Miten pesette vastaantaistelijan hampaat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ellariina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="sondersson";28545525]Mites rei'illä ja hammaslääkärillä pelottelu? Se ei tietenkään ole kiva sitten siinä vaiheessa jos hampilekuriin joutuu menemään mutta voi tehota tuohon vastaanpanemiseen.

Tai sitten hammaspeikkojen jahtaaminen? Meidän muksuista se oli yhdessä vaiheessa kivaa. Ite pitää osata eläytyä siihen sillain kunnolla. Tätä tietty kantsii kokeilla ennen pelottelua :D[/QUOTE]

Pelottelu ei auta. Hammaspeikkojahti/niiden laskeminen helpotti noin viikoksi. Sen jälkeen ei ole ollut vaikutusta. Ei auta tarrat, ei namipäivien peruminen, ei sadun lukematta jättäminen, ei yhtään mikään. Sille on ihan yks lysti mitä tapahtuu kunhan vaan se saa pitää päänsä.
 
[QUOTE="sondersson";28545525]Mites rei'illä ja hammaslääkärillä pelottelu?[/QUOTE]
Hammaslääkärillä ei kannata koskaan pelotella. Hammaspeikoilla ja rei'illä voi pelotella.
Jos ei sekään auta, niin sitten pestään väkisin.
 
[QUOTE="vieras";28545541]Meillä on kaikilta kolmelta pesty väkisin. Hirveätä huutoa, kiljumista, potkimista ja riehumista, mutta tosiaan kaikki keinot on kokeiltu niinkuin ap:lläkin. Mutta ei auta, pakko ne on pestä. Joskus on ollut helpompaa, mutta pahimmoilleen istun kevyesti päälle sängyllä ja pidän käsiä myös jalkojeni alla. Ja kun huuto alkaa, niin suu on auki jolloin on helppo pestä. Tuo huutohan lakkaa välittömästi kun pesukin lakkaa :) Silloin on rasittavaa, kun lapsi pitää suuta kiinni ja puree hammasharjaa.

Hirveätähän tuo pakkopesu on, mutta parempi tuo kuin hampaat märkinis suuhun. Kaverini ei pese lapsen hampaita kun "on niin vaikeeta" ja jo ovat reikäiset 3 vuotiaalla. Ei se vanhempien tehtävä ole lasta miellyttää, joskus vaan on pakko tehdä asioita mistä kukaan ei tykkää, muuten asiat olisi vielä pahemmin.[/QUOTE]

Hallelujaa! Kiitos sulle tästä kirjoituksesta. Taas lähti yks kivi tästä hartioitani painavasta taakasta. Olen siis ilmeisesti sillä ainoalla meille mahdollisella tiellä.
 
Pelottelu ei auta. Hammaspeikkojahti/niiden laskeminen helpotti noin viikoksi. Sen jälkeen ei ole ollut vaikutusta. Ei auta tarrat, ei namipäivien peruminen, ei sadun lukematta jättäminen, ei yhtään mikään. Sille on ihan yks lysti mitä tapahtuu kunhan vaan se saa pitää päänsä.

Luitko minun tekstini? Tämä kertomasi vahvistaa ajatustani siitä mitä sanoin. Lapsi haluaisi varmasti tehdä kuten pyydät, mutta ei vaan pysty tottelemaan. Sillon on ihan turha selittää ythään mitään.
Terv. äiti jonka lapsi on juuri tuollainen ja diagnoosina aistiherkkyydet. Just kaikki samat joista taisteltiin.

Mitä laspi sanoo? Miksi ei halua vaatteita, miksi rimpuaa pukemisessa? Meillä ne kiristi, puristi, oli väärät.. you name it, what ever. Kampa hädin tuskin koski lapsen päätä, ja hän huusi että äiti repii hiuksia. Tällasta..

Miten teillä otetaan lääkkeet? Meillä on siinäkin ongelma, ei voi niellä tai oksentaa heti. Eikä voi sille mitään itse. Ei auta lahjonnat, kristykset, ei mitään. Nyt isompana näkee että lapsi kärsii itsekin siitä, ettei voi itse asialle mitään. Tosin kokoajan paremmin oppii hallitsemaan ja psyykkaamaan itseään..
 
[QUOTE="Vieras";28545559]Hammaslääkärillä ei kannata koskaan pelotella. Hammaspeikoilla ja rei'illä voi pelotella.
Jos ei sekään auta, niin sitten pestään väkisin.[/QUOTE]

No juu meillä on siis peloteltu poraamisella, että se on paaaaljon inhottavampaa kuin se peseminen. Tarkastuskäynneistä on puhuttu vaan hyvää eikä lapset niitä pelkääkään.
 
[QUOTE="jenni";28545582]Luitko minun tekstini? Tämä kertomasi vahvistaa ajatustani siitä mitä sanoin. Lapsi haluaisi varmasti tehdä kuten pyydät, mutta ei vaan pysty tottelemaan. Sillon on ihan turha selittää ythään mitään.
Terv. äiti jonka lapsi on juuri tuollainen ja diagnoosina aistiherkkyydet. Just kaikki samat joista taisteltiin.

Mitä laspi sanoo? Miksi ei halua vaatteita, miksi rimpuaa pukemisessa? Meillä ne kiristi, puristi, oli väärät.. you name it, what ever. Kampa hädin tuskin koski lapsen päätä, ja hän huusi että äiti repii hiuksia. Tällasta..

Miten teillä otetaan lääkkeet? Meillä on siinäkin ongelma, ei voi niellä tai oksentaa heti. Eikä voi sille mitään itse. Ei auta lahjonnat, kristykset, ei mitään. Nyt isompana näkee että lapsi kärsii itsekin siitä, ettei voi itse asialle mitään. Tosin kokoajan paremmin oppii hallitsemaan ja psyykkaamaan itseään..[/QUOTE]

Luin tekstisi, kiitos vastauksestasi. Lapsi ei sano suurimpaan osaan asioita mitään syytä. Jos sanoo, sanoo että sattuu. Lääkkeitä ei oteta. Eikä lapsi myöskään syö juuri mitään, elää vaaleella leivällä ja makkaralla. oksentaa jos laittaa vaikkapa makaroonin suuhunsa. Lääkäri neuvolassa sanoi ettei ole huolissaan siitä koska kuitenkin omalla käyrällään kasvanut. Olen paljon miettinyt tuota aistiyliherkkyyttä kyllä jo aiemminkin. Hänhän myös pelkää kaikkia ääniä, nykyään se on jo hiukan helpottanut. Mutta pelkää kaikkea muutakin, ei suostu kokeilemaan mitään uusia juttuja koska pelkää. Varovasti nelivuotisneuvolassa yritin kysyä siitä aistiyliherkkyydestä, mutta ei se lääkäri sanonut mitään =(
 
Luin tekstisi, kiitos vastauksestasi. Lapsi ei sano suurimpaan osaan asioita mitään syytä. Jos sanoo, sanoo että sattuu. Lääkkeitä ei oteta. Eikä lapsi myöskään syö juuri mitään, elää vaaleella leivällä ja makkaralla. oksentaa jos laittaa vaikkapa makaroonin suuhunsa. Lääkäri neuvolassa sanoi ettei ole huolissaan siitä koska kuitenkin omalla käyrällään kasvanut. Olen paljon miettinyt tuota aistiyliherkkyyttä kyllä jo aiemminkin. Hänhän myös pelkää kaikkia ääniä, nykyään se on jo hiukan helpottanut. Mutta pelkää kaikkea muutakin, ei suostu kokeilemaan mitään uusia juttuja koska pelkää. Varovasti nelivuotisneuvolassa yritin kysyä siitä aistiyliherkkyydestä, mutta ei se lääkäri sanonut mitään =(

Voi että! Ihan täysin samoja asioita kuin meillä oli. Täysin samoja asioita pohdit, samoja asi oita käytte läpi. Meillä on nyt diagnoosina tosiaan asperger ja sen myötä ne aistiherkkyydet kans. Siis ihan totta, niin samanlaista tekstiä kirjoitat, että olen lähes sanaton! Halit sinulle. Meillä oli kans neuvolassa vaan pään pyörittelyä koska käyrällä mentiin ja kuitattiin vaan että lapsi on arka. Ja pah! Äidinvaisto on ihmeellinen, ja kyllä se vaan niin on että äiti usein vaistoaa jos lapsessa jotain on. Nämä on vaan sellasia että ne sitten vasta kouluiässä huomataan, että ahaa, taisi äiti olla oikeassa.

Just tuo, ruuan valikoivuus, oksentaa väärät ruuat, ruuan koostumus ei miellytä.. Pitääkö kaikki teilläkin olla erikseen lautasella, syökö mielestäsi "oudossa järjestyksessä" ruokia. Voiko perunaa ja soosia laittaa yhtäaikaa suuhun, vai syökö ensin esim soosin, ja vasta lopuski perunan tms.
 
Tiedän lapsen jota oikeesti peloteltiin hammaslääkärillä, vietiin hammaslääkärin luo ja näytettiin ne porat ym. laitteet äänineen. Oli samana iltana antanut pestä hampaansa nätisti ja siitä eteenpäin. Oli tosin ollut isosiskon ajalla mukana, en usko että järjestävät moisia "tutustumisreissuja" :) mutta joskus tuo pelottelukin auttaa.

Mutta meidän keskimmäisellä hampaanpesu oli samanlaista alusta asti jonnekin 3,5 vuotiaaksi. Itse sai yhdellä kauppareissulla valita oman hammasharjan ja -tahnan ja illalla itse kokeilla hampaanpesua. Muutos oli todella nopea ja seuraavalla viikolla jo kysyi koska pestään hampaat.
Tämä toimi meillä ja vinkki saatiin suuhygienisti sukulaiselta, koten kannattaa varmaan kysyä hammashoitajilta jos niiltä irtois jotain vinkkiä.
Tällä hetkellä taistellaan samasta asiasta voimakastahtoisen 2 vuotiaan kanssa ja hänelle näyttää tepsivän "ensin pesee hän itse" -keino
 
meillä hammaspeikoilla/rei'illä pelottelu on toiminut tähän saakka 3,5veehen. Harvoin kyllä vastustelee harjausta, joten ei oo ehkä kaikkiin toimiva keino tuo pelottelukaan.
 
[QUOTE="jenni";28545653]Voi että! Ihan täysin samoja asioita kuin meillä oli. Täysin samoja asioita pohdit, samoja asi oita käytte läpi. Meillä on nyt diagnoosina tosiaan asperger ja sen myötä ne aistiherkkyydet kans. Siis ihan totta, niin samanlaista tekstiä kirjoitat, että olen lähes sanaton! Halit sinulle. Meillä oli kans neuvolassa vaan pään pyörittelyä koska käyrällä mentiin ja kuitattiin vaan että lapsi on arka. Ja pah! Äidinvaisto on ihmeellinen, ja kyllä se vaan niin on että äiti usein vaistoaa jos lapsessa jotain on. Nämä on vaan sellasia että ne sitten vasta kouluiässä huomataan, että ahaa, taisi äiti olla oikeassa.

Just tuo, ruuan valikoivuus, oksentaa väärät ruuat, ruuan koostumus ei miellytä.. Pitääkö kaikki teilläkin olla erikseen lautasella, syökö mielestäsi "oudossa järjestyksessä" ruokia. Voiko perunaa ja soosia laittaa yhtäaikaa suuhun, vai syökö ensin esim soosin, ja vasta lopuski perunan tms.[/QUOTE]
Meilläkin pelätään ääniä ja kaikkea uutta. Onko sosiaalisuudessa tai kaverisuhteissa mitään, mikä tuntuu sinusta äitinä, että on erilailla kuin muilla samanikäisillä?
 
[QUOTE="jenni";28545653]Voi että! Ihan täysin samoja asioita kuin meillä oli. Täysin samoja asioita pohdit, samoja asi oita käytte läpi. Meillä on nyt diagnoosina tosiaan asperger ja sen myötä ne aistiherkkyydet kans. Siis ihan totta, niin samanlaista tekstiä kirjoitat, että olen lähes sanaton! Halit sinulle. Meillä oli kans neuvolassa vaan pään pyörittelyä koska käyrällä mentiin ja kuitattiin vaan että lapsi on arka. Ja pah! Äidinvaisto on ihmeellinen, ja kyllä se vaan niin on että äiti usein vaistoaa jos lapsessa jotain on. Nämä on vaan sellasia että ne sitten vasta kouluiässä huomataan, että ahaa, taisi äiti olla oikeassa.

Just tuo, ruuan valikoivuus, oksentaa väärät ruuat, ruuan koostumus ei miellytä.. Pitääkö kaikki teilläkin olla erikseen lautasella, syökö mielestäsi "oudossa järjestyksessä" ruokia. Voiko perunaa ja soosia laittaa yhtäaikaa suuhun, vai syökö ensin esim soosin, ja vasta lopuski perunan tms.[/QUOTE]

Pitää ruuat olla erikseen, jos kastike koskettaa perunaa, sitä ei voi syödä. Sosiaaliset suhteet ja käyttäytyminen on aika jännä juttu. esimerkiksi jos mennään kauppaan ja hän saa päättää kenelle puhuu, niin hän puhuu kaikille, kaikkea ja koko ajan. Varmasti koko kauppa kuulee mitä tultiin ostamaan. Mutta jos joku puhuttelee häntä, hän sanoo: älä sano minulle! ei puhu kenellekään vieraalle tai tutullekaan mitään ellei hän ensin itse aloita keskustelua.
 
Miten ne saa väkisin edes pestyä kunnolla? Mä olen joskus yrittänyt, mutta ei onnistu. Mulla ei riitä kädet pitämään huitovia, käsiä ja jalkoja, päätä ja koko ruumista paikallaan ja samalla pestä niitä hampaita. Kai sitä jotenkin saa sutaistua edestä ja purupinnoilta, mutta ei ne kyllä mitenkään hyvin tule pestyä jos väkisin pitää yrittää.
 
Pitää ruuat olla erikseen, jos kastike koskettaa perunaa, sitä ei voi syödä. Sosiaaliset suhteet ja käyttäytyminen on aika jännä juttu. esimerkiksi jos mennään kauppaan ja hän saa päättää kenelle puhuu, niin hän puhuu kaikille, kaikkea ja koko ajan. Varmasti koko kauppa kuulee mitä tultiin ostamaan. Mutta jos joku puhuttelee häntä, hän sanoo: älä sano minulle! ei puhu kenellekään vieraalle tai tutullekaan mitään ellei hän ensin itse aloita keskustelua.

No voihan kesä vieköön! Edelleenkin.. ihan niinku meidän lapsesta puhuisit! Just näin se menee meilläkin. Valikoiva sosiaalisuus. Kuuluu kuulemma tähän aspergeriin meillä.
 
Aistiyliherkkyys voi toki liittyä moneen muuhunkin diagnoosiin, ja olla diagnosoimattomallakin lapsella. Kovin vaikea hampaidenpesu, etenkin liittyneenä erittäin valikoivaan syömiseen, viittaa usein siihen, että suu on yliherkkä. Lääkärit ei oikeasti osaa sanoa siitä useinkaan mitään, kannattaa kysellä asiasta tietävää puheterapeuttia, hammaslääkäriä, toimintaterapeuttia. Suuta voi itsekin yrittää totutella, esim. purkalla, näkkileivällä, lautasen nuolemisella tms. Väkisellä peseminen on ehkä hyväksi hampaille, mutta huonoksi lapsen muulle kehitykselle. Valitse siitä :(

Meillä on yksi herkkäsuu, vähän ylivilkas, joka yökkii usein hampaita pestessä. Hän myös, ymmärrettävästi, vastustelee usein. Yökkäämiseen on auttanut se, että lapsi pitää suuta todella isosti auki. Kai harja ei osu silloin poskiin ja kieleen niin paljoa, joten refleksikään ei laukea. Joskus huijaan lasta uhkaamalla: "Jos et nyt heti avaa suuta, en pese sinun hampaita!" Se tepsii :D
 
[QUOTE="viiraska";28545737]Aistiyliherkkyys voi toki liittyä moneen muuhunkin diagnoosiin, ja olla diagnosoimattomallakin lapsella. Kovin vaikea hampaidenpesu, etenkin liittyneenä erittäin valikoivaan syömiseen, viittaa usein siihen, että suu on yliherkkä. Lääkärit ei oikeasti osaa sanoa siitä useinkaan mitään, kannattaa kysellä asiasta tietävää puheterapeuttia, hammaslääkäriä, toimintaterapeuttia. Suuta voi itsekin yrittää totutella, esim. purkalla, näkkileivällä, lautasen nuolemisella tms. Väkisellä peseminen on ehkä hyväksi hampaille, mutta huonoksi lapsen muulle kehitykselle. Valitse siitä :(

Meillä on yksi herkkäsuu, vähän ylivilkas, joka yökkii usein hampaita pestessä. Hän myös, ymmärrettävästi, vastustelee usein. Yökkäämiseen on auttanut se, että lapsi pitää suuta todella isosti auki. Kai harja ei osu silloin poskiin ja kieleen niin paljoa, joten refleksikään ei laukea. Joskus huijaan lasta uhkaamalla: "Jos et nyt heti avaa suuta, en pese sinun hampaita!" Se tepsii :D[/QUOTE]
Huomasithan, että apn lapsella ei ollut vaikeuksia pelkästään suun alueella tapahtuvan toiminnan kanssa? En sano pahalla, hyvä pointi oli sinullakin. Haluan vain huomauttaa, miksi minä kirjoitan täällä tekstejä mitä minä ajattelen.
 
[QUOTE="jenni";28545731]No voihan kesä vieköön! Edelleenkin.. ihan niinku meidän lapsesta puhuisit! Just näin se menee meilläkin. Valikoiva sosiaalisuus. Kuuluu kuulemma tähän aspergeriin meillä.[/QUOTE]

No voi että, onhan yhteensattuma sitten. onneksi satuit olemaan täällä palstalla juuri nyt. Mites teillä diagnoosin jälkeen? Onko näihin juttuihin jotakin terapiaa/lääkitystä tms. Millä tavalla lastanne tutkittiin? Olen itse ollut siitä asti kun lapsi oli noin 1,5 v ikäinen ollut sitä mieltä, että lapsi ei ole kaikin tavoin normaali, mutta kaikki on vaan hyssytellyt että on se, se nyt vaan on vähän tempperamenttinen.
 
No voi että, onhan yhteensattuma sitten. onneksi satuit olemaan täällä palstalla juuri nyt. Mites teillä diagnoosin jälkeen? Onko näihin juttuihin jotakin terapiaa/lääkitystä tms. Millä tavalla lastanne tutkittiin? Olen itse ollut siitä asti kun lapsi oli noin 1,5 v ikäinen ollut sitä mieltä, että lapsi ei ole kaikin tavoin normaali, mutta kaikki on vaan hyssytellyt että on se, se nyt vaan on vähän tempperamenttinen.


tai jos et halua kirjoittaa tänne, voin laittaa sähköpostiosoitteeni jos siihen haluat kertoa.
 
No voi että, onhan yhteensattuma sitten. onneksi satuit olemaan täällä palstalla juuri nyt. Mites teillä diagnoosin jälkeen? Onko näihin juttuihin jotakin terapiaa/lääkitystä tms. Millä tavalla lastanne tutkittiin? Olen itse ollut siitä asti kun lapsi oli noin 1,5 v ikäinen ollut sitä mieltä, että lapsi ei ole kaikin tavoin normaali, mutta kaikki on vaan hyssytellyt että on se, se nyt vaan on vähän tempperamenttinen.

Huomautan, että minähän en ole mikään tekemään diagnooseja vieraan ihmsen lapselle, eli en mene sanomaan että teidän lapsessa olisi vikaa! Kerron vain miten meillä näyttää olevan niin samanlaista kuinteillä.

Meillä äidin huoli otettiin todesta vasta koulussa, sen jälkeen, kun olin jo itse lakannut asiaa miettimästä, juuri siksi kun kaikki sanoi että eihän lapsessa ole mitään vikaa. Sitä alkoi luulemaan, että omassa kasvatuksessa on jotain vikaa, vaikka eihän se niin ole! Meillä kokeiltiin terapiaa, mutta se pahensi kaikkea, kaikkia tilanteita ja ahdisti lasta entistä enemmän, ja lapsi lukkiutui täysin! Lääkitystä ei ole mutta terapiat varmasti luonnistuu vaikeille tapauksille ja jos vanhemmat ei enää laspen kanssa selviä. Meillä menee hyvin nyt, mutta kaikki tehdään pitemmällä kaavalla, kaikki tarvitsee aikansa, joka hommaan menee enempi aikaa tai yksi show. Ollaan opittu ennakoimaan, se auttaa paljon. Ei anneta tilanteiden riistäytyä, koska sillon ollaan jo menty metsään.

Tarvii kokoajan jonkun joka on vähän taustatukena että hommat hoituu. Nyt kouluikäisenä meillä toimii huumori parhaiten. Tajuaa jo itsekin mitkä hommat on vaikeita mutta ei silti vielä tiedä miten se oma tahto ja oma pää "pysäytetään" ja saadaan toimimaan toivotulla tavalla.
 
[QUOTE="jenni";28545801]Huomautan, että minähän en ole mikään tekemään diagnooseja vieraan ihmsen lapselle, eli en mene sanomaan että teidän lapsessa olisi vikaa! Kerron vain miten meillä näyttää olevan niin samanlaista kuinteillä.

Meillä äidin huoli otettiin todesta vasta koulussa, sen jälkeen, kun olin jo itse lakannut asiaa miettimästä, juuri siksi kun kaikki sanoi että eihän lapsessa ole mitään vikaa. Sitä alkoi luulemaan, että omassa kasvatuksessa on jotain vikaa, vaikka eihän se niin ole! Meillä kokeiltiin terapiaa, mutta se pahensi kaikkea, kaikkia tilanteita ja ahdisti lasta entistä enemmän, ja lapsi lukkiutui täysin! Lääkitystä ei ole mutta terapiat varmasti luonnistuu vaikeille tapauksille ja jos vanhemmat ei enää laspen kanssa selviä. Meillä menee hyvin nyt, mutta kaikki tehdään pitemmällä kaavalla, kaikki tarvitsee aikansa, joka hommaan menee enempi aikaa tai yksi show. Ollaan opittu ennakoimaan, se auttaa paljon. Ei anneta tilanteiden riistäytyä, koska sillon ollaan jo menty metsään.

Tarvii kokoajan jonkun joka on vähän taustatukena että hommat hoituu. Nyt kouluikäisenä meillä toimii huumori parhaiten. Tajuaa jo itsekin mitkä hommat on vaikeita mutta ei silti vielä tiedä miten se oma tahto ja oma pää "pysäytetään" ja saadaan toimimaan toivotulla tavalla.[/QUOTE]

Niin ja lasten psykiatrisella tutkittiin ja haastateltiin vanhempia, lasta ja neurologi teki testejä yms. Meillä oli siinä vaiheessa jo selvä tapaus.

Alle kouluikäisillä on tosi vaikea diagnosoida jsut jotain aspergeria tai aistiherkkyyttä. Helppo vielä kuitata kaikella arkuudella ja temperamentillä. Niin meillekin sanottiin pitkään.

Onko lapsellasi erityislahjakkuutta? Jotain mitä osaa paremmin kuin ikäsensä tai jotain kiinnostuksen kohteita jotka poikkeaa tavallisesta? Lajitteleeko tavaroita, tekeekö paljon samoja asioita, esim. istuu aina hiekkalaatikolla samassa paikassa tms.
 
[QUOTE="jenni";28545801]Huomautan, että minähän en ole mikään tekemään diagnooseja vieraan ihmsen lapselle, eli en mene sanomaan että teidän lapsessa olisi vikaa! Kerron vain miten meillä näyttää olevan niin samanlaista kuinteillä.

Meillä äidin huoli otettiin todesta vasta koulussa, sen jälkeen, kun olin jo itse lakannut asiaa miettimästä, juuri siksi kun kaikki sanoi että eihän lapsessa ole mitään vikaa. Sitä alkoi luulemaan, että omassa kasvatuksessa on jotain vikaa, vaikka eihän se niin ole! Meillä kokeiltiin terapiaa, mutta se pahensi kaikkea, kaikkia tilanteita ja ahdisti lasta entistä enemmän, ja lapsi lukkiutui täysin! Lääkitystä ei ole mutta terapiat varmasti luonnistuu vaikeille tapauksille ja jos vanhemmat ei enää laspen kanssa selviä. Meillä menee hyvin nyt, mutta kaikki tehdään pitemmällä kaavalla, kaikki tarvitsee aikansa, joka hommaan menee enempi aikaa tai yksi show. Ollaan opittu ennakoimaan, se auttaa paljon. Ei anneta tilanteiden riistäytyä, koska sillon ollaan jo menty metsään.

Tarvii kokoajan jonkun joka on vähän taustatukena että hommat hoituu. Nyt kouluikäisenä meillä toimii huumori parhaiten. Tajuaa jo itsekin mitkä hommat on vaikeita mutta ei silti vielä tiedä miten se oma tahto ja oma pää "pysäytetään" ja saadaan toimimaan toivotulla tavalla.[/QUOTE]

Juu en minä mitään nettidiagnooseja otakaan vastaan, mutta tuntuu jotenkin niin helpottavalta että joku on kokenut tämän saman ja kun minä olen jo pitkään itse ollut sitä mieltä että kaikki ei ole normaalisti. Olen myös syyttänyt itseäni ja kasvatusta tästä kaikesta, mutta meillä on myös vajaa kaksi vuotias lapsi jota on kasvatettu ihan samalla tavalla ja hän on ihan täysi vastakohta veljelleen. Täytynee ottaa tämä asia puheeksi neuvolalääkärin kanssa kun parin viikon päästä vien nuorempaa neuvolaan. Liitos sinulle vastauksista. Nyt on pakko lähteä nukkumaan =)
 
[QUOTE="jenni";28545837]Niin ja lasten psykiatrisella tutkittiin ja haastateltiin vanhempia, lasta ja neurologi teki testejä yms. Meillä oli siinä vaiheessa jo selvä tapaus.

Alle kouluikäisillä on tosi vaikea diagnosoida jsut jotain aspergeria tai aistiherkkyyttä. Helppo vielä kuitata kaikella arkuudella ja temperamentillä. Niin meillekin sanottiin pitkään.

Onko lapsellasi erityislahjakkuutta? Jotain mitä osaa paremmin kuin ikäsensä tai jotain kiinnostuksen kohteita jotka poikkeaa tavallisesta? Lajitteleeko tavaroita, tekeekö paljon samoja asioita, esim. istuu aina hiekkalaatikolla samassa paikassa tms.[/QUOTE]

Ei tule nyt äkkiä mieleen mitään erityisjuttua, on hän kyllä ihan fiksu, osaa laskea ja tuntee kirjaimia, että ei hän tyhmä ole. Peittoon tykkää kääriytyä kesähelteelläkin, siellä kait on jotenkin turvallista. Hän muuten ei voi myöskään liata käsiään ja helteelläkin haluaisi pitää pitkät housut ja hupparin ettei mikään ötökkä tai lika kosketa ihoa.
 
Mä sanoin omalle kolme vuotiaalleni, että mitään sokeria sisältävää ei saa syötäväkseen ennen kuin pesee hampaat aamuin illoin sillä sokeri pilaa hampaat ja ilman niitä ei voi syödä mitään (en edes yrittänyt selittää mistään karieksesta). Sitten katsottiin yhdessä ruokakaappiin, luin tuotesisältöjä että missä kaikessa onkaan sokeria. Muksulle valkeni seuraavana päivänä ihan konkreettisesti miten ankea hänen täysin sokeriton ruokavalionsa on verrattuna muun perheen sapuskoihin. Sen jälkeen hän on pessyt hampaat lähes mutinoitta.
 

Yhteistyössä