Yksityiselle siirtymässä, mitä seuraavaksi?

[Millian]

Jos ei ihmettä käy, olemme siirtymässä syksyllä yksityiselle lapsettomuushoitoihin. Olen viime viikot pyöritellyt asiaa mielessäni ja edelleen kahden vaiheilla kannattaisiko vielä yrittää omilla "eväillä" vai jo luovuttaa ja kokeilla seuraavaksi luovutetulla munasolulla. Toisaalta tässä ryhmässä olevan ketjun mukaan lm-hoidon onnistumisprosentit eivät päätä huimaa, joten usko hoidon onnistumiseen ei ole kovin vahva. Miten olette tehneet päätöksen? Oletteko itse päättäneet hoitomuodosta vai luottaneet lääkäreihin? Mieheni ei asiaan ota muuten kantaa kuin että on sanonut hyväksyvänsä päätökseni, joten koen olevani aivan yksin näiden isojen kysymysten kanssa.

Yhtäkään onnistunutta raskautta ei ole julkisella saatu aikaan (vain yksi kohdun up tänä kesänä) joten tuntuisi järkevältä tässä vaiheessa jo luopua haaveesta omasta biologisesta lapsesta, mutta toisaalta... Etenkin kun munasoluja joutuu ilmeisesti joskus jonottamaan pitkäänkin. Luotto lääkäreihin ei ole kovin kova kaikkien näiden epäonnistuneiden hoitojen jälkeen, mutta toisaalta ehkä yksityisellä saisi parempaa palvelua ja yksilöllisempää hoitoa. Meillä lapsettomuutta on takana kohta jo 6 vuotta, joten ajoittain sitä miettii, että pitäisikö jättää koko yksityiselle meneminen väliin ja hyväksyä se, että meille ei lasta tule. Toisaalta uskon vielä, että kaikkia kortteja ei ole katsottu... Aika isoja asioita yksin päätettäväksi. Ajatuksia?

 

[Nat]

Aika isoja asioita yksin päätettäväksi. Ajatuksia?

Olen melko samassa tilanteessa, paitsi yksi biolooginen lapsi ivf-hoidosta.
Hormooniarvot ja ikä ei mun puolesta. Samat ajatukset pyörivät, jatkaanko omilla soluilla vai luovutetuilla.
Vaikea päättää, ajattelen että kokeilen kuitenkin vielä omilla, jos kliniikka suostuu.

Mieheltä en enää odottaa mitään, kun vaan ei häiritsisi. Tärkein että hän on suostunut olla mukana hetkeenä silloin kun sperma tarvitaan . Mulle riittää.

Joskus ajattelen näin, vaikka kaikki kysymykset ovat isoja, ja tietenkin tuntematon tie aina pelottaa, mutta loppuen lopuksi vain uudella elämällä ja äitiyden kokemuksella on merkitystä.
Joskus ajatus luovutetusta tutnuu oikealta, jossain vaiheessa taas tunteet pettävät. Kyllä on vaikea.

En luota lääkäreille, erityisesti siitä syistä että olen vaikea tapaus. ihme, kyllä voi tapahtua, niin kun lottovoitto. Mutta aika on rajatetusti.
Päätin että seuraava kertaa kun meneen hoitoon olen todella tarkka kaikissa asioissa.
Nuo yksityiset on minun mielestäni on yhtä samaa kun julkiset, paitsi hymy kestää vähän pidemmin ja sisustus on pirteämpi ja tietenkin hinta.
Ei ketään aidosti meidä ongelmät ja suru kiinnosta.

Toivottavasti teet sen oikean päätöksen.

Voimia ja jaksamista.