Olenko mä maailman ainoa aikuinen ihminen, joka pelkää katsella kauhuleffoja jne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Koitin eilen katsoa Katsomon kautta uutta sarjaa nimelkä American Horror story. No enhän mä siihen kyennyt. Päätin yrittää uudelleen nyt, kun on päivä (eli ei niin pelottavaa) ja muukin perhe on hereillä, eli elämisen ääniä on.

Mutta kun se saakeli on edelleenkin liian pelottava. Joudun koko ajan laittamaan silmät kiinni, pysäyttelemään sitä ohjelmaa ja laittamaan äänet pois, kun se on niin pelottava, etten pysty sitä katsomaan. Vaikka kovasti haluaisin.

Sanokaa nyt, että joku muukin aikuinen on tällainen nössö, joka ei uskalla millään katsoa kauhua :D
 
:wave: Täälä toinen yhtä nössö. Mulle lisäksi jää tosi helposti mieleen niitä näkymiä ja ääniä. Tarkkaan saa aatella mitä kattoo ja mitä ei. Jos on yksin, pitää olla vielä tarkempi ja mielellään päivällä kattoa.
 
Joo.

Et ole. Ei pysty eikä kykene. Sitä myöten ei ole oikein kiinnostustakaan. Sen sijaan mä voin lukea joitain Kingin kirjoja ryömimättä luetun hiuksiapystyynnostattavan lauseen jälkeen syvälle vällyjen alle.

Mä en vain voi nähdä itseäni katsomassa kauhuleffaa, minkä aikana mä joko syön/pureskelen sohvatyynyn kulman reikäiseksi tai taannun kolmevuotiaaksi ja piileskelen sohvatyynyn takana ja kurkin sopivan tilaisuuden tullen. Tai sitten menen nojatuolin taakse kurkkimaan.

Joten et ole. Et.

Sitä paitti mä saan riesakseni heti aivan karseat painajaiset, kiitos ällövilkkaan mielikuvitukseni.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
Minä myös! Tosin en joudu sulkemaan/ääniä pois laittamaan vaan lamautuneena tuijotan. Toki joskus laitan silmät kiinni ja sormet korviin jos on joku ällöttävä tapaus menossa esim. luita katkotaan tai jtn muuta ällöttävää.

Muistan, kun nuorempana rakastin kauhuelokuvia ja nyt en pysty niitä enää yksin katsomaan.

Ja kun se ring -elokuva tuli niin olin aika nuori silloin ja katsoin sen vanhempien sisarusteni kanssa niin en enää uskaltanut nukkua huoneessani, kun siellä oli televisio. Varsinkin kun oli viikko mennyt sen elokuvan katsomisen jälkeen niin monta tuntia tuijotin huoneessan olevaa televisiota ja sydän pamppaili, säikyin jokaista pientä ääntä :D
 
Mitä ihmettä? Mitä noissa nyt niin kauhistuttavaa on? Eihän ne sieltä telkkarista päälle tule ja kai nyt aikuinen ihminen ymmärtää eron leffan ja reaalimaailman välillä. Palstamammat!
 
Joo.

Et ole. Ei pysty eikä kykene. Sitä myöten ei ole oikein kiinnostustakaan. Sen sijaan mä voin lukea joitain Kingin kirjoja ryömimättä luetun hiuksiapystyynnostattavan lauseen jälkeen syvälle vällyjen alle.

Mä en vain voi nähdä itseäni katsomassa kauhuleffaa, minkä aikana mä joko syön/pureskelen sohvatyynyn kulman reikäiseksi tai taannun kolmevuotiaaksi ja piileskelen sohvatyynyn takana ja kurkin sopivan tilaisuuden tullen. Tai sitten menen nojatuolin taakse kurkkimaan.

Joten et ole. Et.

Sitä paitti mä saan riesakseni heti aivan karseat painajaiset, kiitos ällövilkkaan mielikuvitukseni.

Mä katton usein kaukosäätimen, tai kännykän takaa. Kun näen vaan puolet, ei pelota niin paljoa :D

Mutta lohduttavaa, etten ole ainoa pelkuri. Mä kyllä ihan hirmuisesti tykkään kauhusta, mutta kun se on vaan liian pelottavaa. Mulla menee tunnin ohjelman katsomiseen se pari tuntia, kun pitää taukoilla :D
 
Minä pystyn, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei ne ole hyväksi mulle. Tykkään kauhuleffoista, kunhan ne ei ole mitään yliluonnollis-juttua tyyliin paranormal activity. Sellaisten jälkeen nukun kaksi kuukautta valot päällä.
 
  • Tykkää
Reactions: Halin
Mitä ihmettä? Mitä noissa nyt niin kauhistuttavaa on? Eihän ne sieltä telkkarista päälle tule ja kai nyt aikuinen ihminen ymmärtää eron leffan ja reaalimaailman välillä. Palstamammat!

No tottakai ymmärtää. Äskenkin hoin koko ajan itselleni jännässä paikassa, että "toi on näyttelijä, toi on näyttelijä, toi on näyttelijä", mutta ei auta. Se kohta oli ihan hirveä silti ja niinpä pistin ohjelman taas hetkeksi tauolle ja tulin palstalle :D
 
Minä pystyn, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei ne ole hyväksi mulle. Tykkään kauhuleffoista, kunhan ne ei ole mitään yliluonnollis-juttua tyyliin paranormal activity. Sellaisten jälkeen nukun kaksi kuukautta valot päällä.

Mä olen melko vakuuttunut, että kun olen yksin kotona (tai siis ilman, että mies on kotona) yöllä, ei mun kannata kävellä kovinkaan lähellä sänkyä. Ennemmin hyppään sinne vähän kauempaata, jottei kukaan tartu sängynalta nilkkoihin kiinni.

Sattuneesta syystä otan koirat yleensä silloin makkariin, kun nukun yksin...ettei tartte niin paljon hyppiä :laugh:
 
Minä pystyn, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei ne ole hyväksi mulle. Tykkään kauhuleffoista, kunhan ne ei ole mitään yliluonnollis-juttua tyyliin paranormal activity. Sellaisten jälkeen nukun kaksi kuukautta valot päällä.

Paranormal Activity oli nimenomaan parasta kauhua. En ehkä suosittelisi sitä katsottavaksi, jos kauhuleffat eivät oikein sovi.
 
Olin ennen intohimoinen kauhufriikki. Piti katsoa kaikki kauhuleffat tuoreeltaan ja klassikoita kahlasin läpi moneen kertaan. Tämä alkoi, kun olin noin 12v. ja jatkui aikuisiälle saakka. Sain niistä aina hirveät pelot ja säikyin kaikkea päivä tolkulla niiden katsomisen jälkeen, mutta silti piti katsoa. Nykykään olen aivan samanlainen nössö kuin tekin. Ei puhettakaan, että voisin silmät auki katsoa edes niitä leffoja, jotka olen joskus nuorempana jo katsonut. Viimeisin katsomani kauhuleffa taisi olla Ring. Sen katsoin siitä huolimatta, että olin sen ilmestymisen aikaan jo tullut tähän nössöilyvaiheeseen :D
 
Mä katton usein kaukosäätimen, tai kännykän takaa. Kun näen vaan puolet, ei pelota niin paljoa :D

Mutta lohduttavaa, etten ole ainoa pelkuri. Mä kyllä ihan hirmuisesti tykkään kauhusta, mutta kun se on vaan liian pelottavaa. Mulla menee tunnin ohjelman katsomiseen se pari tuntia, kun pitää taukoilla :D

:D

Oishan se kiva, tai ainakin välistä erehtyy tuntumaan siltä, pystyä kerrankin kattomaan joku kauhuhorrorleffa kokonaan loppuun. Että olis sitten kokonaisvaltainen näkemys ja katselmus asiasta. Mutta se aina loppuu hyvinkin alkutekijöihinsä.

Ja joo, äänet pitää olla pois ehdottomasti. Ihan sama vaikka kattois päivällä, niin ei ääniä kehiin. Ja mä oon aika paljon öitä itekseni(lasten kanssa), joten pimeys, varjot, suhteellisen rauhallinen tienoo....ja verenhimoinen leipäveitsilistijä.

Juu. Ei tartte nukkua.

Mä oon sitä paitti aina ajatellut että mussa on valuvika, kun en voi kattoa noita. Hyvä huomata, että on muitakin :).
 
Mä olen melko vakuuttunut, että kun olen yksin kotona (tai siis ilman, että mies on kotona) yöllä, ei mun kannata kävellä kovinkaan lähellä sänkyä. Ennemmin hyppään sinne vähän kauempaata, jottei kukaan tartu sängynalta nilkkoihin kiinni.

Sattuneesta syystä otan koirat yleensä silloin makkariin, kun nukun yksin...ettei tartte niin paljon hyppiä :laugh:

Kuulostaa hyyyyvin tutulta. Mulla tulee lisäksi peilien pelko, siis yöaikaan. Että kun käyn esimerkiksi vessassa yöllä, niin välttelen katsomasta peiliin. Kauhistus on eteisessä olevat kaappien peiliovet, joiden ohi pitää mennä vessaan ja tulla sieltä pois. Se ei ole nätti näky, kun aikuinen ihminen yöllä juoksee kauheaa ravia vessasta sänkyyn.
 
En pysty yksinäni katsomaan moniakaan kauhuleffoja, ja ikävä kyllä miestäni ne taas eivät kiinnosta, joten mulla ei oikein ole seuraa niiden katsomiseen. Ton American Horror storyn kyllä katsoin yksinäni (tai no, tein gradua samalla), mutta niin, että äänet olivat pois päältä ja kellarikohtauksissa tuijotin tietsikkaruutua...:D
 
Mä olen melko vakuuttunut, että kun olen yksin kotona (tai siis ilman, että mies on kotona) yöllä, ei mun kannata kävellä kovinkaan lähellä sänkyä. Ennemmin hyppään sinne vähän kauempaata, jottei kukaan tartu sängynalta nilkkoihin kiinni.

Sattuneesta syystä otan koirat yleensä silloin makkariin, kun nukun yksin...ettei tartte niin paljon hyppiä :laugh:

Mulla on tätänykyä sänky, joka on lattiaan saakka (ei jää tilaa alle), suosittelen. Enää tarvitsee juosta kolme ylintä avorappusta harppauksella, jos erehtyy jotain pelottavaa katsomaan .
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Nuorena pystyi katsomaan mut nykyään ei ei ei. Jos katson niin se on sieltä sohvatyynyn takaa toisella silmällä ja painajaiset vaivaa silti monta yötä sen jälkeen. Parempi olla ilman :D Mainitaan vielä että sellaiset silpomisleffat ei ole ihan niin pahoja kuin psyk. Kauhu.
 
Onks toi paranormal activity sit oikeesti tosi jännittävä? kannattaako katsoa? Tykkään kauhuelokuvista mut tuota en oo nähnyt. Vai onko liian jännittävä?

No ykkösessä ei oikeastaan tapahdu edes paljoakaan...enemmän sellasta jännitystä ja pelkoa kun on tapahtunut jo. Lopussa tulee se kamalin osuus. Kakkosessa tapahtuu alusta asti enemmän ja lisääntyy loppua kohti. Taitavasti tehtyä piinaa ilman verta ja örkkejä.
 

Yhteistyössä