Kuuluuko lapsenvahtivastuu myös lapsettomalle?

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi auttaa ystävääni. Totta kai haluan. Minulle ei vain tullut mieleenikään, että joku pyytäisi meitä apua juuri lastenhoidossa. Olen lapseton juuri siksi, ettei lasten hoitaminen kiinnosta yhtään, ja oletan ystäväni kyllä tietävän tämän. Tuskinpa vegaaniakaan pyydettäisiin sadonkorjuujuhlaan tekemään veripalttua tai grillaamaan sikaa vartaassa.

Kuinka vanhoja ne lapset on?

 

nimimerkillä heräsi uteliaisuus, että miksi vierailet tällä palstalla?

 

No mä ajattelisin, että teillä on niin paljon vapaata, että yksi päivä ei olisi teiltä kamalasti vaadittu, varsinkin jos ne ystävät eivät normaalisti pääse minnekään ilman lapsia. Eli siis niille se voi olla tosi iso juttu, ja piristää pitkäksi aikaa. Jos lapset eivät ole ihan pieniä, niin niiden hoitaminen ei ole kovin salatiedettä, kunhan antaa ruokaa ja katsoo ettei ne kuole Ehkä ne ystävät auttaisivat teitä vaikkapa muutossa, vaikkei se ole kovin mukavaa puuhaa.

Mun mielestä siis ihan ok kieltäytyä, mutta siinäpä muutama nopeasti keksitty syy, miksi mun mielestä olisitte voineet suostua.

Joo... niiin voi. Mä hoidin ennen useinkin ystävien lapsia, mutta nyt oon vähentänyt tuota puuhaa. Ensinnäkin about kaikilla on niitä lapsia, mulla ei. Nämä kaikki ystävät olettavat, että kun mä olen lapseton, mulla on niiiiiiiiiin paljon sitä aikaa. No ei ole. Lisäksi olen väsynyt siihen, että apu on aina yksipuolista. Hoidan mielelläni lapsia, joo. Mutta ehkä mullekin voisi sitten joskus olla avuksi? Tai vaikka kutsua muuten vaan käymään, syömään ehkä?

Eniten ärsyttää yksi läheinen, joka usein valittaa, ettei kukaan ikinä hoida heidän lastaan. No, lapsi on noin vuoden ja hoitajia on kyllä useamman kerran kuussa, isovanhemmat mukaan lukien. Tuntuu aika pahalta, kun antaa omasta vähästä (todella, lapsettomillakin voi olla vapaa-aika vähissä, ajatella!) vapaa-ajastaan toiselle ja saa lähinnä kuunnella valitusta, että kun ei saa apua. Tulee sellainen olo, että mikään ei riitä.

Niin että joo, nykyään mietin aika tarkkaan, haluanko hoitaa lapsia...

 

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi auttaa ystävääni. Totta kai haluan. Minulle ei vain tullut mieleenikään, että joku pyytäisi meitä apua juuri lastenhoidossa. Olen lapseton juuri siksi, ettei lasten hoitaminen kiinnosta yhtään, ja oletan ystäväni kyllä tietävän tämän. Tuskinpa vegaaniakaan pyydettäisiin sadonkorjuujuhlaan tekemään veripalttua tai grillaamaan sikaa vartaassa.

Ehkä ystäväsi ei tajunnut, että sinulla on vastenmielisyys tai jokin eettinen syy olla hoitamatta lapsia. Multa kyllä ystäväni ovat kysyneet apua mitä monenlaisiin asioihin ihan riippumatta siitä, onko mulla kokemusta asiasta vai ei. Autan ystäviäni, jos se vain aikataulullisesti on mahdollista. Ystäväni eivät ole mitään yli-ihmisiä, joten uskoisin selviytyväni samoista asioista kuin hekin. Jos on papukaijanhoidosta kyse, niin sitten pyydän hoito-ohjeet kirjallisena, koska en ole koskaan aikaisemmin hoitanut papukaijoja. Mutta en mä kieltäytyisi papukaijan hoidosta vain sen vuoksi, ettei mulla on niistä - vielä - kokemusta.

 

Kuinka vanhoja ne lapset on?

Taitavat olla kaksi ja viisi, mutta en ole ihan varma. Olen nähnyt vanhemman lapsen ehkä kolme kertaa ja nuoremman kerran.

 

En tiedä mitä lapsille voi syöttää, puhua, pukea tai mitä niille/niiden kanssa pitää/voi ylipäänsä tehdä. En osaa kuvitella miten voisin "hoitaa" lasta/lapsia edes muutamaa tuntia, koska kai siinäkin pitää jo tehdä jotain muutakin kuin vain tuijottaa sitä? Itse asiassa en edes ymmärrä miksi kukaan haluaisi tai uskaltaisi jättää lapsiaan hoitoon ihmiselle, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta tai tietämystä lapsista!

Ihan normaalia ruokaa ne syövät (poislukien vauvat). Niille puhutaan myös ihan normaalisti, vaikka toki selitetään yksinkertaisemmin termein, jos vaikuttaa siltä, että lapsi ei ymmärrä (sen mikä on sopiva "yksinkertaisuustaso" huomaa kyllä äkkiä). Lyhytaikaisen hoidon aikana niille puetaan vaan ihan ne sisä- tai ulkovaatteet mitä niillä on mukana (vanhempi on varmaan osannut katsoa säätiedotusta sen verran, että on valinnut sopivat vaatteet).

Jos tavoitteena on yksinkertaisesti pitää muutama lapsi jokusen tunnin hengissä sekä täysissä ruumiin ja sielun voimissa, niin väittäisin että siitä selviävät lähes kaikki ihmiset ihan vaan perus maalaisjärjen ja muutaman vanhemmilta saadun neuvon avulla...

 

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi auttaa ystävääni. Totta kai haluan. Minulle ei vain tullut mieleenikään, että joku pyytäisi meitä apua juuri lastenhoidossa. Olen lapseton juuri siksi, ettei lasten hoitaminen kiinnosta yhtään, ja oletan ystäväni kyllä tietävän tämän. Tuskinpa vegaaniakaan pyydettäisiin sadonkorjuujuhlaan tekemään veripalttua tai grillaamaan sikaa vartaassa.

Ok, se on jo selvä ettette te halua hoitaa lapsia. Mutta ihan samalla tavalla sinua saattaisi kummastuttaa jos ystäväsi ei lähtisi auttamaan muutossa vaikka tietäisit ettei hänellä ole silloin juuri ketään.

Voi kun lapsettomatkin ystävät ymmärtäisivät millaisen arvon lastenhoitoapu antaa sille pariskunnalle/yksinhuoltajalle kun joku tarjoaa hetken hengähdyksen. Lapset yleensä käyttäytyy hyvin vieraisilla ja ei olisi kyseessä edes yökyläily... Mutta olkaa hoitamatta jos ajatus noin ahdistaa

Itse tarjoan aina lastenhoitoapua ystäville että hekin saavat levätä joskus, varsinkin kun hoitoapua ei ole tarjolla mielin määrin. Hyvä mieli siitä tulee.

 

Ei oo pakko, mutta jos kyseessä ei ole mikään alle 1-vuotias vauva, niin taidatte olettaa homman turhan vaikeaksi. Lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin.

Ai, käyttäytyykö esim. 2, 3, 4, 5 vuotias lapsi ihan kuin aikuinen? Syökö se samaa ruokaa, puhuu samoista aiheista, osaa itse käydä vessassa/syödä/huolehtia hygieniastaan?

Jopa minä lapsettomana tiedän että vastaus on "ei". Siksi lapsen hoitaminen on ihan eri asia kuin aikuisten ihmisten kanssa ajan viettäminen. En siis usko että teemme asian turhan vaikeaksi, vaan että teidän vanhempien / lasten kanssa tekemisissä olleiden on hyvin vaikea samaistua siihen tilanteeseen ettei ihmisellä ole minkäänlaista kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Siksi pidätte sitä todella helppona - mitä se ei ole, kun ei ole sitä kokemusta.

 

Entäs jos ei oikeasti _osaa_? Esim. minä en ole ollut ikinä missään tekemisissä lasten kanssa. Lähin kontakti lapsiin on se, että olen nähnyt serkkujeni lasten kuvia FB:ssä. Kavereilla ei ole lapsia vaikka ollaan jo reilusti yli kolmenkympin.

En tiedä mitä lapsille voi syöttää, puhua, pukea tai mitä niille/niiden kanssa pitää/voi ylipäänsä tehdä. En osaa kuvitella miten voisin "hoitaa" lasta/lapsia edes muutamaa tuntia, koska kai siinäkin pitää jo tehdä jotain muutakin kuin vain tuijottaa sitä? Itse asiassa en edes ymmärrä miksi kukaan haluaisi tai uskaltaisi jättää lapsiaan hoitoon ihmiselle, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta tai tietämystä lapsista!

Aina siis kyse ei todellakaan ole siitä ettei lapseton "viitsi uhrata aikaansa", vaan ainakin minun tapauksessani kyse on kyllä jo sen lapsenkin hyvinvoinnista, kun ei olisi mitään hajua mitä sille tehdään.

Mä niin allekirjoitan tämän.
Nyt mulla on itsellänikin lapsia, mut ennen niitä ei mitään kokemusta lapsista. Pienistä tai isommista. En mä olis osannut niiden kanssa edes leikkiä luontevasti. Lähipiirissä ei ollut lapsia, itsellä ei sisaruksia jne.

Mulle olis ollut ihan kauhunpaikka mennä hoitamaan jonkun lapsia ja olla oikeasti niistä vastuussa. No kyllä me varmaan oltais hengissä selvitty, mut siinäpä se sit oliskin.

 

Noh. Lasten vahtiminen muutaman tunnin ajan on hieman eri asia kuin olla lapseton.

Jos itselläni ei olisi muuta sovittua menoa, niin ilman muuta kysyttäessä suostuisin. Tiedän ja muistan liian hyvin millaista on olla lapsiperhe, jonka sukulaisturvaverkot ovat vähäiset ja kaukana.

 

Kenenkään ei ole pakko hoitaa lapsia tahtomattaan ja siitä ei pidä loukkaantua.

Silti sanoisin niin että ollaan mekin oltu remppa-apuna vaikka itsellämme ei remonttia olekaan. Ja mun mies on korjannut erilaisia moottorivehkeitä kavereille vaikka ei itse siitä sinänsä hyödy mitenkään.
Joskus voi ihan hyvää hyvyyttään tehdä palveluksia, siitä tulee uskomattoman hyvä mieli niin itselle kuin avunsaajille.

Mä olen edelleen loukkaantunut yhdelle lapsettomalle ystävälleni jolle tein puolen vuoden aikana useita iltoja yhtä projektia ilmaiseksi ja puheissa oli että hän miehensä kanssa siitä edestä hoitaa meidän lapsia jonkun illan ja yön. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa. Hän hyötyi valtavasti minusta muttei ole lunastanut lupaustaan pyynnöistä huolimatta. No, viimeiseen vuoteen en ole edes kysellyt.

Meillä myös mies teki ilmaiseksi eräälle lapsettomille sukulaisille ison, tuhansien eurojen arvoisen remont in ja silloin jo lupailtiin maksuksi lastenhoitoa, no, kolme ta neljä kertaa oon kysely, ei ehdi, ei pysty....sanoin jo miehelle, että laita lasku töistä! En enää voit i kysellään. 5 ja 7 v lapset kyseessä, ettei ihan hirveesti ees tarvii hoitaa

 

[QUOTE="vieras";28689563]Ihan normaalia ruokaa ne syövät (poislukien vauvat). Niille puhutaan myös ihan normaalisti, vaikka toki selitetään yksinkertaisemmin termein, jos vaikuttaa siltä, että lapsi ei ymmärrä (sen mikä on sopiva "yksinkertaisuustaso" huomaa kyllä äkkiä). Lyhytaikaisen hoidon aikana niille puetaan vaan ihan ne sisä- tai ulkovaatteet mitä niillä on mukana (vanhempi on varmaan osannut katsoa säätiedotusta sen verran, että on valinnut sopivat vaatteet).
[/QUOTE]

Jos nyt miettii mitä itsen syön, niin tuskin samaa ruokaa saisi lapselle syötettyä. Esim. kahvia ja juustonäkkäriä, tai homejuustobroilerisalaattia, tai chilipiirakkaa... Pitäisi osata tehdä jotain lapsiystävällistä ruokaa, mutta mitä? Pitääkö sitä syöttää, jos pitää, niin miten? Sitten pitää muistaa pestä sen kädet, ehkä se tarttee jotain erikoissyömävälineitäkin?? Vai missä iässä voi vaan antaa veitsen ja haarukan käteen, että syö...

Ei sille voisi aikuisten juttujakaan puhua, tuskin ymmärtäisi mitään työasioista, yleisestä talouden tilasta tai vaikka hiusten värjäämisestä (esimerkki asioista joista omien kaverien kanssa keskusteltiin viime kerralla). Ja pukeminen... ei mitään hajua miten penska puetaan, eikös ne yleensä vastusta sitä viimeiseen asti? Saako sitä pakottaa vai ei, saako vääntää, vai pitääkö vain odottaa ja maanitella? Miten?

Juuei, niin avuttomalta kuin se tuntuukin niin ei kuulosta siltä että selviäisin!

 

Ai, käyttäytyykö esim. 2, 3, 4, 5 vuotias lapsi ihan kuin aikuinen? Syökö se samaa ruokaa, puhuu samoista aiheista, osaa itse käydä vessassa/syödä/huolehtia hygieniastaan?

Jopa minä lapsettomana tiedän että vastaus on "ei". Siksi lapsen hoitaminen on ihan eri asia kuin aikuisten ihmisten kanssa ajan viettäminen. En siis usko että teemme asian turhan vaikeaksi, vaan että teidän vanhempien / lasten kanssa tekemisissä olleiden on hyvin vaikea samaistua siihen tilanteeseen ettei ihmisellä ole minkäänlaista kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Siksi pidätte sitä todella helppona - mitä se ei ole, kun ei ole sitä kokemusta.

Mä sanoin että lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin, enkä että pikkulapset käyttäytyy kuten aikuiset. Jotkut aikuiset kyllä käyttäytyy kuten pikkulapset

Mä olen ollut lapseton, jolla ei ollut mitään kokemusta lasten hoidosta, mutta hoidin silti joskus kaverin lapsia. Pyysin tarkat ohjeet (ja kirjoitin ylös). Ja sit vaan sumplittiin ja mietin mitä tehdä, kun lapset halusi vaikka tietokoneelle, enkä mä ollut tajunnut kysyä että saako.
Pari tuntia sitä kesti, ja sit oli takki tyhjä ja korvat soi, painuin hiljaiseen lapsettomaan asuntooni ja huokaisin helpotuksesta

Nyt on oma lapsi enkä kyllä ketä tahasa pyydä lapsenvahdiksi. Ei siksi etten epäilisi että osaavat, vaan siksi että haluan että hoitaja on lapselle tuttu - tosin eiköhän pärjäisi vieraammankin kanssa.

 

Toi ruokajuttu nyt ei voi olla käytännössä ongelma. Lasten vanhemmathan aina hoitaa ruoat valmiiksi, tai voit ainakin sanoa, että suostut jos ruoat on jääkaapissa.

 

Ai, käyttäytyykö esim. 2, 3, 4, 5 vuotias lapsi ihan kuin aikuinen? Syökö se samaa ruokaa, puhuu samoista aiheista, osaa itse käydä vessassa/syödä/huolehtia hygieniastaan?

Jopa minä lapsettomana tiedän että vastaus on "ei". Siksi lapsen hoitaminen on ihan eri asia kuin aikuisten ihmisten kanssa ajan viettäminen. En siis usko että teemme asian turhan vaikeaksi, vaan että teidän vanhempien / lasten kanssa tekemisissä olleiden on hyvin vaikea samaistua siihen tilanteeseen ettei ihmisellä ole minkäänlaista kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Siksi pidätte sitä todella helppona - mitä se ei ole, kun ei ole sitä kokemusta.

Mun lapset on 1v ja 4v. Vanhempi syö kyllä ihan tasan tarkkaan samaa ruokaa kuin mekin, pienempikin osittain (toki pitää vielä syöttää). 4v ei vielä osaa mikroa käyttää, joten hoitajan pitäisi osata niinkin vaativa homma kuin laittaa valmiiksi tehtyä ruokaa lautaselle ja lämmittää se. Maitolasi pitäisi myös osata lapselle antaa, pienemmälle nokkamuki ja nostaa pienempi syöttötuoliin ja syöttää ruokaa. Isompi käy itse vessassa, osaa pestä kädet ja vetää vessan. Pienempi ottaa kädestä kiinni ja taluttaa potalle jos on pissahätä, body pitää hoitajan avata ja laskea vaippa, kuten myös sitten nostaa ja sulkea ja tyhjentää potta. Isompi tietää tasan tarkkaan missä meillä kaikki tarvikkeet on ja sanoo kyllä jos on nälkä/jano vaikka laittaisin kyllä ohjeet hoitajalle milloin on ruoka-aika.

Aikuisesta tuo 4v poikkeaa esim. siinä, että pelaa keskimäärin enemmän Kimbleä ja tekee palapelejä, mutta hoitaja saisi kyllä varmasti päättää rakennetaanko legoilla vai junaradalla vai pelataanko sitä Kimbleä.
Samaa kieltä puhuvien lasten hoitaminen ei kyllä ole mitään rakettitiedettä. Mutta jos ei halua niin senkin voi sanoa, eikä piiloutua "en osaa" lauseen taakse. (Jos ei osaa niin ainahan on mahdollisuus opetella, eikö?)

Mä en oo muuttofirmassa töissä enkä rakennusalan ammattilainen mutta olen silti ollut kavereille muuttoapuna ja maalaamassa seinää. Tekemällä oppii jos haluaa.

 

Ai, käyttäytyykö esim. 2, 3, 4, 5 vuotias lapsi ihan kuin aikuinen? Syökö se samaa ruokaa, puhuu samoista aiheista, osaa itse käydä vessassa/syödä/huolehtia hygieniastaan?

1) kyllä syö samaa ruokaa (tosin se jalapeno-homejuustokastike ehkä kannattaa jättää väliin)
2) ei toki puhu samoista aiheista, mutta ei toisaalta niin vaikeita, että menisi aikuiselta yli hilseen
3) ainakin kolmevuotiaasta alkaen osaa lähes aina käydä itse pytyllä, tosin aikuinen joutuu luultavasti pyyhkimään jos tulee kakka sekä valvomaan, että kädet varmasti pestään

 

Jos nyt miettii mitä itsen syön, niin tuskin samaa ruokaa saisi lapselle syötettyä. Esim. kahvia ja juustonäkkäriä, tai homejuustobroilerisalaattia, tai chilipiirakkaa... Pitäisi osata tehdä jotain lapsiystävällistä ruokaa, mutta mitä? Pitääkö sitä syöttää, jos pitää, niin miten? Sitten pitää muistaa pestä sen kädet, ehkä se tarttee jotain erikoissyömävälineitäkin?? Vai missä iässä voi vaan antaa veitsen ja haarukan käteen, että syö...

Ei sille voisi aikuisten juttujakaan puhua, tuskin ymmärtäisi mitään työasioista, yleisestä talouden tilasta tai vaikka hiusten värjäämisestä (esimerkki asioista joista omien kaverien kanssa keskusteltiin viime kerralla). Ja pukeminen... ei mitään hajua miten penska puetaan, eikös ne yleensä vastusta sitä viimeiseen asti? Saako sitä pakottaa vai ei, saako vääntää, vai pitääkö vain odottaa ja maanitella? Miten?

Juuei, niin avuttomalta kuin se tuntuukin niin ei kuulosta siltä että selviäisin!

No mites maito ja juustonäkkäri?
Pese kädet jos on likaiset, ei haittaa vaikka unohdat pestä ennen ruokailua (tai siis lapset pesee itse, sä vaan käsket jos käsket)
Ei tartte erikoisvälineitä, haarukka tai lusikka riittää. ihan pieni ehkä tarttee nokkamukin, mutta eiköhän ne vanhemmat sen sulle näytä?
Voi puhua aikuisten juttuja. Seksistä nyt en puhuisi, mutta voit kyllä puhua mitä töissä kävi, kuuntelevat jos kuuntelevat.
Katsot että lapset pukee, jos eivät pue, autat. Ei ne vieraille saa raivareita, ne on kotiväelle vaan...

 

Jos nyt miettii mitä itsen syön, niin tuskin samaa ruokaa saisi lapselle syötettyä. Esim. kahvia ja juustonäkkäriä, tai homejuustobroilerisalaattia, tai chilipiirakkaa... Pitäisi osata tehdä jotain lapsiystävällistä ruokaa, mutta mitä? Pitääkö sitä syöttää, jos pitää, niin miten? Sitten pitää muistaa pestä sen kädet, ehkä se tarttee jotain erikoissyömävälineitäkin?? Vai missä iässä voi vaan antaa veitsen ja haarukan käteen, että syö...

Ei sille voisi aikuisten juttujakaan puhua, tuskin ymmärtäisi mitään työasioista, yleisestä talouden tilasta tai vaikka hiusten värjäämisestä (esimerkki asioista joista omien kaverien kanssa keskusteltiin viime kerralla). Ja pukeminen... ei mitään hajua miten penska puetaan, eikös ne yleensä vastusta sitä viimeiseen asti? Saako sitä pakottaa vai ei, saako vääntää, vai pitääkö vain odottaa ja maanitella? Miten?

Juuei, niin avuttomalta kuin se tuntuukin niin ei kuulosta siltä että selviäisin!

Kannattaisi ehkä joskus kokeilla viettää vähän aikaa lasten kanssa niin huomaa, että ei se ole niin vaikeaa. Toki kaikki tuntematon pelottaa, mutta niistä peloista voi päästä tosi helposti eroon. Minäkin olen vela ja minulla ei ole kokemusta lastenhoidosta. En ole ikinä syöttänyt tai pukenut lasta tai vaihtanut vaippaa. Mutta olenkin kuitenkin viettänyt sen verran aikaa tuttavien lasten kanssa, että ne eivät mua mitenkään pelota. En mä vieläkään tiedä miten alottaisin keskustelua lasten kanssa, mutta onneksi mun ei tarvikaan tietää, koska ne lapset tekevät itse aloitteen. Jos ne tuo mulle auton käteen niin mä kehun, että onpa hieno auto. Jos ne istuu mun syliin kirja kädessä niin mä luen niille sitä kirjaa. Jos ne selittää mulle jotain täysin epäselvää niin mä nyökytän, että joo, tosiaankin, onpa hyvä juttu.

 

Mulla riippuu ihan siitä, kuka kysyy tuota apua. Yhtä tuttavaani en auta, koska hän aina muistaa mainita seurassani ettei ota vastaan mitään kasvatusohjeita lapsettomilta (niinkuin olisin niitä muka tyrkyttämässä), mutta olisi kuitenkin työntämässä lapsia mulle hoitoon. Toisia tuttaviani kyllä auttaisin, ja luulisin pärjääväni muutaman tunnin lapsen kanssa vaikka ei ole mitään kokemusta lapsista. Ainahan vanhemmat voivat antaa "ohjeet", joilla sitten mennään. Alle vuoden vanhaa en kyllä uskaltaisi hoitaa.

 

Ketään ei voi pakottaa hoitamaan kenenkään lapsia. Siitä on siis oikeus kieltäytyä, ja toisen ei kuulu vetää siitä herneitä nokkaan

 

[QUOTE="vieras";28689635]Kannattaisi ehkä joskus kokeilla viettää vähän aikaa lasten kanssa niin huomaa, että ei se ole niin vaikeaa. [/QUOTE]

Ei ole kellään lähipiirin ihmisellä lapsia, joten ei ole mahdollista. Eikä kyllä halujakaan, miksi opetella jotain mihin ei ole mitään mielenkiintoa. Joskus olen yrittänyt pihalla jutella naapurin penskoille, mutta ne vain tuijottaa takaisin joten olen senkin lopettanut molemminpuolisen häpeän välttämiseksi...

Toki tuo lasten hoitaminenkin on täysin teoreettinen vaihtoehto siis kun niitä ei lähipiirissä ole - kunhan tarjoilin sitä näkemystä miksi joku lapseton saattaa lastenhoidosta kieltäytyä.

 

Mä kyllä ymmärrän, että jos lapsia ei näe missään muualla kuin bussissa ja ruokakaupassa, ne vaikuttaa alieneilta, joille ei uskalla tai edes osaa puhua, eikä tiedä mitä ne syö, mitä tekee. Ihan luonnollista sitten ettei itselleenkään tuollaisia pelottavia alieneita halua.

 

En jaksanut lukea koko ketjua..
Vasta-ajatus lapsettomille.

Oletatko että ne nykyiset lapset, tulevat aikuiset, hoitavat sinut sitten kun olet vanha ja tarvitset apua?

Niin, tietenkin oletat.

MUTTA ajatteletko, että joku (äiti ja isä) on nähnyt senkin seitsämän vaivaa, että siitä pienestä ihmisen alusta on kasvanut hoitaja myös SINULLE.

 

Ketään ei voi pakottaa hoitamaan kenenkään lapsia. Siitä on siis oikeus kieltäytyä, ja toisen ei kuulu vetää siitä herneitä nokkaan

Näin. Eikä auttamaan missään muussakaan asiassa, jos ei halua. Toki kieltäytyessään ottaa sen riskin, että ystävä alkaakin viihtyä paremmin ja enemmän sellaisten ystäviensä kanssa, joilta saa tarvittaessa apua. Mutta onneksi ei tarvitse olla kenenkään ystäväkään.

 

Ketään ei voi pakottaa hoitamaan kenenkään lapsia. Siitä on siis oikeus kieltäytyä, ja toisen ei kuulu vetää siitä herneitä nokkaan

Pakottaa ei tokikaan voi, se on selvä.
Mutta pelko siitä, että lapsi menisi rikki viettäessään muutaman tunnin suurinpiirtein terveellä ällillä varustetun aikuisen seurassa on jokseenkin turha, vaikka tällä ei kokemusta lastenhoidosta olisikaan.