Mieheni on ressiperse

["Mamma89"]

Mieheni vanhemmat on kasvattanut hänet suurissa säästöissä ja muutenkin pikkutarkka säästelijäksi. argh

Nyt kun perustimme perheen, säästöt hupenivan todella nopeasti vaikka niiden piti olla Omankodin säästöjä.
Nyt tilanne on se, että me elämme kädestä suuhun. Appivanhemmat on pettyneitä ja mieheni. Mutta itse en näe tässä ongelmaa?
Nälkää ei ikinä olla nähty ja lapselle on kaikki tarpeellinen. miksi siis ressata? Vuokra saadaan aina maksettua ja mielestäni kaikki on hyvin.

Mieheni kertoo miten on henkisesti loppunut tähän köyhyyteen. Kaikki vain siksi kun hänen vanhemmat on opettanut että oma asunto pitää olla 20 ikäänmennessä ja oma auto jne-.-

Miksi kiirehtiä? Miksi ressata? Miksi mieheni ressaa vaan rahasta. Miksi ei voi olla tyytyäinen siihen mitä on? Jokainen meistä haluaisi olla rikas, mutta monella se myös jää haaveeksi

 

["Heh"]

Eli miehes on tyyliin ollut kultalusikka suussa. No ymmärrän, että on kova paikka, mutta rahalla tässä elämässä vaan selviää ja saa parempaa. Hopi hopi töihin sääkin, jos et ole ja omaa asuntoo ostamaan.

 

["vieras"]

Niinpä, olisko kannattanut sitä lastakin varten säästää ennenkuin sen maailmaan pykäsi? Ei ole lapsi ilmainen ei, tuliko yllätyksenä?

 

["jjj"]

Mä ymmärrän miestäsi. Vaikka elämässä on paljon tärkeitä asioita joita ei rahalla saa - niin kyllä ne säästöt ja joku kiinteä omaisuus on "hätävara" elämässä. Turvaverkko elämälle. Myös niille lapsille. Mä ainakin haluan ajatella niin että jos lapsi sairastuu vaikka vakavasti niin meillä on ensinnä säätöt jotka käytetään hänen hoitoihin ja tarvittaessa laitetaan sitten vaikka talo myyntiin. Vaikka suomessa paljon on ilmaistakin hoidoissa, niin silti en sen varaan laske.

Samoin oman vanhuuden turvallekin haluan jotain pysyvää. En luota eläke järjestelmiin tahi siihen että saisin jotenkin järjellistä sairaseläkettä jos niin hassusti käy että sairastun kesken työuran.

Tulevaan pitää taloudellisestikin vaan varautua niin tylsää kun se onkin. Tarkoitus ei ole kasata materiaa ympärille vaan perusturvaa meidän perheelle. Pelkkä henkinenturva nyt ei vaan tässä maailmassa riitä

 

[Sushi3]

Ei kyllä vauvaan kovin paljon rahaa mene, ainakaan sellaista määrää et omaa kotia varten säästetty pesämuna menee siihen...

 

["vieras"]

Ei kyllä vauvaan kovin paljon rahaa mene, ainakaan sellaista määrää et omaa kotia varten säästetty pesämuna menee siihen...

Eihän siinä tarvi ku olla yhden kanssa minimi päivärahalla äippälomalla niin johan on yhden tuvan säästöt menneet.

 

[Sushi3]

[QUOTE="vieras";28650103]Eihän siinä tarvi ku olla yhden kanssa minimi päivärahalla äippälomalla niin johan on yhden tuvan säästöt menneet.[/QUOTE]

No huh. Ei kai nyt sentään. Mä oon ollu nyt 5vuotta kotona, välissä tosin mammarahoilla työtulojen mukaan... Vaikea kuvitella et yks mammaloma söisi kaikki säästöt.

 

["vieras"]

No huh. Ei kai nyt sentään. Mä oon ollu nyt 5vuotta kotona, välissä tosin mammarahoilla työtulojen mukaan... Vaikea kuvitella et yks mammaloma söisi kaikki säästöt.

No eipä niitä rahoja tunnu miehellekään tulevan, kun nyt ei pysty säästöön laittamaan. Emäntä on lapsen kanssa kotona, joten on nyt ainakin muutaman kuukauden ollut hoitovapaalla. Säästöt on syöty tässä reilun vuoden aikana, kun ovat perheen lähteneet perustamaan. Säästöistä ei ole määrässä tietoa, mutta kun niillä on paikattu toisen tuloja ja ostettu lapselle tarpeelliset hankinnat, niin veikkaisin että reilussa vuodessa näihin on saanut menemään ihan mainiosti tuollasen kymppitonnin ainakin. Nyt eletään kädestä suuhun ja menot vain kasvavat kun lapsikin kasvaa ja tulot pienenevät kun se sisaruskin pitää saada jne. erotaan 3 vuoden päästä ja mies säästää sen jälkeen tuvan ittelleen...

 

["vieras"]

No huh. Ei kai nyt sentään. Mä oon ollu nyt 5vuotta kotona, välissä tosin mammarahoilla työtulojen mukaan... Vaikea kuvitella et yks mammaloma söisi kaikki säästöt.

No milläs rahoilla sinä olet paikannut sen vajeen mitä sinun palkkasi on kotiin tuonut rahaa ennen kotiin jääntiäsi?

 

[ok]

On vain hyvä, että mies on kasvatettu ymmärtämään rahan arvon ja olemaan säästäväinen. Olisin itsekin todella pettynyt, jos omaa asuntoa varten säästämäni rahat hupenisivatkin peruselämiseen. Enkä ihan kyllä ymmärrä, miksi teillä on näin käynyt. Itsekin olen nyt kotihoidontuella, mutta jos tähän pitäisi asuntosäästöt käyttää, menisin töihin.

 

[sushi3]

[QUOTE="vieras";28650194]No milläs rahoilla sinä olet paikannut sen vajeen mitä sinun palkkasi on kotiin tuonut rahaa ennen kotiin jääntiäsi?[/QUOTE]

Kiristämällä nyörejä. Tinkimällä kaikesta ylimääräisestä, maksamalla lainaa vähemmän, tekemällä satunnaisia työpäiviä. Mutta minä olen ollut kotona pitkään, sanoinkin että tuskin yksi 10kk äitiysloma nyt ihan kaikkia asuntosäästöjä vie tai sit on täytynyt pistää elämä risaseks (jos kerta asuu vuokralla ei ole isoja kuluja esim remonteista, eikä kai autoakaan heillä ollut. Vauvantarvikkeet ei järin paljon maksa jos ei kaikkea hommaa uutena jne...)

 

[ok]

Kiristämällä nyörejä. Tinkimällä kaikesta ylimääräisestä, maksamalla lainaa vähemmän, tekemällä satunnaisia työpäiviä. Mutta minä olen ollut kotona pitkään, sanoinkin että tuskin yksi 10kk äitiysloma nyt ihan kaikkia asuntosäästöjä vie tai sit on täytynyt pistää elämä risaseks (jos kerta asuu vuokralla ei ole isoja kuluja esim remonteista, eikä kai autoakaan heillä ollut. Vauvantarvikkeet ei järin paljon maksa jos ei kaikkea hommaa uutena jne...)

Nimenommaa. Ap:n asenne tässä kuulostaa huonommalta kuin miehen.

 

["vieras"]

Kiristämällä nyörejä. Tinkimällä kaikesta ylimääräisestä, maksamalla lainaa vähemmän, tekemällä satunnaisia työpäiviä. Mutta minä olen ollut kotona pitkään, sanoinkin että tuskin yksi 10kk äitiysloma nyt ihan kaikkia asuntosäästöjä vie tai sit on täytynyt pistää elämä risaseks (jos kerta asuu vuokralla ei ole isoja kuluja esim remonteista, eikä kai autoakaan heillä ollut. Vauvantarvikkeet ei järin paljon maksa jos ei kaikkea hommaa uutena jne...)

No ei kai ne säästöt olisi menneet jos kummallakin olisi samanlainen asenne?

 

[Sushi3]

No sitä ihmettelenkin et mikä sukka se mies oikeen on? et on antanut säästöjensä mennä... En ihmettele et mies ja appivanhemmat on pettyneitä. Mäkin olisin. Mutta siis ihmettelen mihin he ovat saaneet niin paljon rahaa menemään?

 

["vieras"]

Mihin ne säästöt sitten niin nopeasti hupenivat?

 

[neffff]

ymmärrän miestäsi, koska itse olen samanlainen. olen paiskinut töitä jotta saan sopivan pesämunan opiskeluita varten, että yllärilaskun tullesssa tai menon, niin ei opiskelujan talous kaadu. nyt olen huolehtinyt kansoilla ja suunnitelmilla meidän taloutta eikä tartte ressata. mieheni on myös aikaansaava taloutemme suhteen ja tiiminä se onnistuu. talouden pyörittäminen jossa ollaan molemmat tyytyväisiä tarvitsee molemmat. miestäsi ehkä vituttaa kun yksin ikään kuin pohtii raha-asioita.

sitä paitsi lainan saa maksettua aikaisemmin + muut jutut jos aloittaa jo nuorena. Olen 24 ja omakotitalo. okei no puolet omistan perintönä, mutta toisen puoliskon ostoon aijon avata asunnonsäästötilin.

sinun olisi kannattanut säästää itsekkin tai ainakin paiskia kovin töitä. stressi pitkäaikaisena masentaa ja miehesi mieliala pidemmänpäälle vaikuttaa koko suhteeseen.

 

[neffff]

sori virheet. näppäimistö on uusi : D

 

["Vieras"]

En minäkään ymmärrä stressaamista asunnon ostosta. Miksi alle 20 vuotiaana oma asunto? Vuokralla on paljon vaivattomampaa ja samalla voi säästää vaikka rahastoihin. Pitäähän elämiseenkin jäädä rahaa jos vaikka lapsiakin. Ettei koko elämä ole vain sitä asuntosäästämistä kuten monilla oli esim. 1960-luvulla.