Miksi mulla on AINA huono omatunto, kun lapset on pois kotoa?

["Huokaus"]

Olen ollut totaaliyh viimeiset 9 vuotta. Hain ja sain tukiperheen joitakin vuosia sitten, jossa lapset ovat joka toinen vkl ja kesällä kokonaisen viikon.

Ja sitten kun tulee tämä "oma aika", kun lapset on tukiperheessä, mutta on aina huono omatunto ja kurja fiilis enkä osaa yhtään nauttia tästä. Nyttenkin lapset on poissa koko viikon ja mun tekis mieli vaan itkeä.

Kaipa tässä on osansa silläkin, että lapset on alkaneet nyt kyselemään miksi heidän pitää mennä tukiperheeseen, miksi on lapsia joiden ei tarvitse koskaan mennä sellaiseen.. oon yrittänyt selittää, että muilla lapsilla on perheessä kaksi vanhempaa mutta meillä on vaan yksi. Ja että mun tarvii välillä saada vaan nukkua ja levätä niin ettei tarvitse huolehtia kenestäkään eikä laittaa ruokaa jne.. En mä tiiä ymmärtääkö ne, paha mieli tästäkin.

Mä en hei oikeasti kestä tätä. Taas mä vollotan täällä.
Voitteko nyt puhua mulle järkeä?!
Tai sanoa sitten senkin suoraan, jos oon ihan paska ja huono äiti kun lapset laitan tukiperheeseen.

 

["Satu"]

Täällä samoja fiiliksiä... Ensin mä odotan "ihan hulluna" sitä, että lapset lähtevät, mutta sitten en oikein osaa nauttia lapsivapaasta ajasta, vaikka hengähdystaukoa tarvitsenkin. Äidin osa ei ole helppo, tuntuu ettei ole olemassa asiaa, josta ei voisi itseään syyllistää.

 

[Moraalinvartija]

Äitiys on vähän sellaista, että ihan mistä tahansa voi tulla huono omatunto. Jos vielä lisäksi on vähän taipumusta masennukseen ja aiheettomiin itsesyytöksiin niin avot.

Lapset on mestareita iskemään heikkoon kohtaan, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että he nyt todellisuudessa kärsisivät mitenkään tukiperheessä käymisestä. Päinvastoin, mitä useampi luotettava aikuinen heidän elämässään on, sen parempi

Onko sinulla mitään ohjelmaa niiksi ajoiksi kun lapset on pois? Itse tekisin kaikkea mitä ei muuten voi tehdä; kiertelisin rauhassa kirppareilla, kävisin uimassa tai kahvilassa ystävän kanssa, kuuntelisin musiikkia täysillä, maalaisin seiniä....mistä kukakin nauttii ja haaveilee. Voisit vahingossa unohtaa tuon turhan murehtimisenkin välillä!

 

["vieras"]

kuinka tuttu tunne! tukiperhettä ei ole, mutta mummolaloman aikana on ihan hirveä morkkis
en vaan osaa olla tekemättä mitään, vaikka juuri se olisi ideana tässä lomassa..

 

[Petronelliina]

Ilmeisesti teillä tuota lapsivapaata aikaa on sitten enemmän kuin olisi tarpeen, jos siitä ette nauttia osaa.

Itse saan tällaisia lapsivapaita öitä/päiviä 1-3kpl vuodessa, jos hyvin käy ja voi kuulkaa; Ei ehdi lasta tulla ikävä. Osaan nauttia ja saan aikani kulumaan noina harvoina päivinä liiankin nopeasti..

Kelpaisi itselleni useamminkin tuollaiset päivät ja ihan nauran noille itseään yh:ksi nimittäville "vuoro-viikko-äideille", kun on niiiiin rankaa ja niiiiiin kiinni lapsessa. Joo-o, sen viikon ja sitten saa olla viikon itsekseen..

 

["vieras"]

Mäkin kerään syyllisyyttä kun muksu on poissa kotoa. Mulla se menee vaan niinpäin että mä koen huonoa omaatuntoa siitä että mä niin paljon tykkään ajasta ilman muksua . Ei voi olla hyvä äiti jos nauttii superisti siitä kun muksu on poissa jaloista... ;-D.

Mulla on tuttava, jonka lapsi on käynyt jo tosi pienestä asti tukiperheessä. Oli siihen aikaan yh tää äiti mut vaikka se nykyään asuukin jo uuden puolisonsa kanssa niin tää lapsi käy edelleen siellä tukiperheessä ajoittain eikä musta siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei tää varmaan mitään auta mut sanonpa silti: ei kannata eikä tartte syyllistyä.

 

[tuota]

Ilmeisesti teillä tuota lapsivapaata aikaa on sitten enemmän kuin olisi tarpeen, jos siitä ette nauttia osaa.

Itse saan tällaisia lapsivapaita öitä/päiviä 1-3kpl vuodessa, jos hyvin käy ja voi kuulkaa; Ei ehdi lasta tulla ikävä. Osaan nauttia ja saan aikani kulumaan noina harvoina päivinä liiankin nopeasti..

Kelpaisi itselleni useamminkin tuollaiset päivät ja ihan nauran noille itseään yh:ksi nimittäville "vuoro-viikko-äideille", kun on niiiiin rankaa ja niiiiiin kiinni lapsessa. Joo-o, sen viikon ja sitten saa olla viikon itsekseen..

Varmaan juuri tällaiset kommentit ovat omiaan edistämään sitä huonoa omaatuntoa ja pitämään yllä marttyyriäitiyttä. Aika surullista!

 

["Kiraki"]

Tosi hienoa että lapset käy tukiperheessä, he saavat sieltä varmasti kivoja muistoja. Ei se ole heidän lapsuudestaan mistään pois, vaan päinvastoin..jotain muuta normiarjen keskellä
Ehkä heistä saattaa tuntua nyt välissä oudolta, mutta varmasti jonkin päästä/vanhempana osaavat arvostaa sitä, että he ovat saaneet käydä tukiperheessä

Missään tapauksessa ET ole mikään paska äiti, hyvää tekee niin sinulle (kun osaat ottaa sen avn vastaan) kuin lapsillekin.

 

[Yh-isä]

Tuttu tunne kuin ap:llä. Jos lapset on päivänkin joskus poissa, niin heti hirveen huono omatunto. En kaipaa yhtään mitään ns. omaa aikaa, vaan tykkään puuhastella lasten kanssa.

 

["aapee"]

Tuttu tunne kuin ap:llä. Jos lapset on päivänkin joskus poissa, niin heti hirveen huono omatunto. En kaipaa yhtään mitään ns. omaa aikaa, vaan tykkään puuhastella lasten kanssa.

Jes, joku samanlainen kummajainen kuin mäkin.

Mullekin kesän suurin kohokohta on se, kun pääsen reissuun lasteni kanssa. Ja kyllä, lähden heidän kanssaan ihan yksin, koko viikoksi ja aivan innoissani. Olen saanut vähän kummeksuvia katseita, mutta minulle parasta aikaa ja lomaa on se, että saan olla lasteni kanssa. Ehkä mä oon sitten kasvanut heihin liikaa kiinni, mutta ei voi mitään.
Joskus ajattelen, että miten osaan elää sitten kun kaikki ovat jo aikuisia ja muuttaneet kotoa pois..

 

[Yh-isä]

[QUOTE="aapee";28670296]Jes, joku samanlainen kummajainen kuin mäkin.

Mullekin kesän suurin kohokohta on se, kun pääsen reissuun lasteni kanssa. Ja kyllä, lähden heidän kanssaan ihan yksin, koko viikoksi ja aivan innoissani. Olen saanut vähän kummeksuvia katseita, mutta minulle parasta aikaa ja lomaa on se, että saan olla lasteni kanssa. Ehkä mä oon sitten kasvanut heihin liikaa kiinni, mutta ei voi mitään.
Joskus ajattelen, että miten osaan elää sitten kun kaikki ovat jo aikuisia ja muuttaneet kotoa pois..[/QUOTE]

Samat mietteet. Pitää ottaa sitten kaikki irti isoisän roolista kun sen aika tulee

 

[r u u s a]

En mä kyllä ymmärrä, että miksi pitäisi olla ilman lapsia jos se ei kerran tunnu hyvältä!
Ehkä tukiperhe on turhan paljon, sulle kai riittäisi hoitaja satunnaisesti muutamaksi tunniksi kerrallaan niin että voisit vaikka käydä kampaajalla tai asioilla.

 

[jepsss]

samajuttu..totaali yh olen lapsi muutaman tunnin hoidossa vuodessa..miks turhaan laittaa hoitoon ko ei tarvetta

 

[Madicken04]

Hmm... Meillä lasten viikonloppuhoito on tarpeen ja koska lapset viihtyy siellä ei kärsitä huonosta omastatunnosta vaan nautitaan siitä ajasta kun on rauhallista ja voi vapaammin tehdä mitä tykkää.

Jäin vaan miettimään mikä idea tuossa viikonloppuhoidossa sitten on jos äiti sen ajan kärsii huonosta omastatunnosta ja mielummin viettäisi senkin ajan lasten kanssa lastenkin kysellessä miksi heidän tarvii mennä sinne.

Tai siis kaipaako ap sitä lapsivapaata aikaa kuitenkin? Jos kaipaa ja tarvitsee niin eikö sen myöntäminen helpota tuohon ikävän ja syyllisyyden tunteeseen. Keksii sitten itselleen jotain harrastusta, ystävien tapaamista tms jotta niistä päivistä saa jotain irti ja piristyy. Jos taas ei oikeasti tuota kaipaa niin ehkä kannattaa harkita homman lopettamista, varmaan löytyy niitäkin perheitä joissa tuota tarvetta on.

 

["vieras"]

Hmm... Meillä lasten viikonloppuhoito on tarpeen ja koska lapset viihtyy siellä ei kärsitä huonosta omastatunnosta vaan nautitaan siitä ajasta kun on rauhallista ja voi vapaammin tehdä mitä tykkää.

Jäin vaan miettimään mikä idea tuossa viikonloppuhoidossa sitten on jos äiti sen ajan kärsii huonosta omastatunnosta ja mielummin viettäisi senkin ajan lasten kanssa lastenkin kysellessä miksi heidän tarvii mennä sinne.

Tai siis kaipaako ap sitä lapsivapaata aikaa kuitenkin? Jos kaipaa ja tarvitsee niin eikö sen myöntäminen helpota tuohon ikävän ja syyllisyyden tunteeseen. Keksii sitten itselleen jotain harrastusta, ystävien tapaamista tms jotta niistä päivistä saa jotain irti ja piristyy. Jos taas ei oikeasti tuota kaipaa niin ehkä kannattaa harkita homman lopettamista, varmaan löytyy niitäkin perheitä joissa tuota tarvetta on.

Tuo tarve tukiperheelle on varmasti arvioitu ja päätetty yhteisymmärryksessä, ja se on sekä lapsille että äidille eduksi. Hieno juttu, että se on järjestynyt ja äiti saa hetken hengähtää.

Itse kasvoin yh-äidin ja veljen kanssa. Äiti on tosi aktiivinen ja hyvä äiti (edelleenkin näin 20vuotiaana supertärkeä ja roolimalli) niin toki välillä sillä meni hermot kun oltiin lähdössä mummolaan noin kerran kuussa ja vetkuteltiin ja maristiin että miksi pitää lähteä?? Mutta nyt aikuisena ymmärrän häntä TÄYSIN ja soisin jokaiselle yh:lle ainakin kerran kuussa koko viikonlopun vapaaksi. Onhan se selvää, että yksin koko talouden, oman uran ja lasten hoitaminen on ajoittain rankkaa joten se on koko perheen etu, että on joku paikka jonne lapset voi viedä. Meillä se oli mummola, mutta yhtä hyvin se voi olla hyvä tukiperhe. Ja lapset varmasti ymmärtää sen eikä vertaile itseään muihin! (ja se on heille yhtä luonnollinen juttu kuin ydinperheelle joku muu juttu). Kerroit vain, että jokainen perhe on erilainen ja jokainen äiti/isä tarvitsee myös omaa aikaa.

 

[Voihan ei]

Hitto kun edes saisi tukiperheen!!! Meillä on kyllä ihan normi 2 lapsinen uusperhe ilman turvaverkkoa (kukaan ei halua ottaa edes toista lasta yöksi tai tulla meille hoitamaan lapsia), mutta tukiperhettä ei heru, kun meillä on kuulemma asiat niin hyvin (molemmat vanhemmat töissä, ei alkoholi-tai mt-ongelmia). Vanhemmilla ei vaan ole yhtään yhteistä aikaa, eikä kuulemma tarvii ollakaan kun ei ole mitään ongelmia. Niin, vielä...

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28670446]Tuo tarve tukiperheelle on varmasti arvioitu ja päätetty yhteisymmärryksessä, ja se on sekä lapsille että äidille eduksi. Hieno juttu, että se on järjestynyt ja äiti saa hetken hengähtää.

Itse kasvoin yh-äidin ja veljen kanssa. Äiti on tosi aktiivinen ja hyvä äiti (edelleenkin näin 20vuotiaana supertärkeä ja roolimalli) niin toki välillä sillä meni hermot kun oltiin lähdössä mummolaan noin kerran kuussa ja vetkuteltiin ja maristiin että miksi pitää lähteä?? Mutta nyt aikuisena ymmärrän häntä TÄYSIN ja soisin jokaiselle yh:lle ainakin kerran kuussa koko viikonlopun vapaaksi. Onhan se selvää, että yksin koko talouden, oman uran ja lasten hoitaminen on ajoittain rankkaa joten se on koko perheen etu, että on joku paikka jonne lapset voi viedä. Meillä se oli mummola, mutta yhtä hyvin se voi olla hyvä tukiperhe. Ja lapset varmasti ymmärtää sen eikä vertaile itseään muihin! (ja se on heille yhtä luonnollinen juttu kuin ydinperheelle joku muu juttu). Kerroit vain, että jokainen perhe on erilainen ja jokainen äiti/isä tarvitsee myös omaa aikaa.[/QUOTE]

Juu, mielestäni kaikilla äideillä/isillä pitäisi olla välillä oikeus lapsivapaaseen aikaan ja hienoa että sitä järjestyy näin silloinkin kun sitä omaa tukiverkostoa ei ole.

Tuossa vaan ap:n kirjoituksesta sai kuvan ettei hän pysty koko aikana mitä lapset ovat tukiperheessä nauttimaan tuosta vapaudestaan vaan kärvistelee huonossa omassatunnossa, kaipaa lapsia ja itkettää. Ehkä kärsii noista tunnontuskista sillonkin kun lapset ovat kotona?

Tuollaisena (jos se siis oikeasti on tuollaista) tulee vaan mieleen ettei tuo tukimuoto oikein toimi ap:n perheellä. Joko hänen pitäisi päästä yli tuosta huonosta omastatunnosta ja kyetä rentoutumaan ja lepäämään tuona aikana tai jos hän oikeasti ei halua tai tarvi noita viikonloppuhoitoja niin ehkä toimisi paremmin jos joku tulisi sovittuina aikoina esim viemään lapsia jonnekin jotta ap saisi sen aikaa käyttää itseensä. Tai mikä nyt ap:n tilanteessa olisi sopivampi apu, lapset on ilmeisesti vähän isompia jo.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="vieras";28670446]Tuo tarve tukiperheelle on varmasti arvioitu ja päätetty yhteisymmärryksessä, ja se on sekä lapsille että äidille eduksi. Hieno juttu, että se on järjestynyt ja äiti saa hetken hengähtää.

Itse kasvoin yh-äidin ja veljen kanssa. Äiti on tosi aktiivinen ja hyvä äiti (edelleenkin näin 20vuotiaana supertärkeä ja roolimalli) niin toki välillä sillä meni hermot kun oltiin lähdössä mummolaan noin kerran kuussa ja vetkuteltiin ja maristiin että miksi pitää lähteä?? Mutta nyt aikuisena ymmärrän häntä TÄYSIN ja soisin jokaiselle yh:lle ainakin kerran kuussa koko viikonlopun vapaaksi. Onhan se selvää, että yksin koko talouden, oman uran ja lasten hoitaminen on ajoittain rankkaa joten se on koko perheen etu, että on joku paikka jonne lapset voi viedä. Meillä se oli mummola, mutta yhtä hyvin se voi olla hyvä tukiperhe. Ja lapset varmasti ymmärtää sen eikä vertaile itseään muihin! (ja se on heille yhtä luonnollinen juttu kuin ydinperheelle joku muu juttu). Kerroit vain, että jokainen perhe on erilainen ja jokainen äiti/isä tarvitsee myös omaa aikaa.[/QUOTE]

Mutta kun kaikki eivät sitä tarvitse eikä kaipaa, minä en ainakaan. Mitä ihmettä tekisin ilman lapsia? Kauhea ikävä, ja huono omatunto vain. Ei kaikki tarvitse sitä omaa aikaa, ainakaa muutamaa tuntia enempää silloin tällöin. Tällaisia minä vain mietin jokaisella tietenkin se oma tilanne ja omat tarpeet.

 

["vieras"]

Juu, mielestäni kaikilla äideillä/isillä pitäisi olla välillä oikeus lapsivapaaseen aikaan ja hienoa että sitä järjestyy näin silloinkin kun sitä omaa tukiverkostoa ei ole.

Tuossa vaan ap:n kirjoituksesta sai kuvan ettei hän pysty koko aikana mitä lapset ovat tukiperheessä nauttimaan tuosta vapaudestaan vaan kärvistelee huonossa omassatunnossa, kaipaa lapsia ja itkettää. Ehkä kärsii noista tunnontuskista sillonkin kun lapset ovat kotona?

Tuollaisena (jos se siis oikeasti on tuollaista) tulee vaan mieleen ettei tuo tukimuoto oikein toimi ap:n perheellä. Joko hänen pitäisi päästä yli tuosta huonosta omastatunnosta ja kyetä rentoutumaan ja lepäämään tuona aikana tai jos hän oikeasti ei halua tai tarvi noita viikonloppuhoitoja niin ehkä toimisi paremmin jos joku tulisi sovittuina aikoina esim viemään lapsia jonnekin jotta ap saisi sen aikaa käyttää itseensä. Tai mikä nyt ap:n tilanteessa olisi sopivampi apu, lapset on ilmeisesti vähän isompia jo.

Vaikutti ap:n tekstin perusteella, että hän varmaan kärsii masennuksesta ja kannattaisi hakea apua siihen. Tuota tukiperhesysteemiä ei kuitenkaan missään nimessä pidä lopettaa tai keskeyttää, sillä on varmasti henkisesti hirveän tärkeää vaikeina hetkinä tieto siitä, että on se tuttu paikka minne saa lapset hoitoon ja saa pian levähtää. Se on oman jaksamisen ja sitä kautta lasten etu.

Eli minusta ap:n kannattaa nyt käydä juttelemassa lääkärille ja kertoa tuosta pahasta ja riittämättömästä olosta. Tukiperheestä kannattaa pitää kiinni ehdottomasti!

 

["vieras"]

Mutta kun kaikki eivät sitä tarvitse eikä kaipaa, minä en ainakaan. Mitä ihmettä tekisin ilman lapsia? Kauhea ikävä, ja huono omatunto vain. Ei kaikki tarvitse sitä omaa aikaa, ainakaa muutamaa tuntia enempää silloin tällöin. Tällaisia minä vain mietin jokaisella tietenkin se oma tilanne ja omat tarpeet.

Totta, mutta ne jotka tarvitsevat, niin heidän ei tule tosiaankaan kokea huonoa omatuntoa siitä. On tosi inhimillistä, että tarvitsee lepoa yh-arjesta ja lapsista. Lapset myös viihtyvät varmasti tukiperheessä nuo viikonloput kun he siellä viettää .

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";28670571]Vaikutti ap:n tekstin perusteella, että hän varmaan kärsii masennuksesta ja kannattaisi hakea apua siihen. Tuota tukiperhesysteemiä ei kuitenkaan missään nimessä pidä lopettaa tai keskeyttää, sillä on varmasti henkisesti hirveän tärkeää vaikeina hetkinä tieto siitä, että on se tuttu paikka minne saa lapset hoitoon ja saa pian levähtää. Se on oman jaksamisen ja sitä kautta lasten etu.

Eli minusta ap:n kannattaa nyt käydä juttelemassa lääkärille ja kertoa tuosta pahasta ja riittämättömästä olosta. Tukiperheestä kannattaa pitää kiinni ehdottomasti![/QUOTE]

Juu, siis siksi mietinkin mistä tässä on kysymys ja mitä asialle kannattaisi tehdä koska tällaisena se ei kuulosta mielekkäältä. Jos kysymys on masennuksen aiheuttamasta ylikorostuneesta syyllisyydentunteesta niin toki sitä pitäisi hoitaa ja säilyttää tuo tukiperhe.

Jos taas se on tukimuoto joka on joskus haettu ja saatu tarpeeseen mutta nyt tuota tarvetta ei enää ole -ainakaan tuossa määrin- ja siksi kokee huonoa omaatuntoa pitäessään lapsia hoidossa "turhaan" niin ehkä tilalle voisi keksiä jotain muuta.

Tai sitten kaikki onkin ok, ap tarvitsee ja haluaa pitää tuon paikan mutta välillä silti kokee tuollaista äitiyden tyypillistä huonoa omaatuntoa saadessaan aikaa itselleen ja siirtäessään vastuun lapsista hetkeksi muille. Nyt vaan oli ns heikolla hetkellä kirjoittanut tämän aloituksen.

 

["vieras"]

Juu, siis siksi mietinkin mistä tässä on kysymys ja mitä asialle kannattaisi tehdä koska tällaisena se ei kuulosta mielekkäältä. Jos kysymys on masennuksen aiheuttamasta ylikorostuneesta syyllisyydentunteesta niin toki sitä pitäisi hoitaa ja säilyttää tuo tukiperhe.

Jos taas se on tukimuoto joka on joskus haettu ja saatu tarpeeseen mutta nyt tuota tarvetta ei enää ole -ainakaan tuossa määrin- ja siksi kokee huonoa omaatuntoa pitäessään lapsia hoidossa "turhaan" niin ehkä tilalle voisi keksiä jotain muuta.

Tai sitten kaikki onkin ok, ap tarvitsee ja haluaa pitää tuon paikan mutta välillä silti kokee tuollaista äitiyden tyypillistä huonoa omaatuntoa saadessaan aikaa itselleen ja siirtäessään vastuun lapsista hetkeksi muille. Nyt vaan oli ns heikolla hetkellä kirjoittanut tämän aloituksen.

Samaa mieltä. Tosiaan kaks eri asiaa tuo ap:n paha olo ja lasten tukiperheessä käyminen. Äitiyden huono omatonto on normaalia välillä, mut ei noin et jatkuvasti itkee ja kokee huonoksi itsensä, se ei ole enää tervettä. Tuo kauhea alemmuudentunne, aloitekyvyn puute ja mielialan lasku on masennuksen tyypillisiä oireita ja niihin saa apua! Jotta voi olla hyvä vanhempi täytyy pitää huolta myös itsestään ja omasta hyvinvoinnista.

 

["aapee"]

Niin siis en mä aina ja koko aikaa itke, en nytkään, mutta silmät kostuu jos rupean miettimään lapsiani. Jotenkin tulee sellainen ihan valtava hyökyaaltomainen rakkauden tunne, sellainen että "te ootte mun kaikkeni, mitä mä tekisin ilman teitä"-fiilis.
Mä haluaisin olla täydellinen superäiti, joka ei ikinä tarvitse omaa aikaa eikä hiljaisia hetkiä, mutta kyllä mä oikeasti tartten niitäkin. Nää lapsivapaat menee ihan rauhallisissa merkeissä lähinnä kotona, joskus saatan kierrellä kirppareita tms mutta siinäpä se.

Jotenkin mä oon vaan niin kasvanut lapsiini kiinni näiden vuosien aikana, kun olen ollut ainoa vanhempi aina. Mä olen yrittänyt olla sekä äiti että isä, ja voin kertoa että se ei ole ollut helppoa. Mä en kai sitten oikein enää osaa olla pelkkä minä, ilman että mun tarttee olla joka hetki äiti ja isä.

Ja se huono omatunto tulee siitäkin, että tosiaan nuo lapsukaiset jaksaa lähes joka kerta tukiperheeseen lähtiessä venkoilla ja marista että miksi pitää lähteä ja ei halua ja ihan tyhmää.. vaikka kuitenkin mä tiedän että kivaa niillä sielläkin on. Nyttenkin ovat menossa mökkeilemään ja huvipuistoon.

Kai tää sitten on vaan tää äidin osa tämmöinen, varsinkin jos sattuu olemaan tämmöinen liian uhrautuva (mutta en tee sitä marttyyriuden vuoksi vaan siksi että haluan) äiti.

En tiedä oonko masentunutkaan, se on vaan nää äitiyteen liittyvät asiat jotka saa mut herkille.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28670839]Niin siis en mä aina ja koko aikaa itke, en nytkään, mutta silmät kostuu jos rupean miettimään lapsiani. Jotenkin tulee sellainen ihan valtava hyökyaaltomainen rakkauden tunne, sellainen että "te ootte mun kaikkeni, mitä mä tekisin ilman teitä"-fiilis.
Mä haluaisin olla täydellinen superäiti, joka ei ikinä tarvitse omaa aikaa eikä hiljaisia hetkiä, mutta kyllä mä oikeasti tartten niitäkin. Nää lapsivapaat menee ihan rauhallisissa merkeissä lähinnä kotona, joskus saatan kierrellä kirppareita tms mutta siinäpä se.

Jotenkin mä oon vaan niin kasvanut lapsiini kiinni näiden vuosien aikana, kun olen ollut ainoa vanhempi aina. Mä olen yrittänyt olla sekä äiti että isä, ja voin kertoa että se ei ole ollut helppoa. Mä en kai sitten oikein enää osaa olla pelkkä minä, ilman että mun tarttee olla joka hetki äiti ja isä.

Ja se huono omatunto tulee siitäkin, että tosiaan nuo lapsukaiset jaksaa lähes joka kerta tukiperheeseen lähtiessä venkoilla ja marista että miksi pitää lähteä ja ei halua ja ihan tyhmää.. vaikka kuitenkin mä tiedän että kivaa niillä sielläkin on. Nyttenkin ovat menossa mökkeilemään ja huvipuistoon.

Kai tää sitten on vaan tää äidin osa tämmöinen, varsinkin jos sattuu olemaan tämmöinen liian uhrautuva (mutta en tee sitä marttyyriuden vuoksi vaan siksi että haluan) äiti.

En tiedä oonko masentunutkaan, se on vaan nää äitiyteen liittyvät asiat jotka saa mut herkille.[/QUOTE]


Joo, tosi ymmärrettävia fiiliksiä ja kertoo siitä, että teillä on ihanan tiivis perhe. Meilläkin oli tai on edelleen, ja ollaan tosi läheisiä ehkä just siksi että yh-perheessä hitsautuu yhteen ihan eri lailla mitä ydinperheessä.. Välillä on noita huonompi hetkiä ja lapset näkee et äiti on väsynyt, mut sit kun saa omaa aikaa niin jaksaa taas Elä ajattele mitenkään, et sun täytyy olla sekä äiti että isä. Yksi rakastava ja läsnäoleva äiti on parempi kun kaks keskivertoa tai huonoa vanhempaa jotka ei välitä lapsesta aidosti.. Monet kasvaa ilman isää tai äitiä ja heistä tulee tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, joten sun ei tarvi myöskään venyä isäksi! Isän malleja he ehkä saavat koulusta/hoidosta?

Äitinä riität ja olet paras sellaisenaan lapsillesi. Ite ajattelen tulevaisuudesta et on ihana jos saan ns. ydinperheen, mutta jos tulee ero niin se ei ole maailmanloppu lapsille eikä mulle, äidin esimerkin ansiosta

 

["vieras"]

Kelpaisi itselleni useamminkin tuollaiset päivät ja ihan nauran noille itseään yh:ksi nimittäville "vuoro-viikko-äideille", kun on niiiiin rankaa ja niiiiiin kiinni lapsessa. Joo-o, sen viikon ja sitten saa olla viikon itsekseen..

Vuoroviikko-äitinä on tähän pakko kommentoida. En osaa pitää itseäni yh:na, koska lapset puolet ajasta isällään ja lapsivapaata on paljon ennemmän kuin tarvitsisin. Silti välillä on rankkaa. Lasten oltua viikon isällään, ikävä on ymmärrettävästi kova ja sen yhteisen viikon aikana lapset kyllä ottavat kaiken "menetetyn" yhteisen ajan takaisin. Eli yhdessäolo on äärimmäisen tiivistä. Samoin siihen yhteen viikkoon pitää sisällyttää vaikka mitä, mitä halutaan yhdessä tehdä.

Ja ei, en edes vertaa tällaista yh:tta todelliseen yh:en. Nostan hattua erittäin korkealle kaikille totaali-yh:lle.