakkonen: synnytys alkoi kuukautta ennen laskettua aikaa ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä vesien menolla keskellä yötä. Siitä sitten sairaalaan mutta supistuksia ei tullut säännöllisinä ollenkaan, kunnes sitten noin 20 tunnin päästä vesien menosta alettiin käynnistää. Kivut ensin ihan ok, mutta kun käynnistyslääkettä lisättiin niin kivut lähtivät aivan lapasesta - kiputila tässä käynnistetyssä synnytyksessä oli aivan toista luokkaa kuin luonnollisesti edenneesä synnytyksessä. Ilokaasusta ei ollut apua joten Epiduraalihan se oli sitten otettava, muuten olisi mennyt kaikki voimat jo ennen ponnistusvaihetta. Siinä sitten nukuin tunnin (tämä oli siis hyvin eri juttu kuin eka synnytys jossa kärvistelin supistuksia 10h ilman lääkkeitä - siinä ei paljon nukuttu) ja sinä aikana paikat avautuivat parista sentistä loppuun saakka ja sai alkaa ponnistaa. Ei ponnistuskipuja ja muutoinkin ponnistusvaihe oli helpompi kuin esikoisen osalta (johtuen varmasti sekä siitä että oli kakkonen että siitä että tämä syntyi kk etuajassa ja oli pienempi). Vauvan sydänäänet kuitenkin heitteli tällä kertaa ja se jännitti minua ja miestä kamalasti, joten tämä synnytys jäi siinä mielessä mieleen dramaattisempana kuin esikoisen synnytys oli. Synnyttyään vauva kuitenkin hyvinvoiva.
Tällaista
Kuten huomaat niin aika erilaiset tarinat. Lähtien ihan jo käynnistymistavasta, mutta sitten tosiaan myös nuo kivut - ne voivat olla eri synnytyksissä täysin eri luokkaa. Varmasti tosin tässä kakkosen synnytyksessä teki sekin, että oli tavallaan jo valmiiksi vähän väsynyt kun takana olivat esikoisen pari vauvavuotta, joten sietokynnys kivuille oli eri.
Synnytys on aika ennakoimaton tapahtuma, mutta ei se silti poista sitä, että kyllä sitä vähän etukäteen kannattaa miettiä, että millaista synnytystä toivoo ja odottaa. Minulla ainakin on ehdottomasti molemmissa synnytyksissä auttanut se, että olen ollut hyvin perehtynyt mahdollisiin kivunlievityksiin ja synnytyksen lääketieteelliseen kulkuun. Tietyllä tapaa joutuu tietysti aina heittäytymään kätilöiden armoille, mutta kyllä siinä silti itsekin on hyvä vähän kartalla olla.