tunteiden sekamelska tulossa :(

Hei , haluaisin jonkun mielipiteen tilanteeseeni. Vaimoni kärysi äskettäin toisen miehen kans vähän kyseenalasista keskusteluista. OLi kaikkee "tuu mun vieren nukkuun , oot söpö ihana , haluaisin tehä sun kans jotaki kivaa yms." kuulemma toi oli jatkunu vaan muutamanpäivän. TYyppi ei oo mikään randomi vaan joku 10v takanen säätö kuulemma. Vaimo sanoo ettei mikään tosta oo totta eikä seoo oikeesti halunnu mitään ikinä keltään muultavku multa mutta miten hrlvetissä mä sen voisin uskoa? Tää on maannu mun vieressä , todistellu mulle rakkautta ja samaanaikaan jotain tollasta. Vaimolla oli myös jumalatob hinku päästä juhannuksenaikaan kavereiden kanssa johonki ja nyt ku meni oli pyytäny tätä kpäätä sinnr sen pariksivja nukkuun srn kans. vaimp sanoo ettå tietää ettri se ois tullu eikä ois halunnu etyä tuleekaan mutta taas asia milä on vaikee uskoo. myöskin kaikenlaiset tunteet kieltää. noi on kuulemma vaan lämpimikseeb jutteluja? Oon ihan **tun sekasi sillä en mitään muuta oo ikinä toivonu elämältä tän vaimon tapaamisen jälkeeb ku että ollaan senbkans yhdessä ja nyt tämmöne. vaimo haluaa kuulemma ehdottomasti jatkaa yhessä ja on pahoillaan. mäki haluan mutta pöäsenköhän ikinä tästä arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteesta eroon? Miten voin uskoa että vaan mä oon SE? miten voin uskoa että toi ei tarkottanu mitään? Aivan hullua ku ei ikinäbois toisesta uskonu nyt jo 3 päivää tapaukseb jälkeen ku alan puhumaan (toki välillä syyttelen) niin akka hermostuu heti. "en jaksa syyttelyä , en jaksa vakuutella yms.) miksi näin? Vielä se että tiedän tän tyypin kelle jutellu ni otanko häneen yhteyttä ja yritän selvittää asioita? anteeksi sekava teksti ennen tätä tapausta meillä meni huonosti ja riitaa oli paljon mutta oltiin kuitenki aioittu selvitä.

 

No mä olen elänyt tollasessa suhteessa nyt kuusi vuotta missä mies käyttäytyy juuri kuten vaimosi ja voin sanoa että tuo peli ei lopu.
Aina helvetillinen riita kun kärähtää ja mitään ei kuulemma ole tapahtunut.
Kuitenkin käry käy aina välillä kun mies on huolimaton poistamaan koneesta sivuhistoriaa tai unohtaa facebookin auki ja on sieltä unohtanut poistaa sivuhistoriat ja kirjoittamansa viestit.
Mun itsetunto on täysin maassa.Mä olen kysynyt mikä on kun minä en riitä.Mies ei osaa vastata.
Hänellä on kuulemma oikeus kirjoitella kenen kanssa haluaa.
Onkin joo mutta se on kyllä sellainen asia että kun parisuhteessa on ja olen lukenut niitä viestejä niin niissä kertoo olevansa sinkku ja etsivänsä jopa vakavampaakin seuraa.
Eli valehtelee myös sinne suuntaan.
Olen koittanut antaa anteeksi,toivonut että se herää ja tajuaa mitä on menettämässä.
Ei se välitä.
Tajusin viimein sen että se vaan yksinkertaisesti on tunnekylmä paska joka ajattelee vaan itseään.
Nyt sitten täysin rikottuna yritän raapia voimia lopettaa tämä suhde ja kerätä palaset kasaan ja toivoa että jonakin päivänä voisin vielä olla ehjä ihminen ja luottaa vielä miehiin.
Jaksamista.

 

Tunteetkin helpottavat, kun opettelee kirjoittamaan edes jotenkin. Päätä särkee.

 

Niin millä tavalla tämä käry käytännössä kävi?

 

[QUOTE="vieras";28657797]Niin millä tavalla tämä käry käytännössä kävi?[/QUOTE]

Kun provo paljastui.

 

Kyllä mä veikkaisin että jos kerta tollasta tekee niin siellä takaraivossa on ajatus villistä seksistä
toisen kanssa,jännitystä ja toisen haluamista.
Se että väittää muka "vaan ajankuluksi"tekevänsä moista niin ei ehkä kannata uskoa.
Miksi toinen lirkuttelisi miehelle ja pitelisi tätä vähän kuin valmiudessa siellä,antaa uskoa että jotain on tulossa.Minkälainen ihminen tekee muka huvikseen tälläistä???
Ootko miettinyt että ehkä sillä miehellä on jotain tunteita sun naista kohtaan?Ehkäpä hänen kanssaan sivistynyt keskustelu avaisi vähän asiaa......mene ja tiedä!

 

Älä ainakaan ole niin tyhmä, että uskot nuo vaimon seliselitykset. Se on ihan selvä, ettei tollaista olisi kirjoitellut, jos mielessä ei olisi pieni seikkailu ja sen tuoma jännitys tylsään arkeen. Ja vaimosi yksinkertaisesti pitää sinua tyhmänä, kun keksii noin ontuvia selityksiä. Alkanut varmaan katua vähän, mutta luulee pääsevänsä vähemmällä, jos ei myönnä mitään, mistä ei ole aukottomia todisteita.

Jos haluat selvittää tämän asian ja jatkaa avioliittoanne, niin mun mielestäni ainoa vaihtoehto on se, että annat vaimollesi anteeksi, mutta se kyllä takuulla vaatii vaimolta asian käsittelemistä asiallisesti (mitä ei kertomasi perusteella ole vielä yrittänytkään) ja teidän perinpohjaista keskusteluanne.

Älä jää vaimosi kynnysmatoksi vaan pidä itseäsi arvokkaana, niinkuin olet! Liittonne voi silti pelastua vielä, jos molemmat sitä riittävästi tahdotte.

 

Niin, luottamus on varmaan aika heikoilla nyt.

Jotenkin tuntuu kornilta antaa vinkkiä suuntaan tai toiseen, kun realistisesti jos nyt paljastuisi mieheni osalta vastaavaa, nielisin kuitenkin kaikki hänen selityksensä ja lopuksi anelisin, ettei hän jättäisi minua, vaikka itse olisin se petetty, eli vääryyttä kärsinyt osapuoli.

 

Niin, luottamus on varmaan aika heikoilla nyt.

Jotenkin tuntuu kornilta antaa vinkkiä suuntaan tai toiseen, kun realistisesti jos nyt paljastuisi mieheni osalta vastaavaa, nielisin kuitenkin kaikki hänen selityksensä ja lopuksi anelisin, ettei hän jättäisi minua, vaikka itse olisin se petetty, eli vääryyttä kärsinyt osapuoli.

Voihan olla, että asiassa on kaksikin vääryyttä osapuolta. Usein uskottomuus on ongelmien seuraus eikä syy.

Mutta on teilläkin mielenkiintoinen parisuhde ja liitto kun avoimesti myönnät tuollaisen suhtautumisen...

 

Itse olen ollut tässä se "kolmas pyörä" jonkin aikaa. Tehnytmiehelle selväksi, ettei mitään voi tapahtua niin kauan kun on parisuhteessa, mutta juurikin ap:n kuvaileman kaltainen viestittely miehen puolelta jatkuu. On minun entiseni.
Jo silloin kun seurustelimme, jäi kiinni lähes vastaavanlaisista jutuista (ei kuitenkaan ikinä yhtä ronskista jutusta, kun mit minulle lähettelee), uskoin silti kaikki selitykset.
Nytpä tiedän paremmin, kuinka vähän tähän kyseiseen mieheen voi luottaa. Yhtä paljon kuin vaimoosi..

 

Kyllä sulla pitää olla kumminkin oikeus olla vihainen. Ja kyllä sun pitää saada syyttää ja kysellä. Ei toi nyt ihan heti ohi mene toi sun olos.

 

Niin, luottamus on varmaan aika heikoilla nyt.

Jotenkin tuntuu kornilta antaa vinkkiä suuntaan tai toiseen, kun realistisesti jos nyt paljastuisi mieheni osalta vastaavaa, nielisin kuitenkin kaikki hänen selityksensä ja lopuksi anelisin, ettei hän jättäisi minua, vaikka itse olisin se petetty, eli vääryyttä kärsinyt osapuoli.

Minusta tuntuu, että kirjoitat näin, jotta Data sen huomaisi, heltyisi jälleen palavan rakkautesi tähden. Uskon kyllä että tämä on vieläpä tottakin.

 

Ehkäpä vaimosi on kyllästynyt sinuun siksi että kirjoitat kuin kehitysvammainen kuusivuotias.

 

En jaksanut lukea, ei rivivälejä ja paljon kirjoitusvirheitä. Harmi.

 

[QUOTE="morsian";28658081]Minusta tuntuu, että kirjoitat näin, jotta Data sen huomaisi, heltyisi jälleen palavan rakkautesi tähden. Uskon kyllä että tämä on vieläpä tottakin.[/QUOTE]

Heltyisi mihin? Ajatelmani oli teoreettinen, ei hän ole viestittelyistä toisille kärynnyt? Sitä vain, että aapeeta on monen helppo neuvoa, mutta voin uskoa, ettei suhde mene suorasukaisten neuvojen mukaan. Jos toista rakastaa, menettäminen pelottaa.

 

[QUOTE="vieras";28658098]Ehkäpä vaimosi on kyllästynyt sinuun siksi että kirjoitat kuin kehitysvammainen kuusivuotias.[/QUOTE]

Voisko olla, että ap:lla on niin paha mieli, ettei jaksa korjailla tai että on vetänyt vähän tulilientä?

 

jätä se sika.heti.

 

Ei tuo ole lämpimikseen jutustelua. Toisaalta se ei välttämättä tarkoita fyysistä pettämistä henkisen ohella. Voi olla, että kyse oli vain seikkailunhalusta ja tulella leikkimisestä, eikä ainakaan vielä oltu siinä vaiheessa, että sänkyyn mentäisiin heti tavatessa. Se juhannushomma kyllä syö aika paljon uskottavuutta em. teorialta, ja uskoisin aika herkästi, että taustalla on ollut ihan oikeaa yritystä päästä vieraisiin.

Eipä tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin sinun päättää, voitko jatkaa luottamuspulasta huolimatta. Se on kiinni sinusta, vaimosi asenteesta, parisuhteenne laadusta.

Keskusteltavahan teidän on, vaikka väkisin. Jos vaimo ei siihen suostu, tulkitsisin sen joko ylenkatsomiseksi tai vallankäytöksi, kiristämiseksi jopa ja antaisin homman jäädä sikseen. Etsisin jostakin arvoiseni.

 

...oleellista ehkä on, kumpi ne asiat oli kirjoittanut, vaimosi vai tämä vanha tuttavuus.
Itsellänikin on esim. facebuukissa "vanhoja tuttuja", jotka kyllä tietävät että olen naimisissa, mutta eivät niin sanotusti silti osaa käyttäytyä.
Osa vanhoista tutuista on ollut sellasia hyviä ystäviä pahojen päivien aikaan, joille en vaan kehtaa kovin rumasti sanoa, että nyt loppuu tollanen puhe. Saattavat lopettaakin hetkeksi aikaa kunnes taas jatkavat...
Joitakin "ei niin tuttuja" jotka edelleen puhuvat jotain tollasia "olet ihana, suloinen, voi kun miehes on onnellinen, sulla on niin ihania kuvia, hyvää yötä söpöläinen", nii sellasia olen ihan joutunut poistamaan kavereista, kun eivät vaan tajua ettei sellasia "saa" puhua.

kerran voi erehtyä, anteeksi saa pyytää, käytöstä voi muuttaa, mutta jos aikoo anteeksi antaa, nii se on myös tehtävä eikä voi jättää roikkumaan löyhään hirteen.