Aivan järkyttävää! Tuttavapariskunta, sopuisa, eroaa! Olemme viettäneet lomamme ja

[astrolabe]

Noh, toisinaan noiden sanojen tuoma ero voi johtaa siihen, että kummallekin löytyy sopivampi puoliso. Mieheni oli ko.lausahduksen vastaanottava osapuoli edellisessä liitossa, nuoruuden ensimmäinen suhde lähes puolen elämän mittainen ja sitten ero. Nyt miestäkään ei enää sureta ero ja pitää parempana sitä, että epäsopiva oari erosi ja etsi kumpikin sen oikean itselleen, eikä vain tyytynyt siihen mihin oli nuorena ajautunut.

Vaikea tietysti aapeen ystävättären vielä nähdä hyviä puolia, mutta on mahdollista, että ovi suurempaan onneen avautui.

 

[LG]

Tavallaan ymmärrän tuon. Silloin kun olin ensimmäisessä suhteessa niin ketutti että ei ollut muita miehiä ennen suhdetta.

 

[a.p.]

Mies ei sanallakaan sanonut, etteikö vaimo olisi koko aika ollut se oikea. Ei lytännyt millään tavalla elettyä liittoa. Ymmärsin, että hän vain halusi olla vielä jonkun toisenkin naispuolisen kanssa, ennen kuin tulee liian vanhaksi, ihan kuin saadakseen vertailla, ovatko muut samanlaisia.

 

[Torvinen]

Miksi ap ei voi olla ystävä enää, asiahan ei teille mitenkään kuulu?

Eikä kaikki ole niin mustavalkoista kuin ulos näyttää tai sanotaan.

 

[Astroton]

Ps. Kuka tänne kirjoittelee aamuyöstä!??!!!??

 

[?????]

Ps. Kuka tänne kirjoittelee aamuyöstä!??!!!??

Varmaan moni on töissä öisin.

 

[Lady Gardenea]

Ps. Kuka tänne kirjoittelee aamuyöstä!??!!!??

Miten niin aamyöstä? Osa viesteistä on eilis illasta ja tänä aamuna.

 

["kaffe"]

Mies ei sanallakaan sanonut, etteikö vaimo olisi koko aika ollut se oikea. Ei lytännyt millään tavalla elettyä liittoa. Ymmärsin, että hän vain halusi olla vielä jonkun toisenkin naispuolisen kanssa, ennen kuin tulee liian vanhaksi, ihan kuin saadakseen vertailla, ovatko muut samanlaisia.

harmi, että pitää olla niin perinteisiä, että koko parisuhde pitää rikkoa pelkän seksin takia jos noin on. jos ajatusmalli olisi vähän eri ja saisivat sovittua vaikka avoimesta suhteesta tai tauosta jonka jälkeen katsotaan uudelleen, niin asiat voisivat sujua helpommin.

mutta toki, kun ei halua 'leimautua' (muiden silmissä, mitä sitä omasta ja vaimosta väliä), niin noihan se on tehtävä.

 

[Peyote]

Mun mielestä toi on kamalaa. Ei heru ymmärrystä sitten yhtään täältäpäin.

 

["vieras"]

Ymmärrän miehen tunteet täysin. Minulle olisi varmasti käynyt juuri noin, jos olisin nuoruudesta asti ollut saman miehen kanssa. Siksi olenkin onnellinen, että olimme mieheni kanssa molemmat aikuisia tavattuamme. Kamalaahan tuo on tietenkin naisen kannalta

 

[Peyote]

Kysyin eilen mieheltä, että meinaako se jättää mut nelikymppisenä. Kuulemma meinaa ostaa avoauton ja viedä mut pitkälle ajelulle.

Mutta asiaan. Mä en ymmärrä, miten se, että ollaan oltu nuoresta asti, tekee hylkäämisestä monen mielestä jotenkin hyväksyttävän. Mun mielestä päinvastoin, se on pahempi asia, että jättää toisen noin ilman syytä, jos ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, kuin jos jättäisi ihmisen, jolla on ollut jo lukuisia suhteita ja jonka kanssa olisi ollut vain muutamia vuosia.

 

[Keittiönoita]

Kysyin eilen mieheltä, että meinaako se jättää mut nelikymppisenä. Kuulemma meinaa ostaa avoauton ja viedä mut pitkälle ajelulle.

Mutta asiaan. Mä en ymmärrä, miten se, että ollaan oltu nuoresta asti, tekee hylkäämisestä monen mielestä jotenkin hyväksyttävän. Mun mielestä päinvastoin, se on pahempi asia, että jättää toisen noin ilman syytä, jos ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, kuin jos jättäisi ihmisen, jolla on ollut jo lukuisia suhteita ja jonka kanssa olisi ollut vain muutamia vuosia.

Minusta se ei tee asiasta yhtään hyväksyttävämpää, mutta tekee siitä ymmärrettävämmän. Jos on elänyt koko elämänsä nk yhdessä putkessa, niin elämänsä puolivälissä yleensä alkaa miettimään, haluaako lopunkin elämäänsä elää samassa putkessa vai kenties tehdä jotain muuta. Moni vaihtaa työpaikkaa tai jopa kokonaan alaa neljissäkymmenissä, koska silloin on tavallaan se "viimeinen tilaisuus" tehdä radikaaleja muutoksia elämässään. Ei ole mitenkään kummallista, jos ihminen nelissäkymmenissä miettii, että tässäkö tämä mun elämäni oli ja tätä samaa rataa mennään hautaan asti.

 

["vieras"]

ei tuokaan nuin mustavalkoista ole. Ennen alettiin seurustelemaan nuorina ja eikä erottu vähäpätöisin perustein.

Onnellisuudesta viis?

Tottahan se on, ettei teininä vielä tunne edes itseään, saati sitten kumppaniaan ja ihan hulluutta väkertää ne lapset parikymppisenä teinirakkauden kanssa. Avioerolapsitilastot vaan paukkuu kun noin toimii.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28692777]Onnellisuudesta viis?

Tottahan se on, ettei teininä vielä tunne edes itseään, saati sitten kumppaniaan ja ihan hulluutta väkertää ne lapset parikymppisenä teinirakkauden kanssa. Avioerolapsitilastot vaan paukkuu kun noin toimii.[/QUOTE]

Paitsi ettei eroavat useimmiten mitään teineinä yhteenmenneitä ole. Tai ovat, niitä samoja, jotka aloittavat eroamisenkin aikaisin. Vielä ehtivät erota useamman kerran elämässään.

 

["vieras"]

Kysyin eilen mieheltä, että meinaako se jättää mut nelikymppisenä. Kuulemma meinaa ostaa avoauton ja viedä mut pitkälle ajelulle.

Mutta asiaan. Mä en ymmärrä, miten se, että ollaan oltu nuoresta asti, tekee hylkäämisestä monen mielestä jotenkin hyväksyttävän. Mun mielestä päinvastoin, se on pahempi asia, että jättää toisen noin ilman syytä, jos ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, kuin jos jättäisi ihmisen, jolla on ollut jo lukuisia suhteita ja jonka kanssa olisi ollut vain muutamia vuosia.

On ihan eri asia ymmärtää, miksi joku toimii jollakin tavalla kuin hyväksyä tämä toiminta.

 

["jaa-a"]

[QUOTE="mies";28690738]Vähemmän yllättävää, enemmän hämmästyttää että jotkin parit ovat edelleen naimisissa kun kaikkihan nykyään eroaa..[/QUOTE]


Jos oot sama mies, jonka kanssa eilen keskustelin, niin tässäpä tyyppiesimerkki siitä, milloin ne suhdetta edeltävät aiemmat seksikokemukset olisivat hyödyllisiä. Jos sitä seksuaalista uteliaisuutta oltaisiin toteutettu silloin nuorena, eivät tällaiset asiat niin kaivelisi mieltä.

Suhde toki voisi loppua muistakin syistä. Mutta voisi olla loppumattakin.

 

["Marjatta"]

Olisiko sitten ollut parempi, jos mies olisi lähtenyt pettämään, mikä on ne yleisin käyttäytymismalli pitkissä suhteissa?

Minä itse kallistun tähän pettämisen puolelle, koska en halua erota miehestäni koskaan. Toivon, että mies hoitaisi syrjähyppynsä niin fiksusti, etten minä tai kukaan muukaan saa siitä koskaan tietää. Sivusuhde ei saa myöskään olla omalta perheeltä pois. Ei ehkä aina toteudu käytännössä, jos toinen meneekin rakastumaan syrjähyppyynsä.

 

[Peyote]

[QUOTE="Marjatta";28692862]Olisiko sitten ollut parempi, jos mies olisi lähtenyt pettämään, mikä on ne yleisin käyttäytymismalli pitkissä suhteissa?

Minä itse kallistun tähän pettämisen puolelle, koska en halua erota miehestäni koskaan. Toivon, että mies hoitaisi syrjähyppynsä niin fiksusti, etten minä tai kukaan muukaan saa siitä koskaan tietää. Sivusuhde ei saa myöskään olla omalta perheeltä pois. Ei ehkä aina toteudu käytännössä, jos toinen meneekin rakastumaan syrjähyppyynsä.[/QUOTE]

Tai miksi vaan ei voisi olla uskollinen ja onnellinen ja rakastaa sitä omaa puolisoa niin kauan kunnes kuolee? Eikö sen kuuluisi mennä niin?

 

["mami"]

Tai miksi vaan ei voisi olla uskollinen ja onnellinen ja rakastaa sitä omaa puolisoa niin kauan kunnes kuolee? Eikö sen kuuluisi mennä niin?

Nykyään vaan ajatellaan, että se onnellisuus on jokin ulkoa tuleva juttu eikä itse tarvitse ponnistella sen eteen, kunhan puitteet on kunnossa: ihana talo, kiltit lapset, intohimoinen parisuhde jne. Sitten kun ollaan tyytymättömiä, aletaan laittaa em. asioita vaihtoon tajuamatta, että ei se mitään hyödytä. Onni lähtee itsestä, omasta asenteesta elämään. Eri asia on tietysti vaikkapa perheväkivaltatilanteet ja muut sellaiset, mistä on oikeasti fyysistä tai psyykkistä haittaa. Mutta pelkkä "voi että mua kyllästyttää, haluan kokea elämässäni jotain muutaki entä vaan sua" on ihan naurettavan typerä syy erota.

 

[Keittiönoita]

Tai miksi vaan ei voisi olla uskollinen ja onnellinen ja rakastaa sitä omaa puolisoa niin kauan kunnes kuolee? Eikö sen kuuluisi mennä niin?

No sanopa muuta. Miksi ei voi vaan olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä haikailla muuta?

 

["minttu"]

[QUOTE="vieras";28692777]Onnellisuudesta viis?

Tottahan se on, ettei teininä vielä tunne edes itseään, saati sitten kumppaniaan ja ihan hulluutta väkertää ne lapset parikymppisenä teinirakkauden kanssa. Avioerolapsitilastot vaan paukkuu kun noin toimii.[/QUOTE]

ne avioerotilastot paukkuu,koska nykyään ei olle sitoutuneita oikeesti,jos tulee on gelmia-> ero on aina vaihtoehtona,jos sitä miettii riidan jälkeen/yhteydessä/missään välissä vaihtoehtona ongelmien ratkaisuun, ei tule etsineeksi ratkaisua ongelmaan, koska on aina pako reitti=ero.. ja samalaa huomaamattaan petaa tietä eroon.

erotilastot paukkuu koska kaiken pitää olla ihanaa.. koska pitää tuntea ja kokea..

koska ollaan itsekkäitä ja koska ei osata ratkaista ongelmia. jos toinen osapuolista aina vaikenee...niin kyllä se ero tulee olemaan edessä!

 

[Keittiönoita]

ei tuokaan nuin mustavalkoista ole. Ennen alettiin seurustelemaan nuorina ja eikä erottu vähäpätöisin perustein.

Totta, mutta ennen avioeroa ja ennenkaikkea eronnutta naista pidettiin hävettävänä ja halveksittavana. Monesti naisen oli täysin mahdotonta lähteä huonostakaan suhteesta taloudellisten syiden vuoksi. Naiset katsoivat läpis ormien tai olivat mieluiten autuaan tietämättömiä miestensä naisseikkailuista, koska uskottomuus ei ollut syy ottaa eroa. Paitsi jos se uskoton oli nainen.

Mä luulen, että yksi syy nykyiseen tilanteeseen on ihmisten eliniän pidentyminen ja se, että ihmiset ovat terveitä, hyväkuntoisia ja aktiivisia huomattavasti pidempään kuin isovanhempansa. Nelikymppisenä ei suunnitellakaan eläkepäiviä vaan uutta ammattia, uutta työpaikkaa, uusia harrastuksia, uusia ihmissuhteita ja kenties uutta perhettäkin. Tämän päivän nelikymppiset voivat tehdä elämässään päätöksiä ja muutoksia, joita mun vanhempieni ikäpolvi teki parikymppisenä.

 

["anonyymi"]

No mun mies miettii just noita, on kertonut. Ollaan oltu 20- vuotiaasta yhdessä, että ei mitään neitsyitä kuitenkaan silloinkaan, mut ei nyt paljoa kokemustakaan. Ja yli 10 vuotta yhdessä.

Että paskaltahan tässä tuntuu.

 

["vieras"]

Noh, toisinaan noiden sanojen tuoma ero voi johtaa siihen, että kummallekin löytyy sopivampi puoliso. Mieheni oli ko.lausahduksen vastaanottava osapuoli edellisessä liitossa, nuoruuden ensimmäinen suhde lähes puolen elämän mittainen ja sitten ero. Nyt miestäkään ei enää sureta ero ja pitää parempana sitä, että epäsopiva oari erosi ja etsi kumpikin sen oikean itselleen, eikä vain tyytynyt siihen mihin oli nuorena ajautunut.

Vaikea tietysti aapeen ystävättären vielä nähdä hyviä puolia, mutta on mahdollista, että ovi suurempaan onneen avautui.

Kertoko sekin eksä saunassa?

 

[ihme mies]

Tai miksi vaan ei voisi olla uskollinen ja onnellinen ja rakastaa sitä omaa puolisoa niin kauan kunnes kuolee? Eikö sen kuuluisi mennä niin?

Niin. Ja jos ei rakasteta niin sitten itketään ja rakastetaan!

Tokihan sen kuuluisi aina mennä niinkuin saduissa. Todellisuudessa se nyt vaan ei aina niin mene. Toki nykyään kynnys erota on huimasti paljon alhaisempi kuin jo muutama vuosikymmen sitten ja eroon päädytään varmasti joskus liian helposti. Se että ihmiset eroavat niin usein on toisaalta ihan luonnollista kun ajattelee miten sattumanvaraisesti ihmiset pariutuvat, on aika hiton pieni todennäköisyys sille että se teini-ikäisenä saman paikkakunnan baarissa tai diskossa tavattu kaveri on juuri se oikea kumppani jonka kanssa pystyy onnellisena viettämään loppuelämän. Useimmat eivät sitä oikeaa tapaa koko elämänsä aikana vaan sopeutuvat.